PATALAPPUJEN TEKO ON MUMMOJEN HOMMAA

Ja sitä paitsi hirveen TYLSÄÄ.

Tunnustan ajatelleeni näin, kunnes kirjastosta sattui käteen 

TÄMÄ KIRJA.

Siispä jouduin syömään sanani, kuten vanhan virttyneen hattuni.

Ja se maistui patalapulta. ;D

Selaittuani kirjaa tuli aivan vastustamaton kiusaus kokeilla, tylsyyden uhallakin, yhtä kirjan ohjeista.

TÄSSÄ TULOS EDESTÄ

TÄSSÄ TAKAA

Mitäs tähän nyt voisin sanoa? Patalappujen teko on  kivaa ja, voisin jopa myöntää, että koukuttavaakin. Niin koukuttavaa että.....

KUN YKSI EI RIITÄ

Samaan hurmokseen virkkasin toisenkin samalla ohjeella, eri mutkilla.

Kummassakin patalapussa on saman kokoinen ruudukko, johon pylväät on virkattu. Ensimmäisessä on lankana Novitan 7-veikka, koukku nro4, toisessa Nalle, koukku nro 3,5. Siitä johtuen ovat eri kokoisia, Nallesta tehty pienempi. Muistinko mitata kokoja?... No, en, ja nyt on jo myöhäistä. Vein tuliaisiksi.

Mitä voi sanoa kirjasta?

Tällä kirjalla uskoisin  umpelommankin kässäihmisen pääsevän käsiksi virkkauksen saloihin. Ohjeet ovat selkeitä, kuvat havainnollisia ja kuvat valmiista patalapuista kauniita ja inspiroivia. 

Niin ja tämän sanon yhden patalappuohjeen testaamisen jälkeen. Joudunko siis taas syömään sanani? Toivottavasti en.

Enpä siis ehtinyt olla Mummeli kahta viikkoakaan, kun jo aloin tähän mummojen hommaan ja voin suositella muillekin, oli mummo tai nou. ;D

(PS. TÄMÄ EI OLLUT MAKSETTU MAINOS, MUTTA JOS JOKU HALUAA MAKSAA NIIN...... ;D )

UNOHDIN JOTAIN TÄRKEÄÄ

Nimittäin tuosta edellisestä postauksesta.

 Kuin mul noin pääs käymään???

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. ;)

Mutta ajattelin sitten että tämä ansaitsee

 kyllä ihan oman postauksen.

INGI laittoi tuohon saamaani lankapakettiin mukaan myös pienen aarteen. Kirjoneulelapaslehtisen.

Se sisältää neljätoista erilaista kirjoneulelapasmallia.

Wautsi mää ajattelin tutkiessani lähemmin lapasia. 

Tahtoo ne kaikki.

Ei  kai sitä itse tarvitse niin monia lapasia, mutta vois kokeilla tehdä ne kaikki ja lahjoo ystäviänsä. 

Tässä pari ihanaa vaihtoehtoa lähempään tarkasteluun.

Ei tuu talvella puuttumaan vaihtoehtoja, siitä et mitä nyt tekis kun saa yhden työn valmiiksi.

Siispä ei muuta kun puikot esiin vaan.

;D

No, mää intoilen taas. Sais nyt edes aloitettua sen sukkasadon. ;)

LISÄÄ LANKAA

INGILLÄ 

oli lankapakettiarvonta tässä jokin aika sitten.

Kävipä sitten niin kivasti, että sininen paketti matkasi minulle. 

KIITOS INGI langoista sinisistä, yllätyslankavyyhdistä ja kivasta kortista.

Ja ettei langat vaan loppuisi satuin törmäämään kirppiksellä, yllättäen lankaan. Kuinkas ollakaan tällä kerralla keriä oli enemmän kuin yksi väriä/laatua kohden, joten täytyihän ne ottaa pois kuleksimasta. Kassellaan mitä näistä syntyy, mutta pientä hyrräystä aiheuttivat pääkopassa ainakin, joten eiköhän niistä aikanaan jotain valmistu.

Lisää tehtävää sain Kälykältä, kun Tyttären kanssa siellä kyläiltiin.

Näistä olisi tarkoitus ihan oikeesti tulla Pojanpojalle neuletakki. Etsittiin Novitalta jo mallikin.

Vauva helmineulejakku (klik vaan)

joten ei mene aikaa pähkäilyyn mitä tästä tekisi kun malli on jo mietitty.

Että semmosta tällä kertaa. Nyt sopan keittoon.

Kivaa päivää sulle. :)

VILLI POHJOLA RULETTAA

Hiphei!!! Nyt se on valmis. 

Ihanaa. On ihan voittaja fiilis.

Peiton valmistuminen kesti kauemmin kuin arvasinkaan. Johtuen itsestäni, ei ohjeesta eikä siitä, että ois muuten ollu hankala tehdä.

OHJE: Villi Pohjola peitto (ravelry link) by Terhi Viinikanoja

blogi HUPSISTARALLAA

LANKA: Novita 7-veikka

PUIKOT: 4,5 ja virkkuukoukku nro 4

KOKO: noin 70x100, ilman korvia ja sarvia

Että mää oon tyytyväinen. :D Oli ihan rakkautta ensisilmäyksellä tämän nähdessäni Terhin tekemän peiton Hupsistarallaa-blogissa. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mitään tietoa tuosta Pikkuisesta, jolle tämän nyt neuloskelin. Ajattelin vaan, että paloja lisäämällä siitä voisi tehdä torkkupeiton.

Se kyllä täytyy tunnustaa, että tuohon on piilotettu monta virhettä.

Katsellessani noita ottamiani kuvia huomasin, että jotain uupuu.

Karhuhan on neulottu vaaleammasta ruskeasta langasta, johtuen siitä ettei mulla ollut tummanruskeaa, jota ohjeessa käytettiin, ja ei ollut kaupassakaan sillä hetkellä, kun siellä kävin.

Joten tästä tuli tällainen teddy-karhu.

Tämä teddy-karhu halusi kuitenkin olla suuri marjakarhu, niinpä se maiskutteli äitikän tekemää karhunvatukkahilloa.

 Siitä johtuen kuonokin on värjäytynyt punertavaksi.

Hyvää tuntui olevan, kun vieläkin huulia lipoo.

Tuo kieli suupielessä meinasi unohtua tehdä. ;) Se on virkattu Novitan Woolista.

Topakkaa torstaita vaan kaikille.

Nyt pitäisi alkaa kartuttamaan 

Sukkasatoa Perunalaariin (klik).

MÄYRÄ

Viimeinen pala. 

Huomenna sit kootaan koko höskä. ;D

ILVES

..... JA SIT VIEL YKS PALA .....

PEURA

...... ja jatkuuu.....