Ostin tänään vähän lankaa. Oikeesti vähän. Valkoista, siloista - neljä pientä kerää. Näitä on etsitty jo monta viikkoa monen kaupungin monesta kaupasta, ja vihdoin tärppäsi!
Mutta näitä lankoja ei neulota eikä virkata, ei ollenkaan! Itse asiassa niistä otetaan pikku pätkiä, jotka hetken päästä laitetaan roskiin ;(
Siis tosi on, että kunnon lankahamsteri löytää langanostamisen ilon siitäkin, kun pitkän etsimisen jälkeen löytää ostettavakseen perheen lempihammaslankaa ;D
(En kummiskaan merkkaa niitä lankavarastooni ;D)
torstai 26. maaliskuuta 2009
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Noroa
No niin, tässä on nyt sitten nämä mun ekat Noro-sukat. Tämmöiset näistä tuli.
Tein ihan tavalliset lyhyet perussukat, kun sellaisia ainakin itse tarvin eniten, lanka riittää toisiinkin, vähän pidempiin, joita tänään bussissa jo aloittelin.
Neuloin kakspuolikkailla melkein niin tiukkaa kuin pystyn, silti 48 silmukkaa riitti mun 39-koipeen sopiviin sukkiin. Ja resori on jotenkin ihan kamalan lötköä ja samalla joustamatonta, mutta kaipa ne sukat jalassa pysyy.
Olin jotenkin niin pettynyt lankaan ekan sukan neulottuani, etten jaksanut kauheesti keskittyä etsiessäni väristä samaa kohtaa, ja pieleen meni siinäkin, pinkkiä olikin paljon enemmän kuin ekassa sukassa. Mutta eipä tuo haittaa, ei niiden ihan samanlaiset tarvi olla. Ja toisesta parista tulee varmaan vielä eriparisempi kuin tästä ekasta.
Mutta on tässä yksi asia josta mä tykkään, nimittäin tuo liukuen vaihtuva väri. Pinkkiä on ehkä vähän liian pitkä jakso, mutta muuten tykkään kyllä, mukavaa noiden raita- ja pätkävärjättyjen jälkeen.
Tänään – jos jaksan, otan telkkarineuleeksi Cloud-takin, joka on menossa jälkimmäisessä hihassa. Jos en jaksa ajatella, niin sitten virkkaan sitä Bambino-peittoani, joka ei vaadi yhtään ajattelemista. Sukat säästän kumminkin matkatyöksi.
Ai niin, nää Noro-sukat painaa vain 41 grammaa.
Tein ihan tavalliset lyhyet perussukat, kun sellaisia ainakin itse tarvin eniten, lanka riittää toisiinkin, vähän pidempiin, joita tänään bussissa jo aloittelin.
Neuloin kakspuolikkailla melkein niin tiukkaa kuin pystyn, silti 48 silmukkaa riitti mun 39-koipeen sopiviin sukkiin. Ja resori on jotenkin ihan kamalan lötköä ja samalla joustamatonta, mutta kaipa ne sukat jalassa pysyy.
Olin jotenkin niin pettynyt lankaan ekan sukan neulottuani, etten jaksanut kauheesti keskittyä etsiessäni väristä samaa kohtaa, ja pieleen meni siinäkin, pinkkiä olikin paljon enemmän kuin ekassa sukassa. Mutta eipä tuo haittaa, ei niiden ihan samanlaiset tarvi olla. Ja toisesta parista tulee varmaan vielä eriparisempi kuin tästä ekasta.
Mutta on tässä yksi asia josta mä tykkään, nimittäin tuo liukuen vaihtuva väri. Pinkkiä on ehkä vähän liian pitkä jakso, mutta muuten tykkään kyllä, mukavaa noiden raita- ja pätkävärjättyjen jälkeen.
Tänään – jos jaksan, otan telkkarineuleeksi Cloud-takin, joka on menossa jälkimmäisessä hihassa. Jos en jaksa ajatella, niin sitten virkkaan sitä Bambino-peittoani, joka ei vaadi yhtään ajattelemista. Sukat säästän kumminkin matkatyöksi.
Ai niin, nää Noro-sukat painaa vain 41 grammaa.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Hidas, laiska vai kiireinen?
Olenkohan mä tullut hitaaksi vai laiskaksi käsityöntekijäksi viime aikoina – vai olenko vaan ollut liian kiireinen? Nyt eletään jo maaliskuun loppupuolta ja tässä kuussa valmistuneiden töideni saldo on 1 kappale, 48 grammaa. Tai siis 1 pari, sukkapari Step-langan jämistä. Tässäpä kuva:
Nää on neulottu kakspuolikkailla ja ovat muutenkin ihan samanlaiset kuin melkein kaikki neulomani sukat, resorivartiset perussukat. Kuvassa näyttävät vähän kurttuisilta, muta se johtuu siitä, että kamera on nyt vaihteeksi siellä osoitteessa, jossa ei ole höyryrautaa (eikä vaakaa), joten kuva on napattu heti kun sukat valmistuivat, tänään ne pääsi puntarille ja blogiin ja varmaan huomenna saavat hiukan höyryä niskaansa ja sen jälkeen pääsevät odottelemaan, että joku ne joskus ottaa käyttöön.
Seuraava sukkapari, joka on nyt puikoilla, on Norosta, ja täytyy sanoa, etten kyllä oikein ollenkaan tykkää siitä ylihintaisesta ja ylikierteisestä langasta. Mutta onpahan kokeiltuna. Palataan niihin sitten joskus…
Mutta siitä tykkään, kun aamulla aurinko nousee taas niin aikaisin että ei tarvi pimeässä lähtee liikkeelle, ja illallakin näkee vähän jotain työpäivän jälkeen. Ja kadut on toisin paikoin jo melkein sulat ja muutenkin on niin kevättä rinnassa… :D
Nää on neulottu kakspuolikkailla ja ovat muutenkin ihan samanlaiset kuin melkein kaikki neulomani sukat, resorivartiset perussukat. Kuvassa näyttävät vähän kurttuisilta, muta se johtuu siitä, että kamera on nyt vaihteeksi siellä osoitteessa, jossa ei ole höyryrautaa (eikä vaakaa), joten kuva on napattu heti kun sukat valmistuivat, tänään ne pääsi puntarille ja blogiin ja varmaan huomenna saavat hiukan höyryä niskaansa ja sen jälkeen pääsevät odottelemaan, että joku ne joskus ottaa käyttöön.
Seuraava sukkapari, joka on nyt puikoilla, on Norosta, ja täytyy sanoa, etten kyllä oikein ollenkaan tykkää siitä ylihintaisesta ja ylikierteisestä langasta. Mutta onpahan kokeiltuna. Palataan niihin sitten joskus…
Mutta siitä tykkään, kun aamulla aurinko nousee taas niin aikaisin että ei tarvi pimeässä lähtee liikkeelle, ja illallakin näkee vähän jotain työpäivän jälkeen. Ja kadut on toisin paikoin jo melkein sulat ja muutenkin on niin kevättä rinnassa… :D
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Saalista
Tänään sitten taas loppui langanostolakko tältä erää!
Mulla oli tänään pari tuntia aikaa töitten ja neuletapaamisen välillä ja kummasti tieni vei pariin lankakauppaan. Kumma juttu muuten, olen vaikka kuinka monesti kävellyt ihan onnistuneesti saman lankakaupan ohi, mutta jostain päähäni on näyttää fiksaantuneen ajatus, että neuletapaamispäivänä olisi mukamas myös ostettava lankaa. No, ekasta en ostanut mitään (aploodit siitä mulle), mutta toisessa sitten sorruin ostoksiin. Kuvia mulla ei nyt juuri ole kun se kamera on taas muualla, mutta kuvitelkaa mielessänne – veikkaan että melkein jokaiselle lukijalleni tulee ihan oikeanlainen kuva mieleen, kun kerron ostaneeni kerän punaviolettipainotteista Noro kureyon sock yarnia. Sitten kuvitelkaa kaksi 50 gramman keräpalleroa oikein pehmoista ja siloista tummanruskeaa merinovillaa (Katia Merino 100%). Tämmöiset kerät tahtoivat mukaani yhdestä lankakaupasta – oikeastaan menin ihan tarkoituksella sen Noron takia kyseiseen kauppaan – mullahan ei ole vielä koskaan ennen ollut Noroa, niin eikös se ollutkin ihan pakollista neulojan yleissivistyksen vuoksi! Ja sitä paitsi mulla on bussineuleenani nyt viimeinen ohut sukkalankajämäni.
Kuvitelkaa sitten vielä 12 kappaletta 50 gramman keriä vitivalkoista akryylillä pehmitettyä puuvillaa tosi halvalla saatuna. Eihän niitä voinut olla ostamatta entiseltä neulojalta, kun kerran niitä lankakeriä hipelöidessä päähän syntyi selvä kuva mallista, joksi ne langat tahtoisi tulla. Kun vaan ehtisi neuloa sen kesäksi!
No, siinä ne olikin ne iloiset lisääntymisuutiset lankalaatikossani! Tappiotakin tuli tänään – neuletapaamisessa mulla napsahti poikki kaarevaksi vääntynyt kakspuolikas bambusukkapuikko. Sniif ja yhyy! Harmittaa! Pakko mennä ostaan uusi paketti, koska nyt mulla on enää kahdeksan kakspuolikasta sukkista ja yhdeksän on minimi, jos tahtoo neuloa molempia sukkia yhtaikaa. Ja arvatkaa kuinka mulle silloin käy kun meen sinne puikkokauppaan, kun siellä kumminkin osuu silmiin joku vastustamaton lankapallero!
Niin ja vielä kiitos seurasta kaikille tän iltaisille kanssaneulojille, oli taas tosi mukava ilta! Ja Hepsille kiitos kyydistä!
Mulla oli tänään pari tuntia aikaa töitten ja neuletapaamisen välillä ja kummasti tieni vei pariin lankakauppaan. Kumma juttu muuten, olen vaikka kuinka monesti kävellyt ihan onnistuneesti saman lankakaupan ohi, mutta jostain päähäni on näyttää fiksaantuneen ajatus, että neuletapaamispäivänä olisi mukamas myös ostettava lankaa. No, ekasta en ostanut mitään (aploodit siitä mulle), mutta toisessa sitten sorruin ostoksiin. Kuvia mulla ei nyt juuri ole kun se kamera on taas muualla, mutta kuvitelkaa mielessänne – veikkaan että melkein jokaiselle lukijalleni tulee ihan oikeanlainen kuva mieleen, kun kerron ostaneeni kerän punaviolettipainotteista Noro kureyon sock yarnia. Sitten kuvitelkaa kaksi 50 gramman keräpalleroa oikein pehmoista ja siloista tummanruskeaa merinovillaa (Katia Merino 100%). Tämmöiset kerät tahtoivat mukaani yhdestä lankakaupasta – oikeastaan menin ihan tarkoituksella sen Noron takia kyseiseen kauppaan – mullahan ei ole vielä koskaan ennen ollut Noroa, niin eikös se ollutkin ihan pakollista neulojan yleissivistyksen vuoksi! Ja sitä paitsi mulla on bussineuleenani nyt viimeinen ohut sukkalankajämäni.
Kuvitelkaa sitten vielä 12 kappaletta 50 gramman keriä vitivalkoista akryylillä pehmitettyä puuvillaa tosi halvalla saatuna. Eihän niitä voinut olla ostamatta entiseltä neulojalta, kun kerran niitä lankakeriä hipelöidessä päähän syntyi selvä kuva mallista, joksi ne langat tahtoisi tulla. Kun vaan ehtisi neuloa sen kesäksi!
No, siinä ne olikin ne iloiset lisääntymisuutiset lankalaatikossani! Tappiotakin tuli tänään – neuletapaamisessa mulla napsahti poikki kaarevaksi vääntynyt kakspuolikas bambusukkapuikko. Sniif ja yhyy! Harmittaa! Pakko mennä ostaan uusi paketti, koska nyt mulla on enää kahdeksan kakspuolikasta sukkista ja yhdeksän on minimi, jos tahtoo neuloa molempia sukkia yhtaikaa. Ja arvatkaa kuinka mulle silloin käy kun meen sinne puikkokauppaan, kun siellä kumminkin osuu silmiin joku vastustamaton lankapallero!
Niin ja vielä kiitos seurasta kaikille tän iltaisille kanssaneulojille, oli taas tosi mukava ilta! Ja Hepsille kiitos kyydistä!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Suunnitelmia ja tilastoa
Kylläpäs aika on taas vilahtanut nopeasti eteenpäin. Tarkoitus oli blogata viime viikonloppuna, mutta kun en saanutkaan silloin mitään käsitöitä valmiiksi, niin sitten se kirjoittaminenkin jäi. Eikä mulla vieläkään mitään valmista ole, mutta aattelin kertoa edes keskeneräisistä, joita yhtäkkiä onkin taas useampia. Ja helmikuun saldoakin voisi vähän vetää yhteen.
Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.
Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.
Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.
Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.
Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.
Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.
Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:
Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.
No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!
Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.
Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.
Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.
Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.
Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.
Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.
Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:
Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.
No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Kamelilankaa
Viimeistelin maanantaina toista kuukautta kesken olleen neuletakin, eli ompelin kappaleet kasaan ja virkkasin etureunaan kaitaleen. Kuten kuvasta näkyy, sopivia nappeja mulla ei ollut (kookospähkinänkuoresta tehdyt oli liian vaaleat), mutta vein silti takin äidilleni sovitettavaksi ja sille tielle tuo tekele sitten jäikin. Äiti lupasi itse hommata ja ommella napit siihen, joten mun osalta takki on valmis.
Tässä hätäisesti napattu kuva:
Takki on neulottu Novitan Came-langasta, joka pitää sisällään villan lisäksi kamelia. Tosi ihanan kevyt ja silti lämmin neule, painaa 395 grammaa. Neuloin vitosen puikoilla, on pikkuisen liian harvaa, mutta mukavan tuntuista. Lankaa jäi vielä aika paljon, ei ihan samanlaiseen takkiin, mutta aattelin että jospa saisin vaikka jonkun lyhythihaisen, tai edes liivin itselleni. Täytyy tehdä ylhäältä alas, että saa niin pitkän kuin lankaa riittää.
Ennen sitä liiviä on kuitenkin vuorossa Cloud-jakun valmistaminen, siitä puuttuu enää hihat, kaulus ja etureunat. Saa nähdä tuleeko hamsterikuussa valmiiksi!
Tässä hätäisesti napattu kuva:
Takki on neulottu Novitan Came-langasta, joka pitää sisällään villan lisäksi kamelia. Tosi ihanan kevyt ja silti lämmin neule, painaa 395 grammaa. Neuloin vitosen puikoilla, on pikkuisen liian harvaa, mutta mukavan tuntuista. Lankaa jäi vielä aika paljon, ei ihan samanlaiseen takkiin, mutta aattelin että jospa saisin vaikka jonkun lyhythihaisen, tai edes liivin itselleni. Täytyy tehdä ylhäältä alas, että saa niin pitkän kuin lankaa riittää.
Ennen sitä liiviä on kuitenkin vuorossa Cloud-jakun valmistaminen, siitä puuttuu enää hihat, kaulus ja etureunat. Saa nähdä tuleeko hamsterikuussa valmiiksi!
maanantai 23. helmikuuta 2009
Mummuruutuja ja sukkia
Sainpas välillä jotain käsitöitä valmiiksikin!
Virkkasin jämälangoista + luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pienen peiton äitilleni lämmittämään telkkaa katsoessa. Tämän peiton mitat on vain 87 x 118 cm, äiti siis toivoi tämmöistä pientä lämmikettä eikä mitään täyskokoista peittoa. Ajatuksissa (siis suunnitteluasteella) tämä peitto on muhinut vuoden alusta, mutta ensimmäisen isoäidinneliön eli mummuruudun (niin kuin joku bloggaaja näppärästi ”suomensi”) virkkasin tähän peittoon vasta reilu viikko sitten. Eilen illalla sain sitten reunuksenkin virkattua ja saman tien kääräisin peiton rullalle, että näin paljonko tuo tekele painaa. Ja se painaa 730 grammaa.
Peitto on siis virkattu kolmepuolikkaalla koukulla seiskaveikan ja muitten suunnilleen saman paksuisten lankojen jämistä. Ideana oli käyttää kaikenmaailman lankoja, ihan ennakkoluulottomasti, myös raitalankoja, vaikkei ne oikeesti sovi näihin ruutuihin ollenkaan. Ei siis ollenkaan, kaikista rumimmat ruudut on raitalangoista, joissa väri vaihtui aina väärässä kohdassa. Niinpä en sitten antanut itseäni ollenkaan haitata senkään, jos tavallinenkin lanka loppui kesken kerroksen. Ilokseni sain kulutettua tähän paljon pieniä lankanyyttejä, joille olisi tosi vaikeaa keksiä mitään muuta käyttöä. Ja päätarkoitushan on lämmittäminen, ja lämmin tää oli – ainakin sylissä reunaa virkattaessa.
Mutta tässä peitossa ei siis ole kahta samanlaista ruutua, ja nuo luonnonvalkoiset reunat tasoittavat sekamelskaa kummasti, niin että kokonaisuus ei ihan niin kauhea olekaan, vai mitä?
Jep. Ja tässä vielä sukat, jotka valmistui joskus alkuviikosta, mutta blogataan vasta nyt. 110 grammaa seiskaveikan jättiraitaa kolmosen puikoilla. Mulle itelleni kai.
Näiden töitten myötä sain lankahamsterisaldoni nousemaan kilon paremmalle puolelle, joten olen aika tyytyväinen. Seuraavaksi kai valmistuu Came-kamelitakki, mutta se on neulottu jo aikaa sitten, joten se ei lisää hamsterigrammoja (ellei sitten viimeistelybonuksena) – jos edes ehtii helmikuun puolella. Ja sitten jonossa on Cloud-takki ja ufotunika. Muuta ei nyt kesken olekaan. Ajatuksissa muhii yksi liivi tms. lämmitin, pari huivia ja pari kesätunikaa, joihin laatikostani kyllä löytyy langatkin.
Mutta nyt mulla on kumminkin hiihtoloma!
Virkkasin jämälangoista + luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pienen peiton äitilleni lämmittämään telkkaa katsoessa. Tämän peiton mitat on vain 87 x 118 cm, äiti siis toivoi tämmöistä pientä lämmikettä eikä mitään täyskokoista peittoa. Ajatuksissa (siis suunnitteluasteella) tämä peitto on muhinut vuoden alusta, mutta ensimmäisen isoäidinneliön eli mummuruudun (niin kuin joku bloggaaja näppärästi ”suomensi”) virkkasin tähän peittoon vasta reilu viikko sitten. Eilen illalla sain sitten reunuksenkin virkattua ja saman tien kääräisin peiton rullalle, että näin paljonko tuo tekele painaa. Ja se painaa 730 grammaa.
Peitto on siis virkattu kolmepuolikkaalla koukulla seiskaveikan ja muitten suunnilleen saman paksuisten lankojen jämistä. Ideana oli käyttää kaikenmaailman lankoja, ihan ennakkoluulottomasti, myös raitalankoja, vaikkei ne oikeesti sovi näihin ruutuihin ollenkaan. Ei siis ollenkaan, kaikista rumimmat ruudut on raitalangoista, joissa väri vaihtui aina väärässä kohdassa. Niinpä en sitten antanut itseäni ollenkaan haitata senkään, jos tavallinenkin lanka loppui kesken kerroksen. Ilokseni sain kulutettua tähän paljon pieniä lankanyyttejä, joille olisi tosi vaikeaa keksiä mitään muuta käyttöä. Ja päätarkoitushan on lämmittäminen, ja lämmin tää oli – ainakin sylissä reunaa virkattaessa.
Mutta tässä peitossa ei siis ole kahta samanlaista ruutua, ja nuo luonnonvalkoiset reunat tasoittavat sekamelskaa kummasti, niin että kokonaisuus ei ihan niin kauhea olekaan, vai mitä?
Jep. Ja tässä vielä sukat, jotka valmistui joskus alkuviikosta, mutta blogataan vasta nyt. 110 grammaa seiskaveikan jättiraitaa kolmosen puikoilla. Mulle itelleni kai.
Näiden töitten myötä sain lankahamsterisaldoni nousemaan kilon paremmalle puolelle, joten olen aika tyytyväinen. Seuraavaksi kai valmistuu Came-kamelitakki, mutta se on neulottu jo aikaa sitten, joten se ei lisää hamsterigrammoja (ellei sitten viimeistelybonuksena) – jos edes ehtii helmikuun puolella. Ja sitten jonossa on Cloud-takki ja ufotunika. Muuta ei nyt kesken olekaan. Ajatuksissa muhii yksi liivi tms. lämmitin, pari huivia ja pari kesätunikaa, joihin laatikostani kyllä löytyy langatkin.
Mutta nyt mulla on kumminkin hiihtoloma!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
