Ruusukat...

...syntyivät kun halusin kokeilla jotain helppoa pitsineuleentapaista sukkiin. Kun en heti valmista mallia löytänyt keksin sen omasta hilseestä. Vähän epäilin langan riittävyyttä, enkä ihan väärässä ollutkaan. Lanka loppui kun olin päässyt jalkaterän puoleenväliin. Laukkasin sen vuoksi kaikki kaupat läpi oikeata sävyä etsiessäni. No, eihän sitä tietenkää löytynyt. Kaikki uudet värjäyserät olivat tummempia. Väkisin sitten käytin lankaa jota löytyi. Raja näkyy valmiissa sukassa selvästi, mutta sitä hieman häivyttääkseni väsäsin siihen kukkasen virkkaamalla.


Silti ne mielestäni näyttivät ihan tylsiltä sukilta, joten ne lojuivat kaapissa monta viikkoa. Kunnes keksin lisätä vihreällä pari lehdykkää ja muuta väkerrystä. Kyllä näistä sitten tuli ihan siedettävät ja ehkä teen joskus uudetkin. Pitää vain keksiä mitä tehdä tuolle varren kiertämiselle...:( Tyytyväinen saan ainakin olla siihen, että se jolle sukat annoin rakastui niihin välittömästi.

Kesäpusero..

... on parhaillaan tekeillä. Saa nähdä koska se tulee valmiiksi. Pukkaa kaikkea muuta sälää väliin, kuten esimerkiksi Noro-viruksen sairastaminen. Eihän sellaista unohtumatonta tilaisuutta voi jättää käyttämättä, vai voiko? Sitä sairastaessa tuli taas mieleen, että oksentaminen on taidetta, mutta koska se on niin etova aihe jätetään sikseen. Väsyttää vielä mahottomasti. Olo on kuin puutarhaletkulla, yhtä vetelä. Olin töissä tänään muutman tunnin, tulin kotiin ja söin ja pakotin itseni lepäämään huikan. Kello oli silloin yhden paikkeilla...Kun heräsin kello oli 16.20....Hohhoijaa, lattiatyyny taka edessä vetää puoleensa... Taidan lähteä katsomaan mitä Valentinalle kuuluu.... :)

Töppö tekee töppösiä

Ystävästäni Ylikeittäjästä ollaan leipomassa mummia. Hän pyysi, että tekisin töppöset ja peiton. Töppöset sainkin valmiiksi, mutta kuvat niistä epäonnistuivat surkeasti joten niitä ei siis nähdä tässä (.. miten se olikaan sata mokaa...). Olisi pitänyt tarkistaa kuvat isommalta ruudulta ennenkun vie töppöset pois. No, oppirahat on maksettava eikös juu. Sitten mielessäni heräsi kysymys, että minkähänlaisin töppösiä tulee erilaisista langoista? Heikkona luonteena annoin kiusaukselle heti periksi. Selvyyden vuoksi sanottakoon, minä en tarvitse töppösiä, koska minulla EI ole pieniä lapsia. Tämä siis kuuluu 'hulluilla on halvat huvit'-osioon.


Nämä tein Novitan Kolibri-langasta. Varret ovat hieman erilaiset.


Tässä kaksi kaveria Novitan Samos Lollipop ja Samos-langasta.


Keltaiset ovat Satu-lankaa ja turkoosit neuloin kaksinkertaisesta Lanett-langasta.


Tämä lanka löytyi äidin kätköistä ja on mitälie-lankaa. Sitä oli juuri töppösten verran. Niin, että tämmöstä kaikkee hauskaa se neulehulluus saa ihmisen tekemään. ;)

Edit: Töppösten ohje löytyy Susannalta. Olen vain muokkaillut sitä puikkojen koon ja lankojen suhteen sekä joihinkin töppösiin tein erilaiset varret.

'Kissanraatosukat'

...Näistä tuli vaik' ei ollut tarkoituskaan. Tuo Novitan Fani-lanka kun käytössä vanuttuu ja takkuuntuu jalkapohjan puolelta. Ja tahtomattaan noita pörhelöitä höyhentää kävellessään kun astuu lankojen päälle ja sitten noita vaaleanpunaisia langanpätkiä on pitkin mattoja. Tässä kuvassa ne näyttävät vielä niin... tuoreilta jos niin voi sanoa. Vaan niinhän se on, että elämä riepottaa kauneimpaakin kalkkunaa ja saa heltat lepattamaan.


Kantapäähän kirjailin sydämen vaaleanpunaisella langalla, mutta kun en ollut ennen kirjailuja tehnyt kiristelin langan liian tiukalle ja ruskea pilikottaa ikävästi väleistä. No paremmal onnel ens kerral.

Rusetti vai surenkorento

Kumpi näissä sukissa on? Itse ajattelin, että rusetti, mutta ystäväni sanoi surenkorento. Kyllähän ne näyttävät siltä, että olisivat lentoon lähdössä nuo rusetit tai surenkorennot. Pitäisiköhän niille tehdä jotain tai siis jos teen vielä toiset tuollaiset. Eihän noita voi nykyisen omistajan jalastakaan mennä repimään ja sanoa, että mää vaan vielä pari pistoa näihin tekisin...

Ihastuin tuon langan väriin. Sitä voi melkein vaikka syödä. Ihan kuin appelsiinia. Mutta jos en nyt kumminkaan syö teen vain sukkia...

Heitteillejättö

Seuraa tunnustuksia. Henkilökohtainen mikrotukihenkilöni otti ja lähti hiihtolomalle. Voisiko sanoa :( ihan itsekkäistä syistä. Hän kyllä jätti tarkat ohjeet miten saisin kuviakin tänne, vaan sanopa se blondille! (Voisinpa kertoa tarinaa eräästäkin blondista, joka meni ensimmäistä kertaa maksamaan vuokran maksuautomaatille ja parin päivän päästä soitetaan jostain valtion konttorista, että heidän tililleen on tullut rahaa joka ei sinne kuulu...ehheh...auts...vaan enpä kerro).

Siis selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen tän koneen kanssa ihan uuno-eemeli...hups tais tulla sukupuolenvaihdos, yritetään uudestaan...kun mä olen tän koneen kanssa ihan urvelo-ulpukka, joten jos saan tänne posteihin lisättyä jotain kuviakin niin huh hah hei ja rommia pullo. ;)

Mutta lupaan oppia vaikka se vaatisi verta, hikeä ja kyyneliä. Onhan ne muutkin oppineet, vaan sanopa se blondille...

Pörhelö ja potta...

... valmistui viime viikonloppuna. Kaulahuivin ohje on Novitan kevät 2007-lehdestä. Pipon ohje on Novitan sivuilta netistä ja lankana Novitan Teddy-lankaa. Tulikohan nyt tarpeeksi mainostettua Novitaa..?! ;)


Ystäväni, joka teki Teddystä tuollaisen pipon, sanoi että käyttäisin pienempää virkkuukoukkua, koska hänen tekemänsä käytössä löpsähti. Tein työtä käskettyä, mutta käsialani oli niin tiukkaa, ettei siitä mitään tullut. Tein sitten ohjeen mukaan, mutta jouduin purkamaan kun siitä tuntui tulevan liian löysä ja siksi jätin viimeisen lisäyskerroksen pois. No, nyt se on tietenkin pikkuisen kireä !? :/ Jätin langanpäät kunnolla päättelemättä ja vedin vain mutamalla pistolla pois, etteivät roiku näkyvillä jos vaikka joutuu vielä purkamaan..... Nyt sitten odotellaan, että käytön myötä pipo löpsähtää... sopivammaksi. :) Juu ja jos joku tämän jälkeen kysyy, joudunko koskaan purkamaan, on vastaus sillon tällön toisinaan vähän väliä yhtenään.

Olipa kerran mokapipa

Eräänä kauniina päivänä alkoi Santran mielessä itää ajatus. Se ajatus pulpahteli ja pulpahteli kunnes muotoutui sanoiksi: "Haluan valkoisen pipan, vähän hupsun ja siihen tupsun." Niinpä hän ryhtyi selailemaan lehtiään ja etsimään mukavaa ohjetta. Mutta sellaistapa ei löytynytkään. Mikä nyt avuksi? Valkoisen pipan kaipuu yltyi miltei sietämättömaksi, kun hän yhtäkkiä muisti, että onhan kaupungissa kirjasto. Eipä aikaakaan kun Santra jo huristeli pienellä kultaisella ferrarillaan kohti pääkirjastoa.

Perille päästyään hän korot kopisten suunnisti mallilehtien ja -kirjojen kimppuun. Kas kummaa, yhdestä kirjasta löytyikin mieleinen malli. Posket innostuksesta hehkuen ja onnellisena hän kantoi saaliinsa kotiin. Pipa valmistui kuin valmistuikin, mutta vasta monen purkuharjoittelun jälkeen. Oikealla puolella kun nurjat silmukat tahtoivat väkisinkin eksyä vääriin kohtiin ja kuviosta ei siten olisi tullut symmetrinen. Ja siitä pipasta tuli tällainen.....


Mitä nyt? Mitä tapahtui? Kuka sammutti valot? Aikansa siinä peilin edessä pähkäiltyään syykin selvisi. Väärä malli, väärä lanka, väärät puikot, väärä päivä, väärät sääret, väärä pää..... Olikohan tämä sittenkin suunniteltu jollekin ilmapallopäälle? Tästä tuli liian hupsu ja pari tupsuu... Tämä mokapipa taitaa päätyä toivottomien töiden hyllylle, kunnes tapahtuu purkaus ja lanka siirtyy kerälle ja sieltä kohti uusia seikkailuja. Sen pituinen se.

Avoinna koiran virka

Äiti siivosi kangaskaappiaan ja sain pienen kasan kankaita.


Hipelöin kankaita hetken ja mietin mitä niistä ompelisin. Kun en sitä heti keksinyt pistin kankaat pussiin, pussin kaappiin ja vedin mietintämyssyn syvälle korvilleni. Kun asia oli aikansa muhinut kävin käsiksi tuohon kymmenen vuotta kaapissa olleeseen sadetakkikankaaseen. Lisäsin vähän fleeceä, tarra- ja heijastinnauhaa ja tadaaa.... tuli koiralle sadetakki...


UUPS! Nythän mä hokasin, että mä mokasin. Ei meillä ole koiraa!? Meillä vaan akka räksyttää ja ukko kaluaa luut.. ;) Nyt ois siis avoinna koiran virka. Pitäisi olla kiltti ja sisäsiisti. Ja pieni, että mahtuu tähän. Otetaan pehmolelu malliksi sovittamaan...


Eikö näytäkin ihan batmanilta. Mutta eihän se voi olla batman kun se on koira. Olkoon se siis dogman. Tässä vielä edestä kun se on niin söpö.


Oikeasti ei meille voi ottaa koiraa kun isäntä on allerginen. Ja siks toisekseen vein tuon sadeviitan ystävälleni tuliaisiksi. Nyt yksi pieni luppakorva sipsuttelee dogman viitassaan jossain päin etelätä.

Kaikkea perusta

Viritellessäni toissasyksynä alkuun taas käsityöharrastustani, ajattelin tehdä ensin kaikkea heleppoa. Niinpä sitten tein peruspipoa, perushuivia, perussukkaa, perussitä ja perustätä eli kaikkea perusta.


Tässä on muutamia itselle neulomiani kaulahuiveja ja pipoja. Kaikkea on käytetty ahkerasti vuoronperään, mielialan mukaan. Vasemmalla oleva virkattu verkkohuivi on kaiken pahan alku ja juuri. Langat sain äidiltäni. Ne olivat olleet hänellä kaapissa monta vuotta. Ja kyllä ne minunkin kaapissani ehtivät seisoa jonkun vuoden ennenkuin sain tehtyä niistä jotain. Tosin niistä oli kyllä meinannut tulla pieni pusero, joka oli jäänyt kesken. Niin oliko tuo nyt sellainen ufo-juttu? ;) No, se pieni pusero purkautui takaisin kerälle.

Sinisestä halusin piiiitkän piiiitkän huivin ja siitä tulikin noin 235 cm pitkä. Punainen huivi taas on ihan nysä johtuen siitä, että lanka loppui kesken. Sitä paitsi se kääntyy ikävästi kippuralle joten sekin saattaa jossain vaiheessa päätyä takaisin kerälle.


Toisessa kuvassa on sitten kaulahuiveja, jotka on tehty saajien toiveitten mukaan. Sinä syksynä neuloin 13 kaulahuivia. Jotkut niistä ovat menneet muille maille vierahille uusien omistajien kauloja lämmittämään.