Pannacotta ja valkoinen hiussolki

Lidlin Italia-tuotteista tulee useinkin ostettua jotakin. Yksi minulle mieluisimmista jälkiruuista on vanukas, etenkin paahtovanukas eli pannacotta eli crème brûlée. Mitä jos tekisin tuota itse? Jos innostun ja onnistun siitäpä vasta tulee syksee. 

(succé = menestys)

Annoksen mukana oli pussukka fariinisokeria.

brown sugar

Tuosta tulee mieleen Irish coffee,

en ole juonut vuosikausiin.

Kyllä maistuisi.

Käytän tuon tapaisia hiussolkia silloin kun pidän tukkaa poninhännällä, esimerkiksi yleensä kotona. Noita ei ole näkynyt kaupoissa pitkään aikaa. Nytpä näin yhden alennusmyynnissä ja ostin oitis. 

Tuli hyvä mieli kemikalio-osastolla kun afrikkalainen pariskunta puhui miehelleni ja minulle. Hyvin selkeällä suomen kielellä he kysyivät tiesimmekö missä on hiusöljyä. He olivat etsineet jo monesta paikasta. Ymmärrän tunteen. Sanoinkin että täällä on niin valtavasti tavaraa että on vaikea löytää mitään tiettyä ja meillä on usein ollut sama vaikeus. Seisoimme hiustuotehyllyjen vieressä mutta siinä ei ainakaan ollut. Mukava afrikkalais-suomalainen kohtaaminen kuitenkin. Pidän afrikkalaisista. Minulla on ollut heitä paljon oppilaissani. Eka taisi olla somalialainen Abdulahi Pukinmäen peruskoulussa. Hän on nykyään jo aikuinen.

Muisto siltä samalta maahanmuuttajaluokalta: Gambialainen tyttö oli tapellut jonkun kanssa. Hän sanoi että syy oli kun se toinen oli rasisti. Yritin selittää hänelle että jos hän hakkaa kaikki jotka heittävät rasistisia herjoja, hän joutuu tappelemaan joka päivä eikä lopulta ehdi muuta tehdäkään. Toivottavasti meni perille. Sama juttu netin keskusteluryhmissä. Jos alkaa huudella ja riidellä jonkun kanssa, sille ei tule loppua koskaan, ja se aika on pois jostain tärkeämmästä. Kuten bloggaamisesta. 🙃😉

Eilinen pannari oli muuten kuohkeaa ja paksua, vaikka en käyttänyt "oikeaa" sokeria. Kyllä stevia hiukan vaahtosi. Ihan pienellä vatkaamisella sitä paitsi. En ottanut sähkövatkainta esiin. 

Mitä jälkkäriä syötte mieluiten?

Mitä jälkkäriä teillä tänään?

Lempipannarimme ohje

Tämä on meidän suosikkimme pannareista, joita olen jo vuosia vääntänyt ja erinäisiä ohjeita kokeillut. 

Sain meidän vanhalla liedellä paistettua hyviä pannukakkuja. Tilanne muuttui kun ostimme kiertoilmauunin, mutta on parantunut. Olen oppinut sitäkin käyttämään. Oli kyllä aika hankkia uusi liesi. Edellisestä luukku roikkui miltei irti. Se oli ehkä tämän talomme alkuperäinen hella. 

Pannukakusta tulisi kai vielä parempi jos voisin käyttää oikeaa sokeria. Steviasokeri ei kuohkeudu vatkatessa samaan tapaan. Hyvää on joka tapauksessa. 

 Vapaapäivä, kotipäivä, mukavaa. Eilen tuli harrastettua liikuntaa ja ulkoilua reippaasti kun jouduin kahlaamaan ja tarpomaan loskassa tanssikurssille mennessäni ja myös paluumatkan rämmin samassa sohjossa. Kyyti olisi ollut tarjolla mutta kieltäydyin itsekurin nimissä koska torstai on liikuntapäiväni. Kävelin pienessä urassa joka oli muodostunut jalkakäytävään, sateenvarjo kädessä lumisateen vuoksi, kassi toisessa. Lumiaura tuli kotimatkalla vastaan, varmasti näki minut ja punaisen takkini jo kaukaa, mutta ei tehnyt elettäkään väistääkseen kadun kautta tai muuta mikä olisi ollut hänelle ihan helppoa. Pysähtyi eteeni ja pakotti valitsemaan loskaisen märän kadun tai pienen märän lumikinoksen toisella puolella. Onneksi minulla oli saappaat. Kiipeilin siinä lumessa harmistuneena huonosta käytöksestä. Ovatko jalankulkijat velvollisia väistämään lumiauraa? 

Ystävällisyys ja huomaavaisuus eivät yleensä maksa mitään. On ihmisen oma valinta miten hän käyttäytyy. Jääköön omaan arvoonsa. 

Myöhemmin meidän kadun lumiaura jätti lumivallin porttiaukollemme. Mieheni kävi sen siitä lapioimassa illalla. Hyvä että kävi, tänään homma olisi ollut huomattavasti vaikeampi muutaman pakkasasteen vuoksi. 

Vaan hyvät on tunnelmat. Heräsin aamulla pirteänä, täynnä tarmoa. Eilinen liikunta oli tehnyt tehtävänsä. Siivosin keittiön, poltin kamiinaa, ravistelin petivaatteita. Ja paistoin tuon pannukakun. Ihanaa pensasmustikoiden kanssa joita mies toi eilen Lidlistä. 

Voileipäkakku ja sandaalit marraskuussa

Isänpäivän aikaan ostimme Lidlin tarjouksesta voileipäkakun. Ei ollut kovin hyvä, mutta tulihan se vähitellen syödyksi. Kuorrutus oli jotenkin öklöä. Vihannespuolta olisi saanut olla enemmän. 

Olisi mukava osata tehdä itse joku raikkaan mehevä voileipäkakku, ehkä sitruunalla piristetty. 

Nyt on selvinnyt että en opeta suomen lukutaitokurssia ensi vuonna Rastilassa, vaan jossain muualla, ehkä Kannelmäessä. Asia on vielä auki. Olipa kiva kun otin kuvia blogiin niin jää sellainen muisto jäljelle. 

Muistin varassa olevat muistotkin voivat pysyä mielessä. Nyt minulla on yhdeltä Rastilassa käynniltä hassukas muistikuva ohikulkeneesta miehestä, joka käveli varvassandaaleissa torin poikki. Ilmat olivat jo kylmenneet, siitä on pari viikkoa. Hän näytti intialaiselta tai bangladeshiläiseltä ja muuten normaalit vaatteet; toppatakki ja housut, mutta paljaat jalat ja sandaalit.

Tämän syksyn kurssia on vielä neljä kertaa, viimeinen kerta 4.12. Opiskelijat olivat eilen tosi innostuneita kaikesta. Sanoin että pidetään tauko mutta he eivät tauonneet, vaan alkoivat seinäkellosta katsoen ilmoittaa kellonaikoja suomeksi. Opiskelimme niitä viime viikolla. Kaikilla oli iso into puhua suomea. 

Olen ostanut vuoden 2025 pöytäkalenterin. Hoidettu. 

Joulupostimerkkejä ostettu. Hoidettu. 

Joulukortin saavien osoitelistat tarkastettu. 

Nyt kumisaappaat jalkaan tanssikurssille tuonne tuuliseen märkään säähän. Piristys on taattu! 

 

Kaunista, iloista ja tyylikästäkin kirpparilla

Nätti kerrostarjotin. (En ostanut.) Menneiden aikojen tunnelmaa tai ehkä jotain ulkomaista. Sinivalkoinen taitaa olla aikanaan ollut aika suosittu väri keittiön astioissa ja pyyhkeissä. Meillä ei ole kotona koskaan ollut sinistä muuten kuin satunnaisesti jotain pientä. Yksi kynttilälyhty, muutama Aalto-juomalasi. 

Meillä on kotona valkoinen kerrostarjotin. Ikeasta.

Jouluesineitä laitettu näytille.

Ei ole ainakaan rahasta kiinni jos

haluaa hankkia rekvisiittaa ympärilleen.

Hillityn tyylikästäkin oli tarjolla.

Kuusen muoto on minun suosikkini koristeissa.

Tyyliä tässäkin. Valkoinen ja kulta on hieno yhdistelmä.

Astiassa ei paljon tilaa sisällä, erikoisen paksut reunat. 

Kauempaa katsottuna käsinmaalattua posliinia,

mutta lähempi tarkastelu osoittaa että ei ole.

Kerran olen löytänyt yhden käsinmaalatun

kynttilänjalan kierrätyskeskuksesta eurolla.

Virolainen Aku Ankka eli Miki Hiir.

En ostanut, enkä muutenkaan mitään

noista edellä olevista esineistä.

Ostimme 5 DVD:tä. Käynnistä on jo aikaa, olemme ehtineet katsella nuo. 

Alimmainen (André Wickström) täysi pettymys, jäi melkein heti katsominen kesken. Suomalainen huumori ei taida meihin vedota. Velipuolikuusta pidin aikanaan, ja sitäpaitsi Wickströmin lavakomiikka on joskus ollut hyvääkin.  

Lost in Austen oli erinomainen. Cinderella Story aika mitätön kun ollaan nähnyt tanssiversio, eikä tässä ollut tanssia. Aikamatkustajan vaimo omalla tavallaan hieno ja kiinnostava, mutta ahdistuin. Scrivimi una canzone - leffasta tykkäsimme. Tuo sattui olemaan italialainen DVD, mutta katsoimme alkuperäiskielellä eli englanniksi ja tapamme mukaan englanninkielisin tekstein. Ei siinä olisi suomeksi niitä ollutkaan. Voi olla että katsomme jonain päivänä italiaksi dubattuna italiankielisin tekstein. 

Hauskat löydöt. Ricky Martinin ja Darren Hayesin lauluja heidän varhaistuotannostaan. Jälkimmäisesssä huono äänitys. Kyllä ovat noista ajoista kehittyneet sekä laulajat että tekniikat.  

Olihan tuokin otettava mukaan.

Hirveää koheltamista mutta on siinä oma arvonsa.

Katsomme jonain vuonna. 

 

Nämä olivat jääneet julkaisematta.

Syyshortensian viimeiset kukat lokakuussa.

Pieni metromatka Itiksestä Rastilaan

 Kello 9 keskiviikkoaamuna.

Ajoin ensin kotoa bussilla Itikseen.

Sitten metrolla Vuosaaren suuntaan.

 Väliasema oli Puotila, tässä jo tulossa Rastilaan.

 Ikkunasta näkyy meri. 

Kotvan aikaa matkataan maan päällä.

 Meri näkyy toisellakin puolella junaa. 

Matka kestää 4 minuuttia Itiksestä Meri-Rastilaan.

 Humps ja perillä ollaan.

 Liukuportaat vievät minut maan päälle.

 Kauniisti vihreällä valaistut.

 Vilauksessa ylhäällä.

 Siistiä, avaraa ja tarkoituksenmukaista.

 Katson vielä taakseni. Tuossa koneessa 

leimaan lippuni kun palaan opettamasta.

 Kävelen tuosta vasemmalle muutaman minuutin.

Pientä nostalgiaa ilmassa... Sain nimittäin hiljattain tietää että opetustilamme ei välttämättä ole enää ensi vuonna käytettävissä. Asia selviää puolen kuun jälkeen.   

Kumma miten jutut nousevat uuteen arvoon kun ne uhkaa menettää. Tuntiopettajan työ on muutenkin hiukan uhanalaista. Kevään ryhmän syntyminen riippuu siitä ilmoittautuuko siihen tarpeeksi osallistujia. Tämä ryhmä oli siitä hassu tapaus että ensi oli 3 ilmoittautunutta ja olimme jo vähällä perua. Sitten sinne alkoi loppumetreillä ilmestyä nimiä. 10 otettiin ja 15 jäi jonoon. 

Tähän postaukseen tuli innostus sekä Saran Walk With me - haasteesta että halustani tallettaa blogiin muistoja työmatkasta jos en enää menekään tuonne ensi kaudella.

Hauska muisto viime keskiviikolta. Odotin Itiksessä metroa ja huomasin afrikkalaisen miehen joka tuli portaita alas, musiikkia korvalapuista kuunnellen ja siihen tanssien eläytyen, niin onnellisen näköisenä että en voinut olla hänelle hymyilemättä. Hän hymyili takaisin ja sanoi: Good morning. Katsoin vielä hänen peräänsä kun hän puoleksi käveli, puoleksi tanssi laituria eteenpäin. Näen aina jotain kivaa joka reissulla mutta tuosta syntyi poikkeuksellisen lämmin fiilis. 

 

Värisyksyn viimeisiä kuvia, säärystimet sekä Jane Austen-muunnelma

Kuin puisto yhden kerrostaloalueen vieressä.

Kuvan otin muutama viikko sitten.

Erikoisia puita.

Kaksi piirakkaa, samalla reseptillä, mutta täytteitä muunnellen. Ensimmäisen tein pari viikkoa sitten, toisen pari päivää sitten. 

Taikinassa on piimää. Päällä omenaa,  raparperia ja mustikoita. Raparperi oli jälkimmäisessä soseena, ekassa palasina. Pakastimesta.

Ostin säärystimet, myös samat mustina. (Prisma)

Sekä mustat että beiget olen jo testannut tanssitunneilla. Vielä voi käyttää pikkukenkiä ulkona kun laittaa  leg warmers säääriä lämmittämään.

Oli hyvä leffa. Ylpeys ja ennakkoluulot-kirjaa ja -elokuvaa rakastava nuori nainen pääsee Jane Austenin maailmaan salaisen oven kautta ja alkaa elää romaanin tapahtumissa. 

Vielä muutaman syyskuvan räpsin ohimennen torstaina. 

Popkornipensas.

Yhä vähemmän lehtiä puissa ja pensaissa.

Kaunista. 

Kuljin yhden naisporukan ohi ja satuin kuulemaan seuraavaa: "Hänen nimensä oli Heli, ja ajatelkaa että hänen sukunimensä oli Kopteri!" Joku kommentoi: "No eivät ole vanhemmat siinä paljon ajatelleet." Minulle tuli mieleen että olivat ajatelleet vähän liikaakin. 

Nimi voi olla ihmiselle aikamoinen taakka.

Tai etu, miten sen mieltää.

Pappi oli kuitenkin kieltäytynyt kastamasta kun romaanit aikanaan halusivat pojan nimeksi Valtti Ässä.

Reipas kävely pysähdellen

Tämä on kävele kanssani -  tyyppinen postaus, Saran ideoima. Nämä kuvat ovat ehtineet hivenen verran vanheta, ovat jokatorstaisen kävelyreittini varrelta, kun menen tanssikurssille.  Yli viikko sitten otettuja. 

Ihastuttava puu. Paju, otaksun. Pääsen määränpäähän vartissa reippaasti kävellen, mutta syysmaisemissa pysähdyn tuon tuostakin ottamaan kuvia. 

Stop. Seis. Popkornipensas!

Lehtimatto. Paksuntunut viime viikosta.

Iik miten paljas maisema. Tuossa oli mitä kaunein ja tuuhein vaahteran lehtien paljous.

Tämä pikkupuu on kääntänyt katseeni monet kerrat.

Kyllä edelleenkin kuvan ottamisen aikana,

mutta kuva ei tee sille oikeutta. 

Oli oikeasti kauniimpi.

Toisinaanhan kuvasta tulee kauniimpi kuin alkuperäisestä kohteesta, mutta kyllä tämä koivu oli paljon lumoavampi ja hehkuvampi kun sitä livenä katselin. Ei välity läheskään samanlaisena kuvaan. 

Vaahreranlehtien pöyheä pilvi veti minua puoleensa. Siitä oli saatava kuvamuisto, vaikka jouduin sitä varten menemään röyhkeän lähelle yksityispihaa. Todella viehättävä, mutta pieni kaipuu hiipi mieleen. Olisin halunnut kuvia tammenlehdistä. Ne ovat ehdoton suosikkini.

Ooh, kuin tilauksesta seuraavasta kulmasta kääntyessäni. Täydellliset muodot, värien vaihtelua yhdessä ja samassa paikassa.  

Tuossa oli kuvia sekä meno- että paluukävelyltä. Meno iloisen odotuksen tunnelmissa, paluu ihanan tanssitreenejä seuraavan hyvänolon fiiliksen vallassa.