Neuloottiset Lapasessa

Ihan hepreaa asiaan perehtymättömälle...?

Kokoonnuttiin neuloottisen porukkamme kanssa Lentävään Lapaseen viime keskiviikkona pitämään neulontasessiota. Siellä oli ollutkin oikein sesonkipäivä mitä tulee porukkaneulojiin. Me istuimme iltaa hyvien kahvitarjoilujen, ihanien lankavalikoimien, neuloottisten kavereiden ja neuleidemme kanssa viidestä kahdeksaan. Mukaan lähti tällä kertaa Araucania Botany Lace lankaa ja kuutiopyöröt. Pääsin testaamaan kerijälaitetta ja vyyhdistä muotoutui hetkessä kerä. Ja kerästä alkoi tulla Nurmilintuhuivi saman tien.

Kuva napsaistu Lentävän Lapasen Instagram postauksesta.

Ilta meni siivillä ja kotiinlähtö tuli ihan liian nopeasti. On se vaan mahtava paikka tuo Lapanen! Mahtava harrastus! Ja hitsin mukavaa porukkaa!

Kolmen failuren lapaset

Joo. Näitähän sattuu. Otin pöllölapaset puikoille ja valitsin väreiksi valkoisen ja turkoosin. Seiskaveikan - niin luulin. Kummallista kyllä, valkoinen lanka tuntui jotenkin "keveältä" resoria tehdessä. Olihan se keveää kun se oli Nallea... failure numero 1.

Tein resorin ja nappasin kirjoneulemallin reissuun mukaan. Reissussa vasta huomasin että malli oli lapsen eikä aikuisen. Olin kuitenkin aikuisen lapasia tekemässä... failure numero 2.

Päätin edetä prosessissa ja kilkutin ekan lapasen valmiiksi. Aloitin peukalon neulomisen jossa kohdin huomasin että olin sitten tehnyt peukaloaukon mallin väärälle puolelle.... failure numero 3.

Suunnitelmat muuttuivat siis joustavasti lennossa ja tein lopulta 150 cm pöllölapaset valmiiksi. Nämä pöllöt selkeästi liftaavat - tai ehkä ne peukuttavat sitä että en luovuttanut.

Neuloottiset kirjastolla

Meitä oli tänään yksitoista Neuloottista Mäntsälän kirjastolla neulomassa ja virkkaamassa viidestä kahdeksaan. Tai tarkennetaan, kymmenen neuloottista ja yksi korttiaskarteluhurahtanut. Eivätkä kaikki olleet ihan koko aikaa. Mutta kumminkin, hieno porukka kasassa taas! Kyllä siinä juttu luisti ja puikot kilkkasi.

Kiltti kirjastonsetä otti meistä muutamia kuvia ettei tarvinut irroittaa käsiä puikoista selfien ottamista varten...

Ja mää oon tietty toi punatakkinen blondi joka hymyilee hullun onnellista hymyä puikot ja sukkalangat käsissä. Pienestä se voi ihminen saada iloa. Sata grammaa lankaa ja metalliset puikot jotka on kiinnitetty toisiinsa muovikaapelilla... joo, ja kaikki muumit laaksossa :)

Vaan saatiin vaihdettua kuulumiset, sovittiin kevään treffit ja tehtiin rutkasti käsitöitä. Hieno ilta!

Pakkoneuloosi

Satu bloggasi eilen sivulleen  "elämän ja langan fiilistelyä" hienon kolumnin Keskipohjanmaalaisesta. Imuroin linkin myös omalle sivulleni, sen verran osuva se oli.

"Linkki kolumniin pakkoneuloosista klik"

Minulle pakkoneuloosi iski vuonna 2010, mutta oireet olivat toki nähtävissä jo vuosia aiemmin. Sukkia tuli talvessa kolmet kun edellisenä vuonna vain yhdet. Lankaa lähti kaupasta mukaan yhä useammin. Puikkorepertuaari laajeni, mukaan tuli myös pyöröjä.... äitiysloma ja pesänrakennusvietti olivat viimeinen niitti joka katkaisi kamelin selän. On se vaan ihana harrastus!

Kuvia lähihistoriasta yllä. Ehkäpä teen jonain päivänä tutkimusmatkan neuloosini alkuaikoihin asti ja muistelen hetken mitä matkan varrelle on mahtunut.