Rauhallinen meno vielä jatkukoon

Sinnan nielutulehduksen osalta käytiin tänään neljännellä eläinlääkärikäynnillä. Sinnahan tuntuu jo ihan kunnossa olevalta, pikkuhiljaa ollaan aloiteltukin liikuntaa. Mutta mua on häirinnyt kun aina välillä Sinna hieman rohisee. Ja vaikka Sinnan onkin vähän lyhytkuonoinen, ei rohina ole millään lailla kuulunut elämään aiemmin. Siispä omaksi mielenrauhaksi varasin tarkastusajan eläinlääkärille.

Eläinlääkäri kuuli selvät korostuneet hengitysäänet pääkeuhkoputken päältä. Nukutettiin ja katsottiin nieluun, sieltä löytyikin sitten syy. Nielurisat olivat suurentuneet ja kurkunkansi oli pinnaltaan ärtynyt. Tosi hurjan näköinen, itsekin pääsin kurkistamaan. Nielurisat desinfioitiin, toivottavasti sillä lähtee paranemaan. Ohjeeksi tuli vielä ainakin kuukauden ajaksi rauhallista lenkkeilyä jotta varmasti tervehtyy.  Sinna on nyt ollut sen kaksi kuukautta levossa ja nyt se alkaa näkyä. Vissiin tuntee itsensä sen verran terveeksi että jaksaa riehua ympäri kämppää. Sen takia lupa jatkaa kävelyitä onkin onni :D

Pientä heräämistä

Kevät tekee tuloaan ja treeni-into nostaa päätään. Johan tässä ollaankin laakereilla lepäiltykin. Sinnan saikku alkaa siis olemaan ohi, viikonloppuna päättyi liikuntakielto ja nyt pikkuhiljaa aloitetaan kunnon kohotusta. Toiveissa olisi että kuukauden päästä pystyisi elämään jo normaalielämää. Toivon myös että kenttä olisi silloin sula, jotta agilityn voisi aloittaa kevyesti hyppytreenin muodossa. Näin pitkän tauon jälkeen agility aloitetaan tosi varovaisesti, varsinaisiin treeneihin tähdätään vasta toukokuussa.

Kotitokoilua ollaan tehty jo jonkun aikaan, lähinnä kapuloiden kanssa ollaan puuhailtu. Noutoon olen ollut välillä tosi tyytyväinen, välillä repinyt hiuksia päästä. Eilen kuitenkin onnistui, Sinna teki tosi näti palautuksen pureskelematta. Ehkä tässä jo uskaltaa toivoa että saadaan onnistunut noutoliike joskus aikaiseksi... Metallisen kanssa leikittiin muutaman kerran, se oli yllättävän hyvä. Myös tunnaria ollaan katseltu ihan nostoliikkeenä ja etsimisenä. Hyvin käyttää nenää ja vauhdikkaasti hakee, ongelmana vaan tuppaa olemaan tuo liian vauhdin tuoma into jolla koko tikku purraan rikki. Erillisenä nostotreeninä nostaa nätisti ja varovasti. Olen kieltänyt noutotreenissä liian kovasta otteesta ja hyvin on uskonut.

Lyhyttä seuraamista myös, kivasti ja innokkaasti tekee. Istumisen kanssa on selvästi ongelma, liikkumattomuus on vaikuttanut niin vahvasti että istuu aivan vinkurallaan toinen takajalka hassusti. Harjoitellaankin siis ihan suoraan istumista ja fyssari varattiin ensi kuun alkuun. Vältellään istumista liikkeiden osana, ettei vahingossakaan tule vahvistettua väärää asentoa.

Eilen Milja pääsi yllättämään lenkillä. Käytiin tutun luona ja tutulla oli colliepojat pihalla. Tytöt pääsi katselemaan niitä aidan takaa. Sinnalta odotin hirmuista räyhäämistä (pitkän lepotauon tuoma epämiellyttävä tapa) ja Miljalta ärinää. Ja pah. Sinna osoitti selvästi ettei edes näe moisia pitkäkuonoja, käänsi selän. Milja sen sijaan oli avoimen kiinnostunut, haisteli nätisti aidan takaa ja heilutteli häntää. Kerran nosti ylähuulta, komennuksesta lopetti sen ja jatkoi hännän heiluttua. Ihmeellisesti sen luonne on muuttunut iän myötä :D

Hiljaa hyvä tulee

Sinnan tauti on sitkeä, viime viikonloppuna tuli jo semmoista takapakkia että säikähdin kunnolla. Sinna alkoi tärisemään ja lämmön mittaaminen osoitti 36 asteetta - soittoa eläinlääkäriin ja kerrottiin tuon olevan jo pahaa alilämpöä. Siispä takkia niskaan, koira kainaloon peiton alle ja lämmitetty kauratyynykin kainaloon. Saatiin lämmöt ylös, mutta koko viikonloppu meni siihen että tarkkailtiin Sinnaa ja aina välillä lämmiteltiin. Tiistainaina sitten mentiinkin eläinlääkäriin, missä otettiin laajat verikokeet. Verikokeiden tulokset tulivat ja bakteeritulehdushan sieltä löytyi. Onneksi jo ohimenevässä vaiheessa oleva, siispä alkaa jo tuntua valoisalta sen suhteen että kyllä tää tauti tästä vielä menee paremmaksi. Ruokaan lisäsin Sinnalle c-vitamiinia ja sinkkiä, jospa niistä saisi lisäpotkua paranemiseen.

Sinnahan on jo siis sitä mieltä että on terve. Miljan kanssa kun lähdetään lenkille niin Sinna pomppii eteisessä ylös ja alas, varmaan jos osaisi puhua huutaisi minä! minä! Rassukka :( Pari viikkoa pitää kuitenkin vielä liikkua rauhallisesti, että saadaan tauti kunnolla karistettua ja jälkitautiriski samoin. Sitten aletaan pikkuhiljaa lenkkeilemään pidempää lenkkiä ja kasvattamaan kuntoa. Agility saa nyt olla sivussa pidemmänkin aikaa, ilmoitin jo ryhmäänkin että hallikauden aikana ei enää tulla, sen suhteen odotetaan lumien sulamista ja hiekkakentälle pääsyä. Turha on puolikuntoisen koiran kanssa mennä agilityä hyppimään, eiköhän toukokuun alussa ulkokenttä ole sula ja Sinnallakin kunto kohdillaan.

 Tämä viikonloppu on ollut aivan upea. Miljan kanssa ollaan käyty nauttimassa aurinkoisesta ulkoilukelistä ja metsän rauhasta. Aivan uskomaton auringonpaiste! Saisi sulattaa lumet nopeasti pois :) Sinnakin sai vähän puuhailtavaa kotona, kun otettiin rauhallisesti kapulan pitoa. Sinna siis istuu, annan kapulan suuhun, sanon "pidä" ja sitten se istuu siinä se kapula suussa. Itse liikun ja pyörin siinä, koska Sinnalle minä itse olen ollut se suurin häiriö kapulatreeneissä. Ja Sinna pitää hienosti. Jospa me saataisiin tämä pitohomma kuntoon tässä paranemisprosessin aikana. Katseltiin myös tunnarikapulaa, hienosti osaa etuhampailla pitää rauhassa. Pikkuaskelin eteenpäin, katsotaan sitten missä vaiheessa ollaan keväämmällä :)