Lauantain löpinöitä ja valon odottelua.....

Ensimmäinen adventti on ihan tässä. Hoosianna raikui lasten suusta perjantaina saatellen minut viikonlopun viettoon iloisin, valoisin mielin. Sydän täynnänsä sitä iloa, joka meille on annettu. LAhjaksi.Nyökkään ja myönnän kaipauksen myös ulkoiseen valoon ja valkeuteen. Viipyy viipymistään, mokoma! Liekö silläkin merkityksensä. Josko valo onkin ensin löydettävä sisimmästään.Asetettava itsensä Isän eteen juuri niin hauraana ja paljaana kuin luonto, joka odottaa ylleen lumiviittaa.

Tähtönen taivahan, osoita tie....vie meidät perille...

Aamulla siippa ja minä kera karvaisten haukahtelijoiden läksimme metsään. Tuomisena hymy huulilla, reipas olo jäljiltä sykkeen kohottavasta taapertamisesta, pussillinen SUPPILOVAHVEROITA. :)

Hieman hullunkuriselta tuntui olla sienimetsällä marraskuun lopulla! Iloitsin saaliista. Nyt lepäilevät hajallaan sanomalehden päällä kuivumassa. Veljeni saa jouluiloa purnukassa. Suussasulavaisia herkkujansa kun ei itse kiireiltään ja kaupunkiasumiseltaan päässyt syksyllä poimimaan.

 

Olen oleva teidän Isänne,

ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.

Näin sanoo Herra ,Kaikkivaltias.

2. Kor.6:18

RAuhaisaa,

ilontäyteistä

1. adventtia

<3

Pettymys.......

Into pulppusi sisuksissani, kun kiirehdin kotiin kaupasta . Ostoskoppaani hypähti viime hetkellä tämännäköinen jouluinen lehti!! Hmmm....Kupponen höyryäväistä ja lukulasit nenulle. MUTTA. Pettymys tömähti sisikuntaani. Olin niiiin pettynyt. Ei mitään minua kutkuttavaa. No, arkku pullollaan menneiden vuosien joululehtiä on onneksi tallessa. Jospa niistä löytyisi lisää inspiraatiota......

 

 Näitä poteleita kesällä huhuilin huutokaupassa laatikollisen ja mitättömällä hinnalla. PAri euroa niistä yhteensä pulitin. Mitäpäs niille tekisi. Terassilta muuttivat sisälle ja nyt peseydyttyään odottelevat pari siellä, toiset täällä. Toimenkuvansa vaan on hämärän huputtama. VAlojako sisälle? Kynttilääkö suullensa?? Tyhjilläänkö vain??

Ymmärrän pullojen näiden ymmälläänoloa. Itselläkin samanmoisia fiiliksiä joskus. Ei oikein tiedä, missä mennään ja mitä pitäisi jaksaa tahi osata. Sitä vaan tönöttää paikallaan. Odotellen. Ja joskus on hyvä olla, vain olla ja antaa elämän viedä.

 

Mietteissä.

Pohtien ja pähkäillen.....

Tummuuden keskelle valoisia aatoksia toivotellen

<3

vALonPiLkaHduKsiA

Tämä lyhty toi iloa ja valoansa kesäiltoihimme terassin kulmalla. Nyt se on päässyt antamaan tunnelmansa sisälle ruokatilan pieleen. Ihastuin tähän yksilöön...se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Viime joulun alla se loikotti kynttilänvaloaan Adalmiinan helmessä. Sitä ei vain voinut olla ihastelematta. Äitini sen synttärilahjaksi minulle sieltä sitten haki:)  Kiitos äiti! Joka ilta sytytän liekin lyhdyn sisään, se jakaa valontuikahduksellaan sisäistä rauhaa Riihipirttiin.

 

 Kaapin päällä kurkkivat purnukassaan pikkuiset lämpökynttilät. Kukin vuorollaan saa olla iltamme ilona, omalla pienellä lämmöllään sulattaa viluisia sydämiä. Kuinka pienellä voikin olla niin isosti vaikutusta! Olen tyytyväinen ja onnellisuus pulputtelee sisälläni. Kutkuttaa odotuksen oivallisesta jännityksestä. Pian se koittaa.... Pieni onnenhetki on kuin ateria nälkäiselle!! TArvitsemme niitä hetkiä päiviimme! Ne pitää vain osata löytää synkänkin päivän kätköistä. Siinä on oma löytämisen riemunsa siinäkin.

 

Viimeiset kukkivaiset. Näitä isoja maksaruohomättäitä olen "levitellyt" kukkapenkkiin sinne tänne. Ne saavat olla viimeiset väriläiskät ennen kuin lumi antaa valkean vaippansa kaikkialle....On lupaillut ja lupaillut, vaan vielä antaa itseään odottaa! Muutaman värikkään katkaisin ja sujautin oven pieleen.

 

Valon pilkahduksia ja onnenhetkiä päiväänne!

HArMAa MaAnANtaI

 Sumun läpi ei tahdo nähdä edes omia ajatuksiaan. KAikkialla on harmaata. Hennot hiutaleet, jotka jo perjantaina heittivät kevyen huntunsa ja valaisivat herkällä olemassaolollaan  maan, ovat jättäneet hetkeksi jäähyväisensä. Lupailivat kyllä uutisissa niiden uutta tuprutusta jo huomiselle.

 

Meillä nuorin lapsista on kuumeessa. Olen hänen kanssaan kotona. Sain aamulla häneltä nallepiirustuksen, jonka taakse oli raapustettu teksti: OLET MAAILMAN PARAS ÄITI. Voiko harmaaseen päivään parempaa toivoa! Eilen vietimme isänpäivää ja herkuttelimme kodassa tulen äärellä. Minusta on tullut laiska kameran kaveri. Se itkee käyttämättömyyttään tuossa vierellä. Sain säädöt siitä sekaisin ja kaikki kuvat ovat rakeisen utuisia. Kuin tämä päivä!! Lupasin tehdä kanssaan uutta ystävyyttä:)

 

Tänään hoivaan ja hemmottelen pientä potilasta. Nautin kiireettömyydestä. Tekemättömyydestä. Lapsen pienistä iloista oppia ottaen. Toivon teille kaikille flunssan kourissa olevaisille pikaista paranemista ja terveille piipahtajille iloa harmauden keskelle!

V i i k O nL O p P u A

 

Tänä viikonloppuna on samoiltu metsässä. Koirien intoa on ilo seurata, kun ne kilvan kuonot metsän ihmeitä nuuskien vipeltävät vapaina ja onnellisina. Rakastan metsää kaikkina vuodenaikoina.Se rauha ja tyyneys. Tuoksut ja tunnelma. Mittaamatonta kauneutta.

Lähimetsässä on upea sammalikko. MOnta lajia. Upottavaa pehmeyttä.

 

 Herkkää . Kaunista.

 

 Pysähtyessä löytää aarteita. Sadunomaisia paikkoja.

 

Tänä viikonloppuna vietiin kynttilät haudoille. Seisahduttiin toviksi. Hautausmaakäynti saa minussa aina aikaan tunteen siitä, miten pieniä me ihmiset olemme tässä kaikessa olevaisessa. Saamme luottaa olevamme kantavissa käsissä. Uskon, että jälleennäkemisen riemu on vielä edessäpäin....

 

 HAutausmaa kylpi kynttilämerenä....

K A U N I S T A.

I H A N A A

Tämä avainnaulakko

(joka kuvassa kupsahtaneena nurinpäin:)

Saapui luokseni TÄÄLTÄ.

Ensimmäinen blogiarvontavoittoni!

Tänä viikonloppuna on myös haravoitu ja haravoitu ja haravoitu!

Tänä viikonloppuna nyt juuri kutsuu sauna ja kuhafileet:)

Kaikkea mukavaa marraskuulle! Joulu on askeleen lähempänä.....