Taas on livahtanut pari kuukautta poissa blogista. Täällä silti vielä ollaan. Aika on kulunut syksyn uusissa haasteissa. Heinä-elokuun vaihteessa meille muutti tällainen pikkuinen kultainen suloisuus nimeltään Peppi. Se on nyt neljän kuukauden ikäinen. Kiltti, reipas, lempeä, energinen pentu. Ja rotuhan on kultainennoutaja.
Peppi on tuonut iloa elämään sekä lapsille että aikuisille. Kissatkin ovat siihen hyvin tottuneet. Nekku nuorempana leikkii ja touhuaa Pepin kanssa, vanhaherra Otto (12v.) pitää etäisyyttä, mutta ei sekään vihamielisesti suhtaudu tulokkaaseen. Sisäsiistiksi oppimista me perheen aikuiset odotellaan kovasti, alkaa pissalammikoiden siivoaminen jo himppasen tympiä, mutta kaikki aikanaan. Perusasioita ollaan kovasti jo kotona Pepin kanssa harjoiteltu, pentukoulu päästään pian aloittamaan kun rokotussuoja on muodostunut kunnolla.
Muita jänniä juttuja tälle syksylle ovat olleet mun omat osa-aikatyöt. Parina päivänä viikossa minulla on omien muksujen lisäksi pikkuinen hoitolapsi. Olen myös aloittanut Tupperware-konsulenttina. Esittelyjen pitäminen on mukavaa vastapainoa kotiarjelle. Olin TW:ssa mukana 10-12 vuotta sitten opiskeluaikoina ja nyt sitten jatkoin uudestaan.
Lasten koulut ovat alkaneet kivasti. Mepsu on ekaluokalla. Melkein kaikki eskarikaverit tulivat samalle luokalle joten koulu oli helppo aloittaa tutussa seurassa. Romppu vaihtoi koulua, sillä hän pääsi musiikkiluokalle. Ei tuntenut ennestään ketään uudelta luokalta, mutta tosi hyvin on mennyt ja uusia kaverisuhteita on muodostunut. Rompun instrumentti on kontrabasso. Tässä neitokaisen oma taiteellinen tulkinta itsestään.
Taidetta meillä on tehty lasten toimesta paljon. Mm. musiikkia, runoja, esittävää taidetta ja kuvataidetta. Pari päivää sitten Romppu ja Mepsu esittivät upean sorminukketeatterikomedian, se oli ihan hulvaton. Tässä kuvassa näkyy mitä voi saada aikaan kun iskä tuo kaupasta paketillisen erivärisiä kartonkikorttipohjia. Niitä on ollut Mipsakin askartelemassa. :)