Joulurauhaa

Joulurauha on hyvin häilyväinen käsite kolmen lapsen taloudessa, mutta onhan ainakin vapaata... Lapsilla on puuhaa pukin tuomien lahjojen kanssa ja kaikki ne vuorokauden tunnit kun ei ole valoisaa eikä oikein inspiroiva ulkoilusää, voi nysvätä kotona erilaisten kotoilupuuhien parissa. Minä kaivoin esiin äänikirjat pitkästä aikaa ja neuleen tietysti. Huivi on kohta valmis ja kirja on hyvässä vauhdissa. Perfect match!

#alpacaparty

Sitähän minä vaan että käytiin tänään perheen kanssa Lahdessa Kärkkäisellä ja siellähän oli sitten Dropsin Alpacat tarjouksessa. Niin puskista tuli että en ehtinyt psyykata itseäni vaan ostin 400 grammaa lankaa... Kyllä tuli joulumieli nyt itellekin ;)

Loppukirisukat

Tulihan ne valmiiksi! Sukat jotka aloitin yli vuosi sitten, jotka sulloin kaapin perukoille kun kyllästyin projektiin, jotka kaivoin esiin marraskuun alulla ja melkein silloin purin. Sukat oli ajateltu viime joulun lahjakoriin, mutta ehtivät sentään tulevalle joululle. Kokoa 43 ja väritys sama kuin meidän perheen mettämiehen Stihl (moottorisaha).

Huomaa kerän sisään jemmattu parsimislankarulla!

Langan menekki kaksi kerää. Kiitokset Leenalle joka sai minut innostumaan tästä projektista uudelleen. Tai ainakin auttoi keksimmän miten saatan loppuun tylsäksi muuttuneen neuleen :)

Sydänlapaset lumessa

Nämä lapaset tulivat valmiiksi jo reilu viikko sitten mutta jäivät Tampereen messujen jalkoihin. Iltaisin on valokuvaamiseen liian pimeää ja sisätiloissa kuvista tuppaa tulemaan huonoja. Tänään olin sitäpaitsi erityisen tyytyväinen että pääsin tekemään kuvaamisen juuri nyt. Ensilumi satoi eilen maahan ja lumisessa maassa lapaset ovat jotenkin oikein elementissään!

Malli tuttu ja turvallinen "heart mittens" omilla mukautuksilla, lanka seiskaveikkaa ja puikot kokoa 3,5. Perussettiä, mutta vaan niin nätit. Tuo liukuvärjätty seiskaveikka on minusta yksistään aika mörkki, mutta yhdistettynä puhtaanvalkoiseen se näyttää oikein pirtsakalta.

Kädentaitomessuilua Tampreella

Kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Kädentaito messuilla Tampereella "klik". Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja juurikin siksi pidin huolen että pääsin samoille hoodeille myös tänä vuonna. Sain taas muutaman Neuloottisen mukaani matkaseuraksi, joten ajomatka taittui mukavasti rupatellen ja puikkojen kilistessä takapenkillä. Minä toimitin kuskin virkaa joten omat kädet olivat tosin visusti ratissa kiinni.

Viime vuonna tapahtuma vei meikäläistä 6-0. Nyt olin yhtä kertaa viisaampi, joten osasin ottaa rauhallisemmin ja hengitellä syvään ihanuuksien edessä (ennen kuin lappasin niitä mukaani...). Kun paljon on tarjolla mutta kaikkea ei voi kotiin kantaa, on tehtävä valintoja. Tällä kertaa keskityin enemmän välineisiin kuin lankaan. Toikan osastolta mukaani lähtivät kerinpuut ja kerijälaite joihin rakastuin Lentävässä Lapasessa sellaisia testaillessa. Ja koska käsityömessuilta ei voi lähteä kotiin ilman lankaa, koska kerijälaitteeni tarvitsi töitä ja koska Handun langat ovat ihania, tein lankaostokset Lapasen osastolta (jossa Ilu muuten oli itse paikalla)

Messuiltiin kympistä puoli viiteen. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi, hyvä että maltettiin syödä lounas välissä. Ihan joka kojua ei tuossa ajassa ehdi kurkkia, mutta paljon ehtivät silmät herkkuja ahmia. Kotimatkalla kädet syyhysivät jo ihan hirmusti päästä lankoihin ja välineisiin kiinni. Mieli pursusi ideoita ja kaasupoljinta olisi tehnyt mieli kurittaa oikein huolella jotta matka taittuisi rivakasti. No joo, pidettiin kuitenkin sopivasta tilannenopeudesta kiinni...

Kotona viritin heti kerätehtaan keittiöön ja päästin myös muksut mukaan kerimään messuilta hankittuja vyyhtejä. Pienten alkuharjoitusten jälkeen homma lähti pelittämään oikein mainiosti ja keriminen kävi näppärästi jopa perheen pienimmältä - 5 v - kerijältä.

Välinepuolelle tuli hankittua myös MeccoVerstaan käsityökassi ja Ullakon puikonsuoja.

Kirjakauppiaita oli messuilla myös useampia. Tällä kertaa passasin käsityökirjat, mutta innostuin hankkimaan kirjan nimeltä Onnellisuusprojekti. Kirjan esittelyä lukiessa pienen pieni keittiöpsykologini heräsi ja halusi tietää lisää. Kirjasta lisää jahka olen tutustunut siihen syvällisemmin.

Summarum: hienot messut taas, ihana päivä, mukava seura, inspiraatioita ja hauskaa tekemistä taas pitkäksi aikaa eteenpäinkin. Näihin tunnelmiin. Nyt vetäydyn toteuttamaan itseäni :)

Vuoden sukat

Vuosi sitten juhlittiin Lentävän lapasen 2 v synttäreitä ja muutama päivä sitten kolmivuotisia. Tuli siinä synttäreillä puheeksi että ostin edellisten kekkereiden aikaan oranssit sukkalangat joista piti tulla saapassukat joululahjaksi ukkokullalle. Projekti alkoi viime marraskuussa, emäntä kyllästyi het alkuunsa ja puolivalmis sukka hautautui kaapin perukoille.

Tätä ufoutumisen tuskaa kun avauduin porukassa, niin sain neulekaverilta hyvän vinkin. Jos neuletyö kyllästyttää, ota se näkyville ja päätä kutoa sitä neljä kerrosta päivässä. Vain neljä, ei enempää.

Minä otin vinkistä vaarin ja kaivoin ruttuisen ja surullisen sukanalun esiin. Täytyy tunnustaa että harkitsin hetken luovuttavani. Sitten sisuunnuin, otin puikot kauniiseen käteen ja aloitin. Ja hei, tein vähän enemmän kuin neljä riviä... Ehkä kuusi. Alku sekin, tavoite ylitetty.

En edes tiedä mikä näissä sukissa tökkii. Ehkä se on yksivärisyys, vaikka toki pirteä väri onkin kyseessä. Tai sitten se on mallin yksinkertsisuus, tai ohut lanka ja hidas edistyminen. Tiedä näistä. Ehtivät ehkä pakettiin tälle joululle, tai sitten seuraavalle. Nou stressi.

Mä oon öissä töissä... neulemyymälöissä...

Lentävän Lapasen 3 v neuleiden yön jälkimaininkeja täällä vaan... :)

Hitsin mukava ilta oli jälleen kerran. Paljon tuttuja, paljon tuntemattomia, paljon ihania lankoja, paljon uusia ideoita, sopivan tukuisasti suolaista ja makeaa purtavaa, taukojumppaa, yllätyspalkintoja ja shoppailua.

Tällä kertaa suunnitelmissa oli hankkia huivilangat ja laittaa jotain uutta puikoille. Langaksi valikoitui syntisen pehmeä ja söötti Handun merinovilla 80% silkki 20%. Sadan gramman vyyhdillä oli 800 metriä lankaa. Onneksi lapasessa on mahdollisuus lainata kerijälaitetta ja kerinpuita jotta tuo määrä lankaa siirtyy vyyhdiltä keräksi tosi reippaasti. Rullaati-rullaati vaan ja kerä oli valmis.

Huiviohjeeksi valikoitui Heidi Alanderin Peipponen ja puikonvirkaa toimittamaan rupesi kolmosen 80 senttinen hiilikuitupyörö. Materiaalit kohdillaan, nyt on loppu enää itestä kiinni!

Kuudelta aloiteltiin talkoot ja puoleenyöhön asti kilkuteltiin. Kaikki nurkat ja penkit neulojia täynnä ja tunnelma katossa. Kiitokset taas kerran Lapasen väelle - ootte te mahtavia!

Sinisiä sydämiä

Tämä malli kaivautuu aina vaan esiin! Eri värivariaatioilla lapasista saa tosi makeita, eikä malli kyllästytä kun aina tulee erinäköistä jälkeä. Malli on aikanaan Pitsiä ja palmikoita sivustolta bongattu ja minulle kovasti mieleinen.

Arjen mölyssä (kolme lasta talossa) ja telkun ääressä riveillä pysymistä auttaa yksikerainen pahvista askarreltu riviapuri. Kartonkia, mattoveitsi ja viivotin - avot riviapuri on valmis. Nopeeta, helppoa ja halpaa. Suosittelen.

Tällä kertaa väripariksi valikoitui valkoinen ja siniraidoitettu Seiskaveikka. Kolmepuolikkaan puikoilla ja silmukkamäärällä 48 tulee näistä tumpuista minun käteeni tiiviisti istuvat. Kirjoneuleen kyseessä ollessa voisi puikkokoa ehkä kasvattaa neloseen. Niin ja tapoihini on tullut oikaista ohjetta sen verran, että teen lapasen yläreunan kavennukset ja peukun yksivärisinä. Resorinkin tein vaan yhdellä langalla 1 o 1 n periaatteella. Alkuperäisessä ohjeessa resorin oikeat tehdään toisella värillä ja nurjat toisella värillä. Minun maltti ei tahdo sitä kestää eikä jäljestä meinaa tulla kovin tasalaatuista.

Aika nätille näyttävät minun silmään vaikka itse sanonkin.

Jämälankalapaset

Ei ehkä jämälankaa termin virallisessa merkityksessä, paremminkin lapaset puolikkaasta kerästä joka jäi toisista pienistä tumpuista. Pirteät värit ja nopeat neuloa. Passelit tähän vaiheeseen elämää kun höyryän kovasti muissakin harrastuksissa.

Seiskaveikkaa. Lapaset koossa 150 cm.

Kurpitsasoppaa

Tein muutama vuosi sitten elämäni ensimmäisen kurpitsasopan koska sain naapurin rouvalta kurpitsan, enkä tiennyt mitä muutakaan siitä voisi tehdä. Perhe kehui soppaa kovasti silloin. En tiedä miksi, mutta sen koomin en ole soppaa tehnyt. Ei loogista selitystä...

Tänään innostuin sitten jostain yhtä epäloogisesta syystä soppapuuhiin. Ostin kauniin, melkein kolmekiloisen kurpitsan kaupasta - harmi kun en ottanut siitä kuvaa, oli meinaan oikein valioyksilö. Surffasin netistä soppaohjeen, kas tässä OHJE, ja keittelin sopan. Ohje oli oikein toimiva ja sopasta tuli erinomaista. Ohjeen ohi lisäsin vähän valkosipulijauhetta ja timjamia. Ja suolaa enenmmän kuin ohjeessa mainittiin.

Koska materiaalia oli yllin kyllin kahteenkin soppaan, tein puolikkaasta pyrettä (keitin vaan pieniä lohkoja pienessä määrässä vettä ja soseutin sauvasekottimella). Pyre menee pakkaseen odottamaan seuraavaa keittokertaa. Sieltä vaan sulamaan, kermat ja mausteet sekaan, kiehautus ja soppa on valmis.

Tässä kuvat jotka ehdin napsia ennen kuin soppa katosi parempiin suihin:

Pieniä paketteja

Käsityötehdas käy edelleen vajailla kierroksilla, mutta jotain pientä on kuitenkin päätynyt pakettiinkin asti laitettavaksi. Kummitytön synttäriviemisiksi lähti (leluteollisuuden tuotteiden lisäksi) lapaset kylmiä kelejä odottamaan.

Seiskaveikkaa. Silmukoita 40. Valepalmikkoa 3 o 2 n ja kolmen kerroksen väleillä. Alkuperäistä ohjetta siis muokattu hieman. Törmäsin tähän ideaan jonkun kanssaneulojan blogissa ja nappasin vinkin heti omaan käyttöön.

Lähipiirin nuorelle herralle puolestaan valmistuivat merinovillaiset junasukat pieniä varpaita lämmittämään.

Mukavia pikkuprojekteja talvea odotellessa. Routa kutimukset käsiin ajaa... ;)

"Käsinvärjätyt" villasukat

Kesäloman mökkireissulla (heinäkuussa) mukana olleet sukanalut valmistuivat vasta eilen. Hidastelu johtui osin muista menoista, osin itse työhön kohdistuneista haasteista... Neulontavaiheessa tuli nimittäin mutkia matkaan kun keskeneräisen työn ja kerän päälle kaatui mukillinen lomajuomaa. Ei kahvia. Sisäpiirin neulontaporukka on tietoinen tuotteen koostumuksesta, mutta jääköön täällä kertomatta.

No mutta. Juoma kaatui, lanka värjäytyi - oli sitten justiin valkoinen lanka kyseessä - ja minä hätäilemään että mitens tästä selvitään kun inhoan purkamistakin yli kaiken.

Upotin siis puolivalmiin sukan ja lopun kerän merivesisaaviin ja huljuttelin hullun lailla. Sitten vettävaluva kerä ja kutimus pyykkitelineelle kuivumaan. Tovinhan se otti että kerä kuivui... ja siinä ajassa lopahti vähän intokin.

Kaivoin kuitenkin jokunen päivä sitten somasti luomuvärjätyn teokseni esiin ja päätin kilkutella loppuun. Hauskathan niistä tuli. Joku jo kyseli kovasti että mitäs käsinvärjättyä erikoislankaa minulla sukissa on.... käsinvärjättyä tosiaan! Ihan omin loppakourin mukini kaadoin ;)

Sukat siis luonnonvalkoista (ruskeaksi käsin raidoitettua) Seiskaveikkaa koossa 35.

700 sisään, 100 ulos

Ihan hyvällä suhteella mennään siis syksyä ja neulomisen sesonkia kohti ;) Sain eilen illalla pitkän uurastuksen jälkeen vihdoin sukat puikoilta. Lankaa niihin meni vajaat sata grammaa. Samaan aikaan kun sukat valmistuivat tuskallisen hitaasti, täydentyi kuitenkin lankavarastot hyvinkin reippaasti. En päässyt (taaskaan) Cittarin tarjouslaarin ohi... ja Mäntsälän Sepänmäen markkinoilta mukaan lähti ihanan pirteän sininen sukkalanka. Että silviisiin. Pimeitä ja sateisia syysiltoja odotellessa.

Voihan kesä ja kutimukset

Harvassa ovat olleet kauniit kesäpäivät, tiheämmässä sateiset ja tuuliset. Siedettävät ilmat on käytetty sataprosenttisesti ulkoiluun ja liikuntaan ja sietämättömät sisätöihin ja neulomiseen. Tällä logiikalla voisi ajatella että enemmänkin olisi valmista tullut lankarintamalla, vaan puikolta ovat päässeet vain yhdet pienet sukat ja kaksi paria sukanalkuja odottaa etenemistä. Kovasti on urheilu vienyt mukanaan tänä kesänä, ei huono harrastus tietty sekään.

Aamukahvipöydässä loma-aamuina surffailen käsityösivuja ja ihailen muiden aikaansaannoksia. Nälkä kasvaa ja ideat muhivat takaraivossa. Syksymmällä taas rykäisy tätä sorttia :)

Käsityöläisten päivä Sepänmäellä

Mäntsälän Sepänmäellä oli tänään ohjelmassa käsityöläisten päivä. Neulomisen ja virkkaamisen iloa olivat tietysti esittelemässä tuttuun tapaan paikalliset Neuloottiset.

Työn alla oli sukkaa, mekkoa, huivia ja nuttua. Puikkojen ja koukkujen heiluessa vaihdettiin vinkit ja kuulumiset. Aurinko lämmitti aitan seinustalla istuvia neulojia mukavasti. Onneksi kahvilasta sai ostaa virvoketta. Jätskiä, mehua, kahvia tai vaikka suolaisen piiraspalan taikka lounasruoan.

Työnäytöksiä saatiin myös mm. pellavan karstauksesta, rukilla kehräämisestä, sepän töistä, nahkatöiden tekemisestä ja koristepitsin valmistuksesta.

Minulla olivat pienimmät muksut mukana. Hyvin riitti virtaa ja tekemistä 7 ja 4 vuotiaille Sepänmäen hienossa miljöössä. Vanhoja tavaroita, mielenkiintoisia hämyisiä mökkejä, pihaa jossa juoksennella ja muutama kana jota ihmetellä.

 

Kävijöitä oli jonkun verran, mutta enemmänkin olisi tiluksille mahtunut. Tapahtumaa voisi ehkä markkinoida hieman aktiivisemmin. Mainostaa kätevää lounasmahdollisuutta lapsiperheille, mainita mahtavista puitteista jotain, organisoida vielä enemmän mahdollisuuksia vierailijoille osalistua itse tapahtumaan. Me neulojat ainakin jaetaan mielellään ilosanomaa ihan kaikille, eikä vähiten seuraavalle sukupolvelle - tulisihan siinä taattua Neuloottisten kerhon jatkumo :)

KIP eli knit in public

Ihana melkein ex tempore tyyppinen neuletapaaminen järjestyi eiliselle illalle Lentävään Lapaseen! Tapahtuma oli järjestetty yleisön pyynnöstä ja hieman etuajassa, sillä virallinen KIP päivä on vasta tänään. Somen syövereistä kävi kutsu ja kun aika sattui sopimaan omaan kalenteriin niin Järvenpäähän kävi matka. Sain muutaman paikallisen neuloottisen Mäntsälästä mukaan ja lisäksi porukassa kulki meikäläisen jälkikasvusta nuorin. Me ollaan tuolla vasemmassa laidassa Essin kanssa.

Ilta oli aurinkoinen, joskin tuulinen. Lapasen edustalle ei ilta-aurinko paista, joten siinä neuloessa oli mukavan raikasta, lähes kylmä. Sisällä puolestaan oli hyvinkin lämmin, joten vuorottelutaktiikka toimi parhaiten lämmönsäätelyyn.

Paikalla oli toistakymmentä neulojaa illalla, osa oli käynyt visiitillä jo päivällä. Aurinkoinen keli ja mökkikausi verottivat hieman osallistujamäärää, mutta mukavaa meillä oli silti. Herkuteltiin taas piirakoilla ja jäätelöllä, vaihdettiin kuulumiset ja suunniteltiin tulevia töitä.

Kiitos menee jälleen kerran Lapasen väelle mukavasta illasta!

Maltti on valttia

Tänään on ollut suurien oivallusten päivä. Järkeni kertoi minulle (taas kerran) että hiljaa hyvä tulee, oma suoritus, yksilölaji, ohjelman mukaan, ei hötkyilyjä, ota iisisti, nauti matkasta, ja kaikki muut mahdolliset järkevää toimintaa ohjaavat sloganit. Olen unohtanut ne lenkkeillessä "klik" ja melkein unohdin ne neuloessakin. Voisi melkein ajatella että olen suorittaja. Omasta mielestäni olen kuitenkin vain "vähän keskivertoa enemmän innostunut"....aika monesta asiasta.

Tänään tulivat valmiiksi lyhytvartiset kotisukat (joita olen tehnyt ihan sika-kauan) HehHeh. Ei tää niinku ole mikään kilpailu, mutta olishan se hauskaa jos uusia töitä tippuisi puikoilta pari kertaa viikossa...

Lanka Fabelia, puikot kokoa 3,0 ja silmukoita varressa 4x18 ja terässä 4x17. Aika löpsäkät kolmeysin jalkaan. Tulee omaan käyttöön.

Retuperällään 4 vuotta tänään!

Niin se aika menee... bloggailu-urani alkoi 2011 Novitan neulomosta, josta siiryin melko pikaisesti bloggeriin. Tästä se Retuperällään aikanaan alkoi "klik". Jostain kummasta hätäpäissäni keksin nimimerkikseni Retu. Sitä ei ehtinyt kauan miettiä kun piti saada blogi pystyyn. Retuperällään sen sijaan viittaa siihen, että harrastusten lumoissa tuppaa tylsemmät kotihommat jäädä tekemäti eli retuperälleen. Pari vuotta sitten tämä Retu innostui kovasti myös nuoruusvuosien intohimosta eli liikunnasta ja syntyi Retureippailee niminen blogi jossa aiheet pyörivät kovasti juoksun, pyöräilyn ja joskus uinninkin ympärillä.

Käsityörintamalla on neljässä vuodessa puikoilta päässyt pääsääntöisesti sukkia, lapasia, myssyjä ja huiveja. Muutama yritys muitakin tekeleitä on toki mukaan mahtunut, mutta se niistä. Ompelua olen yrittänyt välillä, ja hieman virkkaustakin. Ja sitten ottanut taas puikoille tutut ja turvalliset tumput tai sukat. Olisi muuten ollut kiva esitellä vuosipäivän kunniaksi jotain erityistä, mutta työn alla on - taas - ihan vaan perussukat.

Tässä muutamia poimintoja matkan varrelta...