Tokoa

Sunnuntaina käytiin iltasella tokoilemassa. Kiva viileä ilta, sopivasti alkoi satamaankin juuri kun treenit lopetettiin :D Sinnan kanssa mietin pitkään mitä tehdään, jotenkin oli viime tiistain jälkeen semmoinen olo että että pitäisi keskittyä nyt sisällä rauhassa treenaamaan. Päätin nyt kuitenkin tehdä jotain kivaa.

Aloitettiin Sinnan kanssa noudolla. Tyttö oli niin vauhdissa, että ajattelin fiiliksen olevan sopiva noutoon. Sinna liinaan ja sivulle. Eeei, ei meinannut millään onnistua, mun kädessä oleva kapula oli niin kiinnostava että istui eteen. Muutaman yrityksen jälkeen onnistui ja heitin kapulan. Juoksi kapulalle, oli ottamassa suuhun, ja kas! oikealla onkin ruutukartioita! Sinne! Onneksi oli se liina, sain stopattua. Päätin heittää toiseen suuntaan kapulan, mutta se ruutu kiinnosti edelleen. Viimein otin selkä päin ruutua ja silloin onnistui. Vähän joutuu hinaamaan Sinnaa että tuo kapulan, metrin päässä pudottaa. Mutta tuo sentään siihen asti :D

Noudon jälkeen otettiin sitä ah, niin ihanaa ruutua. Vein kosketusalustan keskelle ruutua ja noin mtetrin päästä lähetin. Hienosti meni, tomerasti täräytti tassun alustalle. Sama kauempaa, ruutukartiot kiinnosti enemmän. Muutaman toiston avulla saatiin jätettyä kartiot rauhaan ja ruutu löytyi. Loistolikka. Tähän päälle seuraamista. Edisti. Edisti valtavasti. Kävelin rauhallisesti, jolloin malttoi siirtyä oikeaan kohtaan ja palkkasin taaksepäin. Tätä muutaman kerran ja alkoi kummasti oikea suunta löytyä. Palkansuunnalla on suuri merkitys! Lopuksi vielä liikkeestä pysäytystä (heitän namin, syötyään sen Sinna tulee kohti, pysäytän, naksautan, heitän namin ja sama alusta). Lopuksi vielä suora luoksetulo palloleikkeineen. Hyvät treenit!

Miljan kanssa en oikein tiennyt mitä odottaa. Energiaa löytyy nykyään kuin pienestä kylästä. Alkulämmittelyiksi hieman seuraamista ja leikkiä, siitä ruutuun. Ja se ruutu. Huoh. Mikä ihme siitä tekee niin vaikean?? Tokokoulutuspäivässä saatiin siihen vihjeitä, mutta silloinkin Milja kääntyi kysymään ennen ruutua "mihin mennään?" samaa teki nyt. Metrin välein pysähtyy ja kääntyy katsomaan. Mulla oleva palkka on yksinkertaisesti liian vahva. treeniä ei myöskään helpottanut se, että juuri kun oli menossa hyvin ruutuun, niin takaa kuului röhköpossulelumainen törähdys. Milja pysähtyi kuin seinään, eikä ollut vielä ruudussa... Joutsenhan se siellä lenteli huudellen. Viimein kun saatiin onnistunut suoritus, lopetettiin.

Ruudusta noutoon. Onneksi oli apusilmät mukana. Ekalla noutokerralla Milja jäi istumaan aika kauas ja silloin sain kullan arvoisen vinkin. Eli en saa tuijottaa Miljaa sen tullessa. Heitin toisen kerran ja silloin tapitin ylös puiden latvoihin ja kappas, kapula tuli lähelle. Nouto alkaa olemaan loistavasti kasassa. Hieman nykii kapulaa heittäessä, joten odotan aina sen verran että katse siirtyy kapulasta muhun. Sitten päästän menemään.

Hyppyä otettiin myös, pitkästä aikaa. Otin varman päälle ja aluksi kerran alustalla. Hyvin meni suoraan. Muuta toisto koko suorituksesta, kerran kääntyi hypyn sivuun mutta muuten pääsääntöisesti suoraan. Lopuksi vielä suorasta hpystä heitin pallon.

Loppuleikiksi pysäytystä. Jostain kumman syystä tää on heikentynyt.. Siihen ei myöskään auta se, että päätin pitkästä aikaa treenata käsimerkillä. Eihän se toiminut. Mutta saatiin ihan ok loppuun kuitenkin. Äänikäskyllä siis.

Lopuksi heittelin Miljalle palloa. Kerran lensi todella kauas ja Milja kadotti sen. Kuuli kyllä maahan tömpsähdyksen, mutta kääntyi katsomaan väärään suuntaan. Ja juku kun oli kivaa etsiä sitä! Milja juoksi ympäri kenttää innoissaan nenä maata viistäen. Koetin lähettää oikeaan suuntaan, aina meni lähelle mutta kaarsi viime hetkellä oikealle. Viimein löysi ja sitten olikin superkivaa. Milja on muutenkin nykyään oikea energiapesä, aamut alkavat leikkimällä. Liekö auttanut painonpudotus sekä ravinnelisä :)

Agilityä, tokoa ja maltin etsintää

Viime torstaina oli taas agilitypäivä. Sinnan kanssa otettiin lyhyttä rataa sekä harjoiteltiin keinua. Ideana siis että Sinnalle naksutellaan siitä että se pomputtaa sitä keinun alasmenoa, oppii kivaksi asiaksi sen kolahduksen. Toimihan se, mutta sitten päätin oikoa pari mutkaa suoraksi ja viedä keinulle. Ja kiitos sen saadaan palata takaisin alkuun. Tyhmä, tyhmä minä. Sinna on hyvin pätevä aina treeneissä, ohjaajassa ei ole muuta kuin vikaa vikaa vikaa.

Eilen käytiin tokoilemassa, pitkästä aikaa oli Jonna seurana ja tarkkana silmänä. Sinnan kanssa aloiteltiin, ilolla halusin näyttää kuinka hienoa meidän seuraaminen oli. No, olihan se kontakti hienoa, mutta seuraamispaikka on aivan väärä. Sinna edistää hirmuisesti ja itse en ole siihen juuri puuttunut. Myös seisomista harjoiteltiin ja yritin taas vetää paria mutkaa suoraksi. Onneksi oli Jonna, joka takoi järkeä kalloon. Kentällä käytiin siis ne asiat läpi, mitä aletaan harjoittelemaan kotitreeninä. Lyhyitä seuraamispätkiä sekä seisomista käskystä.

Milja oli päheä. Milja oli niin päheä kuin olla ja voi. Paitsi luoksetulon pysätyksessä. Tai no, oli se Miljaksi hyvä. Ei pysähtynyt seinään, mutta ei sentään tullut luoksekaan asti. Ennakointi tossa on paha, sen takia liikettä ei voi jankata. Mutta seuraaminen! Jessus se alkaa olemaan kunnossa. Tehtiin pitkän kaavan mukainen seuraaminen käännöksineen, nopeine ja hitaine askelin. Jonna häiriöi ja huuteli kuin känniläinen. Ei vaikutusta. Nyt voidaan ihan hyvillä mielin mennä marraskuussa kokeeseen :)

Maltti. Saako sitä ostaa jostain? Tai saisiko sitä peräti ilmaiseksi? Luonteeen piirteeseen kun ei sovi hitaasti ja varmasti, niin vaikeaa on. Tänään olen pohtinut, kuinka paljon hyötyisi siitä, että jaksaa tehdä kunnon pohjatyöt, tulos on varmasti nautittavampaa. Tuntuu että kivempi on vaan mennä ja tehdä, kuin hinkata ja jankata samaa. Mutta koetan. Nyt mua saa tulla potkimaan jos etenen liian nopeasti. Potkikaakin kovaa.

Tiistain touhut

Tiistaina oli hoppupäivä. Melkein heti töiden jälkeen metsälenkille ja sieltä kentällä. Agilityssä oli viimeinen Millan Cup-päivä. Siis mölliagit. Sinnan kanssa osallistuttiin kaikille radoille. Möllirata meni piraijatouhuihin. Jälleen kerran napse vaan kävi kun Sinna roikkui jaloissa ja käsissä. Ykköstenradalla otin kovemman otteen ja komennuksesta uskoi. Ykköstenrata meni kivasti, kepit tosin jätettiin välistä. 2-3 lk.n radasta tein vain omavaltaisen pätkän, pari hyppyä, a- ja putkihässäkkä. Palkaksi pallo. Se oli melkeinpä hienoin rata, pysyin koko ajan edellä ja Sinna ei yrittänytkään napsia. Nyt jätetään kaikenlaiset radat väliin ja keskitytään ihan lyhyihin harjoituksiin.

Milja oli mukana seuraneitinä, koska en ehtinyt metsän jälkeen viedä kotiin... Sinnan liitelyjen jälkeen otin pientä tokoilua siinä agiradan vieressä. Seuraamista, jättäviä, kaukoja. Kaikki meni niin kuin pitikin. Voisikin vakavasti alkaa harkitsemaan kokeeseen ilmoittamista. Milja pääsi myös juoksemaan kerran kepit läpi, sen jälkeen kontakti oli todella loistava :D

Treenien jälkeen kävin vielä pururadalla kävelyllä. Koirat saivat juosta irti, pimeällä ei juuri muita tule vastaan. Kiva päivä.

Kotinaksuttelua ja harraste-messuilla esiintymistä

Viime viikko jäi harrastuksellisesti aika köyhäksi, kun multa leikattiin viisaudenhammas ja sen parantelemiseen meni aika. Perjantaina kuitenkin ryhdistäydyin ja päätin ottaa pientä tokotreeniä. Sinä aikana kun pilkoin nakkeja, laitoin ne taskuun ja otin naksun, koirat pyöri innoissaan ympärillä.

Sinnan kanssa aloitettiin. Toinen oli niin täpinöissään, että hytky ja hetku eikä meinannu edes paikallaan seisoa. Tekeminen on kivaa :D Otin ihan perusasentoa, oikeasta asennosta naksaus. Siitä sitten yhden askeleen seuraamista, Sinna oli ihan liian täpinöissään. Ampasi innoissaan seuraamaan eikä kyennyt siihen yhteen askeleeseen vain. Oikein hitaasti kun kävelin, niin silloin sain tyydyttävän suorituksen. Miljan kanssa tehtiin samaa. Miljalla onnistui paljon paremmin, tosin niin oli odotettavissakin.

Sitten metallinoutoa molemmille. Kummallekin tein samalla tekniikalla, että naksuttelin ensin kosketuksesta, sitten ihan siitä että otti sen hampaisiin. Lopuksi sain molemmat tuomaan mulle. Palkkana oli nami joka aina lensi esineen taakse - tällöin koira palasi takasin noudolle.

Sinnan kanssa treenattiin myös seisomista. Niin paikallaan olosta kuin liikkeestäkin. Paikallaan seisoo nätisti kun pidän etusormea pystyssä. Liikkeestä seisominen ei onnistu samalla tekniikalla, joudun stoppaamaan namilla. Tosin taidetaan ensin treenaa kunnolla se ihan paikallaan seisominen. Milja sai treenata luoksetulon pysäytystä. Onneksi mulla on pitkä suora eteisestä keittiöön, saa edes jonkinlaisen luoksetulon. Palkkauskeinona oli namitakapalkka. Kutsuin Miljaa, pysäytin ja päästin palkalle. Joka kerta Milja pysähtyi nopeasti. Vaikoin pysähdyksen paikkaa, ettei tule ennakointia. Toimi!

Lopuksi vielä molemmille tytöille paikallaolo vierekkäin. Hyvin pysyivät. Oikein harmitti kun ei ollut kameraa hollilla.

Sunnuntaina kymiksen kentällä oli harraste-messut ja seuramme järjesti siellä agility- ja toko-näytökset. Sinnan kanssa osallistuttiin molempiin. Yllättäen, olin aivan hermona. Yleisökammo on valtava. Ensimmäinen agirata meni lähinnä  siihen, että itse jännitin ja Sinna roikkui hihassa. Minä kun pelkäsin että Sinna juoksee ensimmäisten muksujen luokse, joten näytin narupalloa oikein kunnolla että pysyy lähellä. Juu pysy, ihan hammaskosketuksella... Agilityn jälkeen oli heti tokonäytös. Meitä oli muutama koira siinä, tehtiin ryhmäseuraamista. Vitsi että Sinna oli hieno! Teki todella hyvää ja pitkää seuraamista. Sitten muutama kaukokäsky, jotka eivät toimineet, Tosin eipä niitä ollut juuri treenailtukkaan. Tokon jälkeen oli pieni tauko, ja sitten vielä uusi aginäytös. Se meni jo paremmin kuin luotin enemmän Sinnaan. Oma pää pitäisi siis saada kuntoon.