En uskoisi itsekään tätä tuuriani ompelukoneen ja erityisesti saumurin kanssa, ellen itse olisi tätä kaikkea kesällä kokenut. Hae popparit kaapista ja ota mukava asento.
Ihana ystäväni K lainasi minulle keväällä Huskylock-saumuriaan. Saumurista oli neula poikki ja langoitukset hieman pielessä, mutta löysin saumuriin uudet neulat pienen etsinnän jälkeen. Neulan vaihtaminen olikin hieman dramaattisempaa. En ollut saanut lainasaumurin mukana sopivaa kuusiokoloavainta, jolla neuloja kiristävät mutterit avataan. Yritin erilaisia välineitä ja lopulta tietynlainen hiuspinni kiepautti mutterin auki. JES! Samalla sekunnilla se kärpäsenkakan kokoinen mutteri lensi jonnekin sekaisen ompelutilani keskelle. Syvä huokaus. Etsin mutteria samana iltana kaksi tuntia, mutta en löytänyt. Epäilin sen lentäneen isoon pahvilaatikkoon, jossa säilytän askartelusälää ja kävin sen läpi: ei mitään. Aamulla olin epätoivoinen ja kaadoin pahvilaatikon makuuhuoneen lattialle. Pitkän etsinnän jälkeen tein toivotun mutterihavainnon! Siis kuka ihme suunnittelee koneen, jonka usein vaihdettava osa on kiinni kuutiomillin kokoisella osalla?
Episodista viisastuneena tiedän nyt sen, että mutteria ei pidä avata liikaa. Pujottelin langat paikoilleen, mutta ehtinyt kauaa koneella huristella, kun alasiepparin langanohjain katkesi. Meni poikki. Murtui. Kyseessä on kuitenkin metalliosa, jonka ei pitäisi noin vain murtua. En voinut uskoa tapahtunutta. Eipä auttanut kuin viedä kone huoltoon.
Saumuri vietti huollossa pitkän tovin, koska kyseinen malli ei ole tuoreimmasta päästä. Sopivan varaosan löytäminen ja sen asentaminen ja muu huolto veivät aikaa. Sain saumurin ja 130 euron laskun.
Kone teki kaunista tikkiä, jota oli miellyttävä suristella saumoihin. Harmi vaan, että ompelukone ei ollutkaan samoilla linjoilla. Hyppytikki oli jotain aivan kamalaa. Tavallisen suoran ompeleen tikki saattoi olla kolmenkin sentin hyppy. Täyttä kuraa en halunnut ommella, joten kone siis joutui huollettavaksi.
En ollut kovin riemuissani ompelukonehuollon lopputuloksesta, koska lasku oli 80 euroa ja hyppytikkiä tuli edelleen. Ei onneksi niin pahasti kuin aikaisemmin, mutta edelleen raivostuttavassa määrin.
Annoin olla ja keskityin nyt saumuroimaan. Sitten katkesi neula. Paitsi tällä kertaa pirullinen mutteri ei auennutkaan pinnillä, koska se oli kiristetty huollossa liian tiukkaan kuusiokoloavaimella. Yritin avata mutteria jos minkämoisella vempaimella, mutta se ei liikahtanut. Huutelin paikallisessa kierrätysryhmässä, jos joku suostuisi lainaamaan sairaan pientä kuusiokoloavainta. Sain lainatarjouksen ja lähdin bussilla avaimia hakemaan. Päästyäni takaisin kotiin näin äkkiä, että 2 mm:n ja 2,5 mm:n kuusiokoloavaimet olivat aivan liian suuria mutteriin. Huutelin lisää ja onneksi vielä löytyi 1,5 mm:n avain, joka sopi passelisti mutteriin! Ah! <3
Enpä ehtinyt kuin viisi senttiä saumaa ommella, kun kuului ikävä kolahdus. Neula oli taas poikki, mutta nyt oli tapahtunut jotain pahempaa: pistolevyn piikit, joiden ympärille tikki muodostuu, olivat flipanneet alas. Minulla kesti hieman tajuta, mikä saumurissa oli vikana, kun neula hakkasi metalliin. Facebookin ompeluryhmän ihmiset auttoivat minua selvittämään ongelman ja ajattelin korjata ongelman tällä kertaa itse. Piikit olivat pienellä ruuvilla kiinni. Järkeni sanoi, että ruuvia pitää hieman löysätä ja flipata piikit takaisin paikoilleen.
Suunnitelma kuulosti yksinkertaiselta, mutta ruuvi olikin pienempi kuin olin arvioinut. 1,5 mm x 2 mm kokoinen ruuvi haihtui ilmaan ennen kuin olin edes saanut sen kunnolla irti. Etsin ruuvia lähiympäristöstä yli kaksi tuntia, ruuvailin saumuria auki, jos se olisi vaikka tipahtanut sinne sisään. Olin täysin vakuuttunut, että koneessa oli jotain magneettisia osia (tai voimia?), jotka olivat imaisseet ruuvin irti. Ruuvia ei ravistelusta tai lattiatarkastelusta huolimatta löytynyt, joten ei auttanut muu kuin etsiä uusi ruuvi. Ensin etsin kotini muista laitteista sopivia ruuveja, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Kotoa ei ruuvia löytynyt, joten piti turvautua ruuveja myyviin liikkeisiin. (En todellakaan halunnut viedä saumuria uudestaan huoltoon, koska jos osaan irrottaa ruuvin, osaan laittaa sen myös takaisin ihan itse.)
Kiersin kahdeksassa eri paikassa etsimässä ruuvia, mutta mistään ei löytynyt. Useamman viikon ajan eri liikkeissä kiertäminen alkoi jo hieman ottaa päähän ja usko loppua: miten niin ruuviliikkeet eivät myy sopivia ruuveja? Löysin lähes täydellisen ruuvin kierrätyskeskuksen sähköpuolen randomruuvilaatikosta. Palasin kotiin ja sijoitin ruuvin koneeseen. Ruuvi oli lähes täydellinen, mutta sen kanta oli ehkä puoli milliä liian iso. Saumuri ei tehnyt tikkiä. Siinä kohtaa uskoni loppui totaalisesti ja päätin maksaa jollekulle muulle ruuvin etsimisestä. Saumuri palasi huoltoon.
Muutaman päivän päästä sain ilmoituksen sopivan ruuvin löytymisestä. Ruuvi odotti koneen päällä pussissa ja olin hieman yllättynyt, ettei kukaan ollut testannut saumurin toimivuutta, vaikka olin maininnut, ettei kone tee tikkiä oikeasta langoituksesta huolimatta. Liikkeessä ei ollut sillä hetkellä paikalla ketään huoltotaitoista, joten pyysin ruuvimeisselin ja kiinnitin ruuvin itse. Täydellinen ruuvi, mutta ei edelleenkään tikkiä. Siinä kohtaa näytti siltä, että joudun jättämään koneen vielä toiseksi viikoksi huoltoon, mutta sain inspiraation irroitella muitakin ruuveja. Alasieppari näytti epäilyttävästi olevan liian alhaalla. Korotin sitä aavistuksen ja kone alkoi laulaa kaunista tikkiä :) Ah, korjasin sen ihan itse!
Iloisena lähdin kotiin ja pääsin saumuroimaan. Muutaman sauman jälkeen neula katkesi. Olin saanut kuusiokoloavaimen omaksi, joten neulan vaihtaminen ei vienyt tällä kertaa kolmea tuntia. Ongelmana oli se, että minulla ei ollut enää pyöreäkantaisia neuloja jäljellä. Ompelukoneen puolikuun malliset neulat eivät sopineet saumuriin, joten piti taas odottaa viikonlopun yli ompelun jatkumista. Maanantaina sain uudet neulat ja kokeilin surauttaa lisää. Kuului taas kolahdus ja neulat olivat taas poikki. Siis mitä ihmettä? Oli tapahtunut jotain aivan uskomatonta. En todellakaan uskoisi tätä itsekään ellen omin silmin olisi nähnyt: saumurin pistolevy oli murtunut! Kyseessä on kuitenkin suhteellisen vahva metalliosa, joten purskahdin nauruun! Uskomaton jatko tälle kaikelle!
Soitin saman tien huoltoon naurua pidätellen ja pyysin huoltoa tilaamaan saumuriin uuden pistolevyn. En millään jaksanut raahata konetta paikan päälle, koska osa on kahdella ruuvilla kiinni. "Peltiäkö sä sillä ompelet?" kuului äärimmäisen hämmästynyt ääni, kun olin esittänyt asiani. Joustocollege oli kyseessä tällä kertaa. Eikä edes ollut kuin kaksi kangaskerrosta.
Viikon kuluttua sain viestin, että pistolevyä ei löydy varaosista, koska kone on niin vanha. Tässä kohtaa ajattelin, että tämä alkaa olla jo viimeinen pisara: miten mä selitän tän kaiken K:lle? En todellakaan voi palauttaa saumuria rikkinäisenä! Olin ehtinyt jo googlailla muiden huoltoliikkeiden yhteystietoja, mutta siihen kellonaikaan mikään ei ollut vielä auki. Hetken mielijohteesta päädyin selaamaan amerikkalaisia ompelulaitteiden varaosasivustoja ja napsuttelin itselleni sieltä uuden pistolevyn. Sitä odotellaan nyt kuumeisesti seuraavat neljä viikkoa, kiinnitän sen sitten paikoilleen, vaihdan neulat ja lykkään saumurin suoraan takaisin K:lle ja alan säästää omaa saumuria varten.
Tämän koko prosessin aikana on tapahtunut pari positiivistakin asiaa: ensinnäkin olen oppinut aika paljon saumurin anatomiasta.
Toiseksi olin ostanut Organ HAX -neuloja ompelukoneeseeni Tallinnasta, koska kaikki ovat niitä suositelleet ja ylistäneet hyppytikin karkottajaksi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki hyppytikkiongelmat kaikkosivat! Siitä sekunnista alkaen en suostu enää käyttämään mitään muita neuloja ompelukoneessani! Prymit ja Schmetzit hyppivät ja pomppivat, mutta HAXeilla tuli niin kaunista tikkiä että sydämeni oli pakahtua <3
Ehkä tämä kaikki on merkki siitä, että mun pitäisi opiskella.
