Työkaluvartti ja Noukkija

Viikon alkua arvon lomalaiset ja ne muut jotka työn ikeessä pakertavat. Ja tietysti he joita edellä mainitut asiat ei edes koske. Kaikille siis ihan vaan viikon alkua.

Tässä vaiheessa blogi-kirjoitusta Työnalle esittää täyden supporttinsa maailman parhaalle radiokanavalle, Radio Helsingille. Toivottavasti radiokanava pysyy hengissä.

Tänään on taas kehutun, arvostetun, ihaillun ja jopa kaivatun Työkaluvartin aika.

Minäpä vähän pohjustan asiaa. Meillähän oli terassi. Terassi on muodin mukaisesti laudoitettu siten että lautojen välissä on rakentamisvaiheessa käytetty mittatikkuna timpurinkynää. Eli siis seuraava lauta on aina ruuvattu kiinni siten, että lautojen välissä on timpurinkynän kokoinen väli. Tämä siksi ilma kiertää ja terassille tulee ilmavuutta ja ties mitä.

Mutta onpa kolikolla pari kääntöpuoltakin. Sen harvan kerran kun suomen suvessa  voi syödä ulkona, katetaan kuuden lajin illallinen terassin pöydälle. Joskus jopa vielä runsaammin ja joskus jopa aakkosjärjestyksessä kuten Uuno kaloriamittauksessa

A niinku alkupalat

B niinku perunat

C niinku sillit ja salaatit

D niinku deelusikat

E niinku eväät

ja Ef niinku fenkolit ja fiilit

Varsinkin junioreiden syödessä saattaa ruuan murusia tipahdella mainituista laudan raoista terassin alle. Sehän ei ole hyvä ihan jo sen takia että se saattaa houkutella paikalle jyrsijöitä ja muita tuholaiseläimiä.

Mutta toinen ja huomattavasti enemmän hermoja raastava asia on terassin alle tipahtelevat lusikat ja muut hyödykkeet, puhumattakaan turhakkeista.

Kun sitten kolmas lusikka tipahti lautojen välistä sinne helminauhan ja kolikon kaveriksi piti Työnallen lähteä oikein autotalliin kiroilemaan.

Vaihtoehtoja tavaroiden noukkimiseksi on lukuisia. Yksi vaihtoehto on ruuvata lautoja irti, mutta kuten aiemmasta kirjoituksestani kävi ilmi, ei lautojen ruuvaaminen kovin herkkua ole.

Toinen vaihtoehto on ryömiä terassin alle, mutta todennäköisyys jäädä kiinni juntturaan terassin alle hartioista tai muista ulokkeista on liian suuri. Pahimmassa tapauksessa lautoja pitäisi silti ruuvata irti ja tällä tavalla avittaa hermonsa menettänyt kiroileva Työnalle sitä kautta pois.

Tai miettikääpä nyt palokunta irrottamassa remonttimiestä oman terassinsa alta pois.

Tässä kohtaa astuu esiin todella mainio apuri, Noukkija!

Jaa että mikä? No tämä on ehkä kaikkein tutuin apuväline autonrassaajille koska laite on omiaan noukittaessa moottoritilaan tipahtaneita ruuveja ja muttereita. Kyseessä on ohut noin puolimetrinen jatke, jonka toisessa päässä on nuppi jota painetaan ja toisessa päässä esiin tulevat metalliset ”sormet”. Kun nupin päästää irti, metalliset sormet vetäytyvät takaisin sisään, tarttuen osaan tai oikeastaan mihin tahansa joka kohdalle sattuu. Luksusmalleissa on jopa magneetti ja lisävalo.

Työnalle kävi taas nuuhkimassa autorassaajien taivasta Motonetissä ja osti ns. deluxe-mallin hintaan 24,90e. Tässä mallissa on lisävarusteena pieni led-valo ja peili. Ongelmana oli vain pään paksuus. Ei mahtunut lautojen välistä. Palautin ja tilasin nettikaupasta 0,75e hintaan karvalakkimallin. Ei mahtunut sekään. Annoin sen isäukolle ja hän antoi omansa, joka juuri ja juuri mahtui lautojen raosta.

Ja kyllä, sieltä nousi lusikat ja haarukat, piirustukset ja helminauhat. Voi pojat sitä iloa. Ja mikä parasta, lapset itse halusivat ne nostaa. Työnallen ei tarvinnut tehdä asian eteen mitään.

Tämän päivän työkaluvartin työkalu on siis Noukkija. Työnalle suosittelee!

Ja muistakaahan käydä klikkaamassa itsenne Facebookissa seuraajaksi. Se löytyy tosta oikealta!

 

Sadevesijärjestelmän päivitys

Sadevesijärjestelmän tehtävänä on ohjata sade- ja sulamisvedet hallitusti pois katolta ja on näin osa toimivaa kattokokonaisuutta. Jokainen millimetri sadetta vastaa litraa per neliömetri. Siispä 20 mm sadetta päivässä vastaa 20 litraa vettä per neliömetri. Pinta-alaltaan 150 m2 katolla 20 mm sade vastaa 3000 litraa vettä. Kaatosateessa (50 mm) se tarkoittaa jopa 7500 litraa vettä tunnissa.

Ja se on ihan helevetisti vettä!

Kaikki tuo löytyy Icopal Oy:n sivuilta, lukuun ottamatta Työnallen viimeistä lausetta.

Oli kaunis kesäkuun päivä. Linnut liversivät ja maailma ikään kuin syleili Työnallea. Lomarahat napsahtaneet tilille ja askel oli kevyt kuin höyhen ja mieli tyyni kuin lammen pinta.

Teki mieli ostaa televisio. Eihän sitä nyt kukaan enää vanhaa televisiota katsele. Tosin sadevesijärjestelmä piti myös uusia. Työnallen rationaalinen ja emotionaalinen (tässä tapauksessa myös masokistinen puoli, sillä Työnallen mielitietty ei lämmennyt television ostolle sitten laingan) kävivät suurta kamppailua keskenään, olkapäillä seisten, kuten piirretyissä hyvin usein on tapana.

Järki onneksi voitti ja päädyin hankkimaan Icopalin Sadetar sadevesijärjestelmän ja asentamaan sen, kuinkas muuten, itse.

Päätös tuntui heti oikealta ja järkevältä. Sadevedet pitäisi toimittaa pois rakennusten perustusten läheltä ja sadevedet ovatkin yksi merkittävistä kosteusvaurioiden aiheuttajista. Olettaen siis että sadevedet eivät ole ohjattu hallitusti pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä.

Jo heti pakkausten avaamisen jälkeen tuli tunne että laatutavarasta on kyse. Kourut ja syöksyt ovat sinkittyä terästä ja pinnoitettu ympäristöystävällisellä HBP-polyesteripinnoitteella.

Ei siis muuta kuin vanhaa ränniä irti. Jälleen kerran oli nostettava hattua talon edelliselle omistajalle ja hänen järjestelmälliselle ja säntilliselle rakentamiselle. Myös vanhat kourut olivat Icopal –merkkisiä, joskin muovisia. Kannakkeet oli kiinnitetty ruuveilla ja niiden irrottaminen onnistui helposti.

Ainoa vika näissä todellakin oli se, että kourun leveys oli vain 90mm. Eli kun tuppasi satamaan vähänkin reilummin, sadevedet valuivat liian vauhdilla lappeelta alas ja rännit eivät ehtineet jokaista tippaa talteen keräämään. Uuden järjestelmän rännin leveys on 125mm

Samalla kun irrotin vahat kourut, tarkistin räystäslaudan kunnon ja harjasin roskat sekä pölyt laudoista pois.

Valmistajan sivuilta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet jokaisen asentamisen vaiheen kohtaan ja näitä seuraamalla Työnallekin iski ränniä kiinni kuin vettä vain.

Erityistä huomioita kiinnitin patentoituihin kourun kannattimiin, joiden asentaminen ja säätäminen oli helppoa kuin heinän teko. Näiden kannattimien muodonmuutos 75kg rasituksella ei ole kuin 0,5mm ja tämä on tärkeää mm. silloin kun lunta ja jäätä pukkaa olemaan rännien päällä.

Nyrkkisääntönä kannakkeiden jakomitoituksessa on 60-90cm välein. Mutta koska residenssissämme oli vanhatkin kourut oli ruuvattu kattotuolien kohdalta räystäslautoihin, päätin jatkaa vanhaa perinnettä. Kattotuolien mitoitusjako on 100cm. Mielestäni on kuitenkin parempi asentaa jokainen kannatin kattotuolin puun kohdalle, sillä silloin ruuvi yltää myös kattotuoliin kiinni eikä pelkästään räystäslautaan.

Ränneissähän pitää olla kaadot, ihan sen takia, että vesi osaa valua sieltä pois. Autotallin lappeiden kohdalta käytin silmämääräistä mitoitusta, mutta pitkän lappeen kaatoa varten kävin jo lainaamassa naapurilta luotilankaa. Luotilangalla pingottamalla saa suoran linjan räystäslautaan jonka mukaan kannakkeet on helppo asentaa.

Kun kannakkeet on asennettu isketään kourua toisen perään ja liitoskohdassa käytetään liitoskappaleita.

Kouruihin päädyt paikalleen ja syöksyjä varten reiät. Rälläkkää ei saa käyttää. Arvatkaa käytinkö?

Sitten vaan syöksyt paikalleen ja homma on siinä. Ämpärillä vettä katolle ja kassellaan kun vesi lorottaa alas juuri niin kuin pitääkin.

Tähän kokonaisuuteen pitää vielä kaivaa sadevesiputkea maahan ja johtaa vedet hallitusti pois talon vierestä. Naapuri ilmoitti että parin lappeen osalta voin yhdistää putken heidän sadevesikaivoon. Joka sinänsä on hyvä ja järkevää, koska maahan ja osittain ne kuitenkin sinnekin puolelle valuisivat. Aivan kuten ovat valuneet jo 50 vuotta.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että asennus on kohtuullisen helppoa ja mukavaa puuhaa. Jos siis harkitsette palvelun erillisenä ostamisena asennuksineen, niin kannattaa miettiä pystyykö työn tekemään itse. Sikäli kun olen ymmärtänyt, ei järjestelmä asennettuna kauhean halpaa puuhaa ole.
Sadevesijärjstelmän uusiminen muutti talon julkisivua ryhdikkäämmän näköiseksi.
Työnalle suosittelee Icopalin Sadetar -sadevesijärjestelmää erittäin lämpimästi!

Jatkakaahan lomianne, kohta ne kuitenkin loppuu!
Työnalle jatkaa töitä!

***
Työnalle tarkentaa vielä paria seikkaa:
Isot pojat ovat kertoneet että kourut kannattaa valita pyöreää kourua kantikkaan sijaan. Virtaus ja puhtaana pysyminen ovat huomattavasti parempia pyöreässä kourussa.

Toinen asia on rännejä valittaessa se, että kannatin kannattaa olla ehdottomasti alapuolelta kantava. Jos kannattimet ovat yläpuolelta kantavat, niin kourujen puhdistus on huomattavasti vaikeampaa.
***

Seinätikkaat

Polttaa kesäkatu Työnallea, kosteaa höyryä nousee palleasta.

Ja näin runollisesti ja todella tönkösti aloitti Työnalle heinäkuun blogikirjoituksen ja tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin joten ei kun menoksi sanoi oluttölkki kun pullopalautus-automaattin sujahti.

Sadevesijärjestelmä vaati päivitystä, se suorastaan huusi sitä joka kerta kun Työnalle hivutti ihanat sulonsa pihalle kaiken kansan nähtäväksi.

Kuten ojat salassa -kirjoituksessani mainitsin sokkelin kastumisesta. Siinähän Työnalle veti henkeä oikein kunnolla havaittuaan sokkelin kastuneen aamuna eräänä. Ystävällinen maansiirto- ja salaojitusyrittäjä kävi paikalla toteamassa että ”uusihan Työnalle noi rännit, niin ei sokkelit kastu.”

Ja Työnalle totteli. Mutta tässä kirjoituksessa en vielä paneudu sadevesijärjestelmään, vaikka se melkein kokonaan onkin jo asennettu paikalleen. Sen sijaan kerron teille tikkaiden uusimisesta. Seinätikkaat nähkääs olivat sitä kultaista kuuskytlukua jotka olivat jo kerran irronneetkin toisesta kiinnityksestään, pultin ruostumisen takia.

Tikkaiden uusimiseen siivitti kuitenkin sellainen tosiasia, että rännien uusimisen yhteydessä tikkaat piti irrottaa ja oli lähes luonnollista että vaihdan samalla seinätikkaat uuteen.

Tiesittehän muuten, että jos nuohooja tulee katolta alas kolmoisvoltilla niskat taittaen, koska tikkaat ovat pettäneet, olette kiinteistön omistajan siitä vastuussa?

Sen lisäksi että Työnallen appiukkokokelas on mahdottoman hauska ja mukava mies, on hän myös lahjoittanut jos jonkinlaista rakennustarviketta ja puutarhanhoitovälinettä Työnallelle vuosien saatossa. Ja siitähän Työnalle on erittäin kiitollinen.

Noin vuosi sitten mielitiettyni isäukolta oli jäänyt yli seinätikkaat ja hän ilmoitti että saan ne jos vain kelpaavat. Ja kelpasivathan ne.

Kun ränniremontissa tuli tikkaiden vaihto ajankohtaiseksi, muistin että eivät ne tikkaat siellä pyhällä hengellä pysy. Kiesi alle ja rautakauppaan. 92 eurolla mukaan tarttui asennuspaketti joka piti sisällään seinäkiinnikkeet, turvakaaret ja muut tarvittavat kiinnitysvälineet tikkaita varten.

Mustana niitä ei löytynyt, joten otin sinkittynä. Maalailen sitten joskus kun kerkeän.

Asennus oli muuten helppoa, mutta pohdintaa tuotti metrin etäisyydelle seinästä tulevat tikkaat ja eritoten niiden seinäjalat. Siporexisssa ne tassut eivät kovin hyvin istu vaikka ne miten pulttaisi seinään. Naapurisetä-gallupin yhteinen konkluusio kuitenkin oli, että jollain ilveellä ne pitää myös kattotuoleihin kiinnittää. Niihin ne suurimmat vedot ja painot kuitenkin tulisivat.

Ja kun asennuspaketti oli saatu auki ja loppujen lopuksi ohjeitakin sivusilmällä vilkaistu, huomattiin, että paketissa on tätä varten oikein räystästuet.

Päädyin vielä lopuksi asentamaan 50x100 puun kahden kattotuolin väliin, johon edellä mainitut räystästuet kiinnitettiin.

Ja kyllä, kyyyyyllä ne siellä pysyy ja kantoivat Työnallen hentoisen olemuksenkin kepeästi kesäillassa.

Katolle vievät yläkaaret on tarkoitettu kiinnitettäväksi lapetikkaisiin. No, Työnallellahan ei ole lapetikkaita eikä se aio niitä hankkia. Katon astekulma on sen verran loiva ja katemateriaalin ollessa huopa, ei lapetikkaisiin ole vastaisuudessakaan tarvetta.

Kiinnitys piti siis ohjeen mukaan laittaa L-raudoilla katteeseen kiinni ja kumitutit välissä sen pitäisi pysyä reiän kohdalta vielä tiiviinäkin.

Mutta se tarkoittanee peltikatemateriaalia. Koska Työnallella on katemateriaalin huopa, ei tiiviydestä ole täyttä varmuutta.

Pulttasin kuitenkin kaaret kiinni katteeseen ja väliin laitoin mukana tulleet kumitutit. Reiän ympärille laitoin vielä saniteettisilikonia.

Kiinnityspultin läpimenoreiän kohdalla ei tosin ole muuta kuin huopakate ja alla räystäslauta. Mutta silti hiukan huolettaa, jos vesi pääsee reiästä huovan ja laudan väliin.

Jos jollakin innokkaista lukijoista löytyy tähän mielipide tai raaka fakta, niin kuulen sen mielelläni.

Mutta tässäpä nämä sandelssin huuruiset horinat tällä kertaa.

Palailen asiaan piakkoin kattavan sadevesijärjestelmäraportin kanssa. Siihen asti soonmoro!