Jo on hellettä pidellyt

Näihin aikoihin Salme tavallisesti oli ahkerana metsässä mustikoita keräten.
Paistettiin mustikkapiirasta, keitettiin hilloa.
Mustikka kiisseliä oli jälkiruokana ja survottua kuningatarhilloa metsämansikoista ja vatuista mustikoiden kera. Se kruunasi letut.
Mutta nyt Arvokin  sai nähdä niistä  vain unta. Mustikat ja marjat olivat pieniä ja kurttuisia.
Oli liian kuuma.

Hellettä oli viikko toisensa jälkeen.
Metsät ja pihamaat kuivuivat niin että kävellessä kumisi jalkojen alla ja nostatti ilmaan pölyä. Kaivossa vesi aleni viikko viikolta ja Arvo laski huolestuneena paljastuvia kaivonrenkaita ja nyt säännösteltiin jo kasteluvettä.

Kasvihuoneesta ei saatu tänä vuonna kurkkuja, muutama tomaatti jaksoi sinnitellä. Tuuletuskaan ei auttanut.

Kaikki muukin oli vähän nuupallaan - kuten Salmen mieli.
Salmea harmitti tämmöinen helle. Niin monta asiaa jäi tekemättä ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaan.
Matonpesuakaan ei enää kannattanut tehdä, vedet olivat liian lämpimät ja sameat.
Ei jäänyt paljon muuta kuin pihakeinu ja kirjapinot.

Yöt olivat vintissä tukalat ja Arvo olikin kantanut patjat ja petivaatteet kamarin lattialle.

Alakerta oli paljon viileämpi.
Ja kun päivällä piti kaikki ikkunat ja ovet kiinni ja yöksi taad avattiin, sai alakerrassa nukuttua.
Mutta kyllä olisi Salmelle jo kelvanneet vaikka syys sateet, niin oli uuvuksiin saakka nyt vaan oleiltu. Velttoilullakin on rajansa, huokaa Salme.

Tuomas tuopi, Knuutti viepi

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuutti pois sen viepi... tai jotenkin sinne päin, Salme tuumaa.... ja haikeana seisoo vielä hetken kuusen valossa.

Kuules Miiru, nyt on taas se hetki, kun sammutetaan valot, riisutaan koristeet ja annetaan joulun mennä.

Ja Salme antoi samalla mennä paljon muutakin...

 Arvo kantoi sohvaa ja siirsi pöytää ja hiki päässä punnersi kirjahyllyä sentti sinne, toinen tänne... ja jossain välissä viimein päätti hipsiä hiljaa Naapurin Isännän navetalle. Aina oli hyvä käydä katsomassa miten Salmen possut ja elikot voivat talven hoidossa.

Salme oli syksyllä saanut uuden ompelukoneen ja nyt kun joulu oli ohi, saattoi vaihtaa uudet, jo aiemmin ompelemansa verhot.

Ja mieleen jo hiipi kevät ja kasvit ja piha... pitäisi kukillekin vaihtaa mullat... ja alkaisi siementen kylvö.

Vinttiin vielä uudet verhot,
mutta sitten otetaan siemen luettelot ja tarkastetaan vanhat varastot...

Salme oli keittänyt perunat
ja tehnyt lihapullakastikeen.
Arvokin ennätti siihen... miten aina haistoikin ruuan, hymyili  Salme.

Arvo oli jouluna ilahduttanut Salmea kampauspöydällä.  Siitä oli vieläkin hyvä mieli. Arvolla  oli jäänyt kesän saunan rakentamisesta nikkarointivire päälle.

Vintissä odotti myös  Salmen vanha nukketalo.

Takaseinä ja katto vähän olivat irvistäneet, kun se vinttikomerosta nostettiin esiin, mutta Arvo kiinnitti ne.
Sitä olisi mukava alkaa sisustamaan... jos ei kevät kiireet pukkaisi päälle.

Arvo kyllä toppuutteli, että kyllä sieltä vielä oli pakkaset ja lumisateet tulossa, ei sitä vielä kevääseen päästä, vaikka lumetonta ja lauhaa yhä olikin, joten hyvin on aikaa vielä nukkekodillekin.

Kampauspöydän kiitti on tilattu: Pikkiset 

ja koottu maalattu.