Leikkimökin laittoa.....

Tyttönen pienoinen
sai iskän remppailemaan pikkuriikkisen myös
leikkimöksässä.
Seiniin tuli uutta vaaleutta ja vanhat kapistukset kurkittiin tarkan seulan läpi.
Jotain jäi, jotain läksi.
Iskä nikkaroi hyllyt ja soffapenkin.
Sisustukseen tuli keskeytystä,
kun äitsyn kuume ei ota häipyäkseen:(

Osa ihanuuksista kannettiin omasta huoneesta
mökkileikkeihin.

Näistä hörpittiin makoisat mehut ensikertaa jo
vappuauringon
syleillessä
mökinlaittajia.....

Kesä on tässä ihan.
Viivytään sylissä sen
avataan sydäntä
mukaville leikeille
kaikelle kauniille
pienelle
ihanalle.
Annetaan riemulle sijaa.

Minusta tuntuu, että on aika
hymyillen
vilkuttaa
hetkeksi.......

SIUNAUSTA
KESÄÄNNE!!

Kiitosta KOrkeUKsiiN.....

Maakan postauksen innoittamana ja inspiroituneena
ajatuksiini putkahti uusi HAASTEidea!!
Listaa viisi asiaa, joista olet viimeksi tuntenut
KIITOLLISUUTTA!
Ja anna kiitollisuuden virrata eteenpäin...
haastamalla mukaan
seuraavat
kiitolliset
bloggaajat.....

1. Elämän peruspilarit= ikioma perhe...
Omat lapset, joiden vuoksi välillä nauru raikaa...silmä kostuu liikutuksen kyyneliin, ilo läikkyy yli äyräiden.....ja toisena hetkenä sydän pakahtuu huolesta, murheesta. Heistä jokaisesta olen kiitollinen juuri nyt. Sekä armaasta, rakkaasta elämänkumppanistani, jonka olen saanut rinnalleni kulkemaan.......
2. Elävä usko, jonka siivittämänä elämän näkee helpommin pullollaan iloa ja valoa!
Saan siitä tukea, turvaa, luottamusta.

3. Jokaisesta askeleesta omassa pihapiirissämme. Kaikesta kauniista itseeni iloa imaisen...
...siemaisen sieluuni...
...tuuditan tuulen vietäväksi....
...ammennan aatoksiini....
....ja kiitän.
4. Pikkuriikkisistä asioista.....
....6v neitomme oppi hiljattain kirjoittamaan ja lukemaan...
Nyt saamme iskän kanssa pieniä ihania viestilappusia tyynyn päälle....
Viimeisimmässä luki haparoivalla käsialalla:
OLETE MAILMAN PARAS ÄITI JA ISI
5. Uudesta kesämekosta:)

Iloa ja kiitosta tunnen niin useasta asiasta.
ELÄMÄ
on jokapäiväisen kiitosrukouksen arvoinen.
Kiitän myös niistä vaikeuksista ja koettelemuksista, jotka Isä tielleni
on asettanut. Kaikella on tarkoituksensa.
Suuressa rakkaudessaan
suuressa viisaudessaan
Hän kulkuamme johdattaa.....

MAAKAn siis haastan kiitostansa kertomaan....

Mutta napata saa riemumielin tämän mukaansa jokainen visiteeraaja!!
Kiitosmieltä
kaikkien viikkoon!!

UuTta sekä VAnhAa

Jokin haave pitää aina olla....
....semmoinen pikkuriikkinen:)
Haaveilu tuo elämään ripauksen kutkuttavaa odottelua...
...iloa pienestä.
Viime kesänä jo ihastelin ruokailualustoja.....
....ja jokin aika sitten ne sain.
JIPPII!!!!
Terassin hyllyssä viihtyvät nyt pinossa.
Terhakkaina tarkkailevat ohi kulkevia Riihipirttiläisiä.
Nekin odottelevat...haaveilevat hetkistä, yhdessäolosta.
Saavat ilahduttaa meidän ruokahetkiämme.
NAM!

JA nämä vanhukset ovat palvelunsa palvelleet.
Nyt saavat rauhassa roikkua terassilla seuranamme.
Ajatella...
...aikaa ennen MoccaMastereita...
Monta tarinaa olisi kerrottavana näilläkin.
Muistojansa kenties vaihtavat , turisevat omaa kieltään.
Ymmärtävät. Toisiaan. JA meitä?!
Supattavat Riihipirtin väen touhuista...
nyökkäilevät hymysuin.
<3>

Kiitoksen siemeniä.....

Niin suuri on Hän!
En voi kuin ihmetellä ja ihastella kaikkea
meitä ympäröivää kauneutta!
"Kuuletko kuinka kiitostaan virittää kaikki maa?, kysyy Anna-Mari Kaskinen ihanassa runossaan.....
"Miksi en minäkin kiittäisi joukossa tuulien nyt?".....
<3>

Tie, totuus ja elämä.
Saamme vaeltaa valaistuja reittejä turvaten Häneen.
Luottaen.
Vaikeanakin hetkenä.
<3>

Kielojen huumaava tuoksu saa pysähtymään.
Ne saivat yöllä virkistävästä sateesta puhtia puhkeamiseen.
Kietoudun niiden suloiseen odotteluun.....
Pienet nuput kikattavat...
....ja kohta valaisevat valkeudellaan metsän reunaa.

Olimme torstaina Pirkkahallissa
Michael W Smithin ylistyskonsertissa.

Olin kaikeltani kosketettu.

Mukavia hetkiä viikonloppuusi!
Klikkaa kuvaa.....

Odotus päättyy pian.....kesä on jo kynnyksellä!

Vanha kaivonkansi sai asukkaita.
Ja ruukut odottelevat omiaan...
Pelargonia saa rinnallensa yrttejä, kunhan emäntä ehtii.....

Tähän isoon murattiin ihastuin ensisilmäyksellä.
Se pääsi narsissien tyhjilleen jättämään puusoikkoon.
Aamuisin kastepisarat viettävät juhlaa sen lehdillä.

RAKKAUS
<3
Suurin kaikista.
KESÄ
Odottelu palkitaan
pian....

Kiitos

Luvattoman kauan olen taas ollut poissa täältä.....
Syitä on iso korillinen, mutta en suostu nyt ruikutukselle sijaa antamaan.
Ihan ensin halaan ja rutistan ja kiittelemästä päästyänikin vielä lisää halaan ja kiitän:
KAtia punaisessa torpassaan ja touhun ja töminän keskellä elelevää Maakaa
saamistani tunnustuksista.
Sainpa haasteenkin samalla kertaa, mutta siihen palaan pikkuisen myöhemmin....
Elämä.
Kaikessa kauneudessaan ja toisaalta raadollisessa kauheudessaan.
Pienet asiat kietoutuessaan toisiin pieniin asioihin muuttuvatkin suureksi vyyhdiksi, jonka sisään puristuu ja ahdistus valtaa alaa.
Rukous.
Pienuudessaan sillä on valtava voima.
Sen kokemuksen keskellä olen juuri nyt.
Siinä yksi syy poissaololleni täältä. Vaiko tekosyy??!
Omat pienet murheet tuntuvat mitättömiltä juuri nyt.
Kuulethan Jumala varmasti lausumattomatkin avunpyytöni!
Nukutko sinäkin Jumala?
Heräätkö kuulemaan huutoni?!
Avaan sydäntäni suuremmin ymmärtämään, vastaanottamaan.
Ystävän pyyntö: Rukoilisitko puolestani?
Lujasti ja uskoen, luottaen sen teen.
Kuulethan ISä?!
Minua pientä.

Kaikella on aikansa

Pihapolku
odottelee kulkijaa...
...hetkeksi pysähtyvää,
joka nautiskellen jokaisesta askeleesta
antaisi hymynsä,
soisi sanan taikka kaksi.
Ihastelisi ympärillään avautuvaa
maisemaa.

Pihapenkki odottaa
istahtajaa,
joka antaisi ajan kulkea ohitse,
eikä kiirehtisi itse.
Jotakuta istahtamaan...
....uneksiakseen, nauttiakseen,
vain ollakseen läsnä
kaikessa tässä
kauniissa.

Halkokasa odottaa
pinoajaa....
...reipasta, rallattelevaista
puiden laittajaa,
joka lurauttaisi säkeistön
tai kaksi.
Hikikarpaloa otsalleen haluavaa,
jokaisesta klapista ilakoivaa,
joka jaksaisi
ja jaksaisi....

Metsä-kulta
odottaa...
päähänpistoja hassun isäntäväen:)
Mitähän saavatkaan kaverikseen
ikkuna, kellot, pajukranssi,
hevosenlänget, öljylamput, sarvet.....
....ja kaikki muut metsämme puissa
eläkepäiviään viettävät esineet.

Ruukku iso, yksinäinen
terassilla odottelee...
....saako sisäänsä vihreyttä, vehreyttä, väriä, eloa...
Kuiskaa lyhdyille:
joko odotuksenne siellä on ohi?
Saitteko kynttilät kevätiltoja
valaisemaan?!

Sinivuokko
kallionkupeessa odottelee....
....jännittää....
Saako tänä keväänä
olla vaan!!
Ihan rauhassa vain olla.
Antamassa iloa kauneudellaan.
(mielessään muisto menneiden keväiden vikkelästä poimijasta)

KAsvimaalla
mullat, humukset, hiekat ja turpeet
sulassa sovussa
sekoitetussa tanssissaan
odottelevat,
koska saisivat siemenet iloksensa.
Koska tulisi joku, joka
asettelisi kyltit heinäseipään palasista
kertomaan
olinpaikat salaatin, porkkanan,retiisin
taikka pavun...

PALJON ON ODOTUSTA ILMASSA:)