Vuoden 2016 muistelu jatkuu

                                            Cistus kukkii helmikuulla, samoin asterikki.

     Omat kukkapenkit ovat täynnä kukkaa 23 03 2016 ja tomaattikin versoo jo lupaavasti.

         Vaaleanpunainen kierto levittelee kukkamattoaan katujen varsien kaunistukseksi
.

                        Helmikuussa kukkineet nektariinit näyttävät huhtikuun alussa tältä

Välillä vähän päivitystä.

Hupsista rallaa onpa aika vilahtanut aika pätkän eteenpäin. On sen verran pitkä tauko etten sitä kokonaan ala harsimaan, vaan jospa jotain tästä vuodesta.

Tammikuu alkoi mieluisilla vierailla joiden kanssa aika kului ihan siivillä. 

Komeita iltaruskoja riitti. Ja heti kun vuodenvaihteesta pääsimme ohi alkoi jonkin sortin kukkasetkin kukkia.

Aina jotain kukkaa on olipa sitten kesä eli talvi. 

Helmikuussa konttasin aidan alitse lähialuella olevalle hedelmätarhalle ja että siellä oli kaunista, kuvasin ihan huumaantuneena ja väliin hengin pitkään. on se vaan niin hienon näköistä.
Nämä vaaleanpunaiset on siis nektariinin kukkasia.


Tämä  sivun käyttö on käynyt vaikeaksi, täytyy jatkaa toiste.

Remontti valmis.

Kuten otsikosta näkee valmistuihan se remontti sitten lopulta. Nyt olisi tilaa vieraidenkin olla omassa rauhassaan, nukkua tai valvoa, sillä vierashuone on kolmannessa kerroksessa. Siellä on nyt myös sauna, pieni mutta tehokas. 

 Raput yläkertaan ovat kyllä todella kiverät, vaan kyllä  ne vain toimivat ihan hyvin.
Sauna on ylimääräinen bonus, kyllä tuntui mukavalta kun oli viileitä päiviä ja vähän huono kunto, siellä lämpesi ja tuli tosi puhtaaksi.
En tiedä kaipaisiko sitä niinkään kuumina kesäpäivinä, vaan talvella se on kyllä mukava.

Nyt  elämmekin jo sitä aikaa vuodesta että alamme valmistautua Suomeen lähtöön. Tukholma - Turku lautta on jo varattu ja eka yöpyminenkin täältä alkumatkasta. Lähtö meni kesäkuun puolelle ja voi olla että majoituspaikat ovat jo aika täysiä. Siitä se sitten taas alkaa, melkein viikon kestävä kevätvaellus. Toivottavasti kaikki sujuu taas nuottien mukaan. Näillä näkymin jatkamme vasta kesäkuun puolella. Siispä hyvää alkukesää kaikille blogiystäville.

Remontti talvi jatkuu.

Vuotta on kulunut jo melkoisesti ja remontti vain jatkuu. Asumme vuokralla naapuri kerros talossa. Vähitellen kotimme muotoutuu uuteen uskoon. Koska valmistuu, en tiedä, välillä tahtoo usko loppua. Rattoisasti tässä on kyllä talven selkä taittunut ja kevät on ihan nenän edessä. Vielä on luvattu viileitä öitä, vaan kevättä se kyllä jo on. Sadettakin saimme sen verran että terassin lasit on tosi suttuisen näköiset. Niin ja tänään oli maanjäristyskin heilutellut. Emme sitä kyllä huomanneet, tiesimme siitä sitten vasta kun uutisissa sanottiin. Kuitenkin 5.2 rihterin asteikolla.

Tässä  kuva kolmikerroksiseksi kasvaneesta kodistamme, kuva kadun puolelta Kaikki kasvien kasvatukset ja muut normitouhumme ovat nyt jääneet unholaan. Munakoisokin kuivahtivat kun ei ihan joka päivä pääsyt sitä hoitelemaan. Pölyn leviämisen vuoksi oli makuuhuoneiden ovet teipattu osaksi aikaa umpeen. Nyt kyllä jo auki, vaan ei oikein juuri nyt ole intoa kasvatella mitään. Unetkin tahtoo olla kateissa kun pitää yökaudet mietiskellä millä ilveellä saamme parisängyn sinne kolmanteen kerrokseen ja sohvan ja muut vermeet. Sinne kun tulee kierreportaat ja ne on kapeat. Etukäteen, eli nyt ei voi vielä viedä mitään, ovat remontti miesten tiellä ja likaantuisivatkin. Ne portaatkin viedään tuosta ylhäällä näkyvästä lävestä sisään, jossa on vielä savupiippukin edessä. Piippu kyllä joudutaan katkaisemaan ja myöhemmin rakentamaan uudestaan. Kissa ei tajua miksi mennäänkin toiseen taloon ja toisten kissojen reviirille. Viikkojen taistelun jälkeen sentään nukkuu yönsä meidän kanssamme.  Kolme kuukautta vielä olisi aikaa olla täällä talvisäilytyksessä, sitten kesäksi Suomeen. 

 

      Tässä vielä kukkiva mantelipuun oksa keväisenä tervehdyksenä sinne vielä lumen vallassa olevaan Suomeen.                                                                  

Ajan virta vinhasti vierii....

Kovin nopsaan on aika todella mennyt. Ihan kohta on päivä lyhyimmillään ja sitten se alkaakin jo taas pidentyä. Aiemmin syksyt tuntuivat aina paljon pidemmiltä, sitä oikein odotti että kunhan nyt jouluun jaksaisi, siitä eteenpäin sitten jo selvitään. Johtuneeko tästä iästä, että aika kiirehtää. 

Remonttimmekin on edennyt niin että kolmannessa kerroksessa on jo katto päällä. Tati kävi ottamassa sieltä kuvia ja niistä näin,  oli jo väliseinien paikkoja merkitty muutamalla tiilikerroksella. 

Tässä kotomme ennen remontin alkua ja alla jolloinkin välivaiheessa.
 .

Tästä näkee että katto on jo päällä, eli syksyn sateet eivät enää huolestuta yhtään. Kuva on sisäpihan puolelta, siksi näyttää erilaiselta. Niin ja läheisen kerrostalon kattotasanteelta otettu. 

Tänään päiväkävelyllä näin taas tämän "talven" ensimmäiset kukkivat nuokku käen kaalit kukassa ja olihan siellä yhtä ja toista muutakin kasvia kukassa. Viime viikko oli sateinen ja pilvinen, vaikutus näkyy luonnossa välittömästi. Kaikkialla vihertää ja ruohoa pukkaa sillä vauhdilla ettei tahdo silmiään uskoa. Nyt toivottelen mukavia joulun alus aikoja kaikille rakkaille ja läheisille ym;lle ihmisille. .

Syksy jatkuu Costa Blancalla.

Kauniit säät ovat hellineet meitä taas täällä talvikodissamme. Lämpöä on riittänyt, välillä vähän liikaakin. Matka meni vanhojen nuottien mukaan. Vaikeuksia tuotti vain pankkikortti joka päätti lopettaa toimintansa puolessa matkassa. Matkalla on huoltoasemia joille käy vain kortti ja gasoleo alkoi olla jo aika vähissä. Matka on aina jonkin verran jännittävä, enkä sitten ollenkaan kaipaisi tämän laatuisia jännitys momentteja lisää. No onneksi löytyi vielä pieni huoltamo jolle kelpasi ihan euron setelit, ennenkuin polttoaine loppui. Yöt nukuimme vanhastaan tutuissa hotelleissa, eka yö tietty laivassa ja toinen Oldenburgissa Saksassa hotel Hoheluftissa, hyvin uni maittoi ja aamiaisen voimin jatkoimme matkaa alaspäin A - 1 stä. Seuraava yö olikin jo Strasburgin korkeudella ja neljäs Ranskan alahelmoissa Sétessä. Vielä riitti ajourakkaa yli 900 kilometriä viimeisellekin ajopäivälle ja ruokakaupan kautta kotikadulle. En saanut vielä kotiporttia auki kun jalan vierestä kuului että nauuu.. Kisuliini oli heti toivottamassa meidät tervetulleeksi ja naapurin rouva myöskin. Hän oli kastellut silloin tällöin kasvejamme ja torviköynnos näytti hyvin pirteältä. Kultaköynnoskin oli selvinnyt hengissä, miten mukavaa. Siitä arki alkoi taas kulua. muutama päivä meni että nukuimme pitkät yöunet ja toivuimme matkaväsymyksestä. 

 





 

Tänä talvena olemme remontin pyörteissä. Meille rakennetaan kolmas kerros. Tati tahtoo sinne saunan ja minä yhden vieras huoneen lisää. Reilun viikon kuluttua revitään entinen katto pois ja muurataan seinät ylöspäin. Näistä tunnelmista myöhemmin lisää. Elämä muuttuu varmasti vähän haastavammaksi ja ainakin paljon meluisemmaksi. Mahdammeko voida asua tässä vai tuleeko kylmä, kattoon tulee sentään reikä rappuja varten. Remontin on luvattu kestävän neljä ja puoli kuukautta.!!!
Kaunista syksyä ystävät.

Mietteitä muutoksesta.

Taas on tullut se aika vuodesta että laitetaan kamat kasaan, lastataan ne autoon ja suunnataan auton nokka kohti pohjoista. Vielä muutama päivä jäljellä asioiden järjestelyyn ja sitten on lähtöpäivä edessä. Nyt meitä onkin matkalla kolme ihmistä kahden sijaan. Lapsen lapsi on seuranamme. Hän haluaa kokea minkälaista on matkata viikon verran läpi Euroopan. Keväinen Eurooppa on kaunis. Täällä kotikonnuillamme on tuhottoman kuivaa, vaan varmasti kunhan pääsemme vähän ylöspäin rannikkoa on paljon vehreämpää. Paljon kaikenmoista valmistelua tämä tietysti vaatii, auton huoltoa, lauttojen tilailua hotellien katselua ja varasinkin jo yhden. Kesän postit täytyy hoitaa jotenkin, netti laittaa lepäämään,,, yms yms. Kukkien kanssa on joka kevät murhetta kun ei niitä haluaisi heittää roskikseen, mutta ei oikein tahtoisi vaivata ketään niiden hoidollakaan. Kisuliinin hoito on pakko jättää jonkin vastuulle ja aika hyvin se on onnistunut tähän mennessä. Vaikka joka kevät mielessäni hyvästelenkin kisuliinin. Täällä on niin paljon ihmisiä jotka inhoavat eläimiä, eivätkä tahtoisi nähdä niitä silmissään. Kisuliini on kuitenkin selvinnyt jo kahdeksana vuonna hengissä, niin että ehkäpä se onnistuu tälläkin kertaa.
Saanpa välillä nukkua yöni rauhassa. Kisuliini nimittäin vaatii minut aina viereensä kun menee yöllä syömään alakertaan, meuhkaa aina niin kauan sängyn vieressä että herään, alkaa tiputella tavaroita yöpöydältä jos ei muuten saa hereille. Sitten mussuttaa hyrräten napsujaan kun menemme yhdessä alas. Olen laittanut kulkusia nyöriin roikkumaan oven viereen niin että kisu hyvin ylttää niihin. Niitä hän sitten kilisyttää jos haluaa öisin ulos. Helposti oppi,kerran näytin, että katsos näin ja niin meni tieto perille. Ei nyt on mentävä välillä peiton mutkaan koisimaan, että jaksaa taas huomenna.Kaunista kevään jatkoa ystävät.