Kentällä touhuilemassa

Nyt kun ollaan siirretty talvikausiaikaan treeneissä, niin agilitytreenit ovat siirtyneet halliin Lahteen perjantai-iltaan. Olisi mahdollisuus käydä toisenakin päivänä, eli kahdet treenit viikossa, mutta aika on mulle niin huono etten veny siihen. Koetan kuitenkin käydä itsekseni ravikilla treenaamassa pieniä juttuja, niin kauan kun valo antaa myöden. Eilen Tuula lähti kaveriksi.

Teemana oli hypyn kautta kepeille menoa eri kulmista. Keppien päässä oli kuppi ja nami kupissa. Hyvällä fiiliksellä menee keppejä, kuppi taisi olla hieman painostava kun muutaman kerran jätti viimeiset keppivälit välistä ja karkasi kupille. Nami jäi kuitenkin saamatta, kiitos Tuulan. Eli nyt pitää saada tuo varmaksi että kepit suoritetaan loppuun asti, sitten nami. Tähän astihan se palkka on tullut multa, kepit on silti suoritettu loppuun. Molemmilta puolilta onnistui sisäänmenot, samoin hypyn kautta. Hyvä siitä tulee.

Kepittelyjen lisäksi hieman tokoiluakin, eli noutoa. Koetin ihan kokonaista liikettä heti alkuun, virhe. Istumisen kanssa oli ongelmia, no kai nyt kun sitä ei ole treenattu. Kääntyy hyvin lelun kanssa, mutta se sivulle tulo ei ole vielä varmaa. Pilkkomista vaan, eli erikseen sitä vauhtia ja erikseen oikeaa paikkaa. Ahneella on kakkanen loppu ja näinhän siinä kävi. Epävarmuudessaan Sinna jopa pureskeli kapulaa. No, tiedänpähän missä mennään.

Milja oli myös kerrankin kentällä mukana, kun samalla käytiin lenkillä siinä ravikilla. Milja pääsi hömpsöttelemään hieman keppejä, eihän se niitä enää kunnolla osannut mutta hauskaa oli :D Pääasiassa me tokoiltiin lähes alokasluokan liikkeet kokonaan. Seuraamisessa meinaa ensiaskeleilla kontakti kadota, mutta pienellä muistuttelulla sekin löytyy. Kaukot yllätti, sillä ne toimi aivan älyttömän hyvin! Seisominen oli siis mukana, ei pelkät avoimen luokan maahan ja istu. Olipa älyttömän kivaa pitkästä aikaa tehdä Miljan kanssa, tuli ihan vanhat ajat mieleen :D

Tokokoulutuksessa Villähteellä

Villähteen agilityurheilijat järjestivät Jessiva Svaljungin pitämän tokokoulutuspäivän sunnuntaina. Päivä alkoi kymmeneltä aamulla ja päättyi viiden aikoihin illalla, jokainen koirakko sai tehdä 2x15 min sekä loppuun paikallaistuminen ja -makuu. Me Sinnan kanssa päästiin osallistumaan tuonne.

Ensimmäisen vartin ongelmaksi otin meidän seuraamisen. Se on hieman seilaavaa, välillä liian väljää, välillä liian tiivistä ja välillä edistävää. Ja välillä jotain ihan muuta. Myös perusasennon paikan kanssa luulin olevan ongelmia, mutta se olikin ihan ok. Sinna oli todella energinen eikä olisi millään halunnut keskittyä noin tyhmään juttuun. Tai siis keskittyi, mutta vähän turhankin innokkaasti. Katsekontakti pysyi älyttömän hyvin mutta reippaalla vauhdilla eteni nopeammin kun minä. Pelkästä sivu-käskystä jo ponnahti metrin eteenpäin, valmiina menemään. Kivaa aktiviisuutta, mutta huono juttu kun tarkoitus oli vaan pysyä paikallaan :D Askeleen mittaamisessa seuraamisessa oli samaa ongelmaa, tämä tosin ei ollut mitään uutta. Hihna käteen ja sillä estettiin etenemistä, hieman auttoi. Nyt näitä rauhallisia askeleita vaan on treenattava todella paljon. Eli kotitreenit näiden osalta jatkuu.

Toiselle vartille pähkäilin hieman pidempään, että mitä katsottaisiin. Päädyin kaukokäskyihin, niihin kun olen kaivannut hieman apua että millä tekniikalla niitä lähdetään tekemään - siis pysyykö taka- vai etupää vaiko sekatekniikka. Katseltiin Sinnan tekniikoita ja tultiin siihen tulokseen että sekatekniikkaa. Polvilleen vaan koiran eteen, koira maahan ja raaaaauhallisesti käskyjä. Samalla rauhallisuudella myös kehut ja namitus. Aluksi oli aikamoista sählinkiä, mutta sitten Sinna alkoi keskittyä ja malttoi kuunnella. Näillekin nyt vaan kotitreeniä.

Aikaa jäi niin katseltiin Sinnan noutoa, hyvältä vaikuttaa eikä purrut kapulaa. Käskyksi tuli jatkaa samaa rataa. Paikallaistumiminen rivissä kesti minuutin, en mennyt piiloon kun sitä ei olla treenattu. Nätisti pysyi. Paikkamakuun kestosta en ole varma, varmaan 2-3 minuuttia. Olin piilossa eikä mitään ongelmia. Todella huojennuttavaa että tämä liike on näin varma :)

Nyt vaan treeniä treeniä sitten.

Torstain touhut

Viimeiset ohjatut ulkotreenit, seuraavat ensi viikolla sitten jo hallissa. Ah sitä ihanuutta, kun ei vaikuta tuuli eikä sade ja pimeyskään ei pääse yllättämään. Puhumattakaan siitä ettei itse ole aina kurassa ja ravassa eikä esteitäkään tarvitse niin paljon kanniskella :D

Sinnan kanssa otettiin treenit ihan uuden suunnitelman kanssa. Eli palkka ei tule enää suoraan multa ja lelupalkka muutettiin namipalkaksi. Eli aina joko kippo namissa tai sitten heitän. Heitetyssä namissa on se huono puoli että sitä Sinna ei meinaa löytää, mutta kyllä sekin muutaman kerran toimi. Namikippo toimi hyvin parilla esteellä, radalla sitä joutui vähän näyttämään Sinnalle. Uusi juttu, menee aikaa oppia. Mutta hyvin toimi.

Ratana oli pätkä Lehtiön rataa, jonka Pasi oli muokannut siten että siellä pystyi tekemään kabaisokkarin lisäksi pakkovalssia ja twistiä. Kabaisokkarin jätin itse suosiolla välistä, me ei vielä niin pitkällä olla että lähdetään semmoista tekemään. Siinä kun pitää tehdä persjättö koiraan katsomatta, niin pitkällä suoralla Sinnalla olisi varmasti tullut kiire mun perään ja rimat olisivat menneet risoiksi. Kokonaisuudessa olin tosi tyytyväinen rataan, sopivissa kohdissa odotti aina namikippo. Nyt kun namikippoidean saa paremmin Sinnan päähän, niin treenit menevät varmasti vielä paremmin! Eli siis todella tyytyväinen olin. Ainut muutos mikä pitää tehdä on ostaa jotkut keramiikkakipot, sillä muovikippo oli liian kiva lelu Sinnalle ja se naamalla juoksentelikin välillä :D

Milja kun on jäänyt vähemmälle huomiolle treenien suhteen, niin päätin viedä Miljan humputtelemaan illalla. Humputtelu käsitti siis pientä tokoa, puiden takaakiertoa ja namijälkeä. Tokossa käytiin alokasluokan liikkeet läpi, on se Milja vaan pätevä. Tietenkään suoritusnopeus ei ole enää niin nopea kuin ennen, mutta tarkkaa työtä tekee. Tuli taas todettua että on tommoinen isompi koira mukavampi palkata :D Nassu on hyvin lähellä kättä, ei tarvi kumarrella. Puiden kiertely oli tuttuun tapaan Miljasta ihan huippu hauskaa, kasikkoa teetätin kahden puun välillä. Lopuksi vielä pimeällä nurtsilla hyvin huoleton namijälki, olin vaan viskonut nakkeja sinne sun tänne. Kivaa pientä iltapuuhastelua :)

Liitoa ja tottelevaisuutta

Tiistain agitreeneissä jatkettiin pätkällä Lehtiön radasta eikä se mennyt silloinkaan hyvin. Huoh. Liikaa nyt kaikkea agilityssä, pitää yrittää vähän rauhoittua ja miettiä asioita uusiksi. Lelupalkka saa nyt ainakin hetkeksi hävitä, kokeillaan josko namikipolla Sinna olisi rauhallisempi ja ei niin terävä. Radan ohella harjoiteltiin kiertämistä irrallisella siivekkeellä, sen Sinna osasi hienosti. Myös twistiä ja pakkovalssia, eipä niissäkään mitään ihmeellistä. Näissä ohjauskuvioissa käytin heittonamia ja Sinna oli selvästi rauhallisempi. Katsotaan tänään miten tuo uusi namitustekniikka toimii...

Eilen käytiin metsässä ja sen jälkeen päädyttiin sohvalle makaamaan. Iltaruuan jälkeen Sinnassa tuntui olevan vielä energiaa joten levon jälkeen molemmat koirat sai röhköpossut. Puoleksi tunniksi koko olohuoneen täytti röhröhröh-äänet ja itse sain rauhassa keskittyä laiskotteluun (eli tv:n katselu). Koska tv.stä tuli koiraohjelmaa, päätin itsekkin aktivoitua ja hieman tokoilla Sinnan kanssa (siis kuinka säälittävää, että sitä jaksaa aktivoitua vasta sitten kun näkee huonosti käyttätyviä koiria töllössä...). Sinnan possuleluleikki oli muutenkin loppu, joten oli hyvä hetki vetäytyä toiseen huoneeseen temppuilemaan Miljan vielä teurastaessa sikaa.

Aloitettiin ihan perusasennoilla. Ja hitsi, Sinna oli pätevä. Yhtään ei ollut tietoakaan napsijasta, saati sitten pompuista. Nätisti ja täsmällisesti tehtiin askelsiirtymiä eteen, taakse ja sivuille. Koetti tosi tarkasti pitää paikan. Muutamia toistoja, sitten kaivoin metallikapulan. Metallikapulan kanssa muutama nosto naksun avulla, hienosti nousi. Sitten kapula meidän väliin ja siitä sivulle. Onnistui, ihme ja kyllä. Muutama onnistunut toisto ja pienet bileet. Kaukoja, i-s. Suht hyvin pysyi paikallaan. Kokeilin tähän liittää myös seisomista, mutta siinä Sinna pompahtaa turhankin taakse. Tavoitteena siis kun olisi pysyä paikallaan. Mietintämyssyyn tämä tekniikka (eli ts. sunnuntaina Jessica Svanljungin koulutuksessa aiheeksi).

Loppuun luopumisleikkiä. Huovutettu lelu millä riehuttiin, yhtäkkiä lopetin riehuttamisen, sanoin "kiitos" ja jos Sinna irroitti niin naksautus ja lelulla taas leikkiä. 80% Sinna irroitti lelusta, pari kertaa oli jossa irrottamiseen meni pidempi aika. Mutta muuten pieni possu oli superpätevä! Tälläisiä hetkiä lisää, kiitos :)

Sopivaan aikaan lopetettiin puuhastelu, Milja oli saanu röhköpossun teurastettua. Kaikki olivat siis tyytyväisiä iltaan :D

Anja Lehtiön agilitykoulutus

Jälleen oli niitä päiviä, kun toisten suoritusten katsominen on paljon mukavampaa, kuin se että itse tekisi jotain. Yhdeksältä aamulla siis raahauduin kentälle tekemään rataa agilitykoulutukseen. Sinnan kanssa suoritusvuoro oli vasta joskus neljän aikaan, joten siihen asti sain rauhassa vain istua, kuvata ja katsoa muiden suorituksia. Huima määrä oppia tuli tänä aikana. Myöskin suunnittelemani radan kulkureitti muuttui todella paljon. Uusia asioita opin huimasti ja uutena liikkeenä meille opetettiin kabai sokkari. Tätä tosin ei Sinnan kanssa kokeiltu.

Hain Sinnan vähän ennen omaa vuoroa ja lämmittelin. Lämmittelyn aikana oli jo semmoinen olo että ei tästä mitään tule, koira aivan liian energinen. Selvästikin agilitypäivinä Sinna tarvitsee kunnon lenkin ennen harjoituksia, muuten liika energia puretaan päättömään käytökseen ja mun napsimiseen. Jo alusta alkaen Sinna oli kuin tulisilla hiilillä, varoittelin jo kouluttajaakin siitä että Sinna on karmealla tuulella.

Liikekohtaisesti en ala selittämään miten mentiin rata, en kuitenkaan osaa selittää ohjauskuvioita oikeilla nimillä. Juosta sain kovasti, ja kovasti tuli noottia käsistä. Täytyy tosi paljon nyt koettaa tsempata niihin, tosin sit kun laitan ajatukset käsiin niin unohdan jalat.. Koordinaatiokykyä lisää kiitos. Keppeihin oikealta puolelta olin tyytyväinen, "väärä" puoli ei oikein ottanut onnistuaakseen. Kotiläksyksi käsien tarkkailua sekä irtoamisharjoituksia, sekä muutenkin tekniikkaharjoittelua.

Tässä rata, me päästiin Sinnan kanssa esteelle 24 asti. Voisin sanoa että tyytyväisin olin kohtiin 12-15, muu tuntuikin olevan vaan pelkkää taistelua. Ainiin, ja rimat tippuu helposti jos liikun liian kauas, kädet ei toimi tai muuten vaan mussa on vikaa. Eli kädet kädet kädet kädet. Aina pitää muista´pitää ohjaavaa kättä.

Enemmän ja vähemmän touhuamista

Sinna on päässyt touhuamaan viime aikoina kaikenlaista kivaa ja jännää ja välillä myös tylsää. Kävimme lomailemassa Ylläksellä, tylsää reissussa oli pitkät automatkat, muu olikin sitten pelkkää plussaa. N. 10 h ajoa, Sinna nukkui hienosti lähes koko reissun. Tosi kätevä matkapossu, ei inahtanutkaan koko reissun aikana. Itse ylläksellä olimme ma-to, tosin torstaina ajeltiin jo kotia. Vettä satoi lähes koko reissun ajan, joten paljon ei tuntureita näkynyt. Vesisade ei kuitenkaan haitannut kun on siihen sopivat varusteet mukana.

Käveltyä tuli paljon, kahtena ensimmäisenä päivänä lähes 10 km/päivä ja viimeisenä vajaa 4 km, tosin siihen oli syynä se että mun kengät päästi vedet sisään. Käytiin valloittamassa Kesänki ja katselemassa varkaankurua sekä Pakasaivoa. Sinna seikkaili aika paljon sadetakki yllä ja aiheutti sen kanssa hilpeyttä kanssa kulkijoissa. Mutta tärkeää oli pysyä lämpimänä, siellä kun sitä vettä ja tuulta riitti. Tässä kuva Kesänkin huipulta:

Ylläksen reissun jälkeen ehdin itse perjantaipäivän toipua reissusta ja lauantaina olikin sitten aamulla lölähteö Kuopioon. Koirat jäivät Peten hoitoon. Takaisin tulin vasta sunnuntaina iltapäivästä ja siinä vaiheessa väsymys oli jo sitä luokkaa että nukkuminen maistui hyvälle. Tähän päälle vielä maanantaina alkanut flunssa, niin mikäs siinä. Koirat jäivät hetkeksi vähälle liikunnalle kun itse lähinnä nukuin töiden jälkeen. Metsään koetin kuitenkin päivittäin ajaa, saivat koirat juosta siinä kun itse hissukseen käveli.

Tiistaina koetettiin käydä agiliitämässä, se oli katastrofi. Pieni metsälenkki oli alla, Sinna oli aivan hirveä. Oma kunto ei kestänyt yhtään ja koiralla on sitäkin enemmän kuntoa. Sinna irtosi väärissä paikoissa, ja oli irtoamatta oikeissa. Roikkui hihassa, ärisi ja pärisi. Puuh. Lopetin homman kesken ja päätin lähteä kotiin potemaan. Parin päivän poteminen ja eilen riittikin jo energiaa siihen että jaksoi taas treenata. Sitä ennen metsälenkki, missä molemmat koirat juoksi vähän turhankin paljon - tietenkin jonkin eläimen perässä.Tämä on harvinaista, tällä kertaa oli kaveri koirineen mukana joten tyhmyys laumassa tiivistyi vähän turhankin paljon. Juoksutus teki kuitenkin tehtävänsä ja treeneissä meni hyvin. Miljalle oli kuitenkin jäänyt vielä energiaa kun oli kotona yksinollessaan hieman puuhastellut kirjan ja lääketuubin parissa...

Vähän agilityä ja tokoakin

Eilen kävimme Sinnan kanssa testaamassa mimmoista on agiliitää Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa. Mari siis käy tuolla viikottain treenaamassa Vennin kanssa ja kun ryhmässä oli paikka vapaana Marin lomaviikolla niin lähdettiin seuraneiteilemään ja paikkaamaan ryhmässä olevan vipukan paikkaa (Sinnahan käy whippetistä helposti, eikös?)

Ratana oli kiva 15 esteen rata, sisälsi normaalihyppyjen lisäksi pituuden, kolme putkea, A, kepit ja rengas. Ihan alkuun tuli kohta missä tein pakkovalssin, se onnistui hyvin. Sen jälkeen tulikin pieni ongelmasuora. Putkelta hyppy ja pituus ja taas putki. Jäin himmailemaan hypyn ja pituuden väliin ja rimat ja pituudet lenteli. Himmailin vähän lisää ja taas lenteli. Tein päinvastoin kun normaalisi - juoksin täysillä vikalle putkelle ja kah, Sinna tuli puhtaasti. Kiva, nyt sitten ne rimat pysyy vaikka mä juoksen kaukana edellä ja Sinnalla on kiire mun perään. Ei se normaalisti noin toimi. Vai toimiiko? Piih.

Keppejä vedätin oikealta puolelta, kokeiltiin myös "väärältä". Niitä pitäisi vaan vahvistaa, parhaiten toimii siten että annan tehdä itsenäisesti loppuun jäämällä itse taaemmas. Kyllä se ne osaa. Kokeiltiin myös paikan kontakteja vauhtisuoralla a, hyppy, kepit, pussi ja puomi. Otti kontaktit, jopa puomin. Hienona juoksukontaktina.

Mitä jäi käteen treeneistä? Hämmennys. Ei se toimikkaan niin kuin olen kuvitellut. Itsetyytyväisyys, mä hallitsin mun kädet! tyytyväisyys Sinnaan, vieras paikka ja viereisellä kentällä hyvin meluisaa porukkaa, vieraan treenikaverit. Sinnalle nuo kaikki olisivat voineet olla ilmaa. Keskittyminen 100% minuun (ja leluun) niin ja niihin esteisiin. Alusta tuli myös testattua, oli se liukkaampi kun mihin ollaan totuttu mutta hyvin sillä pieni possu kaahottaa.

Tokosta, lauantaina käytiin Hollolan tokotiimin järjestämässä piirinmestaruustokokokeessa. Tosin piirinmestaruudesta kisattiin vaan joukkuetasolla. Tulos ALO2 150p. Pisteet ja kootut selitykset sitten kun saan tuloslappusen kätösiini, jouduin lähtemään paikalta aiemmin kun kisakirjat jaettiin vasta kisojen päätyttyä ja mulla oli kiire Maikin lemmikkikellariin hakemaan eväät reissua varten. Harmin paikka, olisi kiva ollut jäädä loppuun asti varsinkin kun tuli viestiä että joukkueena meidät palkittiin 3. sijalta! Aika hienoa! Joukkueessa hienoja tuloksia tekivät Heidi & Napo sekä Anne Ellin ja Jankun kanssa. Hyvä me!