Tuhat sanaa

Smurffin laki

Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen..... ainakin melkein kokonaan, mut ei ihan, siis puoliksi kuitenkin.

Mullahan nääs oli vielä jäljellä tuota Samos Lollipoppia, jota ostin muinoin 0,50/kerä ja kun vastaan sattui tulemaan ohje just tuolle langalle niin tekasinpa sitten tuommoisen taikaboleron.


Ohje: Moda 3/2006 Taikabolero ohje nro 14
Lanka: Novita Samos Lollipop
Puikot ja koukku: Nro 5 ja 4 (muistaakseni)

Muokkasin ohjetta sen verran et kun reunaan ja hihansuihin olisi tullut Novitan Tango Fania niin sen sijaan virkkailin tommosta pylväsjuttuu. Ja sitte mää kattelin itteeni peilistä ja nyrpistelin nokkaani. EN TYKKÄÄ. Joku siinä mättää ja sitä paitsi alareunassa on tommonen kanan pyrstö. No, siinä pähkäillessäni tekasin langanjämistä puseron ohjeella, jota oon käyttäny jo kaks kertaan aiemmin. Ensimmäisen puseron tein ANILIININPUNAISENA ja toisen VALKOHARMAANKIRJAVANA.


Ohje: Sitch'n bitch, Laura-Jean Bernhardson Namupala s. 181
Lanka: Novita Samos Lollipop
Koukku: Nro 5

Ja kuten huomaatte jouduin kikkailemaan lankojen kanssa kun tuo kirjava ei sitten riittänytkään, mutta siihen mennessä olin jo hoksannut mitä näille kahdelle vaatteelle teen. Tosin se Smurffi hyökkäsi nyt tässä kohtaa kimppuun, tai oikeestaan jo sillon kun aloitin puseron virkkaamisen, mutta huomasin sen vasta sitten (no tietenki) kun pusero oli VALMIS ja sovitin sitä PÄÄLLE. Tai siis yritin sovittaa. Tai siis kyllähän mää sen päälle sain, mutta ihmettelin et miks se on niin tiukka ku samalla ohjeella oon tehny ennenkin. LUKIHÄRIÖ. Olin kattonu silmukkamäärän VÄÄRIN. Ja ketale mää ajattelin, ja MINÄHÄN EN AINAKAAN PURKAA. Ja heitin molemmat rievut pesukoneeseen värin kanssa.


Joo no, tästä tuli kyllä ihan siedettävä. Väri tarttui hyvin eikä ole muuta kirjavuutta kun langassa jo ollutta.


Mutta tuota puseroa en sitte päälleni pistä. Näytän siinä balkaninmakkaralta jonka kuori kiristää. Tyrkytin sitä jo yhdelle hoikalle ja sirolle ihmiselle ja katsotaan jääkö hälle kun sovittaa vai tehdäänkö siitä kasvimaalle variksenpelätin.

Buttercup Bag-paja

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt (siis todellakin yrittänyt) tehdä kevätsiivousta. Jostain syystä se aina pätkähtää poikki se siivousinto. Niinkuin tässä eräänäkin päivänä kun olin kodinhoitohuoneen kimpussa ja ajattelin siirtää loputkin ompelutarvikkeet ja kankaat vihdoinkin ompeluhuoneen kaapeihin (siis sen huoneen jonka remontista näytin kuvia jo viimevuoden puolella, enkä ole vieläkään esitellyt lopputulosta täällä blogissa kun se on aina kuin pommin jäljiltä [mitä, minäkö muka epäsiisti]) . Kuinkas sitten kävikään. Kun olin levitellyt niitä tavaroita pitkin huonetta järkätkseni niille tilaa kaapeista niin ensimmäinen virhe (siivousinnolle) oli vilkaista kankaita sillä silmällä. Toinen virhe oli raotella laatikoita ja hurmaantua eri väreistä ja kuoseista ja palloista ja raidoista ja kukista. Ajattelin sitten tekaista nopsasti pikku laukun itselleni. Ratkaisevin virhe oli kuitenkin hoksata että tästä laukustahan tulisi kiva pikku lahja kylään viemiseksi. Sitten tuolla korvienvälissa nasahti ja pahasti niin että ruuvit ja mutterit putosivat kolisten lattialle.


Lopputuloksen sille kolahdukselle näette tästä kuvasta. Siinä on tosiaankin kaksitoista Buttercup Bagiä somassa rivissä. Ainoa hankaluus koko projektissa on valita minkä laukun jätän itselleni. Koska joka kerta kun sain laukun valmiiksi hykertelin käsiäni, että eeeeih tästäkin tuli ihana, tän mää jätän itselleni. Enpä ole kuulkaa ennen päässyt ompelemalla sellaiseen flow-tilaan, johon kuulemma himourheilijat pääsee lenkin jälkeen. Mää oon nyt käyny ompelunirvnassa. ;D


Niin et oisko nää kivat laukut vai noi toiset?


Ihan kaikkia en ruvennut erikseen kuvaamaan (oikeasti kyllä Tytär kuvasi) mutta tässä on muutama otos.


Ohje: Rae Hoekstra Buttecup Bag


Tiukan pohdinnan jälkeen ainakin tänä pallolaukku jää itselleni ja aion ommella sen kaveriksi vielä jotain ryysyjä... tai siis vaatteita. Jos ne onnistuu niin perästä kuuluu.