Viimeinen kurssikerta

Viimeinen kurssikerta Oilin luona, tosin innokkaana laitoin ilmoittutumista jo uudelle kurssille. Nyt treenataan! 😁 Sain kaverilta paikan ensi maanantain kisanomaisiin treenihin, joten vähän sitä silmällä pitäen oli tarkoitus nyt treenata. Siinä vaan kävi niin, että me jumahdettiin ruutuun. Kisanomainen lähetys ruutuun, ekalla lähetyksellä ei edes bongannut koko ruutua. Oli vaan kierroksilla. Toinen lähetys, meni ruutuun, pysähtyi täydelliseen paikkaan ja sit piru vieköön HAISTELI siellä. No, toisaalta saatiin meidän koeongelma esiin, mutta silti. Juuri kun se paikka oli täydellinen. 

No, eihän siinä mitään, treenattiin sitten ruutua. Vaikeutettuna, ehkä jopa Sinnalle liian vaikeana kuten lopussa todettiin. Eli nameja viskottiin ruutuun ja lähetettiin paikalleen. Ekalla kerralla ryntäsi syömään. Tokalla kerralla kieri koko ruudun. Vein paikalle ja kehuin. Mutta selvästi nuo namit aiheutti ihan sellaisen kokovartalokipsin "tuonne ei voi mennä ollenkaan", eli ihan tuollaista häiriötä ei Sinnan kanssa voi harrastaa. Eli ennemminkin niin, että mikäli haistelee, niin kielto ja sitten avustaja heittää nameja Sinnan ympärille. Ja niitä ei saa syödä. Eli luodaan se tilanne että siellä ei oikeasti haistella, pahentamatta sitä itse ruutuun menoa kuitenkaan. 

Sitten tunnariin. Tunnarissa oon treenannut sitä vinkumista, tosin hermo meni siihen hiljaisuudella yrittämiseen ja ihan kielsin. Aiemminhan se ei ole toiminut mutta nyt sain sen toimimaan, ehkä hieman järkeistämällä sitä kieltämistä. Kielto, sivu käsky ja hiljaisuudesta kehu. Nytkin eilen se muutaman kerran vinkui, kielsin ja siirryin syrjään. Kokonaisuutena kuitenkin rauhallinen. Ja itse tunnarikapuloille meno, otto ja palautus oli rauhallinen. Pääsin toteamaan että uskomatonta, tää oli Sinnan suoritus!

Sitten kaukoihin. Oilihan halusi että Sinna tekisi maasta seisomaan nousua paino enemmän takana ja se on osoittautunut vaikeaksi. Oli kuitenkin parantunut ja takapalkkaa vaan pitää muistaa painottaa. Lisäksi seisomisesta istumaan menoa pitää myös saada enemmän taaksepäin. Pitää treenata ihan ilman käskyä, kun koira seisoo, pieni noja eteenpäin ja kun siitä koira menee taaksepäin niin heti kehu ja palkka taakse. Aluksi oma vartaloapu oli liian voimakas ja kehu pieni, mutta kyllä mä sen opin. Sinna sen sijaan tarjosi oikeanlaista liikettä jo heti alkuun 😊

Mutta kiva viimeinen kerta! Nyt taas ahkeraa treeniä ja seuraavaa kurssikertaa odotellessa (ja onhan tässä välissä vielä se kisanomainen treeni, yksäri.... touhua riittää!)

Kaikki kuvat ©maliraat

Laulain työtäs tee

Sinnahan on pääsääntöisesti hiljainen koira. Lukuunottamatta sattunaisia maukaisuja ja mölvähdyksiä, on Sinna hiljainen. Milja kun oli äänekäs kiihtyessään ja autossa, on Sinnan kanssa elo paljon hiljaisempaa. Alkuaikoina jouduin jopa muutamaan otteeseen pysäyttämään auton ja tarkistamaan onko koira siellä takana, kun ei mitään kuulu (Milja siis jolisi ja käkätti koko automatkan).

Tokossa Sinnan ääntely on satunnaista. Yleensä se on kiinni viretilasta. Kuitenkin tunnari on semmoinen, missä sitä ääntä esiintyy siinä odotusvaiheessa. Siihen halusin nyt eilisellä Oilin kurssikerralla treenata. Aiemmin se on jätetty vähän huomiotta, koska itsessään tunnarin kanssa on ollut suuria ongelmia. 

Aloitettiin kuitenkin ruudulla, jotta saataisiin jotain vauhdikasta vähän alkuun. Nyt ollaan treenattu sen takapalkan kanssa, joten testattiin kisanomaisesti että miten se onnistuu. Meni hyvin, mutta jäi etureunalle haistelemaan jotain eikä kuunnellut. Vein oikeaan paikkaan. Uusintayritys meni sitten hyvin ja meni oikeaan paikkaan. Perään vielä lähetys takapalkalle. eli hyvällä mallilla ollaan, samaa jatketaan. 

Seuraamista, se alkaa olemaan tosi hyvä. Sinna näyttää siltä että on tekemässä töitä ja keskittyy. Nyt vaan pitää alkaa tekemään pidempää pätkää, ettei Sinnan fokus töiden tekemisestä mene siihen namin hakemiseen. 

Sitten se tunnari. Sinnahan kääntyy mun mukana, jottei tuijottele kapuloita ja kuumu siitä. Heti käännöksen jälkeen se alkoi. Vinkuna, ihme laulaminen. Ja jatkui, jatkui, jatkui. Toruin, Sinna vastasi laulamalla. Olin kiinnittämättä huomiota, siinä se lauleskeli vaativasti vieressä. Itse olen ajatellut tuota siten, että Sinnalla on niin hirmuinen kiire sinne kapuloille, että vaatii sitä. Mutta ei, se vaatii multa namia. Istuu kitisten ja tuijottaa mua herkkujen toivossa, pienikin käden liike terävöittää "hei nyt se nami tulee!". Ja koska se toruminen ei auta, sitä on turha tehdä. Varsinkin kun siinä on se riski, että sitten itse tunnari liikkeenä kärsii siitä.

Nyt sitten lähdetään hakemaan sitä hiljaisuutta pelkän kehun avulla. Tunnarit paikalleen, käännös ja jätän Sinnan siihen istumaan, astuen askeleen sivuun. Pelkkä tuo vierestä pois siirtyminen auttoi siihen, että Sinna oli hiljaa. Alkuun mölisi, mutta kun käänsin selän niin hiljeni. Vierelle saa palata sitten kun Sinna istuu rentona, suu auki ja hiljaa. Namilla ei palkkaa, vaan siitä vaan sitten vapautus ja kehu. Voi päästää kapuloillekin, mutta se on sitten ihan vapautuksena. Tällä lailla nyt sitten lähdetään etenemään, toivottavasti auttaisi mokomaan mölyapinaan. Ihme kitisijä, muuten kun on niin hiljainen :)

Pieniä asioita

Viime kerrasta on vierähtänyt aikaa, mutta ollaan me silti treenattu. Kirjoittaminen on jäänyt, mikä on kyllä huono, sillä täältä voisi käydä tsekkaamassa mitä on tehty. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että on treenattu. Olennaisinta ehkä on, että miten on treenattu! Me ollaan hinkattu pikkuriikkisiä juttuja, korjailtu senttejä. Ja mä tykkään! tää on just sitä, mitä mä jaksan treenata päivästä toiseen. Edistystä näkyy ja ei ole yhtään semmoinen olo että päätä hakkaisi seinään (tunnari...)

Ollaan nyt käyty joka toinen viikko Oilin kurssilla ja sen sijaan että oltaisiin keskitytty tunnariin, ollaankin käyty muista asioita. Seuraamisesta se lähti ja sitä kautta lähdettiin korjaamaan perusasentoa, seuraamista, peruutusta sekä sivulta maahanmenoa. Kaikessa tärkeintä on se mustavalkoisuus. Älä hyväksy väärää paikkaa, älä varsinkaan palkkaa siitä. Perusasennossa katsottiin viimein se ihan oikea paikka ja siitä en ole lipsunut. Seuraamisessa vähäisestäkin porsastelusta huomautetaan ja palautetaan oikeaan paikkaan. Suurimpana läpimurtona tähän oli se, että opetin Sinnan hakemaan palkan takakautta oikeasta kädestä. Tällöin seuraamisessa on valmiiksi jo ajatus taaksepäin. Alun onnistumisten jälkeen tuli takapakkia mun kriteerien kanssa, en yksinkertaisesti osannut nähdä sitä tarpeeksi oikeaa. Varsinkin, kun Sinnan tapauksessa se paikka on virheellinen enää 5-10 cm. Pieni koira, pienet sentit. Sekin onneksi saatiin nyt eilen ratkaistua. Pienin askelin eteenpäin.

Peruutus on jo hyvällä mallilla. Sitä lähdettiin sillä aiemmin kirjoittamallani kantapäätekniikalla tekemään ja se on hyvä. Samoin kuin sivulta maahanmeno, enimmäkseen menee molemmat kyynärät maassa mutta kyllä sitä joutuu paljon tekemäänkin että muistaa. 

Eilen oli kurssikerta ja koska seuraaminen oli niin hyvällä mallilla niin katsottiin sitten meidän ruutua. Aiemmassa kisanomaisessa huomattiin jo että se paikka on edelleen vinkura ja kun sitä koettaa korjata, niin Sinna tekee sitä että heti ruudun ylitettyään kääntyy ympäri ja peruuttaa oikeaan kohtaan. Targettia ruudussa ei voi pitää, sillä siihen Sinna jää liikaa kiinni ja etsiskelee katsellaan kun sitä ei ole. Yritettiin ensin siten, että saisi vain näyttämällä oikeaa paikkaa, mutta se peruutus on niin vahva toimintamalli, että mä en muuta tekisikään kun veisi Sinnaa oikeaan paikkaan. Siispä, nami ruudun taakse seuraavin keinoin:
- suora lähetys namille, oikeassa pysähdys kohdassa JES!
- nami taakse, lähetys, pysäytys oikeaan kohtaan. Kun koira katsoo ohjaajaan, kehutaan ja juostaan ruutuun palkkaamaan. Ei päästetä sinne namille
- suora lähetys  jne..

Eli nyt tuolla keinolla sitä peruuttamista purkamaan. Ruudun takana oleva nami on vaikea, eikä se saa mennä siihen että lähtee sitten sitä katseella etsimään. Eli tätä tehdään nyt vain, jotta saadaan se peruutus pois.

Lopuksi vielä kaukot. Kisanomaisessa viikko sitten ei onnistuttu, mutta nyt onnistui. Ongelmaksi kuitenkin, on osoittautunut maasta seisomaan nousu ja siitä sitten taakseistuminen. Taakseistuminen on opeteltu erikseen ja se on ollut vahva, mutta yhdistettynä tuohon maasta seisomaan nousuun, on koira liian etupainoinen. Eli kun Sinna nousee maasta seisomaan, menee paino liikaa eteen, vaikka kaikki jalat pysyvätkin tismalleen samoilla paikoilla. Nyt pitäisi saada se seisomaan nousu siten, että takajalat pysyvät paikallaa, mutta etujalat tulevat vähän taaksepäin. Tällöin Sinnan asento olisi valmiiksi vähän enemmän takapainoisempi ja siitä sitten taakseistumisessa ei tulisi etenemistä. Taakseistumiseenkin pitää painottaa sitä ajatusta palkasta takanapäin, jotta saataisiin sitä takaosaa painotettua. Tässä siis kivaa pientä hinkuttamista ;)

Eli pieniä juttuja, viilauksia sinne sun tänne. Ja sitä kautta kokonaisuuden rakentamista. Tuossa välissä suunnittelin jo kokeisiin menoa, mutta peruin ne ajatukset kisanomaisen treenin jälkeen. Me ei olla valmiita. Hiotaan nyt kaikki liikkeet mahdollisimman täydellisiksi, jotta sitten koetilanteessa se ei-niin-täydellinen-suorituskin on riittävän hyvä :)