Ette kyllä arvaa mitä tein tänään. 
Kyllästyin likasiin aterimiin.
Meijän tiskarissa ne pestään ylimpänä ja se ei näytä toimivan.
Täytys olla keskikori tyhjänä niin sitten ehkä.
Otin kaikki laatikosta ja laitoin altaaseen likoamaan.
Sitten Tiskasin Käsin Ne. Kaikki.
Kyllä nyt taas kelpaa.
Ja vähän aikaa pestään koneella taas kunnes kyllästytään likasiin...

Viimeiset villasukat on tässä

Saa vaikka syyskylmät tulla.
Juuri äsken kävin mustikoita keräämässä kädet kohmeessa,
mutta yhä niitä on niin täytyy hakea poies. 

ompelukonekin on laulanut viimeaikoina,
mutta mitähän sieltä on valmistunu?
Pitäs kai kuvata niitä.

Pitkän tauon jälkeen pihalla tapahtuu nyt

vaja vaihtoi paikkaa toiselle puolelle
ja tallin paikka alkaa hahmottua
muutenki pihat on taputeltu tasasemmalle mallille

viikolla kävin hakeen muutaman tyrnipensaan,
tökkäsin ne aivan epäkuranttiin paikkaan oottelemaan parempaa
nyt saisin siirtää ne, toivottavasti ne jatkaa kasvuaan 

joku marjahulluus on tainnu iskeä
ei malta millään olla mettästä poies

näyttäskö siltä että pysyy?
edellinen kerta ei nimittäin pysyny
talon paras pyörä tuli piikeistä alas vaikka olinki laittanu kiinni mustekalalla
tälläkertaa varmisteltiin miehissä ettei pääse putoamaan

mukavassa suhteessa on ollu töitä ja vapaata
eikä sitä viisasta kirjallisuutta ole vielä alotettu
on saanu lukea pirjo tuomista ym iltalukemisena

Niin se elo kääntyy syksyyn.
Vaikka tuntuu että kesä jäi välistä.
No, vaikka lämpö puuttui, ei se vapaata haitannut.
Monenlaista on touhuttu yli kahden kuukauden vapailla.

Kevään tuskat ja ahdistukset kun saatiin käsiteltyä, vietettiin juhlaa

Elina valmistui ammattiin ja Lasse kävi riparin.
Leevi kömpsähti pyörällä ja oli alku kesän käsi paketissa. Onneksi ei uimakelejä ollut muillekkaan siihen aikaan. Sitten poika täytti vuosia seitsemän.

Anskun kuva kertoo paljon tästä kesästä. On nautittu kesän iloista uhallakin, jäätelö maistuu kuten muullonki vaikka villasukista ei olla luovuttu ollenkaan.

Suviksissa tietysti oltiin ja mökilläkin on oltu se normaali määrä, siellä kun isommat kotityöt puuttuu niin sielu lepää.

Luettu on paljon, nyt muuta kuin tentteihin.
Osa kirjoista jopa kasteltu ulkona kun ilma on tehny tepposet, mutta silitysrauta on oiva apuväline siihen pulmaan. Kirjat on palautettu hyvässä kunnossa :)
(nyt pöydällä oottelee jo uusi tenttikirjalista)

 On saatu elämän ohjeita...

 Pieni uusi lemmikki...

 On kateltu traktoreita ja muita vanhoja koneita, jopa minut saivat Vanhojen Voimaan mukaan

 shoppailu kauniissa kaupungeissa  (miten kauniissa kirjotetaan monikossa?)

 ja nähty komeita maisemia

 On pyöräilty ja kävelty, on kastuttu ja kuivateltu

 Moikattu vanhoja tuttuja turuilla ja toreilla

 Nautittu luonnon antimista

 ja ihmeistä

 Kesän alussa opiskelijat muuttivat kotiin, lopussa toisinpäin. Muuttokuormia on tullu ja menny.

 On ihasteltu uusien paikkakuntien ihmeitä

 ja nukuttu aitassa.
Juhlissa ja arjessa on saatu viettää unohtumattomia hetkiä teidän ystävien ja sukulaisten kanssa. Aina on mukava kun saa vieraita ja kesällä on se hyvää, ettei kenelläkään ole kiire. 

.

Nyt viimeisimmäksi saateltu nuorimmainenki koulutaipaleelle, ja saatellaan vielä monta kertaa kun matka on niin pitkä ja kivinen :)  (isoveli tietää jo enemmän ja voi auttaa monessa)

Ite tässä vielä jatkan vapaita ja yritän keksiä täytettä päiviin. Mustikat ja vadelmat vielä oottaa poimijaa, ainaki mustikoita näyttää riittävän vielä. 
Uusiin opintohin olen ilmottautunut ja aherrus taas alkaa.
Töihinkin menen mikäli pyytävät, ei kiire kuitenkaan. Päivät kuluu aika joutuin yksin kotonaki.

Odottavan aika on piiiiiitkä. 
Ja rasittava.
Ja niiiin harmaata täynnä.

Työpäiviä on ollu vähän, mutta vapaista ei ole osannu nauttia juur nyt.
Mihinkään ei osaa tarttua. 
Aloitekyvyttömyys vaivaa. 
Ystävät nousee arvoon arvaamattomaan. 

 Pientä virpojaa piti tietysti auttaa vittojen teossa. Sotkuhan siitä tuli, mutta eipä ole enää ;) siivotttuakin saatiin. 

Pääsiäisen aika oli levon aikaa. 
Mistä arvasitteki vieraat juuri sillon tulla ko teitä tarvittiin. Kiitos Merja ja Antti.
Naapurin tilaisuudestaki saatiin nauttia monta päivää.

Sen jälkeen tuliki tyhjyys
ja arki
ja entistä tuskallisempi odotus

Onneksi oli vielä yks tentti, siihen oli pakko valmistautua.
Haikeus siitäki että tämä tenttiporukka ei kokoonnu enää. 
Vielä on yks oppimistehtävän teko ja sitten kaput.

Koiran kans oltiin mukana hopottajien Purina One-kampanjassa. 
Eipä ole mikään ruoka nuin kelvannut pienelle Limulle kuin tuo. Ja varsinkaan kun Leevi oli tarjoilijana. Kippo tyhjeni alta aika yksikön, liekö ehti edes makustella kun niin hanakasti söi. Näki kyllä että hyvää oli. 

Arkeen on mahtunu kuitenki naurua ja monenlaista.

Rapakausi on parhaimmillaan! 
Ja pieni vetoomus että pitäis saaha uuet kengät. Mikäs näissä entisisssä on vikana ?? Onneksi on Tiina ja Lontoo ;) sieltä niitä tulee kun tilaa. 

Paras oli kuitenki viikonloppu. Ystävän kanssa matkattiin Laphiin. Äitillä sain piipahtaa. Lauantaina me nuoruuden ystävät kokoonnuttiin hyvän ruuan äärelle, (Mustanparran päämajaa voi suositella kaikille,Torniossa.) Iltaa sitten jatkettiin Karungissa ja nautittiin joka solulla. Saunasta, ruuasta, naurusta, itkusta, toisistamme... 
Se oli keidas arjen keskellä. Ja niin tarpeellinen itsekullekkin. Kiitos miehille että annoitten meille mahdollisuuden! Kuvia siitä en laita kun ne on niin surkeita ;(
Tällä annoksella ystävyyttä, elämän jakamista ja toisten tukemista jaksetaan.
 

Viimeset kaks viikkoa kulunut erikoisissa merkeissä.
Kuljin töissä toisessa pitäjässä ja oli kyllä terveellistä nähdä erilaista työympäristöä. Mukava ja mukaansa tempaava sakki siellä oli. Olispa vaan saanu jatkaa.

Kotosalla sain vihdoin laitettua verhotangon ja jopa verhotki olkkariin. Ja kauan seinälle pääsyä ootellu ryijykin on nyt omalla paikallaan.

 Passaavat paikolleen niinkö ois aina ollu.

Harvinaisia vieraita saatiin alkuviikosta, mummu tuli ja Taina muutaman lapsosen kans. Kiitos teille käynnistä, joka päätty kuitenki liian aikasin. On aina niin mukava ko saa vieraita. Ja omat vapaapäivätki sattu oleen sillon, tai koko viikolla en sitte ollu töissä. Eikä jatkostakaan ole tietoa. Saattaahan tuota kotonaki olla jos eivät töihin soittele. 

Sitte perjantaina tämä väki levisi pitkin Suomea. Tytöt on Hesassa, Lasse Syötteellä, Petra Vuokatissa, Jukka ja Tomppa isät/pojat leirillä Vuokatissa, minä kävin Jyväskylässä, Pete ajeli Rukalle. Huh olipa siinä. 
Jyväskylässä kävin käsityömessuilla jotka harmikseni oli muuttunu paljolti askarteluhommiksi, toki kässääki löyty. Olin Saikulla yötä ja päivällä ajeltiin kottiin. Mukava pikku loma kaiken viimeviikkoisen jälkeen. 

Kelit näyttää vaihtelevan kovasti. Vettä on satanu koko päivän, jospa lumet nyt sais kyytiä, joutavat pois. 
Muutama romsku pitä saaha alta pois ennen seuraavia tenttikirjoja...

on näköjään tultu siihen ikään että kohta kaikesta saa sanoa; tuli ja meni.
Tällä kertaa joulu ja kaikki siihen liittyvä, loma ja sen semmoset.

 muutaman pienen kuvan verran palataan siihen aikaan. Kaiken stressin ja uupumuksen keskellä se oli keidas jossa levätä. Tunnelmat oli sitä mitä ne vain saattaa olla, riemusta kaaokseen, naurusta itkuun. Mutta tärkeintä oli että kaikki lapset oli kotona, kaukaisimmatkin ainaki hetken. 

talvi on ollut tähän asti minun mieleen, ei liian paljo pakkasta eikä monta päivää putkeen. Sopii että joka toinen päivä lauhtuu nollaan...
Metsä on ollu kaunista katseltavaa, harmi vaan etten osaa sitä kuvata. Alemmassa on rakettitunnelmia Kiimingistä. Väenpaljous ja upeat raketit ja huippumukava ilta kaiken lisäksi. 

 ja tässä viimeaikojen parhaat keksinnöt, vaikka luovuus onkin umpijäässä nykyään, niin hoksasin laittaa eteisen sohvalle vahakangaspäällisen. Nyt ei haittaa vaikka ne likomärät lapaset siihen jääki, siit ei kärsi ku lapaset enää. 
Ja tuo alempi, retrokeinu, Juhani-papan tekemä, kauan sitten päänsä joutui luovuttamaan rajujen leikkien seurauksena. Nyt pojat Jukan kans sen korjas ja käyttöä on jatkuvasti näinki isoilla lapsilla. Kokoajan siinä joku istuu.

 ja tässä lisää kuulumisia
Käytiin tyttöjen reissulla Saijan luona Jyväskylässä. Ostoksia ja lomayö tyttöjen kämpillä. Kylmä ilma oli muttei haitannu meitä. 
Tukkirekka luiskahti illan siimassa ojaan, kuski selvisi vahingoitta kun keulaosasto pysy pystyssä ;)
Ikkunasta saa katella kun jääkone ajaa jäällä. Pojille intohimoinen juttu ku pääsee justiinsa ajetulle jäälle, huippua. Joskus joutuu itekki kolaus hommiin että lapset saa luistella, hyötyliikuntaa.
Ja tuo viimenen, en tiiä mikä iski mutta sukset tuli ostettua ja kokeiltuaki jo 20 vuoden tauon jälkeen. Keuhkot siinä kyllä repiää vauhtia lykkiessä eikä kilometriä pitemmälle kannata lähtiä. Eihän sitä tiiä jos tätä talvia vielä riittää vaikka matka ehtis vähän pidentyäkin ajan saatossa. Ei millään kehtaa olla käyttämättä ku tuli hankittua, vaikka kunto onki ihan nollassa. Kertokaahan hyviä keinoja miten sitä hissukseen saahaan nostettua. 

 vielä kuvaa nuista seinälampuista. Eihän ne näytä kuvissa miltään, mutta kyllä ne tuonne rappuun passaa ihan hienosti.

Enää ei oo lasipiiriiin joutanu. Monenlaista muuta kiirettä on ja pakkoko sitä koko ajan on kiirettä itelleen järkätäkään. Yks ilta viikossa menee opintojen merkeissä, useita muita tehtäviä tehessä niihin opintoihin liittyen. Ja tuleehan niitä millon mitäki kissanristiäistä jonne tekkee mieli mennä. Kaikkien muitten mielestä meen ihan liikaa.
Töitä on toistaiseksi riittäny ja riittää vielä ainaki kuukauden. Nytkin kassissa oottaa ainesta josta sais ens viikon valmistella. 
Elikkä suurimmat murheet on saanu taas heittää ja katella päivän kerrallaan eteenpäin. Jos pää antais myöten minua ei paljon mikään pitelis. Se jaksaa muistuttaa että niitä taukopäiviä tulee pidettyä tiuhaan ja sekös harmittaa. Kun joutuu ppäivän lataamaan sohvan nurkassa eikä silmiään saata auki pitää niin miettii miksi? Vastausta vaan ei oo. Kaikilla meillä ristimme on, ja mulla se on tämä. Ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa- sanotaan, yritän uskoa siihen. 

Lukekaahan Camilla Läckberin kirjoja, ne on huippuhyviä!  sain just luettua viimesen..

Niin se talvi siis tuli ja meni. Muutamana aamuna auton lasin rappausta ja sitten vain kuraa.

Jouluvaloja on laiteltu, mutta valjuja neki on ilman lunta. Jotaki tunnelmaa niistä silti tuleekin.

Taitaa vaan olla niin että tämä täti ei oo ehtiny niistä nauttiin ku elämä vie nyt nii vauhilla.
Syksyllä aattelin että aikaa on vaikka muille jakaa, toisin kävi.
Yleiseen velttouteen lääkkeeksi aattelin opiskelun. 
Sitte tuli ne lasityötki mieleen ko kansalaisopiston lehti kopsahti laatikkoon.
Muutamia tämän kylän naisten iltojaki on kertyny plakkariin, niistähän ei voi luistaa ko muuten ei tunne naapureitaan.
Siihen ko lisätään satunnaiset muut äkkilähöt niin tätiä on viety yllättävällä vauhilla.

Seinälasit tai mitä nyt ovatkaan, ovat paikallaan mutta sähkökytkenöissä on jotaki hämärää ku valoja niihin ei saaha olleskaan...
ja kuvatki tullee vasta ku valotki...

Niinhän siinä onnekkaasti kävi että töitä on riittäny.
Niin mukava on joka aamu lähtiä. Ja varsinki ko samaan luokkaan saa kuukauen verran mennä. Tutut lapset jo on pommipuheineen kaikkineen. 

Työpöyällä on väliin melkonen sotku, ja joulujuhla harkatki pitäs tuonne jonnekki väliin saaha mahtumaan. Tiukilla ollaan.

Toinen juttu on sitte se opiskelu, ei ihan helppoa tämmöselle matalalentosen ajatuksen omaavalle, pinnistellä pitää, mutta onneksi ryhmä raahaa mua mukanaan.

Täällä kotikolossa sitte meitä on taas paljo kasassa. Ellu tuli takas työreissultaan joka poiki paljo tulevaisuuteen, ei tarvi kuulemma ens kesänä siivota.
Saikkuki joka aamu lähtee aamupalapöytää toisille laittaan ja kerroksia siivoaan. Tiina muisti välillä piipahtaa ja jouluk tulee. Pete käy pyykkisäkkiä vaihtamassa ku kiireiltään ehtii. 
Hyvin tunnistaa vielä omaksi kaikki, eivät liian kauan viivy maailmalla ettei välillä nokkaa näkys. 

Ja voittako kuvitella, joka viikko on ehitty jumpatakki ainaki kaks kertaa. Aluksi siitäki oli niin kipiänä ettei töissä tarvinnu haaveillakkkaa yläkertaan menua. Nyt ei enää hiasta sekään. 
Tässähän ihan nuortuu. No ei varmaan muitten mielestä mutta itehän saa aatella mitä halluu!

Vieläkö sais tuon nukkumapuolen kuntoon ni vot! 
On muuten eka ajotunnitki jo pietty, kyllä se laps oppii senki, ajan kans.