Tokokoe Nastolassa 28.8.

Aamulla aikaisin kurvaistiin Nastolaan, Villähteen Agilityurheilijat järjestivät siellä tokokokeen. Mitä voisi sanoa alkutunnelmasta? Jännittynyt. Ja jännitys ei lauennut koko kokeen aikana. Ja ensimmäistä kertaa näin yöllä painajaisia kokeesta. Unessa paikkamakuussa koiria oli sata ja kaikki olivat ihan rintarinnan, kosketuksissaan toisiinsa. Ja unessa Sinna tykästyi tuomariin niin paljon että reagoi sen jokaiseen liikkeeseen. No, oliko se enneuni?

Kokeen osa-alueet pisteytyksineen ja koottuine selityksine:

Luoksepäästävyys 9
Voisi sanoa että Sinnan maailma parani paljon tästä. Kukaan ei huomannut ja sitten tulee tuomari moikkaamaan! Voi kuinka kiva tuomari, Sinna oli aivan rrrrakastunut.

Paikallamakuu 10
Kuten oli odotettavissakin, ei mitään ongelmaa. Näytti koko paikallamakuun sammakolta, kieli pitkällä läähätteli. Lopussa kun tuomari antoi pisteitä ja käveli Sinnan ohi, koetti Sinna päästä ihanan tuomarin luo. Huoh.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Teki reippaasti ja hyvin. Veikkaanpa että puol pistettä putos yhdestä vinosta perusasennosta, joka johtui musta kun pysähdyin tosi töksähtäen.

Seuraaminen taluttimetta 9
En keksi mitään, mikä olisi mennyt pieleen. Sinna oli aivan loistava.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Ja tästä alkoi alamäki. Tiesin, että tämä on meidän ongelma, sanoin kerran, käännyin hieman ja sanoin painokkaammin toisenkin kerran, sitten meni. Huonolla tolalla koko liike.

Luoksetulo 9
Tässä näki jo että Sinna alkoi väsyä. Kuuma painoi. Jäi nätisti istumaan, tuli laukalla mutta tosi hitaasti ja löysästi vinoon peruasentoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Tämänkin sössin ihan itse. Mietin jo seuruuttamaan lähtiessä että noinkohan Sinna keskittyy kun on niin fletku. No, seurasi se. Käskyttäessä käskytin tosi voimakkaasti ja yllättäen ei mitään tapahtunut. Uusi voimakas käsky, Sinna lysähti maahan. Ihan sen oloisena että tehdään nyt se mitä aiemminkin tein kovasta käskystä. Tosi väsynyttä. 

Estehyppy 8
No jaa. Eipä tässä ihmeempiä. Esteen oikealle puolelle oli laitettu ylimääräiset laudat, Sinna hyppäsi sen verran vinoon ja eteni että asetti etutassut lautakasan päälle ja jäi siihen seisomaan. Ei istunut ekalla käskyllä, tokalla sitten. Ihan jees sillä harjoittelumäärällä mikä meilä hypyltä on.

Kokonaisvaikutus 8
Ihme että oli näinkin paljon, sillä meidän väliajat oli aika kaoottisia. Koko pakka aina hajosi liikeen jälkeen, kun kehuin ja Sinna pääsi irtaantumaan. Mm. kävi kerran hyppimässä liikkuria vasten. Näitäkin pitäisi treenata. 

Kokonaispistemäärä oli siis 157p, ALO2. Kolme pistettä jäi vajaaksi ykköstuloksesta, mutta ei mahda mitään. Nokka kohti uusia kokeita vaan.
 

Plääh

Sinnan kanssa ravikilla tokoilua. Takana metsälenkki, jonka aikana Sinna juoksi maa-ampiaisten pesään (ei onneksi vaikuttanut saaneen pistoja). Olisi pitänyt jäädä kotiin.

Siis huoh. Alku oli lupaava, tai jos tarkemmin ajattelee niin oliko sittenkään? Pelkkää peruasentoa, Sinna oli hammaspiraija joka pomppi. Aika rajusti sain komentaa ennen kuin lopetti. Hihnaseuraamisen teki tosi nätisti, ihan pitkääkin pätkää. Kerran nappaisi hihnasta, muuten antoi olla. Sen aikana kun häiriköin Venniä, niin makasi kiltisti paikallaan.

Mutta jättävät. Voi kiesus. Ihan ensin peruuttelin ja käskyttelin, teki nätisti mutta kuumasti. Muutenkin tuntui että Sinna oli kuin räjähdysherkkä pommi. Metsässä oli energiaa kulutettu ja nyt se alkoi mennä jo väsyneen energian puolelle. Mutta joo, ne jättävät. Ei niistä sitten oikein tullut mitään. Peruuttaessa onnistui, molempien naama menosuuntaan ei. Tuleva koe kiristi hermoja ja siinähän se. Ketuiks män.

Hieman rauhoituttiin, Sinna sai olla paikkamakuussa ja sitten kierrettiin vielä yleisen kentän ryhmäläisiä, remmissä. Siinä samalla hieman jättäviä ja rauhallisemmalla moodilla onnistui.

Tosiaan koe sunnuntaina. Tällä hetkellä tuntuu siltä että siellä voi tapahtua mitä tahansa. Siihen asti lomaillaan. Ellei sitten jättäviä ihan ihan vähän. Pikkuriikkisen.

Onnistuneet kotitouhut

Eilen illalla molemmat koirat sai hieman touhuilla. Molemmat teki samoja, eli perusasentoja, muutaman askeleen seuraamisia, jättäviä, luoksetuloa, noutoa ja merkkiä. Pienin annoksin.

Sinnan perusasennoissa liikuttiin lähinnä askeleita eteen ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle kääntyminen oli helpompaa. Eteenpäin meni hyvin. Perusasentoon tulon kanssa oli taas pientä sormien napsimista, mutta kerran komentamalla uskoi hyvin. Jättäviä aloitin siten treenaamaan että itse peruutan, koira seuraa ja käskystä naksautus ja nami. Tosi nopeasti Sinna reagoi. Sitten muutama ihan kokeenomainen, loistavasti meni sekä maahan että seisoen. Noudossa aluksi pitoharjoituksia, sitten maastanosto, kerran siten että kapula on meidän välissä ja Sinna tuo sen sivulle. Tätä naksuttelin ja sitten otin kokonaisen noutoliikkeen. Okei, sisällä en viitsinyt kapulaa heittää mutta muuten täysi liike. Ja Sinna teki sen loistavasti! SuperPossu! Loppu leikinä vielä kartion kiertoa ja sinne pysätystä, eli merkkiä. Sinna oli tosi taitava :)

Miljan kanssa tehtiin tosiaan samoja, mutta vaativammin. Askelsiirtymät oli sivusuunnassa sekä eteen ja taakse. Kaikki meni aivan loistavasti! Jättävien kanssa samaa leikkiä ensin kun Sinnan kanssa, sitten kokeenomaisesti. Täydellistä. Noudon kanssa Milja innostui ihan täysin, jos olisi ollut tilaa riehumiseen niin olisi varmaan rallatellutkin. Merkki oli aluksi vähän vieras, mutta kerta naksautuksesta painui mieleen ja sen jälkeen sinne rallateltiinkin niin kovaa kun nyt sisällä viitsii rallatella. Oli kyllä tosi kiva pitkästä aikaan Miljan kanssa tehdä, on se niin taitava ja innokas.

Sunnuntaina olisi sitten Sinnan kanssa tokokoe. Pidetään peukkuja että se toinen ALO1-tulos tulisi sieltä.

Onnistumisen iloja ja tajuamisia

Agilityssä ollaan nyt jääny pienelle "treenitauolle" ohjatuista harjoituksista. Sinnalla kun on nyt ongelmia rimojen tiputtamisen kanssa, niin päätin että keskityn nyt täysin siihen. Aluksi ihan pelkkää set point- harjoitetta, jossa ei ongelmia. Sitten perussarjaa viidellä esteellä, aluksi hieman kolisteli rimoja mutta tajuttuaan asian hyppi jo hyvin. Päätin vaikeuttaa ja astuin noin, 1,5 metriä sivuun. Sitten ei enää onnistunutkaan. Pari toistoa Sinna hyppi aina yhdellä hypyllä 4 ja 5 hypyn yli. Siirryin takaisin viereen, hyppi oikein. Siirryin sitten sivusuunnassa lyhyemmän matkan, pysyi hyvänä. Eli ongelmana nyt taitaa olla mun sijoittuminen ja sen vaikutus Sinnaan. Sinna on muutenkin mussa niin kiinni, ettei ole ihme että tommoinen vaikuttaa. Eli nyt tiedän mihin suuntaan jatkaa hyppytekniikassa, Sinna saa opetella kestämään häiriötä.

Hyppytekniikan ohella harjoiteltiin keppejä. Silloin kun itse olen oikealla puolella niin Sinna kepittelee todella upeasti. Menee hienosti sisään ja kepittelee loppuun asti vaikka lähden sivusuunnassa irtomaan. Vasemmalta puolelta sisäänmenossa että mun kulkemisessa on vielä ongelmia. Vasemmalta puolelta sisäänmeno tiukassa kulmassa on myös vaikea, Sinna menee oikeasta välistä sisään mutta ei yksinkertaisesti taivu seuraavaan. Eli näissä pitää kierrättää vähän kauempaa sisään.

Agilityn jälkeen Sinna piti hieman taukoa kun itse vedin treenit, sen jälkeen tokoiltiin hieman. Aluksi ihan perusasentoa ja hitsi vie, se hyppiminen ja käden napsiminen on lisääntynyt. Tiedä sitten vaikuttiko se että liideltiin aiemmin? Sinna kävi selvästi kuumempana. Kielsin väärästä toiminnosta ja sain sitä karsittuakin. Sitten hieman kapulaa. Ensin vauhtinoutoa ja lelupalkkaa taakse, pätevää. Sitten luoksetulomaisesta kapula meidän välissä, ensimmäistä kertaa ulkona. Ensimmäisellä kerralla otti hienosti kapulan ja juoksi mun taakse, paikka hieman hukassa. Tähän muutama pito treeni sivulla väliin ja sitten uudestaan. Ja tadaa! Sinna toi kapulan sivulle, tosin ei istunut, mutta kuitenkin! Kerran jopa uskalsin kokeilla kokonaista liikettä (tosin heittovaiheessa pidin pannasta kiinni) ja silloinkin Sinna toi oikeaan kohtaan, seisten! Wuhuu, alkaa tehty työ tuottaa tuloksia :)

Loppuun vielä hieman jättäviä. Liikkeestä seisominen sujuu ihan hyvin, maahanmeno on h-i-d-a-s. Huomaa että ollaan treenattu nyt vaan vauhdillisia ja hauskoja liikkeitä, jättävät ovat jääneet ihan huomiotta. Niitä on varmaan vähän muistuteltava ennen tokokoetta..

Sinna tottelee

Pitäisi muistaa päivitellä heti treenien jälkeen että muistaisi mitä tuli tehtyä. Mutta vetoan nyt siihen että viikonloppuna oli Palveluskoirien sm-kisat ja siellä tuli kökittyä koko viikonloppu, joten konetta en juuri edes nähnyt. Pätevä selitys, eikö?

Viime perjantaina ajeltiin Sinnan kanssa Lahteen Löytynmäen kentälle tokoilemaan Hannan ja Jonnan kanssa. Ensimmäistä kertaa Sinnan kanssa tuolla kentällä, joten tuntuu että alkua meni siihen että ihmeteltiin ja hämmästeltiin. Sinnan kanssa aloitettiin häiriöpaikkamakuulla, Jonna häiriöi ja pirun hyvin häiriöikin. Sinnalle oli tosi vaikeaa, olikohan se lihapulla millä Jonna houkutteli. Tuntui että Sinnan huomio oli täysin häiriöijässä, joten liikkeelle lähtöjä oli tosi paljon. Mitä tästä opimme? Häiriötreeneihin häiriöijälle namit käteen.

Sitten katseltiin perusasentoa, joka ei ollut niin hyvä, kuten ei ohjaajakaan. Miljan kanssahan vääntelen ja kääntelen kroppaa, Sinnan kanssa oon koettanut päästä pahasta tavasta eroon, huonolla tuloksella. Nyt sitten ihmeteltiin ja ihmeteltiin, saaden hyviä tuloksia kun keskittyy tekemiseen.

Noutoa. Koiraa pannasta kiinni, kapulan heitto, päästö kapulalle ja kun juoksee sen kanssa luokse niin mun taakse heitin lelun. Sinna oli älyttömän taitava, kapula pysyi tosi nätisti suussa. Pari nättiä toistoa. Tähän perään vielä seuraamista, joka vähän tökki. Otettiin sitten lelu avuksi, eli leikkiä ja seuraamista ja leikkiä. Ja piru kun seuraaminen muuttui nätiksi! Tällä jatketaan.

Loppuun Sinna teki vielä pari luoksetuloa Dollyn ollessa paikkamakuussa, tuli luokse hirmu kovaa vauhtia mutta ei suoraan sivulle. Vaihdoin tule-käskyn sivu-käskyyn ja kas, sehän toimi. Kovasti kiitoksia treeniseuralle, oli todella mukavaa ja hyödyllistä!

Sunnuntai-iltana (eli eilen) otettiin vielä pienet kotisulkeiset. Sinnalla on energiaa kun pienessä pitäjässä joten hyvä oli purkaa sitä. Aluksi perusasentoa, askeleen mittaisia etenemisiä eri suuntiin. Eteenpäin alkaa sujua, käännöksissä parempi on oikealle kääntyminen. Peruuttaessa tuppaa peruuttamaan vasemmalle päin, eli musta sivuun. Tätä pitää niksnaksnaksutella paremmaksi. Mutta aina kun muistan antaa palkan housun sauman kohdalta, niin se paikka parantuu ja tiivistyy.

Noutoa. Aluksi muutama nosto sivulta, takalisto meinaa nousta ylös. Palkka vasta siitä kun pysyy alhaalla. Sitten yksi nouto heittäen, lelupalkkaus taaksepäin. Sisällä huono juttu, kapula kopsahtaa kovaa lattialle ja illalla ei hirmuisesti viitsi kolistella :D Siispä siirryttiin hiljaisempaan vaiheeseen, mitä ei olla vielä ollenkaan tehty. Jätin Sinnan suunnilleen kolmen metrin päähän, kapula meidän väliin. Tuo-käsky ja Sinna otti kapulan, tuli sivulle -seisomaan. Eli selvästi Sinna tietää että sivulle sen kanssa pitää tulla, mutta ei istumista vielä täysin tiedä. Muutama kerta uudestaan ja sain kun sainkin istumisen, sille sitten naksuttelin. Tätä pitää nyt vahvistaa lisää.

Merkkiä. Lähetin kierrä-käskyllä, naksautin aina suunnilleen silloin kun Sinna oli kartion takana ja palkkasin käteen. Kun sain tuon vahvaksi, niin Sinnan ollessa kartion takana kiertämässä pysäytin sinne seisomaan. Pysähtyi, naks ja palkka Sinnan luo. Tein sitten jatkoa vaihtelevasti, pääsääntöisesti kierrätin koko tötsää ja välillä pysäytin oikealla kohdalla. Sinna oli todella pätevä, reagoi käskyihin uskomattoman nopeasti. Lopuksi vielä yksi luoksetulo ja sitten leikittiin lelulla. Sinna on kyllä pätevä pikku possu

Milja ja supernenä

Milja pääsi ihan extempore jäljelle. Äiti sattui soittamaan että mustikkametsään on tippunut avaimet, avuksi etsimään. Päätin ottaa Miljan mukaan ja jälkivaljaat, josko vaikka pääsisi vähän nenää käyttämään. Pääsihän sitä, sillä autolta piti nuuskia tie äidin luo metsän keskelle. Sain puhelimella selville paikan mistä lähteä metsään ja eikun nenä toimimaan. Milja lähti porskuttamaan kun höyryjuna, hirmu nopealla tahdilla. Kerran jouduin pysäyttämään kun en meinannut pysyä tahdissa mukana, mutta sitten taas mentiin. Juuri ennen loppua Miljalta meni pasmat sekaisin kun Pete päätti poiketa toiseen suuntaan - Miljalle tuli hätä että lauma hajoaa ja jälkeen keskittyminen meni siinä. Sen jälkeen oli vaikea saada takaisin jäljelle, onneksi oltiin jo niin lähellä että äiti näkyi eikä supernenää enää tarvinnut. Harmillinen lopetus jäljelle, mutta ei mitään mahda. Mun vika kun en opastanut tarkempaan kanssakulkijaa ;)

Avainten etsinnän ajan Milja sai kirmata vapaana, syödä mustikkaa ja leikkiä metsuria. Esine-etsintää kun ei olla koskaan edes ajateltu harjoitella niin ei voinut sitä leikkiä. Tiedä olisiko tuolta edes koira onnistunut löytämään avaimia, siellä oli ihmiset kulkeneet mustikoiden perässä niin ristiin rastiin että häiritseviä hajuja on varmasti. Ja ei niitä avaimia sitten löytynyt, harmin paikka. Tosin sekin mahdollisuus vielä on että ne löytyy äidiltä kotoa... Mutta kaikenkaikkiaan Miljalla oli hauskaa. Oli muuten ensimmäinen jälki joka ei ollut mun tekemä, hyvin porskutti. Pitäisi nyt aktivoitua tässäkin lajissa. 

Järvenpään agilitykisat

Käytiin taas vaihteeksi kisoissa kokeilemassa miten sujuu. Järvenpäässä oli sekä agilityrata että hyppyrata, mukavasti vieläpä siten että kokoluokkien molemmat radat olivat peräkkäin. Siispä ei ollut turhaa odotellua ja seisoskelua. 

Agilityrata oli helppo. Erikoiseksi siitä teki puomittomuus, enpä taida olla koskaan nähnyt puomia pois radalta. Mitään vaikeaa kohtaa ei ollut, alussa olisin voinut mennä pidemmälle mutta kun ongelmana on ollut ekan riman pudottaminen joten jäin ihan alkuun. Tuo ekan riman pelastaminen kostautui sitten parilla seuraavalla rimalla. Kaksi rimaa alussa iloisesti maahan, en saanut kunnolla ohjattua niille hypyille. Loppu rata menikin puhtaasti ja mallikkaasti. Sinna oli irtoava ja helposti takaa ohjattavissa. Video täällä. 

Hyppyrata oli edellisen radan tapaan helppo. Ainut kohta mitä mietin, oli kepeille meno. Hypyltä linja kepeille oli suora, mutta vauhti sinne mennessä hurjan kova. Päätin siinä jarrutella, mutta eihän se sitten käytännössä pitänyt. Lähtö sujui hyvin, Sinna oli edelleen irtoava ja musta tuntui että itse vaan lönköttelin, välillä pieniä spurttauksia. Pituutta edeltävä hyppy putosi, syytä en tiedä. Epäilen että jotain olen itse tunaroinut. Kepeille mentäessä en ehtinyt juuri hidastella, kun Sinna imas kepeille vauhdilla. Hienosti ekasta välistä sisään, mutta kovassa vauhdissa tykinkuula ei taivu - jäi yksi väli välistä. Siispä kepit uudestaan ja siitä toinen virhe.  Loppurata menikin sitten rennosti ja puhtaasti. Video täällä. 

Kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen. Tietenkin nuo pudonneet rimat harmittaa, mutta meno itsessään oli tosi kivaa. Sinna oli suht irtoava, kulki sinne minne piti eikä imenyt vääriin esteisiin. Hyppytekniikalla koetan saada kuntoon nuo rimat. Uusia haasteita kohti vaan :) 

Tokoa, riehuntaa ja misseilyä

Sain houkuteltua Jonnan Heinolaan tokoilemaan, joten taas pääsin tokoilemaan jonkun seurassa :) Mentiin ravikille, siellä oli lääniä tehdä vaikka mitä. Sinnan kanssa aloitettiin häiriötreenillä. Paikkamakuu ja Jonna häiriöi, häiriössä apuna oli Sinnan kiva lelu. Ja vitsi kun oli vaikeaa! Varsinkin ohi lentävä lelu oli paha paikka, mutta kyllä siellä tosi hyviäkin hetkiä oli. Näitä vaan lisää niin eiköhän me pomminvarma paikkamakuu saada. Tämän jälkeen koetettiin merkille lähetystä, sillä kierrä-käskyllä. Ja hyvin meni, kaukaakin. Varsinaista paikkaa vaan haettiin tarkemmaksi, tähän mennessä oli vaan naksuttanut jossain kierron vaiheessa, nyt haettiin tarkempaa paikkaa josta lähteä sitten ruutuun. Tästä innostuneena jätin Sinnan seisomaan merkille ja vein kosketuslätkän ruutuun. Siitä lähetys - virhe. Olisi pitänyt täysin erottaa liikkeet eikä hätiköidä. Ei onnistunut. Otettiin siis uusintana pari suoraa ruutuun lähetystä ihan ilman merkkiä - onnistui.

Pätevää noutoakin piti esitellä. Aluksi sivulta nostoja, lähtee pakittamaan jos en heti ota suusta kapulaa, eli kestoa pitää harjoitella. Vauhtinoutoa, hienosti menee jäystämättä. Lelun kanssa kun toimii oikea-aikaisesti niin koko liike menee superisti. Jee :D Lopuksi vielä pari hassua seuraamispätkää hyvällä kontaktilla. Sinna oli pätevä!

Loppuun Sinna pääsi riekkumaan Tyyne-poron kanssa. Sinna on Tyynen kanssa lähes samanikäinen ja leikit on sujuneet koko ajan aivan älyttömän nätisti. Tuli napattua hauska kuva, aivan kuin toisinto parin vuoden takaa. Sinna leikkii samalla lailla, oli sitten kaverina staffi tai poro.
 

Illalla vietettiinkin sitten Miljan kanssa spesiaaliaikaa. Milja on jäänyt vähän paitsioon kun Sinnan kanssa tulee pakostikin touhuttua enemmän, joten tänään oli Miljan humputtelupäivä. Mentiin ravikille mätsäriin ja ilmoittauduttiin ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan. Sattuipa käymään niin että muita veteraaneja ei tullut, joten käytiin pokasemassa ykköspalkinto ja sieltä suoraan isoon kehään. Isossa kehässä kanssakilpailjoita olikin sitten enemmän, mutta Milja pärjäsi hyvin ja tuli kolmanneksi! On se nätti mymmeli :) Tässä vielä kuva kauniista ruusukkeiden keskellä.

Viikonlopun touhuja

 Lauantaina kävimme heti aamusta Marin kanssa hieman liitelemässä. Tehtiin pieni radanpätkä, joka piti sisällään pari putkea, hyppyjä ja kepit. Vauhtia ja irtoamisia. Sinnan kanssa rataa voisi ajatella "rata kepeille asti" ja "rata kepeiltä loppuun". Eli siis pätkissä tehtiin. Alku meni aika kivasti, tosin ongelmia tuli yllättäen irtoamisten suhteen. Putkeen irtoaa kyllä, mutta hypyille ei, Yhtään ei voi itse hidastella. Keppikulma oli myös vaikea, 90 asteen kulma vieläpä väärältä puolelta. Vaikka käytin voimakkaastikin käsiapua että Sinna sujahtaisi oikeasta välistä, niin silti ei auttanut. Valssilla siis oikealta puolelta. Keppien jälkeisellä hypyllä yllätti kun poispäinkäännös toimi loistavasti. Jotain uutta kivaa on opittu :D Pahana ongelmana meidän agilityssä nyt pidän rimojen tiputtelua. Jos juoksen kovaa edellä, Sinna tiputtelee rimoja. Jos heiluttelen käsiäni väärin ja häiritsevästi, Sinna tiputtelee rimoja. Sittenkin jos minä koetan olla kunnolla, niin rimoja tippuu. Nopean koiran syndrooma, tykittää vaan eteenpäin eikä välitä esteistä. Huoh. Katsotaan jos hyppytekniikan treenaus auttaisi.

Agin loppuun Mari häiriköi Sinnaa vielä paikkamakuussa ja Sinna oli pähee. Muutaman kerran houkutus oli liian suuri mutta pääsääntöisesti pysyi. Upea pikku possu!

Treenien jälkeen vaihdoin koiraa ja ajeltiin Miljan kanssa mökille uiskelentemaan. Tai Milja uiskenteli, mulla oli niin kylmä että jäi välistä :D Iltapäivästä käytiin vielä Sinnan kanssa pyörimässä rantapuistossa, siellä oli liikuntahuvit-tapahtuma joten oli kiva käydä ihmisvilinässä pyörimässä.

Sunnuntaita piristi tokoilu Hannan ja Dollyn kanssa. Käveltiin lähikoulun kentälle. Sinna ei harmi vaan oikein pitänyt somasta Dollysta, harmi, olisi saanut purkaa energiaa leikkimällä. Mutta voi sitä energiaa purkaa tokoillenkin ;) Aluksi otettiin paikkamakuu, aikaa ei harmi tajuttu katsoa. Hanna oli piilossa ja itse näkyvillä. Sinna pysyi nätisti, kerran laski pään maantasalla mutta nopeasti nosti ylös. Paikkamakuun jälkeen aloitettiin merkillä. Kotona ollaan hieman harjoiteltu ja siellä Sinna ei enää keilannut tötsää nurin. Mutta, ulkonapa sen teki. Koetin tehdä taas sitä tuttua että pysäyttää ennen tötsää, mutta tultiin siihen tulokseen että silloin se ei opi sitä merkkiä itsessään. Mietiskeltiin ja pohdiskeltiin erivaihtoehtoja, parhaimmaksi osoittautui kierrä-käsky. Eli käskyllä merkkiä kiertämään  ja naksaus. Täytyykin pian mennä tuonne kentälle koettamaan tuota uudestaan :)

Kapulakin kaivettiin esiin. Nyt oli uusi, pureskelematon kapula, toivossa siis että sitä ei edes pureskella. Aluksi ihan perusasennossa istumisesta nostoa, siinä Sinna napsi sitä ennen aikojaan mutta kuitenkin suht rauhallisesti. Muutama vauhtinouto, joihin olin todella tyytyväinen. Hakee vauhdilla ja tuo hyvin, suu suht rauhallisena. Parasta noutoa tähän asti. Tällä jatketaan. Noudon jälkeen vielä hieman seuruuta, siinäkin oli väljyyttä. Pitänee jatkaa muutaman askeleen treenejä. Lopuksi vielä luoksetulo, joka oli vauhdikas mutta ei lähtenyt ekalla käskyllä. Ei muuten ollut eka kerta, pitääkin tuohon kiinnittää huomiota.

Kiitos Hanna seurasta, oli todella kivaa ja hyödyllistä! 

Treenien jälkeen tuntui että energiaa riitti, joten tällä kertaa nappasin Miljan rantapuiston urheilutunnelmaan mukaan. Milja yllätti positiivisesti makailemalla rauhassa maalialueella, jossa ihmisiä ja ääniä oli paljon. Ainut mikä välillä aiheutti pientä levottomuutta oli parin metrin päässä oleva makkarakoju tuoksuineen. Oli kieltämättä aika ilkeä paikka tommoisen herkkupaikan vieressä, mutta totuttiin me siihenkin :D