Mistä näitä senttejä oikeen tulee???

Rasvaimu. Keväällä mää luulin että mulle on suoritettu rasvaimu. Mutta ei, ei se käynyt niin että tohtori otti huuverin ja imaisi nahan alta laardia ja muuta skyönää (yäk). Vaan niin että mun kroppani imaisi rasvaa ympäröivästä luomakunnasta. Sen huomasi siitä, kun kaikki hameet joissa ei ollut kuminauhavyötäröä kiristivät ja puristivat niimpal jotta nappi meinas lentää maata ympäröivälle radalle ja tiiä vaik ois jokunen lentänytkin. Joten jos nyt taivaalla näkyy muutama ylimääräinen unknown flying object, niin tiedätte mistä ne on lähtöisin. Vaikka täytyy kyllä myöntää talveksi tuppaavan kertyä vararavintoa navan ympärille.


Eipä tullut kesän aikana tehtyä asialle paljoakaan, tarkoitan vaatetta, kunnes tämä Marinadimekko tunki päivänvaloon (huomatkaa vatsa sisään, rinta ulos). Mekko sai nimensä siitä kun kangas on marinoitunut Äidin kaapissa vuosikausia ja ollut parisen vuotta omassakin kaapissa ennenkuin sain tehtyä jotakin sen hyväksi. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä tammikuu 2009 (helppo kaava). Siinäkin mekko oli tehty ruutukankaasta mutta punaisesta.


Mekkoon on kääytetty kaikki kangas jota sitä sattui olemaan ja kun pituus ei riittänyt mietin miten saisin sen jatkettua niin ettei se näyttäisi jatketulta. Kun kangasta ei riittänyt edes kaula-aukon vinonauhaan ajattelin käyttää tuota mustaa joka reiässä ja sain näin jatkettua pituutta. Mekko itse on lyhythihainen, alla vaan on pitkähihainen paita. En kauheasti tykännyt tuosta kankaasta kun tuntui ettei siinä ole mitään mun väriä ja kun sain mekon valmiiksi mietin vieläkin tykkäänkö vai en. Pistin kuitenkin sen yksiin juhliin toissa viikonloppuna ja sain ihan myönteistä palautetta ystäviltäni ja myös yhdeltä ennestään tuntemattomalta ihmiseltä, joten kai munkin tarttee sit alkaa tykätä tästä edes hiukan.

Kirjameemi

Nappasin Värillä väliä...kunhan se on punaista-blogista tällaisen kirjameemin, jossa kysymyksiin vastataan omasta hyllystä löytyvien opusten nimillä. Ja pitemmittä puheitta suoraan asiaan.

1. Oletko mies vai nainen? -Perijätär.

2. Kuvaile itseäsi. -Stitch'n bitch.

3. Kuinka voit? -Humiseva harju.

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. -Bertramin hotellissa.

5. Mihin haluaisit matkustaa? -Myssystä sukkiin.

6. Kuvaile parasta ystävääsi. -Koko, Konkka, Ronkka ja Rusina.

7. Mikä on lempi värisi? -Valkoinen noidankehä.

8. Millainen sää nyt on? -Satumainen talvi.

9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? -Hehkuvilla hiilillä.

10. Jos elämäsi olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi? -Leikkiä langoilla.

11. Mitä elämä sinulle merkitsee? -Kaunis kattaus.

12. Millainen parisuhteesi on? -Tarzan ja mielipuoli (tai Rakas siankärsämöni)

13. Mitä pelkäät? -Pehmoeläimiä.

14. Päivän mietelause. -Kiekuminen kielletty, Kasimir!

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? -Syväjumpalla notkeaksi.

16. Miten haluaisit kuolla? -Koukussa.

17. Mottosi. -Punokset puikoille.

No, joo. Vastaukset lähti enemmän tai vähemmän lapasesta, mutta puolustaudun sillä että tässä mennään migreenikohtauksen jälkimainingeissa. ;) Ihan oikea postauskin on tulossa kunhan tokenen ja saan kuvattua ompelukseni. Mutta kivaa viikkoa kaikille.

PS. Tuon sydämen ompelin suklaakakkuun, jonka kiikutin ystävälleni joka on toipumassa sairaudesta.

Koristusta

Ikeasta ostetut korit kaipasivat jotakin, ehkä koristusta ja sisuksiin suojausta jotta niitä olisi mukavampi käyttää. Siitä huolimatta että olin jo ostanut kankaan valmiiksi, päätin sittenkin käyttää noita Anopilta jääneitä vanhoja valkoisia lakanoita. Niissä on enemmän tunnearvoa kuin ostokankaalla, joka sekin on valkoista, mutta käytetään se sitten johonkin muuhun työhön.


Pitsin pesin varmuuden vuoksi etukäteen ja kun olin sen saanut ommeltua tuntui että jotain kori vielä kaipasi, joten tekasin tuollaiset rusetit kylkeen.

Ompelin vielä pikaisesti Tilda-kankaasta pienen käsityöpussin matkalle mukaan niin on mukavampi kuljettaa pientä työtä laukussa kun se ei sotkeennu kyniin ja muihin vermeisiin. Mutta ei tuota käsityötä tullut reissussa paljoa tehtyä, tuskin alkuun pääsin. Oli niin paljon muuta katseltavaa ja ihmeteltävää, eikä sitä illalla hotellihuoneessa enää jaksanut kun oli ihan pörttisröpöö ja töttöröö. :D

Valkoista

No, nyt on korkattu Anopilta jääneiden valkoisten lakanoiden pinkka. Eikä mennyt ihan kymmentä vuotta. :)

Kuin kuuta nousevaa...

... on Tytär varmaan odottanut, että koska se emo saa aikaiseksi ommella hänelle laukun jonka kankaat ostettiin jo kesällä. Tässä se odotettu nyt on. Mallia vähän vaklailin salaa Ikeassa tiirailemalla yhden rouvan laukkua, kun Tytär sanoi sen olevan hänen mieleen. No, ei tää ny ihan sellainen ole mutta sinnepäin kuitenkin.


Päällikangas on ostettu Kodin Anttilasta ja vuori muualta. Sisällä on kännykkätasku ja kaksi muuta taskua, josta toinen on vetoketjullinen. Olkahihnaa voi säätää kahden D-renkaan aavulla.


No, mitäs sanoi lapsukaiseni, kelpaako vai pistetäänkö uusiksi?

Neuloosista neulepläähiin ja takaisin

Mulla oli kauhia neuloosi päällänsä kun aloin neulomaan noita tossukoita. Tein nuo mustat ensin ja kun ohjeen koko oli 38:lle, joilla Polkasta tehdyt on, niin lisäsin silmukoita tehdäkseni isommat miehelle. No, sit kun nuo pienemmät oli valmiit pääsin vertailemaan kokoja ja sovitin pienempiä mieheni jalkaan joka on kokoa 40 Polkat sujahti niihin kuin vettä vaan, vaikka oli tennissukat jalassa, aloin epäillä et nuo mustat venyy kokoon 56. :( En tiiä kun ei oo tullu vastaan vielä sen kokosia jalkoja. Otti pikkusen päähän kun mun rojekti ei nyt edennyt ollenkaan.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 53 Neulotut tossut
Lanka: 7-veikka musta ja moniraita (isot), Polkka (pienet)
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Tuolla aiemmin kun tein niitä Sammakkopipoja ja toisesta tuli pieni ja toisesta tuli suuri (tosin pienempi pipo löysi sittemmin pienemmän pään johon se passassi), niin etsin sitten toisen mallin jota kokeilla ja joka sopisi päähän jolle sen oli tarkoitus mennä. Muistin sitten tämän kissankorvapipon ja ei kun puikot suihkimaan vaan. Tosin siihen kuuluisi tupsut nauhanpäihin, muttamutta, siitä jonka tein tuli niin suuri että menin siitä mistä aita oli matalin ja tein vain tupsut, ettei lanka lopu kesken. Tässä vaiheessa se neuleplääh uhkasi syöstä syövereihinsä neulojan kokonaan (miks mul ei mikään onnistu kerralla).


Ohje: Stitsh'n bitsh, Kittyvillen virkapipo, Kitty Schmidt
Lanka: Novita Jussi
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot

Mut melkein pelasti siltä pläähiltä mun ystävä joka halus mun tekevän hälle kädenlämmittimet. Paitsi että kun neuloin vaan menemään mukavaa ohjetta, kohta jo peukalossa, huomasin ohjeen sanoneen että puikot ois pitäny vaihtaa paksumpiin mallineuletta aloittaessa (ai nii ohjeet pitää lukee ensin alusta loppuun...mut mitä jos siin välis ku alkaa tekemään unohtaa mitä on lukenu?). Niinpä niistä tuli mielestäni aika napakat ja aloin tehdä uusia ennenkun edes sovitutin ensimmäisiä. Ensimmäiset neuloin keltaisesta langasta (ne muuten unohtui kuvata) ja nämä toiset oranssista. Mutta kun sovitutin keltaisia ystäväni sanoi haluavansa molemmat. Vähän liian pitkät ovat minun käteen vaan sopivat oli ystävällein.


Ohje: Novita Talvi 2008, malli 38 lapaset
Lanka: Novita 7-veikka
Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot

Neuloosi tuntuis vielä pakottavan kilisyttämään puikkoja, mut uskokaa tai alkää mää oon nyt ompelukoneen kimpussa....ja surina kuuluu.....

Oi tule parikseni

Tekasinpa taas vaihteeksi nuita Rose/Bluebell-pipoja. Sen ohjeen ymmäminen on mulla ollu jotenki hakusessa ja kun sen viimein tajusin, niin ajattelin tehdä niitä niin monta että osaan unissanikin neuvoa jollekin miten se tehdään. Tähän mennessä niitä pipoja on valmistunut viisi tai oikeastaan yksi on vielä lieriä vaille valmis koska lanka loppui kesken eikä aniliinin punaisesta kai voi pojalle pipoa tehdä, joten pitää vähän pähkäillä sen kanssa. No aikaisemmin valmistui tuo vaaleanpunainen pipo, mutta sille piti pariksi löytää sopivan värinen lanka josta tehdä pipo pojalle. Syksyn tullen oli vähän vaikea löytää enää puuvillalankaa kaupasta kun, yllättävää kyllä, varastoissani ei ollut sopivan väristä. Tein sitten löytämästäni langasta kaksi pojan pipoa niin jää toinen varastoon.


Ohje: ULLA Bluebel-pipo 02/05 Pirjo Tuononen
Lanka: Novita Bambu (vihreä) , Marks&Katiens Avanti (vaalea)
Puikot: 3,5 sukka- ja pyöröpuikot


Puikoille on eksynyt vihdoinkin myös tämä Koivulantilan villalanka jonka väristä pidän erityisen paljon. Saas nähdä mitä siitä tulee ja kenelle. Ans kattoo.

Pötkylä

Mää neuloin pötkylän ja se ihan Susanna Haaviston vika eiku syy eiku ansio. Siis nääs kun yks aamu tossa aamutv:ssä häntä haastateltiin ja hällä oli yllään mun nähdäkseni Novitan Teddystä (siltä se lanka ainakin näytti) tehty ihana vihree hartianlämmitin tai joku muu sellainen. Se näytti kivalta ja mää aattelin heti et määki haluun semmosen. Kälykän luona käydessä alerekistä bongasin tommosen petroolinvärisen t-paidan ja kotona huomasin et mul on just saman väristä lankaa, tosin vaan yks kerä ja eihän yhestä kerästä mitään saa jos ei satu pipottamaan. Nyt ei pipottanu yhtään ainakaan toi väri. Niinpä mun oli sit ihan PAKKO ostaa kaks kerää lisää samaa lankaa ja alkaa nikuttelemaan.


Ohje: 'oma' (tee ensin kukka ja käytä loput langat pötkylään eli luo 110 silmukkaa, neulo pyörönä niin kauan kun lankaa riittää ja päättele)
Lanka: Novita Teddy 300g
Puikot: Nro 7 pyörö (80cm)
Kukan ohje: Novita talvi 2008, ruusupusero.
Muuta: Kukkaan 40 kpl fasettihelmiä ja kolme turkoosinväristä lehteä


Yllättävän vaikea oli kuvata tuota tekelettä. Se tuntui imevän kaiken valon ulkonakin vaikka aurinko paistoi. Sisällä kuvat onnistui vähän paremmin mutta nuo kukan helmet ja lehdet ei näy ja niistä en saanut millään kunnon kuvaa vaikka kuinka yritin joten deletoin ne kuvat heti pois.

Sitte seuraa piän tunnustusosio. Olin yks päivä liikenteessä mun ystävän kanssa ja hän halusi käydä ohimennessämme ostamassa alpakkalankaa neuletakkiin paikallisesta käsityökeskuksesta, jossa mää en ollu ikinään poikennu, enkä ymmärrä miten tuommonen erreys on päässy käymään. Noh, mää menin vaan mukaan enkä jääny autoon istumaan ENKÄ jättänyt rahapussiakaan pois muasta ja tietäähän miten SIINÄ käy.


Minähän en pelkää kiusauksia vaan käyn niihin kaksin käsin kiinni. ;)) Sen verran kontrolli pelasi etten ostanu kun yhden vyyhdin, mutta mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään ja mitä VÄREJÄ. Tuon verran voi sortua, vaikka mulla onkin edessä lankavaraston inventointi. Pelkään vaan että pitää etukäteen ottaa diapamia ja viikko sairaslomaa perään että selviää siitä järkytyksestä. Lankavirta kun tuntuu aina olevan enemmän sisäänpäin kuin ulospäin talosta vaikka kuinka koitan jotain tehdä. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella ettei niitä lankoja kuitenkaa ole vielä(kään) 78 kg niinkun eräällä jonka blogia kerran luin. :D

Suklaata, kahvia, syksyn värejä ja marjoja

Niitä on mielestäni tässä sukkalangassa jonka ostin viime kesänä kotimatkalla Kalakukkojen kaupungin kauppahallista, kun oli ihan pakko. Ai miks oli pakko, vai? No kun vaan oli!! Mää vaan menin kattomaan sitä kauppaa ja ihan vastustamattomasti se vyyhti hakeutui mun käteen ja halusi muuttaa meille. Ihan totta. Onks teille koskaan käynyt niin? Tää on jotenki mystinen juttu. ;) Ainoo joka mua vielä harmittaa on se etten ostanut sitäkin vyyhtiä jossa ois ollu turkoosia. Mää humallun joskus väreistä niin että menen melkeen narkoosiin. Ilmankos mun Miäs kysy, kun tulin sieltä kaupasta ulos lankavyyhti kainalossa että: 'No, helpottiko?'


Nää pätkärääkätyt on kyllä joskus vähä semmosta eipäsjuupas-lankaa. Ne näyttää kerällä kivoilta mut ku neulot niistä jotain sua rupee yököttämään, että eeeiih mää en kestä. Ja sit sää purat pois tekelees ja hautaat sen langan komeron uumeniin ja unohdat suosiolla sellaista koskaan ostaneesikaan ja joskus ihan vahingossa näet painajaisunia jossa se lanka kummittelee ja huhuilee sulle et 'käytä mut käytä mut'.

Siks mua vähän melkeen pelotti alkaa neulomaan tätä lankaa koska mää niin tykästyin siihen siellä kaupassa. Pikkusen on kaksjakonen mieli nyt ku sukat on valmiina. Tosin salamavalolla otetut kuvat ei kerro totuutta värisävyistä eikä anna näin ollen oikeeta kuvaa niistä. Langan kirjavuudesta johtuen en neulonut mitään krumeluureja sukkaan vaan halusin selkeetä ja simppeliä. Tosin sukkiin meni vain 46g lankaa, joten jäljelle jäi vielä 55g ja siitä saa neulottua vielä toiset pikkusukat. Niihin vois keksii sitten jotain pientä pikkuruista.


Malli: Tavis/perus
Lanka: Trekking hand art
Puikot: 2.5
Varrensuussa helmiä 42 kpl


Tällä viikolla tein Makujen keittiössä tehtyä Rusina-kookosleipää, tosin sattuneesta syystä, ilman rusinoita. Ensinnäkään ei sattunut olemaan kaapissa ja toisekseen en niistä niin paljoa välitäkään. Kantsii kokeilla oli sen verran maukasta liepuskaa. Laitoin rusinoiden sijaan kolmen viljan leseseosta ja ihan rapsakkata purtavaa tuli.

No niin. Nyt tää juttu on valmiina julkaistavaksi ja yleensä, vaikka oon lukenu sen ainakin kymmenen kertaa ja kirjoittaessa korjaillu alvariinsa tekstiä, niin heti kun oon painanu julkaise-nappulaa mää huomaan että eeiii tuol on kirjaimet väärässä järjestyksessä ja tuolta puuttuu kirjaimia, joten mulla taitaa olla joku luki-häiriö. Niin että kiitos ja anteeks, koittakaa kestää. :D

Ne lystikkäitä on..

Satuin törmäämään sammakkopipoon 'ennytmuistakenen'- blogissa. Vastustamaton hinku tuli kokeilla ensi kertaa kirjoneuletta ja pitää pieni tauko noiden Rosepipojen tekemisessä. Se pipo jonka näin oli muistaakseni vaaleansininen ja sammakot tehty vihreällä ja oli tosi kivannäköinen, jos nyt joku tunnistaa voi vinkata 'dementikkoa'. Kattelin sitten lankavarastoani ja nämä Woolit kutsuivat isommalla äänellä kuin muut. No ei pöllömpi pipo ensimmäiseksi kirjoneuleeksi. Pikkuisen ehkä kiristää tuo 'sammakkolanka' mutta saa olla.


Kun tuo ensimmäinen tuli valmiiksi minusta tuntui että pipo on liian pieni sille jolle sen aioin. Ei kun uutta tekemän ja lankaa valitsemaan. Nyt kun tämäkin on valmis tuntuu että siitä taas tuli liian suuri koska se mahtuu minunkin päähän. ;D Tietysti jos ois oikeen kunnon neuloja ois tehnyt mallitilkun ja laskenut silmukkamäärät ja niin poispäin mutkun en niin en. Pitäisköhän tehdä vielä kolmas joka ois siltä väliltä. Vaaleammanvihreä pipo on tehty muuten ohjeen mukan mutta resorin oikeita silmukoita ei ole neulottu takareunastaan vaan ihan normaalisti. Tummemmassa pipossa resori on neulottu ohjeen mukaan mutta päälaen kavennukset tehty toisella lailla. Tein ne kavennukset kolmeen kertaan ennenkun olin tyytyväinen siihen miten ne menee.


Ohje: Sammakkopipo by Marsvin (blogista Alpakan sylkäisy)
Lanka: Vaaleanvihreä: Novita Wool ja Wool Neliraita
Tummanvihreä: Scholler Wolle (äidillä vuosia marinoitunut) ja Novita 7-veikka (sininen)
Puikot: Nro 3 (vaalea) ja 3,5 (tumma) pyörö- ja sukkapuikot

Lunta satoi...

... oliko se nyt 6 vai 7 päivä pohjoisemmassa suomea kun käväisin Kälykkää auttelemassa muutossa. Siinä järjestellessään tavaroita hän siivosi myös verkkokellaria. Siellä oli Anopilta ja Isomummilta jääneitä lakanoita ja kankaita pussi poikineen. Tuumasi että kun hän ei ollut nyt kymmeneen vuoteen tehnyt niistä mitään taitaa olla aika laittaa ne kierrätykseen tms. Mutta sitten hän sanoi sellaiset vaaralliset sanat. Ne meni jotenkin näin: 'Katso sinä jos....' Ja minähän katsoin niinkuin en olisi koskaan vanhoja lakanoita ja kankaita nähnyt. ;D Pengoin ne läpi ja otin pussillisen..... pois ja pidin kaikki muut.


Tässä on lakanasaalis ja alemmassa kuvassa muita kankaita. Kaikki on nyt pesty ja saikin pyöritellä erinäisiä koneellisia. Muutama ideanpoikanen alkoi heti jyllätä pääkopan sisällä. Tytär niitä jo katteli sillä silmällä ja noista kahdesta pussilakanasta, jossa on valkoisella pohjalla pieniä ruskeita sydämiä tulee tyttärelle alus- ja pussilakana ja pari tyynynliinaa, mutta niitä pitää vähän muokata koska ne ovat liian kapeat ja lyhyet nykyisiin täkkeihin.


Nyt ois siis materiaalii vaikka mihin, mut katotaan minne asti mielikuvitus riittää. Että lähteekö maatakiertävälle radalle vai ihan toisiin barusfääreihin. Jepulis.

Nyt niitä tuloo!!

No niitä neuleita meinaan. Tossa taannoin muinoin horisin tuosta Rosebell-pipo-ohjeesta etten saanut silmukoita täsmäämään ja niitä jäi ylimääräisiä. Amatöörimäinen moka, jonka vain tosi blondi 'osaa' tehdä. Tein silmukan lisäyksen neulomalla silmukan kahteen kertaan ja se olisi pitänyt tehdä viidennestä eikä kuudennesta silmukasta. Hei haloo. Nyt tein sen varmuuden välttämieksi nostamalla silmukan kahden silmukan välisestä lenkistä ja nou proplem. Ei mitään vikaavikaavikaa. Siksi ajattelin tehä niin monta pipoa, etten vaan vahingossakaan unohda enää ikuna kuunaan päivänä miten tuo pipo tehdään. Tosin lierit tein jälkeenpäin kun pipo oli muuten valmis koska silloin kun tein pipoa ensi kertaa sain aloittaa ja purkaa lierinkin monta kertaa enkä nyt halunnut enää päätäni vaivata sillä asialla.


Kaksi pipoa on nyt valmiina vaikka kyllä kolmattakin tein mutta siitä loppui lanka kesken ja pitää vähän pähkäillä sillä sitä lankaa en enää saa, se on nimittäin on ostettu kirppikseltä.


Näissä kuvissa on mallina nukke jolla leikin pienenä likkana. Jos ihmettelette miksi sillä ei ole ripsiä ja se on muutenkin kärsineen näköinen ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää kuin että minulla oli kaksi pikkuveljeä. Toiselta nukelta ne ruojat rikkoivat silmiensulkemismekanismin kun halusivat tutkia miten se toimii!?


Ohje: ULLA verkkolehdestä (mutta en saanut nappia lisättyä)
Pia Tuononen:Bluebell ja Rose (02/05)

Lanka: vp. Novita Luxus Cotton, vihr. Bambu,
aniliini Ibiza, t.vihr. Mayflower Cotton (kummatkin kirppikseltä)
Puikot: 3,5 sukkapuikot

Puikoilla on taas pipoa mutta ei tätä Rosebell'iä vaan innostuin kokeilemaan jotain ihan muuta, mutta sattuneesta syystä jouduin purkamaan melkein alkutekijöihinsä kun huomasin virheen. Jotta kilkutus jatkuu ja ompelukonekin on pikkusen surissut suoraa saumaa.

Orvokki.....

..... kukkii vielä. Tällä kuvalla haluan toivottaa hyvää viikonloppua kaikille blogini lukijoille.

Seuraavan kerran kun postailen on varmasti tulossa neuleita, ihan vissisti juu. :))

Kaksi nakkitakkia...

...tuli näistä tyttärelle ompelemistani tyynynpäällisistä. Enpä ole ennen nakkitakkeja ommellutkaan. ;)) Koko on noin 33x55cm ja napit ovat puisia ja kangas on ostettu Ikeasta. Tyttären oma ajatus oli laittaa nuo napit vaakatasoon ja se näyttääkin ihan kivalta. Toivottavasti tyttökin tykkää.

Kasvojen kohotus ilman botoksia

Täs on meijän vanha kaapisto. Se on ainakin 19 vuotta vanha ja kyllähän siinä iässä täytyy ainakin ryppyvoiteita alkaa käyttämään. ;)) Alunperin se hankittiin silloiseen keittiöön astiakaapiksi Vepsäläisen loppunmyynnistä. Sen jälkeen se on ollu ainakin olohuoneessa ja viimeksi tyttärellä säilytyspaikkana. Nyt aattelin et se tarttis jotain ehostusta jos se meinaa pitää paikkansa mun ompeluhuoneessa ja ei ku tumasta toimeen.


Tässäpä tämä nyt sitten pienen tuumailun ja ruuvailun jälkeen. Vetimet hommattiin Ikeasta ja lasiliikkeestä uudet ikkunat. Hyllynreunassa on sitä pientä pitsiä jonka virkkailin, mutta kuvassa se ei oikeen näytä millekään. Kaappiin kuuluu vielä kaksi noin 35cm leveää ja yhtä korkeaa hyllykköä kuin tämäkin, mutta ne laitan toiselle seinälle.


Yksi kuva piti ottaa vielä tästä kulmasta, että näkyy lattialla oleva matto, joka on tätini kutoma. En tiedä jääkö matto tähän huoneeseen kun se oon liian pitkä enkä haluaisi pätkäistä sitä.


Pientä askartelua on myöskin tullut harrastettua päällystämällä nämä säilykepurkit uuteen käyttöön. Myös lamppu on uudistettu maalaamalla jalka valkoiseksi ja ostamalla uusi varjostin. Lamppuja on kaksi kappaletta ja olen saanut ne veljeltäni joskus 10 vuotta sitten, kun meinasivaat heittää ne roskiin. Väri jalassa oli alunperin sininen ja varjostimena oli paperinen vekkivarjostin.

Että tämmöstä hauskaa tälläkertaa. Neulonutkin olen pari kerrosta rosepipoa ja nyt mää vasta hokasin missä mokasin sen ohjeen kanssa, joten perästä kuuluu.

Pitsiä

Olen pikkuisen uudistanut vanhaa kaappia ja ajattelin laittaa hyllynreunaan pitsiä koristeeksi. Ajatus pitsistä oli outo uus, kun en mitenkään miellä itseäni pitsi-ihmiseksi. En löytänyt omista lehdistäni tarpeeksi kapeaa mallia siihen tarkoitukseen joten väkersin sitten itse tuommoisen viuhkahörpötyksen. Lankana on Novitan Marine ja koukku 3,5.


Hiukan paksua tuo lanka on tähän käyttötarkoitukseen, mutta en halunnut ostaa (!?) uutta lankaa. Ohuemmasta langasta se olisi ollut jotenkin sirompi ja ilmavampi. Muutenkin oli vähän ärsyttävää lankaa virkattavaksi. Kierteet tahtoo virkatessa aueta ja sai katsoa tarkkaan että kaikki säikeet tuli koukulle. Tässä pitsi on sitten tosi toimissa hyllyn reunassa. Tuon enempää en tuosta kaapista näytä kun se on vielä keskeneräinen.


Tässä saaliini kirjastossa käytyäni. Mukavaa luettavaa ja kauniita kuvia katseltavaksi. Tuo luonnonvärjäys kiinostaisi mutta koska saan aikaiseksi ryhtyä tosi toimiin onkin sitten toinen juttu, enhän ole vielä kokeillut 'mehuvärjäystäkään'. Alemmassa kuvassa on pitkän harkinnan tulos. Ei sillä että ostaisko vai ei vaan minkä niistä, kun olisi tehnyt mieli ostaa ne kaikki. Niin ja halvemmaksihan se tulee ostaa vain yksi kerrallaan... ;D

Pientä pintaremonttia

Tämä fazerinsininen seinä on pikkuhiljaa käymässä kalpeaksi kun tyttären entisestä huoneesta on tulossa ompeluhuone. Ensin ajattelin etten vaihda tuon seinän väriä, mutta kuinka ollakaan ajatukset lähtivät liitoon ja suunnitelmat muutuivat totaalisesti. Missä asti ne ajatukset sitten lensivät, mummolassa, afrikassa, intiassa vai esihistoriallisten hirviöiden kohtaamispaikassa näkyy varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun remontinpoikanen on valmiina.


Tässä kuvassa on sinisen päälle on maalattu kaksi kerrosta valkoista maalia. Vähän näyttää siltä ettei sekään vielä riitä peittämään vaan pitää vielä kertaalleen maalata. Tilanteen näkee sitten parhaiten kunhan maali on kuivunut. Tosin seinälle on tulossa tapetti, mutta katsotaan nyt mitä kokeneempi maalari eli ukkoni sanoo kotia tullessaan.

Tjaah, ny mää luulen et mää taira keittää makiat kahavit jotta hauskaa ehtoota vaan kaikillensa, tutuille ja tuntemattomille.

Apropoo, teittiä varmaan ällistyttää tän blogin värinvaihto, onhan se olla jököttäny samanlaisena ihan alusta asti. Tämmönen simppeli ja selkee eikä paljo mitää krumeluurei. Ollaan me koitettu välil väännellä sitä ja laittaa kuvaa mut ei o onnannu ni nyt aattelin et jotain piristystä. Toivottavasti ei tullu öklönvärinen ni et särkee jonku silimiä ja rupee pahast oksettamaan. Pittää vielä mietiskellä et jääkö tää tällaseks vai keksitäänkö jotain muuta yhtä järkyttävää. ;DD

Nysse leipoo

Käsityötä tämäkin kun ei oo mitään neulomuksiakaan esitellä. Oon päättäny leipoo ainaki kerran viikossa leivän tai jotain sämpylöitä. Tämän viikon tinttajuntti on tämmönen. Rosmariini Focaccia on perusohjeena mut oon laittanu mukaan kaikkee mitä kaapist löytyy siis säveltäny. Tää on varmaan neljäs tai viides leipä jonka oon tehnyt tällä ohjeella. Aluks olin huolestunu ku toi ei nouse ton enenpää (ensin kulhos tunti ja pellil ainaki 20min.), mut mitä näin kuvia muutamis blogeis niin ei niittenkään leipä ollu ton korkeenpi et tommonen sen sit tarttee olla kai.


Taikinas on auringonkukan- ja pinjansiemeniä (ku pussin pohjal sattui olemaan), päällä pellavansiemeniä ja jauhoja sekalaisesti sekä sokerijuurikaskuitua huitaleina. Siis ihan sekametelileipä. Siit tuli ihan syötävää omast mielest eikä toi ukkokaan suustansa pois syleksiny vaan pisti menemään ääntä kohti ihan kiltisti. Toivottavasti täst ei tuu tapa siis esitellä leipomuksii tai kohta mää saan pistää pystyyn uuden blogin ettei pölähä jauhot kenenkää silmil.

Sutimisen sijaan spreijausta

Tää oli alunperin puun värine ja jossain vaihees se sai päällensä ruskeeta askarteluvärii ja on jostain sadan vuoden takaa tai ehkä kuitenki kaheksan tai kymmenen. Mut ei oo ollu seinäs ainakaan kuuteen vuateen ja on ollu menos kirppiksel, mut ajattelin antaa sille viel yhen mahollisuuden osoittautuu tarpeelliseks ja spreijasin sen valkoseks ja ruuvailin koukut tonne alle. Sinne voi sit ripustaa jotain kaunista ja kivaa koristeeks. Muutaki ois tarjolla, mut ei viel valmiina, ku niist uupuu viel jotain, mut emmää tiedä mitä. Ne mää näytän sit myöhemmi.