No minä hyödyn, mulla on töitä. Ja on muillakin.
Avainlipputuotteen kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 %. Lisäksi on käytössä Design from Finland -merkki, jossa siis suunnittelu on kotimaista ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Suomessa. Plussaa sekin on, jos Suomessa valmistettua ei ole saatavilla.
Olen luullut suosivani kotimaista, mutta todellisuudessa tämä on rajoittunut aika tarkasti ruokapuolelle. Viime aikoina olen herännyt kotimaisuuden tarkistamiseen mm. seuraavien ostosten harkinnassa:
Heijastimet. Avainlippuheijastimia saa liki joka kaupasta, on muumia, sydäntä ja vaikka minkämoista designia.
Kodin pesuaineet ja -välineet. Olen tähän asti ostanut aika huolettomasti mitä sattuu, ekologisuuteen viittaavat mainoslauseet ovat saaneet minut kokeilemaan vaikka mitä ja uutuustuotteet on usein testattava. Vaan miksi? Kotimaiset välineet (esimerkiksi Kiilto ja Sinituote) ovat laadultaan parhaiden joukossa eikä hintakaan ole kalliimpi. Mutta enpä olisi tajunnut, että Pledge-tuotteetkin on avainlipputuotteita! Piti käydä tarkistamassa, mitä pyykinpesuaineita meillä on tällä hetkellä: Erisan, Ecover ja Eucalan. Yksi kolmesta on suomalainen tuote.
Saippua ja muut pesuaineet. Nimestään huolimatta Lemon Juice & Glycerine on avainlipputuote. Sama merkki koristaa Pirkka-shampoiden, Erisaneiden, LV-tuotteiden, Linnan, Ole Hyvän, Elokuun ja Erittäin Hienon Suomalaisen pullonkylkeä. Tsekkaa myös XZ ja Biozell.
Kuukautissuojat. Ainakin siteitä ja kuukuppeja saa avainlipullisina versioina. Voisko Libresset vaihtaa Vuokkosiin vai onko tässä asiassa merkkiuskollisuus liian vahva?
Särkylääkkeet ja vitamiinit. Avainlippua on tarjolla. Maksan mielelläni himpun ekstraa kotimaisesta ruoasta, miksi sitten ostan yleensä halvimman särkylääkkeen alkuperästä piittaamatta?
Lastentarvikkeet (en oo itteni takia tutkinut). Muumi-vaippoja, Pirkka-vaippoja ja Ainu-tuotteita saa joka puolelta. Hinnoista en tiedä, mutta tuskin noi mitään pröystäilytuotteita on.
Kengät: Kuomat, Lahtiset, Alhot, Vatajat, Sievit, Jalakset... Miksi omat huopatossuni ovat ulkomaiset? Okei, käsityötä ja Baltiasta, mutta silti.
 |
| Plaston avainlippulelu |
Vaatepuoli mietityttää eniten. Vaatteita on oltava. Astioiden ja muun sellaisen suhteen varmaan pärjäisin loppuikäni ilman uusia kippoja ja kuppeja, mutta vaatteet kuluu. Miten pääsisi fiksuun kuluttajuuteen tässä? Ekologisista syistä haluan välttää pikamuotia - haluaisin laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita, mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Itse tekemällä voin välillisesti tukea ainakin lankakauppiaita ja suomalaisia värjäreitä, mutta miten saataisiin langan alkutuotantoa enemmän Suomeen?
Trikoita ja resoreita saa suomalaisina versioina. Siis Suomessa tehtyinä, raaka-aineet eivät tietenkään ole suomalaisia. Mutta entä muut vaatetuskankaat? Jos jättäisin ulkomaiset farkut kauppaan ja ompelisin itse, onko siitä mitään iloa? Rahat menevät ruotsalaisen vaatekaupan (joka tosin työllistää suomalaisia myyjiä) sijaan suomalaiseen kangaskauppaan. Denimin ekologisuus jättää varmasti yhtä lailla toivomisen varaa. No, ainakin ompelijan työolot ovat kotonani paremmat kuin bangladeshilaisessa hikipajassa.
Viime Itiksen-reissulla yritin löytää t-paitoja tai pukeutumispaitoja, joita ei ole valmistettu Aasiassa. Kiersin kaikki vaatekaupat, niitä oli Monta. Yhdessä liikkeessä oli suomalaisen yrityksen valmistuttamia paitoja, mutta valmistusmaata ei kerrottu. Myyjä epäili Baltiaa. En periaatteesta ostanut, kun ei kerrottu, vaikka Baltia olisi mulle paljon mieluisampi vaihtoehto kuin jo mainittu Bangladesh.
Kaikki muut paidat olivat joko Bangladeshista tai Intiasta.
Lopulta ostin hätäpäissäni yhden Turkissa valmistetun topin, joka löytyi viimeisestä puodista paluumatkalla autolle.
Laitoin juuri uuniin pakastepizzan. Se on saksalaisen yrityksen Turkissa valmistuttama. Huokaus.
Lisätietoja:
Suomalaisen työn liitto
Suomalainen joulu
Sinivalkoinen jalanjälki
Kuulisin mielelläni ajatuksianne.
