Vuosi pakettiin

Se olisi sitten vuoden viimeiset päivät menossa ja eilen oli myöskin vuoden viimeiset. Ja oikein hyvillä mielin voi tämän vuoden agilityuran lopettaa. Tuloksellisesti ei kummoiset kisat, ekalta radalta hylätty ja toiselta radalta 10 virhepistettä. Mutta se eka rata oli täysin puhdas, paitsi se yksi väärä putkenpää. Sinnan kanssa saa olla todella tyytyväinen siihen että mentiin rata ilman rimapudotuksia. Toisella radalla sitten niitä rimoja jo roiskittiinkin, heti tokalla esteellä eka ja aan jälkeen toinen. Oli kyllä mun mokia, en oikein saanut päätettyä alun ohjauskuviota ja vaihdoin sen rataantutustumisen viimeisillä sekunneilla toiseen. Ei olisi kannattanut. Mutta muuten kivaa, Sinna juoksi kovaa mutta oli ohjattavissa. Uusia kisoja päin!

Tammikuinen kuva, mutta sama vaatetus oli tänä aamunakin

Joulunakaan ei täysin laakereilla levätty, aattona käytiin ottamassa agilityä. Tokossa panostettiin lähinnä uusien tavaroiden ostoon, Sinna sai uudet ohjatun noudon kapulat, tunnareita sekä motskun. Lauantaina käytiin pikaiset aamutreenit tekemässä, kaukot huutaen, mutta seuraamisen pysähdykset tosi hyvin. Olisi siis pitänyt pidemmän aikaa juoksuttaa alussa, että kohellusinto on pois.

Tässä kohtaa vuotta on yleensä tullut katsottua mitä sitä tuli tehtyä ja mitä tavoitteita oli. Koska tavoitteet ei koskaan pidä, niin näköjään jo viime vuonna tajusin olla niitä juuri asettamatta. Tällä lailla kirjoitin viime vuonna:

Ensi vuodelle suunnitelmiksi totean vain ja ainoastaan että Sinna voittajaluokkaan tokossa. Agility menee omalla painollaan, terveitä ollaan jos ollaan. Miljan kanssa katsellaan päivä kerrallaan. 

Ja ainakin tuo ensimmäinen toteutui. Agility jatkoi omalla painolla menemistään ja suht terveinäkin on oltu. Miljan kanssakin meni hyvin, kilpparivaiva diagnosoitiin olleen aikoinaan virhediagnoosi, joten niistä lääkkeistä päästiin eroon. Joulukuun alun verikokeet näyttivät hyvältä, joten samalla lailla porskutellaan menemään.

Yhden tavoitteen menin jo tekemään ensi vuodelle, saa nähdä toteutuuko. Tokon tulevat sääntömuutokset tulevat voimaan 1.8.2015 ja päätin että Sinna saa TK3 tuloksen vielä vanhoilla säännöillä. Eli 7 kk aikaa saada kolme ykköstulosta, katsotaan miten käy. Muuten toivotaan vain onnellisuutta ja terveyttä, koko sakille.

Uutta vuotta mennään viettämään viime vuonna hyväksi havaittuun paikkaan, eli lentoaseman Hotelli Hiltoniin. Milja on saanut lupauksen että ei enää tarvitse raketteja pelätä ja siinä onnistuttiin viime vuonna, joten tänä vuonna sama juttu. Lisäksi itse pääsee hotelliaamupalasta nauttimaan, se on plussaa ;)

Onnellista Uutta Vuotta!

Iloisen mielen viikko

Kerrankin voi sanoa, että tämä viikko on ollut onnistunut. Ainakin tähän asti, tiedä sitä mitä loppuviikolla koittaa. Mutta tähän viikkoon on sisältynyt paljon hyvää mieltä.

Maanantaina käytiin jo heti tekemässä tokoa hallilla. Kaksistaan oltiin, keskityttiin vain kahteen asiaan - luoksetulon stoppeihin ja ruutuun. Aloitettiin luoksetulon stopeilla ja sitä tehdään ihan vaan sillä namin heittely jutulla. Sinna on oppinut nyt että aina juostaan täysillä mun luo ja tehdään täpäköitä pysähdyksiä. Ideanahan tossa olis että koira juoksisi aina läheltä ohi, jotta voi tehdä ne täpäkät pysähdykset käsiavusteisesti. Meillä ongelmaksi on kehkeytynyt se, että Sinna juoksee musta ohi parin metrin päästä, miten ihmeessä siinä saa kädellä pysäytettyä/vedettyä maahan? Ei muuta kuin harjoittelemaan suoria juoksuja vierestä ja sitten stoppeja. Hauskaa ainakin oli!

Ruutua parin metrin lähetysmatkalta, naksuttelua siitä oikeasta kohdasta. Tarjoaa oikeaa, mutta menee myös herkästi ruudun oikeaan reunaan tötsien tuntumaan. Tämän kanssa täytyy nyt vaan malttaa ensin saada niitä onnistumisia ja sitten lähteä vaikuttamaan. Eiköhän tuota tule joululomalla hinkattua :)

On se joulukorttikuvan ottaminen niin kivaa ja rentouttavaa.

Tiistaina agilitytreenit. Hyvä mieli tuli jo ihan pelkästään siitä, kuinka kuulolla Sinna nykyään on. Mä voin jättää sen omalle paikalle kentän viereen pötköttämään irrallaan, mennä itse juttelemaan muiden ihmisten luo ja samalla siinä Sinnan vieressä radalla treenaa joku koira. Ja Sinna pysyy kiltisti paikallaan rentona. Hitsi siitä on tullut hieno! Tehtiin Pasin tekemää mielenkiintoista rataa pikku pätkissä, etupalkalla. Maltoin keskittyä tekemään lyhyttä pätkää enkä yrittänyt rynniä kokonaista rataa! Lopuksi vielä pari puomia ja sitä juoksukontaktin hakemista. Treenattiin vaan yksi kierros ja se saa riittää. Hyvä mieli on se mihin pitää lopettaa ja siitä pidetään kiinni.

Keskiviikkona oli sitten oma fyssari. Jestas että tekikin hyvää kun oli jäänyt parin viikon hoidot välistä! Mullahan todettiin kesällä tos-syndrooma oikealla puolella kaularangassa. Lääkäri uhkasi leikata, mutta päätin lähteä kokeilemaan fysioterapian kautta. Se on toiminut, vaikka oireettomaksi en varmaan koskaan tule. Mutta pitää muistaa huoltaa omaa kroppaa yhtä huolellisesti kun koirat tulee huollettua.

Varsinkin sitten kun on koirat hyvässä asennossa, niin itse tyrkkäsee kameran jalkaa siten että Sinna ei mahdu kokonaan kuvaan..

Ja siitä päästäänkin tähän päivää ja Sinnan aamuiseen fyssarikäyntiin. Ajeltiin taas Kouvolaan Patrician luokse, missä ensimmäiseksi tuli "onnittelut" vinosta koirasta. No, ei ihme Sinnan sähläilyllä. Aiemmin jumit ovat olleet oikealla puolella kroppaa, mitä nytkin oletettiin kun sinne päin oli vino. Mutta ei, nyt kovemmat jumit oli vasemmalla puolella. Sinna tippui pari yötä sitten sängystä selälleen/kyljelleen maahan, saattoi olla sen vaikutusta. Etuosassa ei ollut mitään ongelmaa. Kaikki jumit saatiin auki, nyt parin päivän lepo ja sitten taas normaalielämää.

Ilmoitin Sinnan ensi viikolla oleviin agilitykisoihin vaikka intoa ei jostain kumman syystä sen kummemmin ole. Mutta pitää mennä, on niin lähellä :D Joulunaikana me aiotaan keskittyä vaan rentoutumiseen, lenkkeilyyn ja iloiseen fiilikseen. 

Paluu maanpinnalle

Yksin treenaamisessa on se ongelma, että ei näe niin selvästi vikoja. Sitä myös silottelee niitä vikoja, mieleen jää onnistumiset ja ne virheet ei tunnu niin suurilta, kun mitä ne oikeasti on. Se kokeisiin ilmoittautuminen alkaa pyöriä mielessä, josko sitä vaikka menisi. Mutta koska keskeneräisenä on turha mennä kokeisiin, on hyvä tsekata se koekunto. Ja me tehtiin se tänään, otettiin Oililta yksäri sitä varten. Ja aivan mahtava juttu: mä sain palautteen kirjallisena! Nyt ei tarvi pelata oman muistin varassa.

Eli koeomainen voittaja, ilman paikkista ja tunnaria. Paikkiksen kanssa kun ei ole koskaan ollut ongelmia niin en nähnyt järkeä että sitä tehdään, turhaa aikaa. Tunnarin puremattomuus on edennyt yhdessä tikulla niin hyväksi, että nyt maltetaan tehdä rauhassa eikä tehdä sitä kokeenomaista vielä.

Seuraamiskaavio tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Itseasiassa normaalikisaseuraaminen, mutta mä en oo vaan aikoihin sitä tehnyt näin pitkänä ja tuntui äkkiseltään pitkältä. Myös käskytys siitä, mitä kaikkea siinä voikaan tapahtua veti pasmat sekaisin. Liike seis - käännös vasempaan ja liikkeelle mars. Hetken aikaa aivot raksutti että mitä hittoa mun tässä pitää tehdä. Palautetta tuli Sinnan köhimisestä (söi lunta aikaisemmin...), hyvästä paikasta, pienestä edistämisestä, hyvästä kontaktista ja siitä että perusasennot ovat epäselviä koiralle.

Liikkeestä istuminen veti mut taas epävarmaksi, mutta koetin olla näyttämättä sitä. En katsonut niinkuin normaalisti ja hetken mietin mihinköhän asentoon jäi. No siellä se istui. Palautteessa luki että sekä seuruu että istuu ok, ohjaaja hidasteli vähän ja loppu ok. Toi hidastelu on kuulemma ihan jees, ei ehkä ihan noin hidas. Mulla on ollut siis ideana jättävissä kävellä vähän rauhallisemmin, kertoa sille sitä liikettä. Ei kuitenkaan tarvi liioitella.

Luoksetulo aloitettiin läheltä a-estettä. Tässä vaiheessa Sinna oli ihan jee, esteitä moodissa. Jäi kuitenkin maahan. Teki tosi valuneen seisomisen ja maahanmenon skippasi. Palaute: levoton alku ja nuo ongelmat mitä tuossa mainitsinkin. Vauhti oli hyvä.

Ruutu olikin sitten aivan karsea, mutta toisaalta olin tyytyväinen siihen että pääsin näyttämään sen meidän ongelman - ruutu ei yksinkertaisesti löydy ja jää kiinni kentällä oleviin tötsiin. Ei siis mennyt ruutuun ja tehtiin se muutamaan kertaankin, kävin näyttämässä jne. Lopulta kun sain sen sinne sisälle (reunaan) niin laitoin maahan ja tehtiin loppuun asti. Palautteessa tuli huomautuksia ylös jäävistä kyynäristä, hyvästä fokuksesta, tekniikan pitämättömyydestä ja ääntelystä.

Metalli oli ihan perus. Palautteessa moitetta ääntelystä ja hitaus takaisin tullessa. Lisäksi Sinna kääntyy mun edessä ja pakittaa sivulle.

Hyppynouto hieman ennakoiden, minkä Oilikin palautteessa mainitsi. Puri kapulaa, mutta vauhti ok. 

Kaukot sitten viimeiseksi. Vaikka äänteli, niin oli kyllä parhaimpia Sinnan kaukoja tuolla etäisyydellä. Palautteessa plussaa oli se että vaihdot tapahtui ekalla ja hyvä fokus, miinuksia tuli kyynärien ylös jäänti, tekniikan pettäminen joissain kohdissa ja ääntely.

Ensimmäinen fiilis oli se, että hitsi, ei meillä mennytkään niin hyvin kuin piti. Mutta sitten tuli tyytyväisyys siitä, että päästiin näyttämään se mikä meillä on ongelma. Esimerkiksi ruutuongelma ei näkynyt syksyn kurssilla, nyt se näkyi. Lisäksi Sinna oli tuolla hallissa ääntelevämpi. Me ollaan tässä välissä ehditty käydä tuolla aksaamassa ja se vaikuttaa heti Sinna vireeseen. Sitä on nyt vaan treenattava, vedettävä ne ylimääräiset energiat pois ennen tokotreenin alkamista.

Kotiläksyksi ruudun kanssa alkuaameniin paluu. Se on selvästi tosi epäselvä liike, nyt on oltava johdonmukainen. Samoin ne luoksetulon stopit tehotreeniin. Ja vielä kestävyystreeniä, kolme liikettä peräkanaa. Ei kuitenkaan keskeneräisiä liikkeitä, eli luoksetulokin ihan suorana. 

Lisäksi Sinnalta puuttuu vielä vähän sitä fiilistä, että nyt ollaan töissä. Eli tekee vähän vasemmalla tassulla sinnepäin. Fokusta kokonaissuoritukseen lisää, vaatimista. Opetetaan siihen että mun kanssa tehdään hommia, ei himmailla muuta. Syksyn tilanteeseen ollaan kyllä tultu eteenpäin. Sinna teki koko setin hirmu iloisesti ja energisesti, ei väsymyksestä puhettakaan. Mutta vielä se täydellinen keskittyminen puuttuu. Eli ei muuta kun treeniä, treeniä ja treeniä. Onneksi kohta on jo tammikuu ja uuden kurssin aika :)

Terveyspuolelta vielä kuulumisia: käytiin viikon alussa eläinlääkärikeikalla molempien kanssa. Sinnan suu on parantunut loistavasti. Milja sai tutusti akupunktiota, oikea takajalka oli vähän jäykempi. Lisäksi Miljalta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat hyvät. On se pirteä mymmeli tuo Milja <3

Kaikkea ei voi muistaa

Ja mä en muista mitä ollaan tehty parina viime viikkona. Säännöllinen treeni kun muuttuu siihen ei niin säännölliseen, niin ei sitä tule päivitettyä tätä ja muistettua mitä ollaan tehty. Siispä en muista. Kotona ollaan treenattu tunnaria, saatu sitä jo yhdellä tikulla hyvään malliin. Myös sitä yhden etsintää erilaisten vaatekasojen alta on tehty. Ei aiheuta pureskelua. Nyt pitäisi se sama saada hallitreeneihinkin. 

Viime viikko oli sairastelu ja agiviikko. Maanantaina käytiin Anun kanssa A-qilityn hallilla treenaamassa, kun Anu oli voittanut sinne lahjakortilla ilmaisen tunnin. Sinnan kanssa tehtiin juoksukontakteja ja erityisesti harjoiteltiin A:n kanssa sitä että vaikka mä jään taakse, niin Sinna juoksee suoraan edellä olevalle esteelle. Olin varsin tyytyväinen harjoituksiin. Se olikin sitten viikon viimeinen treeni, sillä flunssa iski ja kaatoi vuodepotilaaksi loppuviikoksi.

Eilen (sunnuntaina) oli kisat Vuokkoset areenalle, Sinna oli ilmoitettu kolmelle radalle. Päätöksen kisoihin menemisestä tein vasta lauantaina, varsinaisen kisapäätöksen vasta paikan päällä. Se kunto kun ei ollut niin hyvä. Ensimmäinen rata oli aika kaaos, vaikka omalla kummalla tavalla se tuntui hyvältä. Sinna irtosi, mutta oli kuitenkin tosi herkkä ohjaukseen. Monta kielto ja lopulta hyvästä irtoamisesta johtuva hylky. Mutta kiellot johtuivat omista vajanaisista ohjauksista. Se hyvyys tuli sitten siitä - mulla on käsissä oleva koira, joka tekee just sitä mitä pyydetään. 

Seuraavalla radalla sitten olin tietoinen siitä, että mulla on ohjausta totteleva koira. Ja hitto mikä rata tehtiinkin! Viis siitä että tehtiin hylky lopussa, se oli äärimmäisen hyvän tuntuinen rata! Kepeillä multa sitten katosi rata päästä ja hetken aikaa tuijottelin edessä olevaa hyppyä. Älysin kuitenkin kääntää putkelle ja siitä katosi mun ohjaus. Epäselvästi putken takana olevalle hypylle ja siitä rima alas. Putken jälkeen A, josta Sinna muisteli ekaa rataa ja jatkoi pituudelle. Hylky, koska sinne ei kuulunut enää mennä. Toisaalta juuri tota me treenattiin maanantaina, niin Sinna teki juuri sen mitä oli opetettu :) Tästä radasta on jopa video!


Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli jäädä kolmannelle radalle, mutta järki puuttui peliin. Kerrasta opin viime vuonna, että jos kipeänä käy juoksemassa kolme rataa niin jälkitauti on karmaiseva ja pitkä. Siispä kiltisti kävin ilmoittamassa jääväni pois viimeiseltä radalta ja lähdettiin tyytyväisenä kotiin. Nyt ei muuta kun parantumista ja sitten lisätreeniä ja kenties uusia kisoja. Ja onhan meillä tiedossa yksi tokoyksärikin, missä katsotaan voittajaluokka kokonaisuudessa. Sitten aletaan tehdä suunnitelmaa tokokokeista ;)