Toipilaana

 Nyt jo hymyilen sille. Se visiteerasi kerallani pitkän tovin. Pelko. Minulla oli sovittuna visiitti sairaalaan viime maanantaille. Pieni operaatio, jota ei kuulemma olisi tarvinnut jännittää. Saati pelätä. Mutta . Sisukkaasti soitteli sisälläni pelko omituisia säveliään. Lakkaamatta jaksoi muistuttaa itsestään. Sitten poistui. LÄhti ja jätti rauhaan. Siitä saan kiittää ystäviäni. Siitä kuuluu myös kiitos Isälle. Fil.4:6-7 tupsahti Sanaksi sähköpostiini juuri sillä hetkellä , kun sitä muistutusta tarvitsin! Ystävältä saamani runo saapui parantamaan omalta osaltaan  siihen hetkeen. Kiitos Anu! Töissä kaksi ystävää jakoivat pelkoa kanssani sanoin ja rukouksin. Rutistan teitä rakkaasti! JA mitä teki Isä?! Lähetti sisäisen rauhan. Menin sairaalaan luottavaisin mielin. Kaikki meni hyvin ja nyt jo istun tässä pienen tovin ja kuiskaan kivulle...pysy syrjässä hetki....Toipuminen on alkanut.

Sunnuntaina vietimme koko päivän ulkona. Tanssitin haravaani, pyörähdin sen sylissä hitain rauhallisin liikkein. Nautin! Siivoilimme terassia kevätkuntoon ja hevoskärrytkin pääsivät talvihuppunsa alta esiin. Suuri ruukku odottelee vehreyttä sisäänsä. Pian, ihan pian. Kunhan haavat paranevat ja pääsen kykkimään multaisin sormin. Voi, miten odotankaan sitä! Puutarhatyöt kutsuvat minua rakkaammin kuin koskaan. Jännä juttu, miten jokin tuikitavallinen puuhailu tuntuukaan niin uskomattoman kutkuttavalta, kun sitä ei pääse hetkeen tekemään. Kiitollisuuden siemenet olen jo istuttanut. Muut odottavat vielä siemenpusseissaan:)

Nyt hipsuttelen hiljaa lepäämään. Kuuntelen tyhjän kodin ääniä ja unelmoin puutarhatöistä!

Suljen silmät ja muistelen sunnuntaipäivää pihamaalla......

Josko jo ensi viikolla voisin taas kulkea nuuhkimassa mullan tuoksua.....

Uutta puhkeaa esiin....

Västäräkistä vähäsen......niin. Västäräkki saapui tutulle paikalle pesänrakennuspuuhiin. Samalle paikalle katon harjan alle. Tervetulleeksi sen toivotimme. Luonto heräilee talviunestaan hiljalleen. Kuin venytellen nautinnollisesti. Minä nautin sen seuraamisesta. 

Jurgen Werth kirjasessa Hyvän päivän ajatuksia:
Jumala tekee suuria. Myös silloin kun ne toisinaan näyttävät pieniltä. Näkymättömiltä.

Jes. 43:19
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin- ettekö huomaa?

Oi, minä ainakin huomaan! Tutkailen luontoa ja sen pieniä ihmeitä. Ihaillen huokailen ja liikutun. Itsekseni höpisen kiitollisena ja hämmästelyni mitta on ääretön!

Tänään olen viettänyt kotipäivän tyttösemme kanssa. Korvatulehdus saapui hänen kaverikseen. Reipas sairastelija. Tuo rakas pikkuinen. Huomenna jo minä kipaisen töihin ja tyttönen eskariin. Tänään joimme mehut ja kahvit keskipäivällä leikkimökin pikkuterassilla. Pieni hetki yhdessä. Auringon sylissä. Hymyilimme toisillemme onnellista hymyä.

Viime sunnuntaina terassienkelimme muutti omalle kesäpaikalleen. Huiskutti hetkeksi hyvästit sisällä majailevaisille siivekkäille . Ottaa vastaan rappuja nousevaiset saapuvaiset. Tänään söimme iltapalaa ensimmäistä kertaa terassilla. Ihanaa. Kevät on saapunut kerallemme. Lämpö kietoo kätensä ympärillemme. Ottaa lähellensä ja kuiskuttaa suloisia sanojaan. Lupauksiaan laulelee.......Sen riemukas rytmi sykkii rinnassa.
Jumalan suuruus ja rakkaus täyttää läsnäolollaan. KAikki kauneus ympärillä saa huokaamaan pienen kiitoksen. Ihan vain tästä.

pientä ja SUURTA....ILOA ja huolta

Viime maanantaina olin tyttösemme kanssa tutkailemassa lähitienoota. Kevään ensimmäiset polkupyöräretket ovat aina ikimuistoisia. Pysähtelimme matkan varrella ihastelemaan pieniä palasia ympärillämme olevaa. "Kauneus on katsojan silmässä", sanotaan. Niin. Minä poimin silmälleni iloksi pieniä piilossa odottelevaisia! Vanhoissa hylätyissä rakennuksissa ja vajoissa on puhuttelevaa kauneutta, jotakin sellaista haurautta ja elettyä elämää, joka kertoo niin paljon, vaikkei puhu.

Neitokainen huiskutteli kädellään kevätterveisiään aitauksessaan päivää viettäville hevosille.

Voi, miten rakastan tyttösemme höpötyksiä! Lapsen maailma on mahdollisuuksia täynnä! Pienin silmin kaikki on huolettomuuden verhoon kiedottua. Tuosta pulppuilevaisesta ilosta haluan tartuttaa itseeni!

 Kunpa vain osaisi omilleen tasata tietä oikeaa. Antaa evästä matkaan sopivasti. Opastaa ylittämään kuopat ja kiertämään kivet. Silti rohkaista säilyttämään huolettomuus, ilo ja luottamus. Omilleni haluan elämänreppuihin pakata tämän:

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti."

Matt.28:20

Poika 17 v. leikkasi omenapuuvanhuksemme kevätkuntoon. Ajatella, että niistä pitää karsia pois kaikki uusi.....

...jotta ne antaisivat kauneintaan. Minä haluan karsia itsestäni turhan . Kitkeä pois kiireen. Nakata menemään epävarmuuden ja turhan murehtimisen. Lähettää kevättuulten kuljetettavaksi liian täytymisen ja pakon. Viskata viimojen vietäväksi vaatimiset ja valheelliset ajatukset. Silti olen vielä hauras ja heikko. Saan olla. Luvalla levätä ja viipyä Isän sylissä silloin , kun sen aika on.

Tapasin torstaina Sinkkisangon ihanan Anun.

Tunsin pientä jännitystä kulkiessani kohti kahvilaa. Sellaista mukavaa ja turvallisen tuntuista odotuksen tuomaa! Voi, miten hetkessä huomasin tavanneeni uuden ystävän! Jutustelimme pitkään. Kahvila sulkeutui ,mutta jatkoimme viereisessä hampurilaispaikassa:) lähdevettä siemaillen. Jaoimme asioita elämästä. Sieluntoveruus. Sitä se oli! Miten joku "vieras" voikin heti tuntua niin tärkeältä. Iloitsen ja riemuitsen kiitollisena tästä. Uudesta ystävästä.

Huoli. Pelko.

Opin tällä viikolla huomaamaan, miten onnellinen saan olla läheisteni suuresta rakkaudesta. Se on rikkaus mittaamattoman arvokas. Kun toista ihmistä rakastaa kaikellaan, kasvaa myös huolestumisen hetkellä pelko mittoihinsa. Haluan oppia asettautumaan toisen tunteiden taakse. Ymmärtämään. Joskus vain helposti oma hetki peittää alleen toisen tovin. Carpe diem. Tartun hetkiin ihaniin. Rakkaitani unohtamatta.............

 Heräsin tähän päivään sadepisaroiden kepeän ropinan säestämänä. Kainaloiseni lähti varhain työpäiväänsä aloittamaan. Nuorimmaisemme, tuo ihastuttava höpötteleväinen, kömpi vierelleni kuiskuttelemaan. Kyseli, kuulenko sateenropinan?! Pisaroinnissa oli lupaus. Se siivittää viimeisten lumikinosten sulamista! Se tuo kevättä lähemmäs ja lähemmäs. Luokse ihan! Nyt hörppäisen toisen kupillisen kuumaa ja hipsuttelen lasten kanssa haravoimaan! Tervetuloa kepeä kevät! Vesipisarat poskella ovat kuin ilon kyyneleitä! Jokaisen hyväily saa sielun laulamaan kiitosta! Tänään kiitän rakkaistani. Uudesta ystävästä. Kaikkinaisesta uudesta ymmärryksestä. Hauraudestanikin, sillä saan olla juuri sellainen kuin olen . Kelpaan, riitän. Kiitos!

Tämän päivän Herra on tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!

Ps. 118:24

Askeleita.......

Tämänaamuinen harmaus ulkona on lupauksia pullollaan! Utuverhon lävitse näen valon! Kevät lupaa tulollaan. Pellon multa kuiskii. Se on kuoriutunut lumikuorestaan! Sen tuoksussa on lupaus uudesta!

Vielä ei luonto ole saanut ylleen suloista vihreyttä, mutta sen tuntee jo väreilynä ilmassa. Ihan pian! Tänä pääsiäisenä olen ollut erityisen kiitollinen. Lahjasta, jonka olemme saaneet. Muistelen lapsuuden keväitä:) Lupaus siitä, että pian saa pukea ylleen polvisukat ja kengät ja kipaista kohti lämpimiä tuulia. Siitä huolettomuudesta ja luottamuksesta haluan ottaa oppia itseeni myös nyt. Luottaen saa matkaansa taittaa, luottaen.

Kiitos!

"Se on täytetty!"

Sydämessäni sykkii suuri kiitos.
Miten voisimmekaan käsittää sen rakkauden määrää ja syvyyttä, jonka kohteina saamme tahtoessamme olla!
Ristillä Hän sovitti meidän syntimme.
Hän, viaton, jota ivattiin ja pilkattiin, rukoili syntisten puolesta viimeisellä hetkellään.
Pyysi Isältään anteeksiantoa lyöjilleen.
VAikeni.
"Se on täytetty."

Riemuitse.
Kiitä.
Ylistä.


Pysähdy.
Hiljene.


1.Joh.5:4-5

Hän elää.....

Siunausta pääsiäiseesi!
Iloitse,
riemuitse!