Yks kukkii, kaks kukkii....

Sammalleimut pukkaa kukkaa kovasti, eikä mulla mitään sitä vastaan ole. ;)

Tätä liilaa kukkaa ostaessani sen väitettiin olevan sininen. Ei ollu, liekö olemassakaan sinistä, ei tiatoo. Nyt se on tossa pari vuotta jököttäny ja hyvin näyttää viihtyvän.

Ainut mikä ei niin kauheasti kuki on tämä aniliinin värinen, mutta 'ketaleen' hopeahärkki on melkein tukahduttanut sen. Siispä hopeahärkki saa siirtyä. Uusi paikka on jo melkein valmiina. Siinä saa sitten kasvaa niimpal, ettei oo vähä ja ihan rauhassa. Niin, että lähdenpä tässä takaisin ulos siirtelemään kiviä. Bodausta kotikonstein niin ei tartte paljoo punttiksella luuhailla. Hierojakin sanoi mulle, kun niska oli tällä kertaa hyvässä kuosissa, että jatka lapioimista. No minähän teen työtä käskettyä. Onhan kohta käsillä uimaranta kelitkin, mutta se on sen ajan murhe. :o

Ensin oli suo, kuokka ja Jussi

...tai ei se ihan noin tällä kertaa mennyt vaan jotenkin niin, että ensin oli nurmikko, talikko ja Santra. Tarvittiin siinä sitten kyllä myös kottikärryjä, lapiota, moraa, lautaa, kiviä, vettä, hikeä ja juotavaa.

Tästä se lähti. Eli ensin oli nurmikkoa.

Sitten oli pelkkää multaa.

Ja sitten kovan uurastuksen jälkeen syntyi uusi kukkpenkki. Tässä on niitä perennoja joita sain ystäväni mökiltä. Elikkä ihan pihalla osio jatkuu intensiivisesti etiäpäitekin.

Tässä vielä lähikuva Lyylistä, joka vienosti hymyää ja muutti meille 'Hong Kongista'. Äitini oli kyllä sitä mieltä, ettei tuo ole Lyyli vaan Nanni, hänen äitinsä ja minun isoäitini, jolla oli kuulemma tapana kulkea noin kädet selän takana. Enpä tiedä kehtaisiko tuota ihan isoäidikseni kutsua, vaikka muuten mukavalta typykältä vaikuttaakin.

Tapahtuipa kauan sitten

Silloin olimme nuoria ja nättejä, nyt ollaan enää ja. Yhä vielä me kuitenkin rahastamme toisiamme....ööö... siis rakastamme. Vietimme juuri 30-vuotishääpäiväämme ja sain mieheltäni 60 ruusua. Ehkä hän meinaa, että jatkoa seuraa siis vielä toiset 30 vuotta, ainakin. Aika on mennyt ja hurahtanut niin nopeasti. Juurihan lapsetkin olivat pieniä, kakkivat pöksyyn ja oksensivat hameelleni. ;) Mutta vierivät kivethän eivät sammaloidu. Mitä nyt toiselta tukka lähtee (vaikka niinhän se on ,että tukka ja järki ei viihdy samassa päässä, olen todennut, että jossain vaiheessa jompi kumpi lähtee, tukka tai järki) ja toisesta tulee entistä rennompi rupsahtanut kurppa kun maan vetovoima kasvaa ja vetää kaikkea löysää alaspäin. ;)) Tätä 'järkevää' sepustusta ei voi pelastaa enää mikään, eikä myöskään pilata seuraava ajatelma elämästä, joka ei ole heikkohermoisille (anteeksi etukäteen): Elämä on kuin peräsuolentarkastus. Mitä rennompana olet, sitä vähemmän se sattuu.

Menin kauppaan..

...ja.... siis tää ei oo todellista.

Tässä vielä hauskempaa katseltavaa. Tulppaanit ryöpsähtivät kukkimaan viikonloppuna. Tietysti niitä piti kuvata urakalla. Esittelen muutamia kaunottaria.


Black Parrot



Stocholm


Angelique

Täällä ollaankin oltu ihan pihalla ja riehuttu kukkapenkeissä rikkaruohojen kimpussa, kuritettu kaiken valtaavia perennoita, kaiveltu omena- ja kirsikkapuun sekä marjapensaiden juurilta nurmikot kompostiin, istutettu pari uutta rodoa ja saatu multaa kynsien alle. Eli keväthepuli sen kun jatkuu. Niin ja olen kyllä virkannutkin hiukkasen. Mukavaa viikoa kaikille.

Kirppistarjontaa

Käytinpä vanhempiani asioilla tuossa päivänä muutamana. No, kun lähellä sattui olemaan kirpputori kysäisin isältäni haluaisiko hän käväistä siellä. Isäni kun on sellainen osto- ja myynti-ihminen, tai pikemminkin osto ja jos hänestä joskus aika jättää perilliset voivat perustaa jäämistöistä osto- ja myyntiliikkeen, tai pikemminkin myynti. ;) Mitään kun äiti ei saa pois heittää, jos joskus joku sattuu tarvitsemaan. Ja jos joskus jotain sattuu tarvitsemaan, kannattaa ensin kysyä isältä sattuuko hällä olemaan, vaikka jotain kummallisia työkaluja. Hänellä usein on. Enivei kumminkin. Tarttui siellä meikäläisenkin käsiin kankaita.


Heti alkuun täytyy tunnustaa, etten kuolemaksenikaan muista, miksi ihmeessä ostin nuo alimmaisena olevat vihreät verhot. Varmaan jossain hetkellisessä mielenhäiriössä. Silloin ne vaan näytti tosi mahtavilta kankailta. Ensinnäkin en yleensä pidä vihreästä. Vihreä vaan ei ole minun värini. Toiseksi ne ei missään tapauksessa sovi kotiini mihinkään huoneeseen verhoiksi. Ei edes tyynyiksi. Ja vaikka tekisin niistä laukunkin, en tiedä käyttäisinkö??? Tjaah, tais iskee päällensä Villeenin vilosofia, kun halvalla saa pitää ostaa vaik'ei tarviskaan.
Sain inspiraation uudistaa puutarhakaluston pehmusteiden päälliset ja tuosta sinisestä kankaasta aion tyynyjä tai jotain. Pehmusteiden päälliseksi se on mielestäni liian tumma ja yksivärinen. Jotain raikkaampaa saisi olla. Kangasta on noin kolme metriä, joten siitä tulee kyllä muutakin kunhan keksin.
Turkoosi on valmis verho, jolla aion uudistaa olohuoneen ilmettä ehkä syksymmällä. Päällimmäisen kankaan löysin ensimmäisenä ja jotain siitäkin tulee sitten joskus.


Ja kuka voi vastustaa halpaa lankaa? Väri ei oikein iske näin katsottuna, mutta hei 50 senttiä kerä. Ostin koko pussin eli 20 kerää. Tää ei tietenkään ollu kirppis ostos.


Keltä pääsi just livahtamaan suusta, ettei yleensä pidä vihreästä. Muttä TÄSTÄ minä pidän erittäin paljon. Tämä on parhaillan koukulla, ei vaan ole tulossa itselle ja lanka taitaa kulua kaikki tähän. Mutta jos löytäis lisää tätä väriä niin mikä ettei. Mikä tästä lopulta tulee selviää sitten kun se on valmis. Niin, niin ja se jakku on edelleen puikoilla.... jooopah.....

Keväthepulia

Myrsky ja mylväys. Täällä on joku valkotornaado riehunut viime päivinä. Tai oikeastaan kaksi. Äiti halusi välttämättä tulla avustamaan kevätsiivouksessa. Joku sanoo, ettei suursiivousta tarvitse tehdä, jos pitää paikat kunnossa ja menee vähitellen kaikki läpi. Nii-in ei pitäis, jos pitäis. Vaan kun ei niin ei, niin on kyynärpäitä myöten pölypalloja ja kakkaa. Tai no, ei nyt ihan kirjaimellisesti tuota viimeistä.... ;) Kaikkia kaappeja ja vaatehuoneita ei vielä ole menty läpi, kun on pitänyt käydä pyörähtelemässä tuolla pihallakin viherkynteni kanssa. Luit oikein . Minulla ei ole viherpeukaloa, vain kynsi hieman vihertää. Into on tietysti hirveän kova saada pihastani salaperäinen puutarha. Seuraavassa kuvassa ollaan matkalla ainakin sinnepäin.


Kävin nimittäin ystävälläni kyläilemässä ja katsastamassa heidän kesämökkiään. Ystäväni sanoi antavansa minulle muutamia perennan alkuja ja tässä tulos. Neljä kassia täynnänsä. Muutaman kerran jo toppuuttelin, että eiköhän tässä jo ole tarpeeksi, mutta hän sanoi, katsotaan vielä täältä ja tätä sun pitää ainakin ottaa tämä kukkii niin ihanasti..... Niin mentiin koko piha läpi ja melkein joka puskan juurelta hän kaiveli lapiollaan. Kotona laskin 32 eri lajia perennaa ja yrttejä viisi. Että revi siitä. Purkitin kaikki heti ja ajattekin, että saavat niissä hiljalleen juurtua ja katselen niille sitten rauhassa omat paikat. Mökkipiha oli niin nätisti laitettu ja sain sieltä monta ideaa ja kun kerroin kaikista suunnitelmista miehelleni, hän jostain kumman syystä pyöritteli päätään. Ihmeellistä, eikö ne muka kuullostaneet hyviltä....?? Perustelin niitä sillä, että pihan pitää olla sellainen, ettei kaikkea näe yhdellä silmäyksellä.


Ensi keväänä voisin saada mökin pihalta ainakin sireeniä ja juhannusruusua. Suunnitelma mihin ne laitan pihallani on valmis ja paikat voisi syksyllä kaivaa valmiiksi. Sireenien alta pitää nurmikko ottaa pois ja ruusut voisi 'viskata' metsän puolelle villiintymään rauhassa. Puutarhamyymälöitä kolutessa oli tietysti 'pakko' ostaa noita orvokkeja ja iskeä parvekelaatikkoon mutamia valmiiksi kukkivia kukkia, mutta muuten aion käyttää niitä mitä pihalta löytyy ja hoitaa uusia perennoita...ehkä... ellei tule joku pakottava tarve.... ehkä tulee, ehkä ei, keväthepuli järjen vei....