Nautiskellen joulusta.

Ja niin se vain on joulu tullut meillekin ihan huomaamatta. Mahtoiko olla takertuneena tuon Apilan liepeisiin ja puikahti sillai salaa huoneisiin hänen mukanaan.  Laittelimme kynttilöitä ja jouluvaloja ja istuimme aterialle  kaikessa rauhassa. Nautiskelimme ruuasta ja rakkaasta seurasta. Olo raukea ja rauhaisa niinkuin jouluun kai kuuluukin. Takassa räiskyy lämmin tuli, vaikka ulkonakaan ei kovin kylmä ole, 14 astetta kun kello on kymmenen paikkeilla illalla.

Vaikka maailma onkin kaoottinen paikka ja joskus tuntuu että ihmis suku kulkee vääjäämättä kohti tuhoaan on kuitenkin sellaisia pieniä rauhan ja onnen saarekkeita ja suvantoja joissa voi levähtää ja kerätä voimia. Ne suvannot luodaan rakkaiden ihmisten työllä ja tahdolla. 
Tavaraa ja materiaa tulee ja menee ja se on monin tavoin korvattavissa ja ilmankin on mahdollista elää. Vain ihminen, yksilö on korvaamaton, toista samanlaista ei ole. Elämä sinällään on arvokas, rämmimmepä sitä eteenpäin tuntien onnistunemme tai epäonnistuneemme. Pohjaltakin on mahdollista nousta, katsoa vähän eri kantilta elämää, järjestellä arvomaailma uusiksi yms..   Rohkeutta rakkaat ystävät. Huomenna voi olla jo paremmin. XXXXLLL kokoiset halaukset kaikille rakkaille.

Joulu tulla jolkottaa...

Ilmat ovat viilenneet oikein huomattavasti, aamusella joku 8-9 astetta ja kosteutta niin että vesi tippuu autonkin pinnasta. Tänään päivällä kun aurinkokin vähän pilkahteli oli sentään 15 astetta. Toissa iltana vielä kuulin kaskaan siritystä, vaan nyt taitaa olla jo vaiennut.

Tatilta sitten poistettiin loputkin tikit massu nahasta. Oikeastaan olisi ollut vasta huomenna poistopäivä, vaan tuskin on ketään terveyskeskuksessa hommissa, siksi menimme tänään. Antibiootit jo melkein syöty, mutta haavanestettä vielä tulee sitä varten jätetystä aukosta.

Näin kauniita minitomaatteja on kypsymässä ja niitä on vielä paljon lisää. Olen vain miettinyt kun nyt on niin viileää, pitääkö nostaa yöksi sisälle, ettei vain saa kylmää.

Joulukoristeiden levittelyä kotiin pitäisi häärätä seuraavaksi. Tähän mennessä ei ole ollut yhtään voimia edes harkita mitään koristeita.
Mukavaa viikon loppua ja hyvää alkavaa viikkoa ystävät.

Leikkauksen jälkeen.

Aurinko paistaa mutta käy navakka tuuli. Olemme lämmitelleet jo takkaa kun huoneet tuntuivat niin viileiltä kuuden päivän poissaolon jälkeen. Sähköpatteri  oli kyllä pitämässä peruslämpöä, mutta eihän se riittänyt molempiin kerroksiin. Tatilta on nyt sitten leikattu umpisuoli, oli jo kuoliossa ja tulehduttanut vatsakalvoa siitä ympäriltä. Taisi olla aika täpärällä. Nyt on vatsassa monta reikää hakasilla niitattuna ja mahdottomasti erimerkkisiä myrkkyjä joiden käytöstä emme saaneet minkäänlaista opastusta. Ehkä henkilökunta pelkäsi kielimuuria vai mikä lienee syynä. Meidät suunnilleen nakattiin ulos sieltä ja tuos on paperinne. Menette sitten omalääkärille ja pyhiä monta jonossa. Ei mitään lääkäriä tiedossa ennenkuin neljän päivän kuluttua. No yritämme selvitä, sairaanhoitaja sentään katsoo nuo leikkaushaavat huomenna. Vähän on sellainen olo että sama vaikka kuolisitte, molemmat. No tottapa se siitä menee kunhan tasaantuu tämä järkytys.
Mikään mitä maailmalla tapahtuu ei tunnu tärkeältä, kunhan nyt jotenkin saranoillaan pysyy, Lähetelkää meille nyt pieniä voima latauksia sieltä jos suinkin liikenee. Kiitos jo etukäteen.

 Tässä Apila vierailulla luonamme edellis keväänä. Nyt odottelemme häntä tänne jouluksi ystävineen.

Ja Espanjassa kun olemme jokunen palmu, kasvavat Murcian asemapuistossa.
Parempaa viikkoa teille ystävät ja rakkaita terveisiä sylikaupalla.

Vielä isompia harmeja.

Tati joutui menemään sairaalaan illalla. Toden näköisesti umpisuoli. Joudutaan leikkaamaan, varmaan jo tänään. Menen illalla sairaalaan ja jään sinne varmaan yöksikin. Huomenna tai seuraavana päivänä lisää tietoa. Nukuin viime yönä vain muutaman tunnin ja pää on ihan sekaisin. Mutta siihen auttaa uni, iskällä oli tosi kovia kipuja, nyt sentään lääkitty. Kovin oli mies valkoisena kun kävin katsomassa. Toivotaan että on parempia uutisia ensi kerralla.

Pientä harmia ja vähän isompaakin.

Marraskuu vetelee viimeisiään ja ihan tuossa tuokiossa alkaa joulukuu. Marraskuu ei ole oikein mennyt odotusten mukaan. Meitä on kiusannut inha vatsa sairaus. Ensin sairastuin itse ja ainakin viikko meni kumarassa kävellen ja jalat tutisten kun vatsaan otti niin kipeää. Olen kuitenkin aika usein sairastanut vatsaani, niin että se meni vähän kuin rutiinilla. Sitten oli parin viikon taukoja sitten alkoi Tati valitella vatsaansa. Hirveä polte ensin ylävatsassa ylenannatusta ja kolmen päivän aikana kipu valui vatsaa alaspäin. Lopulta hirvee ripuli ja luulimme jo pahimman olevan ohi, vaan ei, oikealle alavatsaan jäi niin kipeä kohta että ei pystynyt suorassa seisomaan. Olimme jo ihan varmoja että puukkohommiksi menee, vaan tänään on alkanut vähitellen helpottaa. En tiedä mikä oli mutta olihan kamalaa, itsekin myötätunnosta kipeänä. Toivottavasti se nyt on ohi.

Mukavampaa joulukuuta toivotellen ja odotellen, terveisiä ystävät. Kuvissa portinpielen köynnös, Kisuliini ja kuva tuosta lähirannasta.

Minitomaattien ihmeellinen elämä.

Kun ostimme minitomaatin siinä oli kourallinen punaisia tomaatteja. Syötyämme ne halusimme lisää samanlaisia. Siirsimme tomskun suurempaan astiaan tuoreeseen multaan. Tomaattimme kaipasi myös lannoitusta. Edelliset kanankakka jutut olivat loppu, siis kauppaan. Kaikenlaista kukittajaa ja vihreitä lehtiä varten kyllä löytyi, vaan ei mitään vihannesten sato toiveille. Viimein jostain hyllyn perältä osui käteeni paketti jossa oli juuresten kuvia, siis sitä. Tuote oli jauhomaista ja sillä lannoitettiin tomaattia ja muutakin kasvavaa. Tomaatti tykkäsi ja alkoi kasvattaa uutta versoa ja kukkaa niin että ei mitään määrää. Jännittyneinä seurasimme tuleeko niihin myös tomaatin alkuja ja tulihan niihin.

Myöhemmin aloin tutkia tarkemmin lannoite pakkausta, enkä ollut uskoa silmiäni. Se on pingviinin kakkaa!

Ajatelkaa täällä Espanjan lämmössä kasvatamme mini tomaattejamme pingviinin kakkalla. En silti hetkeäkään epäile etteikö se toimisi. Sehän syö kalaa ja meren eläviä ja niissä on paljon hyviä aineita, vaikka pingviini itse jo onkin osan käyttänyt. On vain vähän pitkältä nää lannoitteet, eikö pingviinit sentään asusta " vähän" pohjoisemmassa.

Pientä tomaatin alkua on pilvin pimein, eri juttu sitten kypsyvätkö kaikki. Näin syksyisin on vielä kovia myrskyjä, täytyy varmaan laahata tomsku niiltä suojaan sisälle. Pihallamme asustaa iso hepokatti, sillä on mittaa joku 8 - 9 senttiä ja se syödä mutustaa melkein kaikkea mitä pihalla kasvaa, hibiscusta, murattia, margariittoja ym;ta, vaan tomaatin se on toistaiseksi jättänyt rauhaan. Toivottavasti se pysyy entisissä ateria tottumuksissaan, sillä meille tulee pahat välit jos se alkaa natustella meidän tomaattiamme.

Jo yli vuosi blogimaailmassa.

Huomasin tuossa juuri että on jo kulunut yli vuosi siitä kun aloittelin tätä bloggailua. Vähän kankeastihan tämä minulta käy, vaan haitanneeko tuo mitään. Emme kaikki voi olla toimittajien ammattitasoa kirjoitetun tekstin tuottamisessa.

Tässä kesän Satakunnan kierroksen matkalta yksi viehko järvenranta jostain Eurajoen suunnalta. Kyllä Suomen kesä on kaunis, tietysti muutkin vuoden ajat. Mutta kesän ylen palttinen vihreys on aina jonkunlainen yllätys, vaikka sen tietääkin. Ja kasvukausi on todella lyhyt, silti viljelymailta saadaan joka vuosi satoa. 
 Ihan toiseen asiaan ja kerron että minitomaatissa on ainakin kolmekymmentä vihreätä pallukkaa, saamme siis toden näköisesti lisää minitomaatteja omalta "viljelykseltä" 
Nyt pitää mennä iltateelle ja kohta nukkumaan. Hyvää viikon loppua ystävät..

Haaste Kuka minä olen.

Sisareni Valokki lähetti haasteen, niin monimutkaisen, että siihen on vastattava osissa. Nyt ensiksi yritän vastata siihen kuka olen. Se onkin vaikea kysymys, vaikka sanotaankin, että kaikki ihmiset puhuvat mielellään itsestään. No olen --pahus en mä tiedä, olen vain yksi vanheneva naisihminen. Jolla on ylisuuri mielikuvitus, nautin lukemisesta piirustelusta vaatteiden ja tavaroiden suunnittelusta. Olen valokuvannut ja kuvaan keskimääräistä enemmän. Nautin luonnosta ihan mahdottomasti, nyt kahdessa maassa, kesät siellä Suomessa ja talvet täällä Espanjassa. Käsitöitä värkkään silloin kun se tuntuu huvittavan ja ruuan laittoon olen myös hurahtanut nyt vanhoilla päivilläni. Syystä että silloin kun olin töissä ei oikein ollut aikaa eikä työpäivän jälkeen enää jaksanutkaan. Täällä on nyt kaikenlaista tuoretta ruokatarviketta saatavissa ja sopivaan hintaan. Vähän toisenlaistakin kuin Suomessa. Eipä tullut aiemmin tehtyä mustekalaa viinikastikkeessa tai Mar Menorin kalakeittoa niinkuin täällä on tullut kokeiltua. Olemme molemmat mieheni ja  minä, nauttineet kovasti yhteisistä kokkaus hetkistämme.Siitäkin että nyt on aikaa jutella ja touhuta yhdessä. Haastetta tarjoaa pärjääminen täällä, sillä emme ole mitenkään kielitaitoisia. Vähitellen Espanjan kielikin on tullut tutummaksi

sillä pakko sitä on oppia, ainakin jonkin verran että saa asiansa hoidettua.
Olemme kolmen tyttären vanhemmat, viiden lastenlapsen isovanhemmat ja yhden lapsenlapsenlapsen isoiso vanhemmat.
Ainoa asia joka täällä on joskus vaikeaa on se että ikävöin lapsiamme siskojani, äitiliiniä ja muita sukulaisia, onni olisi täydellinen jos saisimme koko joukon tänne luoksemme. Tai ainakin lähistölle asumaan. Vaan hyvä on näinkin ja tyytyväisenä jatkamme taas uuteen päivään.
Hyvää viikonloppua kaikille.

Espanjan kodissa jälleen.

Olemme siis olleet täällä Välimeren rannalla jo kohta kolme viikkoa. Ilmat on ollet aika lämpimät melkein koko ajan 25-30 astetta. Kyllä se siitä pian viilenee, onneksi. Uimassa olemme käyneet, sekä meressä että uima altaassa. Nyt täytyy pitää vähän taukoa, tuli lonkka niin pahuksen kipeäksi, että on annettava sen rauhottua kunnolla. Kesämökki oli sitten jätettävä sinne Suomeen kylmilleen talveksi, voi voi... Kyllä tuntui kivalle saada kaikki omat tavarat taas oman katon alle. Ehdimme nukkua uudessa kesäkodissamme peräti 9 yötä. Mieluusti olisimme olleet pidempäänkin, mutta emme alkaneet muuttelemaan jo tilattuja matkalippujamme.

Näin tyynenä kuvasteli keskisuomen mökkijärvi taivaan värejä juhannuksen tienoilla.

Mutta nyt on jo kello niin monta että on vetäydyttävä yöpuulle, toiste lisää, voikaahan hyvin kaikki ystäväni.

Selityksiä...

Blogitukset on jääneet vähälle. Olemme ajelleet Satakuntaa ristiin rastiin ahkerasti, etsiessämme kesäkotia itsellemme. Olemme käyneet tutkimassa aika monta mummon mökkiä ja tölliä. Omaa ei vaan tuntunut löytyvän. Vaikka olemme asuneet Satakunnassa jo lähes neljäkymmentä vuotta, emme ole aiemmin käyneet melkein missään. Nyt tuli kierreltyä Eurassa, Eurajoella, Huittisissa, Kiikassa, Jämijärvellä, Kankaanpäässä, Merikarvian Riispyyssä, Kauvatsalla ja nyt lopuksi Kokemäellä ja sieltä löytyi talo joka sopinee meille. Esisopimus on jo kirjoitettu ja lähiaikoina allekirjoitamme paperit. Ehdimme tutustua uuteen kesäkotiimme peräti viikon, ennenkuin lähtöpäivä koittaa.

Kauniita elokuun päiviä ja iltoja kaikille. Meillä riittää varmaan kiireitä, kun muutamme eripuolilla olevia kamojamme saman katon alle. Keskisuomen mökillekin pitää vielä ehtiä viikoksi.

Kesä kuluu niin huimaa vauhtia, että jää blogikin päivittämättä. Olemme ajelleet pitkin Suomea, sukulaisia tapaamassa ja etsimässä pientä kesäpaikkaa. Sukulaiset ovat löytyneet entisistä osoitteista ja kovasti olemme nauttineet yhteisestä ajastamme. Kesäpaikan löytyminen sen sijaan ottaa koville. Vaatimuksemme eivät ole kovin kovat, mutta sijainnin suhteen yritämme rajoittaa matkan tänne Satakuntaan alle 40 kilometriin. Kun rahaakaan ei ole paljon tuhlattavaksi, ei sitä valikoimaa niin mahdottomasti ole.

Muutama kuva juhannuksen vietosta Ähtärissä mökillä.

Nyt kesän vietto jatkuu täällä Satakunnassa. Ilmoja on piisannut, siis sadetta ja välillä aika viileitäkin päiviä, onneksi välillä myös auringon paistetta. Olemme jopa kerran voineet kattaa ruokahetkemme ulkoterassin pöydälle. No, olisi kauniita päiviä toki useammin ollut, vaan tuntuu riittävän monen moista tohinaa, ilman ruokavehkeiden ulos kiikuttamistakin.

Tänään palasimme Laihian reissulta, kiitos vain kovasti Valokki siskolle ja Kaarnikka siskolle, sinne jäi huiskuttelemaan myös äitiliini. Pirteänä hän siellä vain tepsuttelee Ilmari keppiinsä nojaillen. Kotinsa pursuilee taidetta ja tauluja. Uusiakin on suunnitteilla, kun vain kroppa antaisi myöden maalailla. Äitiliiniä harmittaa kun kulunut ranka ei oikein tahdo kestää kuin muutaman hetken maalausta, sitten täytyy huilata, muuten tulee vaikeuksia. Kun työn touhuun alkaa se tahtoo viedä mukanaan, eikä muista pitää tarpeellisia taukoja. Äidin liikkuminen kodin ulkopuolella on vaikeutunut ja yksinäisiä tunteja tulee siksikin lisää. Hän olisi varmaan jo aikaa sitten tullut pitkähäntäisiin täihin ilman tuota maalaus juttuaan. Niinpä---- hyvää kesän jatkoa hyvät ihmiset.

Matka kertomusta.

Näkymiä matkan varrelta, Espanja - Suomi. Tämä taitaa olla vielä Espanjan puolelta. Olemme kulkeneet samaa väliä jo niin usein, että kohteet on kuvattu moneen kertaan.

 Ajoilma mitä parhain, kun lähdimme Espanjasta, siellä oli 26 - 28 asteisia päiviä. Mutta matkan alkaessa onneksi oli puolipilvistä, eikä huippulämpötiloja. Vaikka autossa on ilmastointi, oikein kirkkaassa auringossa on silti väsyttävää ajaa.

 Meri vilahtelee vielä viimeisiä kertoja, ennenkuin alamme suunnistaa ylöspäin.

Joka kerta kun palaamme Espanjaan alaspäin ja meri tulee ensikertoja näkyviin, tuntuu että matkan suurimmat vaikeudet on jo voitettu.

Tätä pahuksen hotellia etsimme monta tiimaa, väsyneinä ja turhautuneina. Ajelimme ainakin 10 kilometriä ihan turhaan, syystä että hotellilla ei ollut tarkkaa osoitetta. Nyt kun tietää missä se on , sinne on ihan helppo osata.

 Ranskaa ja sitten Saksaa. Ilmat suosivat edelleen. Tietyöt hidastavat välillä aika lailla, vaan minkäs teet. Pakko niitä teitä on korjata.

 Tämä kuva on jo Oldenburgista pohjois Saksasta. Se on kovin viehättävä paikka ja yöpymis vaihtoehtoja on runsaasti.

Saksan - Tanskan lautalle, sitten läpi Tanskan ja uudelleen lautalle ja lopulta Ruotsiin Helsingöriin. Ja  E-4 sta kohti Stokholmia.

 Unikkojen räiskyvää punaa yhdellä taukopaikalla.

Täälläkin nukuimme yhden yön, ihan siisti paikka. Suihkut ja wc;t käytävällä, se on vähän epämukavaa, mutta kyllä se niinkin käy.

Sitten olikin enää pieni matka Tukholmaan ja illalla ajelimme laivaan joka kuljetti meidät yön aikana Suomen Turkuun ja sehän on jo melkein kotona.

Matkaviikko takana.

No niin, nyt sitten olemme taas synnyinmaan kamaralla. Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan Espanjasta ja tänä aamuna seitsemältä putkahdimme ulos Tukholman lautalta Turkuseen autoinemme. Takana noin 3500 kilometriä ajoa ja yöpymisiä eri tasoisissa hotelleissa ja pensioneissa. Lisäilen kuvia matkalta, kunhan ehdin niitä vähän valikoida. Väsyttää vaan ruokaostoksille on tästä lähdettävä. Kaunista helteistä viikonloppua ystävät.

Taukoa pidetään.

Nyt seuraa blogissa tauko, sillä netti katkeaa täältä kotoa tänään. Jos en matkalla satu löytämään netti yhteyttä jatkamme harjoituksia vasta kun pääsemme Satakuntaan. Heippa siis siihen asti, pitäkää huolta toisistanne.

Aarrekartta asiaa ja muutakin.

Lueskelin tuossa Runotalon Sarin aarrekartta juttuja ja tuli mieleeni seuraavaa. Parikymmentä vuotta sitten innostuimme mieheni kanssa etelän matkailusta. Rahat vain olivat tiukalla, siispä asia vaati suunnittelua. Tein pahvipaketista itselleni säästölippaan ja päällystin sen kauniilla kuvilla toive koheestani, oli aurinkoa ja hiekkaa, vihreyttä ja valoa, sinistä merta. Lippaaseen tiputtelin mahdollisimman usein kolikoita ja välillä jonkun setelinkin. Vuosikaudet tuo säästöjuttu toimi matkojen toteutumisen tukena. Olen aina ollut kuvien suurkuluttaja ja muistan mieleiset kuvat vielä vuosien takaa. Siis siinähän toimi tämä aarrekartta idea ihan puhtaana. Silloin haaveilimme, voi kun joskus pääsisi etelään pidemmäksi aikaa, ehtisi kunnolla levätä. Nyt on jo 13;sta vuosi menossa täällä lämpimässä. Kesäisin ajelemme usein Suomeen ja niin on aikomus tehdä tänä kesänäkin.

Siis kohtapuoliin näemme
rakkaamme kasvokkain.
Vähän reilu kaksi viikoa ja
aloitamme ajourakan. Pitäkää taas peukkuja että kaikki menee hyvin, eikä kukaan huumehörhö aja meitä liiskaksi.

Pihanäkymä pihan puolen terassilta ja aamuinen auringon nousu tuosta rannasta.
Hyvää viikonloppua ja valoisaa alkavaa viikkoa ystävät

Järistyksiä.

Pitää nyt kirjoitella sen verran että, ei kaikkien tarvi soittaa. Lorcassa Espanjassa oli tuhoisa maanjäristys vuorokausi sitten. Siellä on kuollut 9 henkeä ja loukkaantunut yli 200. Lorcaan on meiltä noin100 km, ehkä vähän vähemmän. Meillä ei ole vielä ainakaan tuntunut maanjäristyksen tärinöitä. Ei ainakaan niin että olisi ollut varma järistyksestä. Näillä vuosin nuppi heijaa välillä ihan ilman järistyksiäkin, vaan se kuulunee asiaan.
Kesäkin on vähän peruuttanut tuloaan, vaan on sentään vielä +25 astetta. Kummasti tuohon lämpöön tottuu, muistan ennen kun oli +25 astetta niin huokailtiin, että on kuuma!. Kosteutta tietysti oli vähän enemmän kuin täällä ja se teki tukalamman olon. Täällä on mielestäni nyt oikein mukava olla, ei
palele, mutta ei ole liian kuumakaan.
Olemme alkaneet ostella matkalla tarpeellista tavaraa ja muitakin valmisteluja on jo tehty. Aika kuluu sellaista vauhtia, että pelottaa koska ehtii kaiken tarpeellisen tehdä. Vaan tottapa se siitä selkeää asia kerrallaan.
Äitiliini kuulosti pirteältä kun soittelin hänelle äitienpäivän tienoilla. Hyvä niin.
Järistyksistä huolimatta;
Hyvää virkistävää viikonloppua kaikille.

Vappukin jo ohitettu.

Tässä kevään kirkastuvassa hötäkässä on jo kuukausikin vaihtunut. Apila kävi oli ja meni. Huokaus. Olisimme häntä jaksaneet pidempäänkin katsella. Nyt ei paljon muuta ole edessä kuin parit lääkärinreissut ja Suomen matkan suunnittelu. Lauttalippuja täytyy kohta tilailla, että sovimme "Stokiksessa" paattiin. Tarkkaan pitää myös miettiä mitä kannattaa lastata mukaan ja mitä ei. Täällä on nyt niin mukavat ilmat että surettaa pois lähtö, onneksi kesäkuussa tulee jo niin kuumaa että, helpottaa lähtö viileämpiin maisemiin. Lämpöisiä terveisiä omaisille kotosuomeen.

Pääsiäisviikko.

Espanjalaisilla taitaa olla tämä koko pääsiäisviikko vapaata. Jo viime viikonloppuna heitä tulla tupsahti tänne rannikolle suurin joukoin. Nyt on jo kantaa retuutettu niitä pyhäinkuvia pitkin kaupunkia. Jokunen päivä jää väliin kun on liian sateista. Nyt on luvattu sadetta huomiseksi, ylihuomenna puolipilvistä ja 21 päiväksi taas sadetta. Sen pidemmälle en ole ilmoja katsellut, olisi nyt muutaman päivän edes aurinkoa, että vieraamme saisi vähän väriä nahkaansa. Ei siihen monta päivää jää auringon otolle kun vajaa viikko on vierailuaikaa. Matkoihin tuhraantuu enemmän kuin kaksi päivää, hän kun tulee Madridin kautta. Mutta pääasia että tulee, olisimme huolineet muitakin vieraaksemme, vaan ei kukaan ilmoittautunut  halukkaaksi.

 Tälle asemalle vieraamme tulee

Ja tällä junalla, kävimme katsomassa ennakkoon paikkaa, että tiedämme mistä tyttöä etsimme.

Kävimme tällä viikolla jo katsastamassa automme, nyt sekin asia on taas kunnossa pariksi vuodeksi.

Vielä pitää varata vähän ruokaa kaappeihin, liikkeet ovat kiinni pääsiäispyhien vuoksi useamman päivän.  Toivottelenkin siis kaikille ystäville hauskaa ja kaunista pääsiäistä. Ulkoilkaa jos ilmat ovat suosiollisia ja levätkää.
Halauksia.

Pääskyt

Tänne Espanjan kaakkoiskulmalle ovat palanneet linnut. Tervapääskyt piirtävät äänekkäät kuvionsa ilmaan, niitä on paljon. Osa varmaan muuttomatkalla pohjoisemmaksi. Haarapääskyn lento on hiljaisempaa, vaikka lentokuvio onkin terävän leikkaava. Tervapääskyt pesivät aiempina vuosina niissä kesken jääneissä kerrostalo luurangoissa. Mistä nyt löytyy pesäpaikka kun luurangot on purettu? Vistamarien katon reunan alle ei sovi kuin murto-osa.

 Pelakuun kukkaset ovat niin painavia että juuri ja juuri runko kannattaa niitä.
Ylimmässä kuvassa päärynä puu kukassa. Kuvattu pari kolme viikkoa sitten. Nyt siinä oli jo pienet hedelmän alut.

Kaunista kevään jatkoa ystävät.

Huhtikuun hullutuksia.

Kevät on edennyt kovalla vauhdilla, lämpötilat jo kesän luokkaa. Sisäpihan terassilla alkaa olla jo liiankin lämmintä. Kohta täytyy vaihtaa kadun puolen terassille. Katselin tuossa loppuviikon lämpötiloja ja lauantaiksi näytti luvanneen +31 astetta. On varmaan etsittävä kevyempää puseroa ja shortseja. Saa sitten nähdä miten pitkään tällaista lämpöä riittää. On kuitenkin vielä niin aikaista että voi vielä tulla viileämpääkin.

Tiskikone sanoi sitten sopimuksen irti, olisi ehkä ollut korjattavissa, vaan saattaa tulla maksamaan melkein saman kuin uusi kone. Siispä ajelimme konekauppaan ja ostimme uuden. Nopeasti siihen tiskauksen helppouteen tottuu, kun tuntui ihan mahdottoman vaikealta pitää tiski pöytä siistinä. Ne tiskit kun saa niin kätevästi tonne koneeseen piiloon ja pestään sitten vasta kun kone on täysi.

Hammaslääkäri juttu etenee vähitellen, huomenna on taas mentävä sovitukseen. Edellisen kerran näytti että niitä hampaita oli tosi paljon, kas kun olen nää entiset syönyt melkein olemattomiin.

Toivottavasti äitiliinin käsi on parantunut hyvin. Ja onko Kaarnikalla kaikki kunnossa, näin niin ahdistavaa unta tässä pari yötä sitten. Mun uneni nyt eivät tavallisesti mitään merkkaa, heijastelevat enemmänkin omia ajatuksia, vaan olen silti huolissani Kaarnikka siskosta.
Mukavaa jatkoa kaikille

Teemun synttärit yms.

Olemme jo maaliskuun loppumetreillä ja tyttären poika täyttää vuosia. Lämpimät onnittelut hänelle. 

Ihan toiseen asiaan, 

olen nyt sitten käynyt siellä hammaslääkärissä jo pari kertaa. Eipä ole koskaan hammasta otettu pois niin sievästi kuin nyt. Yleensä olen joutunut nielemään veristä sylkeä monta päivää. Nyt ei veren tippaa näkynyt kuin pumpulitukossa joka laitettiin pois otetun hampaan ja tikatun ikenen päälle, painesiteeksi muutamaksi tunniksi. Proteesi muotteja on otettu ja pian pääsemme sovittelemaan uusia hampaita. Vau !

Ja niin kun sitä etukäteen pelkäsin. 

Ilmat on olleet sateisia ja yöt viileitä, mutta luonto kukoistaa. Kaikki joutomaat vihertävät ja kukkaa pukkaa niin että ihan huimaa. Tammi-helmikuu olivat aika viileitä ja kuivia, siispä kun nyt on kosteutta tarjolla kasvit ottavat kiinni myöhästymistään. 

Taloyhtiöiden huoltomiehet on alkaneet kunnostella pihoja tulevaa pääsiäistä silmällä pitäen. Näin talviaikaan täällä ei asu kuin muutamia pariskuntia ja huoltomiehiä ei näy viikko kausiin.

Kovasti jo ajatukset kulkevat sinne kotomaahan ja rakkaiden luo. Onneksi sieltä tulee Apila käymään, helpottaa vähän kesän odottelua.

Saa nähdä kuinka laajalle ne atomisaasteet oikein leviävätkään, onko edes viisasta lähteä kesällä Suomeen, jospa porukoiden pitääkin tulla sieltä tänne. Eikö tämä Espanjan rannikko ole maantieteellisesti kauempana sieltä tuho alueelta. Japanista taitaa tulla esimerkki alue atomivoimaloiden epävarmuudesta ja hallitsemattomuudesta, sillä luulen ettei pahinta ole vielä koettu.

Kaikesta huolimatta valoisaa alkavaa viikkoa, toivottavasti flunssat ovat jo ohitettu.

Sunnuntai.

Viikko oli pilvinen ja sateinen. Tänään sentään paistoi aurinkokin ja lämpimästi paistoikin. Viikon sadekuurojen tuloksena on kaikki joutomaat pullahtaneet vihertämään. Lukematon määrä kukkasia on jo kukassa ja mimosakin on täynä kukkaa. Sade vain hakkasi paljon mimosan kukkapalleroita maahan. Vaan näkyy niitä vielä olevan jäljelläkin. Ihmiset valittavat huonoja ilmoja, vaikka sateet olivatkin todella tarpeeseen. 
Kiireisemmät valmistelevat jo Suomeen lähtöään, vaan meillä ei vielä ole kiire. Martti on etsiskellyt polttopuuta ja löytyikin niitä. Pihaterassilla on jo aika iso pino odottamassa sahausta.
Alkuviikosta haemme oleskelu luvat ja tiistaina on hammaslääkärissä, ensikäynti, auts.. Saapa nähdä kuinka iso remontti siitä oikein tulee. Onneksi Leena lupasi lähteä mun tukihenkilöksi. 

 

Olisipa nyt kauniimpia ilmoja alkavalla viikolla, tulisi helpommin lähdettyä ulkoilemaan. 

Hyvää alkavaa viikkoa ystävät ! 

 

Maaliskuun alkua.

Niin se alkoi maaliskuu ja päivät lipesivät jo neljänteen. On siis aika onnittelujen taas. Pikkusiskoni täyttää vuosia. Lämpöiset virtuaali halaukset lähetämme täältä.

 Tässä ruusunkukkaset onnittelukukkasina. !
Tänään olimme saunassa ystävien luona, vaikka päivä olikin sateinen. Löylyissä olikin oikein mukavaa lämmitellä kun ulkosalla jysähteli ukkonen ja vettä tuli niin että rämisi. Vesi on kyllä todella tarpeeseen sekä luonnolle että ihmisille. Juttuakin riitti monta tuntia ystävien kesken. Nyt viettelemme rauhallista koti-iltaa. Hyvää viikon loppua kaikille. 

Viiniostoksilla Bullasissa.

Eilen lähdimme ystäväpariskunnan kanssa ajelemaan tuonne sisämaan suuntaan tarkoituksena tutustua vähän ympäristöön ja täydentää viinivarastoamme.  Ensin San Javierin suuntaan ja sieltä Murciaan. Vähän ennen Murciaa Caravacan suuntaan. Maisemat olivat tosi kuivia ja kulottuneita. Tämä talvi on tainnut olla näillä paikoin paljon tavallista kuivempi, vaikka toisaalla on ollut toistuviakin tulvia, kun vettä on tullut niin ruokottomasti.

 Hedelmäpuut näyttivät silti kukkivan täydessä loistossaan, mitä puita ovat, enpä tiedä, mutta paljon oli erivärisin kukin, muuten kuivahkossa maisemassa.

Komeita vuoren ja kallion kumpareita ja välillä laaksoja suojassa kukkivine puineen. Navigaattori ohjasi meidät perille Bullasiin. Siitä eteenpäin piti mennä käsiohjauksella ja löytyihän se viinimyymälä ja viiniä tuli mukaan aika lasti.  Tulomatka piti tulla näköalareittiä, vaan jokin pukki taisi tulla ohjeistuksessa kun palasimme samaa reittiä kuin menimmekin. Poikkesimme sentään pieneen kuppilaan jossa ulkopuolella mainos Venta Magdalenas. Ajattelimme että saamme siellä kupposen kahvia ja ehkä jotain purtavaakin. Oikeassa olimme ja kahvi oli hyvää ja niin oli ne bocadillotkin jotka paikallinen Pepe meille valmisti.

 Matkan varrella oli aurinko kenno puistokin, tiedän niitä olevan suurempiakin, kennoja melkein kilometreittäin, eli ei kaikkea sähköä tuoteta atomivoimalla, vaikka voimaloitakin täällä on jokunen enemmän kuin Suomessa.

Hyvissä ajoin olimme taas kotona ja ehdin vielä virkata lisää tilkkuja palaliinaani. Saa nähdä mikä siitä tulee, ohjeessa sanottiin että paloja tulee yhteensä 162 vaan saapa nähdä.

Näistä sitä liinaa pitäisi jolloinkin syntyä. Hyvää viikonloppua ihmiset.

Mantelin kukkiessa.

Olen jo jonkin aikaa halunnut kuvaamaan kukkivia mantelipuita. Tänään Martti viimein halusi lähteä. Ajelimme tuonne sisämaahan päin, San Miguel de Salinasissa ei ollut enää yhtään puuta kukassa, vaan niissä oli jo pieni vihreä lehti. Ajattelinkin, että myöhässä olemme, vaan onhan se pieni ajelulenkki silti mukava. Rebaten tie on jo sinänsä seikkailu, se kun on niin mutkainen, että väliin ei meinaa tiellä pysyä. Matkan varrella on komeita maalaiskartanoita ja valtavia appelsiini tarhoja. Riekot ja jänikset juoksevat karkuun auton edestä. Tällä kertaa emme nähneet riekkoja emmekä pupuja, olisko syynä ollut se meluisa pyöräilijä joukko jotka olivat harjoittelemassa kyseisellä tieosuudella.  Kun käännyimme Rebatesta Pilarin suuntaan olin jo luopunut toivosta, näytti että kukinta on jo ohi. Vaan sitten pääsimme mantelipuu viljelmälle ja sielläkin olivat alempana olevat puut jo kukkineet, vaan ylemmät pellot olivat parhaassa kukoistuksessaan. Tässä siis mantelinkukkaterveiset teillekin ihan uunituoreina.

 Kyllä ne ovat vain kauniita, joka vuosi sitä ällistyy vaikka pitäisi jo tietää.Lämpötilat ovat olleet jo muutaman päivän oikein mukavia, tänäänkin on 24 astetta varjossa, yölläkin 14 astetta. Kaskaat sirittävät siis jo iltaisin. Eilen illallakin kun veimme ulko kisuille ruokaa, oli niin mukava ilma että ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan.