Viimeinen koulutuskerta

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän tokokurssi, eilen oli viimeinen kerta. Aiheeksi päätin ottaa tunnarin, se kun on vielä niin kovin epävarma. Heti jos Sinna joutuu haistellen sitä etsimään, niin alkaa rouske. Muuten pitää ihan nätisti ja hakee. Tehtiin ensin siten että vietiin se oma tavarakeon sekaan, siellä oli siis laatikkoa, tötsää ja ohjatun noudon kapuloita. Teki hyvin töitä, otti ja rousk. Uudestaan, korostettiin sitä että multa saa nameja sillä, että heti kun Sinna lähti etsimään menin kyykkyyn ja sitten kun palauttaa niin nameja saa aivan valtavan kasan. Korostetaan sitä että luokse kannattaa tulla.

Sitten yhden piilotusta, kevyellä rouskaisulla. Siirryttiin katselemaan ihan pitoa. Kapula suuhun, sivulla seuraamista. Perusasentoa, maahanmenoa, istumista. Kaukotyyppisesti siis. Tässä kohtaa korostui se, että Sinna on vielä kovin epävarma sen kapulan pitämisestä. Näitä treenejä paljon.

Yhden luoksetuontia. Sinna istumaan, kapula n. metrin päähän ja kutsu tuo-käskyllä luokse. Tässä jos mälvää niin äpäp. Tässä tuli mulle ongelmaksi se, että en yksinkertaisesti näe sitä pientä mälväystä edestä päin. Sinna liikuttaa kieltä ja siitä tulee sitten se mälväys. Ensin siis isommalla kapulalla, jotta se liike näkyy mulle :D

Lopuksi vielä yhden piilotusta. Ja voi vitsi Sinna toi kauniisti! Vaikealla kannolla toi, ikäänkuin sikari olisi ollut suussa. Mutta ei yhtään mälväystä vaikka joutui käyttämään nenäänsä! Nyt sitten vahvistetaan sitä pitämistä näillä yhden kapulan treeneillä, ei vielä muiden esineiden joukosta etsimistä. Mä luulen että me joudutaan tekemään tunnaria jossain muodossa päivittäin, jotta oppi menee varmasti perille.

Aikaa jäi vielä, joten katseltiin kaukot. Viime koulutuksessa toimi ihan älyttömän hyvin se, että namit oli sivulla. Kotihallilla treenatessa ne taas aiheutti ihan älytöntä ahdistusta. Katseltiin niitä nyt ja kyllähän ne vähän ahdisti. Sinna menee lukkoon, tarjoaa liikkeitä mitä ei pitäisi tehdä, ei kuuntele. Kokeiltiin siten että nami tuli mun eteen - ahdisti edelleen. Tehtiin ihan helppoja tehtäviä mihin Sinnan olisi pitänyt kyetä keskittyä, ei kyennyt. Tässä kohtaa sitten pohdittiin sitä että ei niitä nameja kannata käyttää silloin kun ahdistaa. Eli vaan silloin tällöin ja joskus jouluna.

Lopuksi saatiin vielä esiin se, mitä en ole oikein meinannut saada koulutuksissa esiin, eli Sinnan älämölö kaukojen aikana. Ei siis semmoinen "olen niin energinen että halkean"-älämölö, vaan semmoinen kommentoiminen. Wiuh, tylsä tämmöi siirto. Möäh, mä tekisin mieluummin näin. Siitä mölisemisestä pitää kieltää, mutta ei siten että astun rivakasti eteen ja kiellän rivakasti. Sen sijaan pitää mennä luokse ja pitää pieni puhuttelu, mikä samalla vähän laskee niitä kierroksia. Tuo tekniikka toimi! Nyt oikein innolla odotan että päästään itsekseen noita treenaamaan.

Tämä tokokurssi oli kyllä älyttömän hyvä meille. Niin paljon mentiin eteenpäin kaikessa, että ilmoittauduin jo seuraavallekin. Nyt on semmoinen olo, että kokeisiin menoa voi jollain aikataululla ruveta suunnittelemaan ;)

Sinna odottaa vuoroaan.

Hyvää ja huonoa

Kauhistus kun aika kulkee hirmuista vauhtia! Olin viime viikon lomalla niin kiireinen että en ehtinyt edes meidän treenejä päivitellä. Lomalla ei paljon koneella istuskella :)

Pieni saikku tosiaan tuli Sinnan pattioperaatiosta. Poisto meni hyvin ja samalla otettiin hammaskivikin. Koko toimenpide tehtiin sillä välin kun Milja oli akuneulat niskassa - nopeaa toimintaa siis. Pari päivää Sinna sai levätä toimenpiteen jälkeen ja sitten taas normaalielämään.

Viime keskiviikkona tutusti Oilin opissa (mitenköhän me pärjätäänkään sitten kun tää kurssi loppuu!). Aloitettiin kaukokatselmuksella. Vähän levoton, seisomaan nousuissa tuppasi etenemään. Katseltiin eri palkkausvaihtoehtoja, takapalkka ei oikein toiminut vaan sivupalkka oli ihan hyvä. Näitä mä oon ennenkin pyöritellyt niin mielessä kun treenatessa ja on se vaan hassua - aina kun jollekkin näytän, niin tuo sivupalkat toimii hyvin. Mutta kotona treenatessa ne sivupalkat ahdistaa vaan Sinnaa ja väistää niitä. Hassu. 

Treenattavaksi asiaksi tuli vahvistaa sitä etupään paikallapitoa. Etutassut jonkin erilaisen alustan päällä, mistä ne ei saa liikkua tai sitten joku rima tms. eteen. Kallistuin pitämään jotain siinä edessä, kokeiltiin tassuja alustan päällä mutta ei oikein klikannut Sinnan päässä. Rima (tai taiteltu pyyhe) toimii. Ongelmaksi meidän kaukoissa kuitenkin muodostuu seisomisesta istuminen. Sen Sinna tuppaa tekemään taakse ja siitä sitten kun nousee seisomaan niin Sinna on siirtynyt liian taakse. Paljon pystyn pelaamaan sillä että sekä seisomisesta että istumisesta Sinna osaa mennä suoraan maahan sekä taakse maahan, mutta tuota ongelmaa en oikein noilla voi pelastaa. 

Kaukojen jälkeen ruutua. Nyt hirmuisesti kaikenlaista treeniä että ruutuun menomatkalla voi olla vaikka mitä. Ja jos menee vallan temppuiluksi, eli hakeutuu lähellä olevien ihmisten, esineiden luo, niin sitten vaan pannasta kiinni ja viedään sinne ruutuun. Vaihtoehtoja ei ole, ruutuun mennään. Tätä sitten koetin treenailla itsekseni kun sunnuntaina hallilla oltiin. Tarkoituksena oli käyttää Maria ja Venniä ruudun matkan varrella olevina häiriöinä, mutta ei tarvittu. Häiriöksi riitti jo ei-ruudun matkan varrella ollut, seinän vierustalla olevat putket. Sinne vaan hujahti. Vaati taas pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä taistella ruudun kanssa. Miten voikin olla että se ruutu toimii muualla, mutta ei sitten kotihallissa? Käsittämätöntä!

Ruututreenin lisäksi tunnaria. Ihan pitoa, sekä hakua. Sitten etsimistä. Kolme tötsää, yhden alla tunnari. Haistelee hyvin, ottaa oman ja sitten pureskelee. Miten voi olla mahdollista, että Sinna osaa hyvin tuoda ja pitää jne. mutta heti kun nenä otetaan käyttöön niin menee pureskeluksi? Vallan ärsyttävää ja niiiiin vaikea saada pois. Onneksi tälle vuodelle ei ole kokeita suunniteltuna...

Merkille meno sentään pelasti tuon sunnuntain treenit. Se oli oikein mallikasta.

Niin, ja käytiinhän me agilitykoulutuksessakin. Ongelmat oli tuttuja (pitkillä, vauhdikkailla suorilla rimojen pysyminen) ja onnistumiset tuttuja. Tiedän mitä Sinna ei osaa ja mitä osaa. Taas tuli muistutuksena että muista pitää kontakti koiraan, mutta silti liikkua eteenpäin. Se vaan on niin pirun vaikeaa... 

Pienenä mustana pilvenä meidän muuten niin aurinkoisessa elossa on nyt Sinnan patin patologiset tulokset. Se kasvainpatti oli pahanlaatuinen, mutta onneksi sen laatuinen että leviäminen on harvinaista. Täytyy nyt vaan tarkkailla ja toivoa että uusia patteja ei ilmaannu. 

Keskiviikon koulutus

Eilen siis taas reissu Lahteen ja tokokoulutukseen. Ei kyllä yhtään haittaa ajella tuota motaria pimeällä, kun on niin hyvää koulutusta :)

Viikonlopun jäljiltä olin ihan sekaisin koko meidän tokosta. Miten palkata, millä, koska ja muutenkin koko tunnetila tokossa veti ihan sekaisin. Siihen päälle ne varsin epäonnistuneet treenit, niin ei ihme että olin sekaisin. Niitä sitten käytiin läpi koulutuksessa ja keskusteltiin. Lähdetään nyt kokeilemaan sitä että korostetaan sosiaalista palkkaa, sekä annetaan runsasta namipalkkaa. Lelun käyttöä ei jätetä kokonaan pois, vaan sitä vähennetään. Nytkin tehtiin niin että alkukeskustelun aikana Sinna sai jäystää palloa. Mentiin tekemään harjoite, muutama toisto, sitten haettiin se pallo sieltä repusta (mennään hakemaan pallo, Sinna saa leikkiä pallolla) ja annettiin pallo suoraan nenän eteen. Sai jäystää sitä sen aikaa kun mietittiin/valmisteltiin seuraava liike, pallo pois ja reppuun. Tehtiin liike, annettiin pallo. Tällä kertaa se pallo ei vaan ollutkaan niin kiva, vaan Sinna plumpsautti sen takaisin reppuun ja oli silleen että hei mitäs sitten tehdään. Mullistavaa!

Liikkeinä käytiin eilen ruutua ja tunnaria. Ruudun epäilin olevan täysin hajalla ja pah. Sinne se käskystä ampaisi. Haukkuen tosin. Kävi epäilys, että onko mun valmistelu siinä paikalla ollessa (missä ruutu, mennään ruutuun) kuumentavaa. Tehtiin niin että kävelin hieman ikään kuin liikkeen aloitus paikalle, siinä sanoin että mennään ruutuun. Sitten perusasennossa en enää sano mitään. Laitettiin pari namia etutassujen eteen, ei vielä lupaa ottaa. Kun liikkuri ilmoitti "käsky" annoin luvan syödä namit ja lähetin ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Sinna keskittyi niin syöntiin että hukkasi ajatuksen mitä tehdä ja lähti juoksemaan merkkitötsille. Uusinta ja sitten se ruutu löytyi ja se löytyi haukkumatta! Ideana on siis nyt saada se suu täyteen ruokaan ja rauhoittaa ja lähettää ruutuun. Tuntui toimivan, tätä jatketaan omissa treeneissä.

Sinnan mökkilelu päätyi pihlajaan :(

Tunnaria sitten. Ensin tehtiin siten että menin itse keskelle hallia seisomaan. Toiselle seinälle vietiin esteiden sekaan piilotettu tunnarikapula ja mun selän taakse rakennettiin ihan kokonainen tunnari. Lähetin ensin etsimään omaa, etsi hyvin, mutta palautti rouskutellen. Siitä palkkasin, otin sivulle ja lähetin sitten "oikeaan" tunnaripaikkaan. Hyvin huono haistelu. Suu auki kävi jokaisen kapulan, paitsi sen oman. Otti lopulta väärän ja jäi siihen rouskuttelemaan sitä. Eli meillä on ihan todellinen ongelma nyt sen asian suhteen.

Otettiin sen jälkeen yhtä tunnaria siten että se oli piilossa yhden ufotötsän alla. Toi hyvin, rouskutellen. Laitettiin kolme tötsää, joista yhden alla oli tunnari. Edelleen haki hyvin. Sen jälkeen pelkkää yhden tuontia siten, että se tunnaritikku on heittomatkan takana. Namit nenän eteen, liikkurin luvasta lupa namien syöntiin ja sitten pidä-käskyllä tunnarilla. Nostosta uusi pidä-käsky. Hillitsi sitä puremista.

Nyt sitten meillä on kasa uusia tunnariharjoitteita.

- sitä tötsän alta etsimistreeniä (tai sitten metsässä tms. piilottamista). Siinä ei saa komentaa pureskelusta, vaan jee, loistavaa! kehut siitä löytämisestä. Ideana olisi päästä siihen että lopulta ne kehut voi antaa siitä kun on jo lähellä, parin metrin päässä

- yhden tunnarin tuontia pidä-käskyllä, siinä puututaan siihen pureskeluun. Kun alkaa toimia voi lisätä toisen, hajuttoman vierelle

- ja sitten ihan pelkkää pitotreeniä missä sitä ei saa purra yhtään

Näillä eväillä nyt sitten eteenpäin. Harmillista kyllä tuo tunnarijuttu ei nyt pääse heti jatkumaan, sillä Sinnalta poistetaan suupielestä näppylä lauantaina, joten vähään aikaan ei sinne suuhun mitään tikkuja tungeta. Toivotaan kuitenkin että operaatio ei vaadi tikkejä ja suu paranee nopeasti, päästään jatkamaan näitä.

 

Kuulumisia treenirintamalta

Meidän tapahtumiin nähden on nyt ollut hiljainenkin päivitystahti. Pitäisi kyllä kirjoittaa aina heti ylös koulutuksen jälkeen mitä kuultiin, jotta kaikki jäisi muistiin. No, katsotaan mitä muistetaan.

Lähdetään kuitenkin liikkeelle meidän agilitykisoista toissa viikon sunnuntaina (siis 26.10.). Koska lähellä on kisat, niin sinne on mentävä. Viis siitä että mitään olla treenattu, sinne vaan mentiin. Oltiin jo aamulla siellä kannustamassa Maria ja Venniä hauskoihin suorituksiinsa ja iltapäivästä oli sitten meidän vuoro. Ykkös-kakkosluokien vaihtuessa hain Sinna jo sisälle halliin ja oltiin nyt siellä tässä meidän uudessa kurissa. Ja hemmetti. Enpä olisi uskonut että Sinnan kanssa joskus oltaisiin kisoissa kisakentän vieressä, Sinna nätisti paikallaan pötkötellen. Sama jatkui radalle mentäessä, oli kivaa kun koira oli täysin käsissä. Oma luotto ei vaan riittänyt siihen että pysyy paikallaan lähdössä ja rauhallisen alun sijaan kutsuin nopeasti ja tietenkin se ensimmäinen rima tippui. Muuten koko rata oli aivan älyttömän hyvää menoa, kiva että on ohjattavissa oleva koira ja yhteistyö pelasi. 10 virhepistettä yhteensä, tuo eka rima ja sitten radalla yksi rima. Mutta hirmu kivaa oli!

Agilityrataa katselin jo maksien aikana että ei ole meidän rata. Olisi pitänyt olla kontaktit kunnossa ja ne ei ole tällä hetkellä. Juoksukontakteja ollaan tehty ja koetin sitten rääkyä pysähdystä. Sekasin meni pieni koira ja päädyttiin väärälle esteelle. Hyllyteltiin aika rattoisasti muissakin paikoissa, nyt oli pasmat niin sekaisin. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä.

Viime keskiviikkona sitten taas Oilin opissa. Ei ollut jotenkin yhtään meidän päivä. Keli oli aivan karsea, ajaa sai varovasti. Itselläni on fyssari aina keskiviikkoisin töiden jälkeen ja nyt olin poikkeuksellisen väsynyt sen jälkeen. Normaalia lämppälenkkiäkään ei jaksanut kävellä, oli niin puhditon olo. Halliin mentiin totutusti "uudella" tavalla, vierellä kontaktissa. Sen jälkeen Sinnan pitäisi mennä käy siihen-käskyllä maahan makailemaan, kun itse vaihdan kenkiä, riisun takkia, laitan treenitaskua jne. Mutta eipä käynyt. Mikään käsky ei mennyt perille, Sinna vaan jurnutti. Jouduttiin käymään aika kova keskustelu että maahan meni. Tosi harmi aloittaa treeni tollaisella...

Otettiin ensimmäisenä sitten tunnaria. Sinna hakee nätisti, mutta sivulle tullessa järsii. Koska ollaan niin pitkään tuota tahkottu, niin otettiin sitten vähän kovemmat otteet käyttöön. Sinna eteen istumaan ja kapula suuhun (vasta luvan saatua!). Mikäli jäystää, niin kevyesti kuonosta kiinni. Vapautetaan kun pitää nätisti. Aluksi Sinna laittoi kovastikkin vastaan ja tälläiselle kukkahatulle tilanne oli vallan kamala. Kuitenkin parin toiston jälkeen Sinna piti tosi nätisti tunnaria suussa, kesti samalla silittelyä päästä. Koitetaan nyt saada se järjetön pureskelu tällä tavalla kuriin.

Sitten ruutua. Ensin näytettiin mitä ollaan tehty. Sinna juoksee sisään, reagoi hitaasti jes-käskyyn ja reagoi kunnolla vasta maahanmenoon. Vähän pelastelu meininkiä, sen sijaan että koira tietäisi tarkkaan missä se ruutu on. Siispä erillistä ruutu treeniä siten, että Sinna jäi istumaan ruudun ulkopuolelle, itse menin ruutuun ja kutsuin ruutu, siitä ohjasin oikeaan asentoon. Kehua hyvä ruutu, hieno ruutu ja poistuin itse sieltä vaivihkaa. Siinä kohtaa koiran kuuluisi vähän vilkuilla että missäs sitä ollaankaan, Sinna teki sen vasta toisella kerralla.

Sitten alettiin hioa siihen jes-käskyyn reagoimista. Lähetys ruutuun, jes-käsky ja samantien juoksu koiran luokse ja megapalkka. Terävöityi hyvin. Huonona juttuna sitten Oili huomasi Sinnan haukkumisen. Lähtiessään pari terävää haukkua ja sitten hiljaa ruutuun. Siihen pitäisi nyt puuttua.

Ja tuota haukkumista sitten käsiteltiinkin lauantaina Korrin Pekan koulutuksessa. Aloitettiin ohjatun opiskelemisella. Tehtiin ihan "kisanomaisesti", tosin opastin Sinnan vielä siihen merkille. Haki hienosti oman, mutta siinäkin haukkui. Siitä päästiinkin sitten sopivasti keskusteluun koiran mielentilasta tokon aikana. Pureuduttiin mun palkkaamiseen, käytökseen. Sitä nähdäkseen Pekka halusi nähdä miten toimin kokeessa. Tehtiin kolme lyhyttä ALO/AVO liikettä kisanomaisesti. Tuttuun tapaan kehuin hillitysti liikkeen jälkeen, sitten seuruutin seuraavaan kohtaan. Sinnasta oli oikein nähnyt, kuinka se vaan patosi intoa sisäänsä, kun odotti kunnon palkkaa, hyppi jopa lelutaskulle. Eli reippaampi palkkaus sosiaalisesti. Harjoiteltiin semmoista että liikkeen jälkeen levitän kädet, astun taaksepäin ja hieno koira, loistava koira! Saa hyppiä vastenkin. Siitä sitten jollain lähelläpysymiskäskyllä siirrytään seuraavan liikkeen alkamiskohtaan.

Ohjatun noudon kapulalle haukkumista koetettiin estää siten että olen lähempänä kapulaa - ei toiminut. Laitettiin lelu matkalle, jolloin Sinna joutui miettimään tarkasti mitä on hakemassa - toimi sen verran, että kahden haukahduksen sijaan tuli yksi. Alettiin sitten miettiä että jospa vika on kokonaan siinä tokon tunnetilassa. Ihanne olisi, että ennen treenejä heittelisi lelua oikein paljon, väsyttäisi sen suurimman riehakkuuden. Ongelma tuossa on vaan se, että Sinnahan ei tuo lelua vaan jää sitä jäystämään. Itseään palkkaava koira on hyvä asia - tärkeintähän on että koira on tyytyväinen. Mutta onko Sinnan pallon jäystäminen kuitenkin "huumetta", jota on vain saatava lisää? Siihenhän Sinna ei väsy ikinä. Tästä lähdettiin miettimään josko jonkinaikaa testattaisiin nyt sitä, että tokoillessa palkkana olisi vain namit ja sosiaalinen palkka. Muuttuuko se mielentila? Estetään niitä hetkiä jolloin Sinna patoaa itseensä energiaa. Lisäksi läksyksi tuli opettaa joku ei-tokoliike pelkällä sosiaalisella palkalla. 

Tätä tunnetilaa pohdiskelin itsekseni sitten loppuillan ja sunnuntaina kun mentiin Marin kanssa hallille niin tarkoituksena oli pureutua siihen lisää. Harmi vaan että koko treeni meni niin persiilleen että olisi kannattanut jäädä kotisohvalle nyhjäämään. Ensin tunnarinpitoa, no se meni hyvin. Sitten ufomerkille lähetystä, tarkoituksena naksutella sitä oikeaa merkkipaikkaa. Ja jestas että oli vaikeaa, pitkästä aikaa Sinna söi merkkiä, lätki sitä tassulle ja pahoinpiteli muuten vaan. Oli tosi vaikeaa löytää se oikea kohta, mikä on hienosti ollut jo esillä pitkään.

Siitä sitten ruutua treenaamaan. Ensin muutama kerta siten että näytän paikan ja sitten lähetystä. Muutama kerta meni nätisti ja sitten koko pakka alkoi vaan hajoamaan. Ensin Sinna alkoi hakeutua ruudun vasemman takakulman merkin taakse. Tosta noin vaan. Kun se ei kelvannut, niin sitten hilpastiin ruudun oikean etureunan ohi ja pois ruudusta, takana olevian esteiden sekaan. Ihan älytöntä menoa, ei mitään järkeä. Se oikea paikka ei vaan löytynyt sitten millään. Hetki taukoa, jolla mietin että pakkaanko koiran autoon ja kotiin. Kunnon itkupotkuraivariolo. Mutta ei, mentiin takaisin vielä sinne ruutuun. Muutama näyttö, läheltä lähetys, oikeasta kohdasta naksautus. Äärimmäisen vaikeaa, mutta kyllä se sieltä löytyi. Se vaan että Sinna ei enää mennyt sinne ensimmäisellä käskyllä. Ja haukkui, haukkui ihan hirveästi. Että kivat sille treenille. Joskus vaan pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa. Nyt me sitten koetetaan ottaa rennosti tässä muutama päivä, agiliitää ja pitää hauskaa. Katsellaan tokoa sitten taas keskiviikkona.