Salme

Tänään on ollut jännä päivä ja töissä ihan mahdottoman vaikeata olla... ootin pakettia ja kotiin pääsyä- ja tulihan se!

Salme

Salmen kanssa kohtasimme ensi kerran kesällä. Ja tuolloin hän ei vielä ollut edes valmis, mutta aivan samantekevää - rakkaus syttyi saman tein. Hän kertoi samalla olevansa: Salme.
Taru ei ollut ollenkaan innoissaan pienen nuken tekemisestä, mutta teki sen kuitenkin. Hänellä oli aivan vapaat kädet tehdä minulle elämää rintamamiestaloon; nuori, vanha, mies, nainen ihan mikä vain - ja miten on Taru osunut täydellisesti - siellä ei voisi asua kukaan muu. Kiitos! Hän on kuin koru.

 

Ja Salme astuu taloon...
Hyväntahtoisesti katsoo, mutta ymmärrän kyllä;
"Jahas, ei siis olko-ovea... uskaltaakos tänne mennäkään..."

Varovainen kurkistus eteisestä keittiöön....

 

 

Ja vinttiin Salme haluaa kurkistaa

 

 Kovin on huteraa täällä tämä meno, kun kaikki kaiteetkin puuttuu - on niin paljon remontoitavaa.

 

Salme istahtaa vinttikamarinsa tuoliin ja kas, kuppi kuumaa on odottamassa..

Niin, Salmen isä on kotoisin Kauppakylästä ja sodan jälkeen hänet heitettiin tänne eteläiseen Suomeen, niin kuin kaikki Kauppakyläläiset, kuin siemenet pitkin jäljelle jäänyttä Suomenmaata.

Salmen isä rakensi sitten tämän talon...

 

 

 Vielä alakertaan - Salme on vähän pyörällä päästään...

 

Salme istuu kamarin sohvalle (miten on tämäkin niin sopiva!) 

 

Salme istuu ja katsoo ympärilleen - vähän huokaisee, miettii, että ei olisi arvannut, että muutaman vuoden päästä on takasin tässä omassa kodossa asumassa. Mutta kun äiti puolivuotta sitten menehtyi sairastettuaan vuoden ja isä oli kuollut jo aiemmin, niin ei Salme halunnutkaan myydä taloa.

Talo ei koskaan ollut tullu aivan valmiiksi, isä oli sodassa haavoituttuaan sairastellut lopun ikäänsä eikä sitä ikää ollut sitten riittänyt kovin pitkään. Sen verran, että Salmen oli saanut aikaiseksi ja talon alulle, pihaan perunavaot ja marjapensaat ja elää oli yritetty köyhässä Suomessa.

Salme istuu ja tuumaa - niin, kyllä tässä pärjää - paljon on tehtävää, mutta eiköhän siitä selvitä.

 

 

Salme on niin täydellisen pieni ja niin kaunis, sopii joka huonekaluunkin ja joka huoneen soppeen - ja niin on luonne ihana ja koko olemus. Iloinen, positiivinen, elämää täynnä ja uskoa, että kaikesta aina selviää ja kaikki kääntyy parhain päin.

Tästä tulikin pitkä rakkaustarina!
Taru - Kiitos!

Ihan vaan joukko kuvia

Kun rakentelee, on talo tyhjä - melkein, mutta silloin tällöin on ihan pakko päästä kalustamaan ja sovittelemaan asioita paikoilleen...

 

Keittiössä

Siellä on paistettu voisarvia
Ja seinällä on uusi käspaikka - hylly on omatekemä, mutta ihastuttava kirjontatyö Marjal-Leena Laakson käsialaa. Aivan ihana.
Astiat Kaisan ja niin pientä, että ei meinaa ymmärtää..

Vintti on työn alla - ja tämä etuhuone hakee nyt tehtäväänsä. Ensin ajattelin jättää sen viimeistelemättä, rakennusvaiheeseen; puruja parrujen väliin, seinät paperilla ja vintti täynnä pyykkiä kuivumassa...  ,mutta monta muuta mukavaa asiaa on alkanut elää mielessä.. tässä pitää taasen ottaa tuumaustauko

 

Keittiön apupöytä muutti eteiseen. Tiskivadissa Kaisan tekemät tiskiharja ja pulloharjat. Ne on reilun sentin mittaset, ihanat. Vadit ja ämpärit on omaa tekoa.

Seinällä oleva peili taasen Kaisan. Ja mikä hionta  reunoissa, olikos se jokin fasetti...?

 Ja Salmen huoneessa on PorinMatti. Se oli alhaalla ensin, mutta kyllä se kuuluu tänne.
Ja seinällä taasen Kaisan peili, sain valita ihanan hiukan särkyneen, "elämää nähneen". Se olkoon nyt tässä, kun Salmelle en aatellut sitä veskiä.... Mutta koskaanhan ei tiedä.

Ja tässäkin kuvassa paljastuu sellaista mitä silmin en nähnyt; alahylly oli lattialla..

Ja Kaisan ihanat astiat; Salmen perintöporsliinit katettuna. Mariskooli Saaran käsialaa.

Ja mattojen mallailua... Jokin niissä vihreissä alkoi pistää vastaan,,,, ja nämäkään ei ihan... jokin on pielessä, mutta mikä!

 

Lattialla lötköttää sohvanaihio...

 

Purkkia ja taidelasia; Kaisaa ja Saaraa

 

Ja Erjan (Helander) ihana peili. Sen takapuolella on sellaista ihanaa vanhaa paperiakin... 

Niin, tämä yksi huone....

 

Salmen vintillä

 

Vintin teko on viehättänyt minua jo siitä saakka, kun saranaepisodi saatiin päätökseen.
Katto ei ole maalissa ja vähän tuntuu, että taidan repiä vielä kerran peltiteipit ja tehdä sen uudelleen..
Mutta siitä huolimatta Salmella on nyt vinttikamari. (juu, Elina, ei ole valmis, kesken on :), mutta jo hahmottuu.)

Komeroa pitää vintissä olla. Sellaista Salmella on nyt koko seinän pituudelta. Saapas nähdä koska Salmen muuttokuorma kurvaa pihaan :)

 Vinttikomeron seinät on paperoitu ruskealla paperilla ja lautaa on lattiassa.

 

 

Sänkynä on mielikuvitus heteka, kun sitä oikeata ei vielä ole, mutta kyllä sellainen pitää jostain saada.

Lauta lattia ja fb kirppikseltä tilatut laattapaperit -  seinään ne sitten päätyivät tapetiksi.
Helanderin Erjan ihana tuoli - siinä Salme istuu ja lukee kirjoja ja haaveksii...

Piianpeili on Mirkan käsialaa markkinoilta. Pöytä taasen Luodon Eijalta saamani kaavat ja pienensin sen sitten tähän 1:18 mittaan. Väri oli taas sellainen jota haettii; se oli valkea, ruskea, harmaa, vihreä ja nyt taas ruskea, olkoon näin.

Kalamalja on Kaisan tekemä ja lattialla sitten Salmen fiikukset.
Fb:n nukkekotiharrastajien vinkkejä - puolukan lehtiä viikonvaihteen metsäretkeltä ja tammenterhon kupuja. Niistä on Salmen fiikukset tehty.

 

 

Koskahan saan puhdin laittaa ikkunat.... ja paaaaljon muuta, mutta kyllä Salme täällä jo viihtyisi.