Saisiko olla lisää säilytystilaa?

Määritelmän mukaan kaasu täyttää kokonaan sen tilan jossa on. Myös tavaroilla on tällaisia kaasumaisia ominaisuuksia. Tuntuu että mikä tahansa säilytyskaluste on kirottu sillä ei aikaakaan niin se täyttyy äärimmilleen roinasta.

Eräs vuokra-asuntomme oli varustettu hulppeilla säilytyskaapeilla. Eteisen lisäksi myös olohuoneen yksi kokonainen seinä oli syvä liukuovikomero. Alkuun esittelimme ylpeinä ystäville tyhjiä komeroita mutta kohta kaapit olivat jo täynnä...no en tänä päivänä muista mitä. Muistaakseni ainakin tyhjiä pahvilaatikoita säilytettiin olohuoneen kaapeissa kaiken varalta.

Tuosta säilytysihmeestä muutimme ensimmäiseen omistusasuntoomme, jossa elämäntyylin oli oltava huomattavasti askeettisempi. Makuuhuoneessa oli vain kaksi 50cm leveää kaappia, yksi per henkilö. Katselin juuri loppukesästä vanhalta kotivideolta sitä päivää kun mieheni nikkaroi kaapit maksimaalista säilytystä varten: ylös vaatetanko, alas oli ostettu 4 metallikorin setit. Siihen sitten mahtui yhden työssäkäyvän aikaihmisen vaateparsi. Vuoden kuluttua syntyi esikoisemme, jonka kanssa asustimme tuossa kaksiossa 3 vuotta. Muistan ne keskustelut joita käytiin kaupoissa kun halusimme ostaa jotain uutta - noniin mitäs heitetään kotoa pois?

Kerrostalokaksio päivittyi sittemmin yli kaksi kertaa suurempaan rivitaloneliöön mutta myös täällä on tullut seinät vastaan. Tämän vuoden keväällä kävin päässäni monta kertaa läpi sitä että mihin voi perheen pyörät laittaa kun ne eivät mahdu varastoon. Asukasyhdistys otti niitä joskus pommisuojiin mutta saattaa kestää parikin kuukautta että joku tulee avaamaan sieltä ovia ja antamaan pyörät keväällä (tai siis jo keskikesällä!) käyttöön. Takapihan terassilla ovat olleet monta talvea pressun alla mutta pressu lentää talven tuulissa ja keväällä pörät ovat jään ja loskan ruostuttamia. Mietin jo miten ne saisi mahtumaan huoltoluukuista terassin alle. Koin jonkinsortin valaistumisen kun tajusin että varasto pitää tyhjentää siitä mitä siellä ikinä onkaan että pyörät mahtuvat sinne:).

Varaston tyhjennys ajoittui täysin sattumalta ensimmäiseen kansalliseen siivouspäivään. Tyhjensin rivin varastohyllyjä - käytännössä roskiin. Mutta itse hyllyt pistin kasaan pihallemme ja sutaisin niiden päälle lappusen "tarvitsetko varastohyllyä?- ole hyvä!". Ajattelin siirtyä keittön ikkunaan seurailemaan näyttääkö kukaan ohikulkija edes kiinnostuneelta hyllyistä. Käytännössä ehdin juuri ja juuri eteisestä keittiöön näkemään verhon raosta sen ensimmäisen ohikulkijan, joka nappasi hyllyt mukaansa.

Sydän kylmänä seurasin loittonevaa verkkaripukuista naista, joka kantoi puisia hyllyelementtejämme. Nimittäin siinä kyllä lähti vahinko kiertämään...

Ammattijärjestäjä, päivää!

En kouluttautunut viime talvena ammattijärjestäjäksi siksi että olisin erityisesti tarvinnut itselleni lisätekemistä. Koti, perhe ja vakityöni ohjelmistoyrityksessä pitävät huolen siitä että vapaa-aika on kortilla.

Ammattijärjestäjän kurssi sattui viikonlopulle ennen työreissua ja yhteensä nuo tarkoittivat viikon poissaoloa perheen luota. Se oli silti käytävä sillä päähäni ei juuri muuta ollut mahtunutkaan sen jälkeen kun kuulin että tällaista koulutusta on saatavilla. Kurssi oli ehdottomasti hintansa ja vaivansa väärti;  yhdessä muiden koko elämänsä järjestystä miettineiden kanssa pureuduimme tavaran omistamisen ja säilyttämisen syvimpään olemukseen.

Siinä missä kurssikaverini ovat jo käärineet hihansa ja alkaneet töihin, olen saanut itse tyytyä seuraamaan heidän edistymistään vain sosiaalisen median kautta. Arki pakottaa säännöllisesti ajattelemaan ainakin nyt sitten oman kodin järjestystä ja järjestyksen ylläpitoa kriittisin silmin.

Tervetuloa seuraamaan yhden naisen matkaa kohti rivitalokodin parempaa järjestystä. Matkaa kanssani tekevät aviomieheni ja 11- ja 4-vuotiaat vilkkaat poikalapset.

p.s. Jaa mikä ammattijärjestäjä? Kurkkaa tänne:  http://www.professionalorganizer.fi/.