Sankari sukkahousussaan

Osaan odottaa

Panda lähdössä Likkalapsen kanssa pissauskeikalle.

Ensimmäinen viikko  koirulin kanssa takana.

Tosi oppivainen ja kiltti koira.

On tottunut talon sääntöihin yllättävän helposti.

Ymmärtää jo, ettei makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen (johtoja) mennä, eikä yritä tullakaan vaikka istuisin koneella ovi auki.

Tykkää kulkea metsässä ja upottaa päänsä lumihankeen.

Lenkin jälkeen on joutunut aika kauan kuivattelemmaan turkkian kodinhoitihuoneessa.

Vatsakarvoihin tarttuu lunta ja ne muodostavat peukalonpään kokoisia palluiroita heijastinliivistä huolimatta.

Siihen pulmaan yritin tehdä jonkinlaista aluspukua käyttäen mallina heijastinliiviä.

Panda antoi pukea tuon sukkahousun ihan kiltisti päällensä, vaikka siinä onkin tuommoinen kaulus.

Tämä on nyt tämmönen prototype. Muuten ihan jees, mutta kastuu eikä kuivu kovin nopeasti.

Lumipampulat on toki vähentyneet vatsan alta,mutta kyllä niitä vielä tulee etenkin jalkoihin. Täytyy kehitellä jotain. Tai sitten kaivaa puikot esiin ja ryhtyä neulomaan villaista pukua. Se ei ehkä kastuisi niin kuin puuvilla/tekokuitu/taimikäsenyton-kangas. :)

Ai niin. Tuunauksen tästä tekee se, että kangas on Äiteen vanha puolihame. ;D

Hyy-hengitystä

Alkaisikohan tämän blogin hiljaisuus rikkoutumaan? Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :) 

Tässäpä pientä tunnelmapalaa, pientä sisustusta, pientä ompelua.

Huristeltiin vanhempieni kanssa ympäriämpäri ja kirppikselläkin käytiin. Löytyi pöytä. Sitä olin etsiskellyt jo tovin tai kaksi. Ihka aito ikea-desing, mut kyllä se mulle välttää. Sopivan korkea, sopivan pieni ja kaupat tuli. Ei sovi olohuoneen väreihin, mutta hei, sen voi maalata!

Sitä odotellessa voi ommella pöytäliinan, joka peittää kaiken. Kangas on vanha verho, löydetty niin ikään kirppikseltä, joskus vuonna nakki ja muusi.

Kirppikseltä löytyi myös Pentikin sydänlautanen. Näitä olen ihaillut ja hipelöinyt joskus Pentikillä käydessä. Siinä se myt sitten on.

Kynttilän polttelukausi on alkanut. Täällä eräs pyromaanien sukulainen on poltellut päivittäin kynttilää molemmista päistä. Tai siis.... joo.

 Hommasipa jopa Party Liten tuoksuvia tuikkivia, joita säästellen poltellaan. 

Tulkoon syys ja talvi. Me kyllä kestetään, vaikka  iäisyys on kesään .........

Minä aloitin .....

..... tekemään neuletakkia, sain sen  takakappaleen edistymään hihakavennuksiin .....

..... koiran villapaitaa, mutta ohjeessa taitaa olla jotakin vikaa, koska toinen hiha sijoittuu kylkeen, laitoin Suuri Käsityö-lehteen palautetta, vielä ei ole tullut vastausta .....

Sattuuko kenelläkään olemaan lehden 3/2006 numeroa, jossa korjaus voisi olla. En ole itse löytänyt.

..... sukkia kesälomalla, ne edistyivät puoliväliin, loman jälkeen kumpaankin sukkaan on tullut kaksi kerrosta lisää ..... nekin tulivat neuletapaamisessa ja, koska kamera oli mukana, sohlasin sen kanssa enimmän aikaa, siellä oli kukkahullun paratiisi .....

..... kanavaneula hyppelyä, enpä ole tehnyt sitä sitten kouluajan, josta on kulunut ..... hirrrrveesti aikaa .....

..... saadakseni pikkuisen tsemppiä käsitöihini, ilmoittauduin tämän vuoden sukkasatoon, joka alkaa 1.9.2012, ilmoittautua voi vielä 26.8 klo 12.00 asti .....

SUKKASATO 2012 

..... että, jos nyt ei ala syntymään jotakin valmista, niin herneet mun nenään ..... :)

Onks beige mummojen väri?

Juu, on kökkö kuva. Sori. Aamu oli niin aurinkoinen, kun näitä kuvasin, jotta ihan silimiä häikäisi. Mut tämmösen ompeluidean sain putkahtamaan päähäni. Viime tipassa tarpeeseen nähden, vaan valmiiksi tuli.

KAAVAT: Pusero, Suurikäsityö 5-6 2012 s. 31,. Hame, Moda 6/2006
KANKAAT: Puseron etukpl mummon vanha huivi, takakpl trikoota. Hamekangas saatu Paksulta Leidiltä, hameen helman pitsi ostettu kirppikseltä joskus.

 

Hame on ommeltu samalla kaavalla kun MEKKONEN (klik) aiemmassa postauksessa. Tällä kerralla käytin siis vain hameosan kaavan. Modassakin oli tehty samalla kaavalla eri versiot erilaisista kankaista, muistaakseni. Hameeseen laitoin myös vuorin. Kökkö ommeltava ja on hyvä ettei se näy kenellekään, mutta ryysyttää kummasti ja hametta on mukavampi pitää päällä. Hamekangas ei ole kauhean rypistyvää sorttia vaikka päivän pyrstölläni istuinkin sen kanssa.

Puseron etukpl oli SK:ssakin tehty vanhasta huivista. Malli tuntuu kivalta ja sillä voisi ommella vielä jonkun kesäpuseron. Takakappaleen väriksi olisi ehkä voinut ottaa muun kuin noiden kukkien sinisen, mutta varastoissa ei ollut sopivamman väristä trikoota siihen hätään. 

Kääntyykö mummo nyt haudassaan, kun käytti  hän huivia paidassaan? ;)

Mekkonen

 Tulipa ommeltua mekko, kuten ehkä näkyy. ;) Kangas on Paksun Leidin aarteista, antoi siis pois muuton tieltä. Kaavat MODA 6/2006, piirretty jo viime vuonna ja nyt vasta sain ne tosi toimiin.

 Lopputulokseen ihan tyytyväinen olen. Vähän pelkäsin, ettei tommonen malli sovi mun ruumiinrakenteelleni, mutta koska kangasta oli niin paljon ettei oo vähä, ajattelin kokeilla ja ommella sitten toisella kaavalla, jos oikein tökkii. Jees. Suunnitelmissa on jo seuraava, mut koska se tulee, ei oo tiatoo, koska pihahommat on alkaneet ja on mulla multaa kynsien alla.

Vetoketjukin asettui paikoilleen enempiä kiukuttelematta.

Ja kun on kevät, lentää leppäkertutkin kukkaan ja vähän muuallekin.

Kivaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille. Sii juu. :)

She's got legs.....

..... tai siis legginssit. ;D Aikaisemmin en tykännyt legginsseistä ollenkaan, mutta nyt myöhäisheränneenä olen huomannut miten mukavat ne on kotiasuna. Ja siis kivemmat kuin jotkin viljo-verkkarit. ;) Kaivelin tuossa siis päivänä muutamana 'kirppislaatikkoa', jossa oli Äiteen poisheittämiä vaatteita ja sain vision leggareista, jotka nyt sain ommella hutastua, lumenluonnin lomassa. Ihan täyspitkiä niistä ei tullut, mutta tein niin pitkät kuin sain.

Äiteen entinen trikoo hame, kuvassa mukana Maukka Peruspätkä

Äiteen silityskatastrofin kokeneent trikoohousut uudelleen ommeltuna

Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä 2010 nro 5-6 s.39. Hieman olisi saanut noihin jälkimmäisiin tehdä isommat saumavarat, koskapa se ei ollut yhtä joustavaa kangasta kuin tuo ensimmäinen versio, mutta kyllä näillä kotona passaa hiihdellä.

Nyt tarttis sit taas lähtee kartanolle lumenluontiin, sitä hommaa onkin riittäny ihan perustarpeiksi asti. ;) Eilen tuli kyllä äitiä ikävä, kun meinas voimat uupua kesken kaiken, mutta pikkusen huilinkia ja tankkausta niin jaksoi kolata loputkin lumet. Mukavaa viikon alkua kaikille. :)

Yes, I did it again

Viitaten keskiaikaiksiin turnajaisiin, joka oli taannoin käynnissä sen turkoosin virkkauksen tiimoilla, voinen todeta turnajaisten olevan edelleen tauolla. Poissa silmistä , poissa mielestä ja niin edespäiten. Mutta mitä tulee OMPELEMISEEN, on sillä saralla ollut meneillään pienimuotoinen Tour De Kääk. Näet kun keväällä, vai oliko se kesällä tai syksyllä (???, miten se dementia alkoikaan???), jolloinkin kuitenkin tänä vuonna (afrikassa) leikkasin puolihameen uusilla kaavoilla Suuri Käsityö-lehdestä 9/2010. Mittailin ja mittailin, sekä kaavoja, omaa ruhoa ja saumavaroja ja leikkasin. Sitten homma jäi lojumaan kirjaimellisesti ompelupöydälle sen puoli vuotta ilman, että osien päältä edes pölyjä pyyhittiin. Sitten viime viikolla kauheassa puolihameentuskasssa (no, ku piti välttäättä saada jotain uutta päälle, mielummin heti) huiskautin pölyrättiä ja otin hameen kappaleet kauniiseen käteen ja aloin kasata tekelettä kokoon. Ompelin hameen etukappaleen ja kaarrokkeen, sekä takakappaleet ja myös piilovetoketjun, joka sivumennen sanoen istahti kertalaakista paikoilleen melkein täydellisesti. Sivusaumat vain nuppineulasin sovitusta varten.

Ensimmäinen kääk, tuli kun vetaisin hameen päälle, sillä seurauksella että nuppineula tuikahti sentin verran ihon alle ja toinen kääk, kun huomasin että hame on liian pieni. MITÄH! Onko päydällä lojuminen aiheuttanut atomien kutuístusta? Minähän mittasin, mittasinhan, sen niin tarkkaan? Vai onko käynyt niin että, elopainohiiri nakersi lisää liikuteltavaa tähän tomumajaan? Ei voi käsittää. No, nakerruksista huolimatta piti sitten leikata uudet hameen kappaleet. Onneksi oli kangasta sen verran reilu pala, ettei siitä tullut ongelmaa. Lopputulokseen olen suht´ tyytyväinen. Vaihteeksi on kiva pitää päällä kapeaa hametta ja kivalla kaavalla vois tehdä toisenkin hameen, nääs kun taaskaan yksi ei riitä. ;D

Kyökin puolella.....

..... työskentelevä ystäväni E pyysi minua ompelemaan suojat hänen silikoneilleen. Tai siis silikonisille patakintailleen, syystä että kukaan keittiöllä ei tykkää käyttää niitä, kun ne tuntuvat käsiin niin inhottavilta.

Kaivelin sitten noita kangaskasojani ja päädyin hurauttamaan sisävanttuut harmaisiin silikonisiin ihan sävy sävyyn. En tiiä kuinka tuo kangas kestää, mutta ommellaan sitten uudet jos noi käänteet nopiasti palaa siellä kuumuuksissa. Kangas on kai jotain sekotetta ja puuvilla ois varmaan kestäny paremmin.

Samaan syssyyn kun hipelöin tuota ompelukonetta sisuksientekotoiveissa otin kaapista lahjaksi saamani kaitaliinakankaan ja kurvailin siitäkin saumat suoriksi. Se passaa nyt hyvin nuitten kivikynttilöitten kaveriksi, jotka saatiin tuliaisiksi ystäväperheeltä. Nähtäväksi jää raskiiko noita sitten poltella. Justiin eilen kyllä hiippailin kaupoissa ja ostin parisataa tuikkua, pari öljykynttilää, ulkotuikkuja ja kruunukynttilänpötkylöitä. Ja veikkaanpa että parin viikon päästä suurin osa niistä on haihtunut savuna ilmaan. Ei siitä oo kun kolmisen viikkua kun Ikeassa kurvailtiin ystäväni PiuPaun kanssa ja rahtasin sieltä laatikon täyteen poltettavaa. Pistää epäilemään assuuko tuolla sisuksissani sen puukkojunkkarin lisäksi joku pyromaanin tapanen, kun tuo tulien sytyttäminen on niin mukavaa. ;) Vaan ei se tässä 'talven' mustuudessa auta ku pistää tulta kehiin, jotta kaik valkentuis. Pitäskö tähän loppuun vielä sanoa et, hyvää viikkoa ja polttelemisiin. ;D Sii juu.

Jyväjemmari

Ommella hurautin kaurapussin Anopin vanhoista tyynynliinoista ja samalla uusin oman kaurapussin päällisen. Koko on jotain 55X22cm. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, aikoessa on tuhissut sitäkin enemmän. Jyviä sai kyllä haeskella eräästäkin kaupasta, mut onneks löyty edes tuonkin verran.

Tarkoitus ois tyrkätä tää Likkalapselle jos tarvii ja tahtoo.

Mukavoo alkavaa viikkoo jokkaiselle. :)

Kaksi pöllöä vierekkäin ;)

Jaaha, nyssitä on nääs ommeltu ihan oikeestikin. Kankaan oon ostanu viime vuonna Petikon Eurokankaasta ihan 'heräte' ostona. En tiiä miksi. Vihree kun ei oikeen oo mun väri. Näin oon ainaki väittäny kiven kovaan. Mut täähän ei oo ihan rehellinen vihree vaan turkoosiin vivahtava, ei sinisenturkoosi vaan vihreenturkoosi, tai jotain (seliseli). Noh, kummiskin kangas justiin riitti näihin vermeisiin ja melkein jo pelästyin kun olin leikannu että topin yläosan vuoripuolta ei tullu ollenkaan. Mut sehän olikin tipahtanu lattialle. :=


Kaavat: Toppi SuuriKäsityö-lehti 6-7 kesä-heinäkuu 2009 s. 16. Hame myös SK:sta, mut en löytäny (?!?) hameen kaavaa, mihinköhän mää sen sit oikeen hussutin, justiinhan mää ton hameen sillä leikasin? Muokkasin kaava sen verran, että en laittanut vetoketjua, vaan ihan kuminauhalla mennään, ja takakappaleessa on sauma, koska muuten kangas ei olisi riittänyt.


Tää ompeleminen oli yhtä räpellystä. Voi nääs nääs. Ensimmäisen tekeleen pilasin. Kuka käski mennä leikkaamaan joustamattomasta kankaasta viivakoolla 34/36, ja se oli liika tiukka. Raklahiha ei sovi mun suurille olkapäille ja hauiksille. XD Sitte siirryin suosiolla tähän kankaaseen ja hain eri kaavat. Katsotaan sitten kun olen hermoriekaleet harsinut kokoon (siimalla, kestää parmmin [jaa, mutta kuumuudessa se sulaa, meinaan jos alkaa keittämään]), voiko sille ensimmäiselle katastroofille tehdä jotain. Mulla oli nääs VISIO, siitä kankaasta pusero ja iskän vanhoista kauluspaidoista salsahame.

Toi topin kaava oli silleen kiva et voisin tehä toisenkin topin, ja tosta vois tehä jopa mekon, koska alaosa on vain suora kappale, sen kun jatkaisi vaan ja leventäisi helemaa, ottaen huomioon liikkumavaran. Mutta tuosta raglahihakatastroofista hikeentyneenä leikkasin tämän topin isommalla koolla ja, kuten tarkkanäköiset varmaan huomaatte, EI OIS TARVINNU. Se on pikkusen väljä ja pari muutakin valittua sanaa voisin karjasta, mutta olkoon nyt kumminkin.

Ja muuten huomaatteko, mää oon kontannu jossakin, koska polvessa on roskia. HIH.

Vaan seikkailut ompelemisen ihmeellisessä (hermoja raastavassa) maailmassa jatkuvat. Jotta hilipaisaa viikkoa vaan kaikille!!!!!

Surr rurr osa 2

Tulipas valmiiksi tuo toinenkin hame. Se on ommeltu samalla kaavalla kuin edellisen postauksen ruskea hame eli OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame. Ja nyt se on kirjaimellisesti samettihame ja myös vuoritettu. Jee.


Kangas on Anopilta perityistä kangaskasoista kaivettu. Tässä hieman lähikuvaa. Nyt tuntuu että toi ompelukeiju on liidellyt vähän kauemmaksi ja neulomus tarttunut käteen (vaikka jos totta puhutaan kerkesin jo leikata viel yhen puolhameenlärpäkkeen uudella kaavalla) . Nitkuttelin tuota hihaa alkuun ja ois kiva jos saisin sen puseron viimeinkin valmiiksi lähi päivinä. Ei sillä muuten mikään kiire ois mutku tahtoisin jo alotella toista puseroa ja jotain niistä jonossa odottavista muista kivoista hommista.


Ja arvarkaa mitä? Täällä on taas syöty KAKKUA. Niin että meneeköhän nuo hameentekeleet enää kauaa päälle vai pitääkö isontaa kaavoja?! NO, mutku, toi meitin piän Neulomo kokoontui tälläkertaa meillä niin pitihän rouville jotain hyvää tarjota. Tää siis on kolmas kakku tuolta vuodenvaihteentiimoilta asti ja nyt täytyy sanoo et onneksi siitä tuli semmonen johon oon täysin tyytyväinen. Siis makuun, kosteuteen ja niin pois päiten. No jos jotain vois viel paranta ois ollu toi koristelu. Menin hätäpäissäni siitä mistä aita oli matalin ja tommonen tuli. Maistakaa virtuaalisesti, siel on välissä jotain pätkismusseeta jossa on säilykemandariininpaloja joukossa ja banaaninviipaleita ja vähän kirsikkahilloo. Änkesin sitä Poikalapselle mukaan, ettei tartte taas itteensä ähkyksi syyä, ja toivottavasti maistui.

Topakkaa torstaita vaan kaikille.

Surr rurr osa1

Ompelukone oli Äiteellä jonkin aikaa. Mikä oli kaikenkaikkiaan hieno homma eli mainio juttu. Nääs kun kone on täällä, se seisoo joskus viikkotolkulla pöydällä niin ettei kukaan viitti edes pyyhkiä siitä pölyjäkään. Joka on ihan ketaletta, koska mää tahtoisin ja mun pitäis, mut en kumminkaan saa aikaiseksi mitään. Paitti puikoilla ja sitäkin hitaasti.

Noh, nyt kun tää kone oli poissa mun silmistäni, vaan ei mielestäni, jonkin aikaa niin mää sain kerättyä patoutunutta ompeluenergiaa varastoon ja se vaan odotti piilossa koska saisi ryöpsähtää ilimoille. Ja kun kone sitten rantautui tohon ompelupöydälleni rupes surina käymään niinku mehiläispesässä. Ja tämmöstä se suriseminen sai aikaan.


Puolihame. Kaavat OTTOBRE 5/2007 suloinen samettihame, kangas Eurokankaasta. Ja huamatkaa, vaikkei näykään, mää myös vuoritin hameen, mikä on pieni ihme että meikäläinen viittii, ku se ei kerran näy kellekään. Mut totesin et hullu se on (siis mää) joka ei vuorita hametta, kun se on sen jälkeen niin helppo käyttää. Solahtaa päälle ja eikä kiipee. :o
Pusero. Kaavat OTTOBRE 5/2007 pörröinen neulospusero, kangas Äiteen 'vuosikertakankaita' ajalta ennen nakkisotaa.


Hameessa on kaarroke ylhäällä. Ja yks virhe, jonka huamasin jälkeenpäin.


Ja kun kangasta riitti ompelin vielä pitkän pötkön jota voi käyttää huivina kaulalla.


Toinen pusero samalla kaavalla. Kangas Eurokankaasta.


Kun tähän puseroon liitetään tälläinen PÖTKÖ ja vähän asetellaan niin sadaan lötköinen irtokaulus ihan vaan vaihtelun vuoksi.



Suriseminen jatkuu.....

OU JEE !!!! *

Oli kuulkaas muuten pakko pyyhkiä ne kuolat suupielistä tämän sukkakuvan nähtyäni. Voi ketaletta, kun sitten kävin käsiksi tarkemmin itse ohjeeseen, niin huomasin että silmukoita piti luoda niin paljon kuin 104, siis SATANELJÄ silmukkaa. Koitin ensin neuloa Maija-langalla, mutta ympärysmitasta tuli niin suuri että sukanvarsi ois varmaan mahtunu mun päähän. Siitten etsin ohuimman langan mitä kaapista löytyi (no ku kaupat ei ollu auki siihen hätään) ja 2,5 puikot. Ja silti. Jos tähän varteen, 151cm, liitettäisi pohkeet jotka olisi olleet passelit tuohon silmukkamäärään, niin mun pohkeet ois ollu kuin belgialaisen syöttösonnin pakarat. Ou nou!

Ja mää en jaksanu sit enää ruveta säätämään noita silmukoita ja muita, joten menin siitä mistä aita oli matalin, eli hain toisen ohjeen, koska ohuin lanka, joka kaapista läytyi tuntui niin mukavalta neuloa ja väritkin oli mun mielestä namuskat. MUTTA mää TAHDON vielä tommoset palmikkosukat, PAKKO SAADA.


OHJE: Novita talvi 2010, malli 80 Naisen neulotut pitsisukat s. 93
LANKA: Steinbach Wolle Aktiv Effekt
PUIKOT: 2,5
MUUTA: Ohuemmasta langasta johtuen silmukkamäärä on eri mitä ohjeessa, mutta pitsikuvion silmukkamäärä on sama.


En muuten kyllä ikinä uskonut neulovani mitään noin ohuilla puikoilla. Ajattelin ettei kärsivällisyys riittäisi, näköjään riitti ainakin sukkien verran. Salamalla otetussa kuvassa lankojen väri vähän vääristyy, mutta alla on kangas Anopin jäämistöistä, josta ompelin pöytäliinan. Siinä on niin erikoiset värit ja iso kuvio etten sittenkään tehnyt mitään vaatetta, vaikka ensin niin meinasinkin. Kangasta oli kolme metriä, joten pituus riittää vaikka molemmat pöydän jatkopalat on käytössä.


Palmikkosukkahäsläyksen tiimellyksessä valmitui myös parit tavis-sukat miehelle. Sinivihreä varrenosa toisissa sukissa on vanhoista puhki kuluneista sukista, muuten molemmissa on käytetty jämä Jussia ja 7-veikkoja puikoilla 3,5.


Puikoille on tupsahtanut nyt puserontekelettä petroolin värisenä. Joten ei ku nitkuttelemaan siitä. Ai. niin. Tarttis kai laittaa ensin ruokaa ku Miäs tulee kohta nälkäsenä töistä kotio ja ei kai sitä itekään pelkällä puikkojen kilkuttelulla elä. Juu, jotta pernaa pöytään.


* Terveisiä Paksulle Ladylle. En voinut vastustaa kiusausta pistää tuota otsikoksi. ;))

Boleroa samoksella

Tällaista neuleen nitkutusta täällä on harrastettu viime aikoina, pieninä annoksina tosin ja sattuneesta syystä. Jos joku kuvittelee (ei varmaan kukaan) että nyt kaikki on mennyt ohjeen ja suunnitelmien mukaan, niin saa ystävällisesti kuvitella uudelleen. Samanlaista sähläystä tämäkin rojekti oli pullollaan.

Ensimmäinen hiha tehtiin ohjeen mukaan. Ohjeen kuvassakin hihat olivat ylipitkät, mutta mulle ne oli niin pitkät ettei näkynyt sormennipukkaakaan. No toiseen versioon tein silmukan lisäykset reunoihin vähemmillä kerrosväleillä, mutta sekään ei istunut mun käteen (mää kun oon tämmönen taatiainen, niin varmaan mulla on sitten myös taatiaisen käsivarret). Sitten aloitin silmukanlisäykset heti resorin jälkeen ja siihen olin sitten tyytyväinen.


OHJE: Ulla 03/07 Freddie-bolero
LANKA: Novita Samos
PUIKOT: 4 ja 4,5


Tässä kuvassa napit on kaikki kiinni. Piirtelin tuohon päälle vähän paremman näköisen naaman kuin omani. ;=D

Ohje on kiva ja sillä voisi tehdä vielä toisenlaisen versionkin, mutta ei tuo mun kädenjälki tossa neuleessa mikään kovin hyvä ole. Napinläpilistoista tuli vähän löpsöt kuten kauluksestakin, mutta olkoon.


Sitten tässä on vielä vanhan pöytäliinan uusi elämä, joka on valmistunut jo lokakuun alussa (edit. hei haloo se oli syyskuun alussa, mää oon vähän ajantajuton). Meikäläinen kun on ollut semmosella laiskamatokuurilla niin eihän sitä ole voinut kuvata. Kaava on SuuriKäsityö-lehdestä 1/2009 (helppo kaava s.19), jolla oon aikaisemminkin tehnyt mekon. Jonkin verran muokkailin kaavaa ja alunperin visio oli hihattomasta mekosta mutta laitoin kuitenkin hihat kun oli jo niin syksyä. Mekko on ehkä hivenen väljä mutta en kuitenkaan halunnut mitään makkarankuorimiseliininäyttelymekkoa. ;)





Ja sitte mä ajattelin käyttää näitä näin. Ei ihan ehtinyt tälle kesälle mutta ensi kesäksi on valmiina.