Keittiön kalustaminen etenee

Vähintäänkin riittävän kauan kesken ollut keittiöprojekti jatkuu! Eikä nyt puhuta mistään pikkuisesta pintaremontista, vaan kaikki lattiarakenteet, ulkoseinien koolaus ja pellavalla lisäeristys, pinkopahvitus, hellan muuraus, kaapistojen teko ja muutama muu "pikkuhomma" on työllistänyt ihan mukavasti. Aikaahan tähän kaikkeen on mennyt monia vuosia, keittiö kun ei ole ollut ihan siellä tärkeysjärjestyksen kärkipäässä... Täällähän on ollut käytössä väliaikainen "kamarikeittiö", johon keittiötoiminnot siirtyivät aikoinaan. Viemäriä ja juoksevaa vettä ei kamarissa (tai muuallakaan talossa) ole ollut. No, nyt on. On tää hurjaa!

Keittiön alakaapin rakentelua.

Keittiiön olen edellisten vuosien aikana haalinut sieltä sun täältä vanhoja, kimpilevyisiä keittiökaappeja ajanjaksolta joka kattaa noin vuodet 1930-1955. Monenlaista kivaa kaappia on. Mutta alakaapistoa en löytänyt mistään... Siispä sellainen oli tehtävä! Samalla alakaappi piilotti sisäänsä lämminvesivaraajan, putkistot, sähkövedot ja muut tekniset asiat. Kaapiston alla on lattiakaivo ja valuma-allas. Jos sattuu vesivahinko, niin valuva vesi menee suoraan lattiakaivosta viemäriin, eikä jää kastelemaan lattioita.

On tää tarkkaa hommaa nääs!

Nupikoiden säätämistä.

Alakaapin ovet ovat vanhat, kierrätyksen hengessä Mesänkylän navetalta ilmaiseksi saadut. Sopii tyyliin aivan täydellisesti! Nupikat, eli vetimet sen sijaan niistä puuttuivat, mutta minulla oli jemmaksessa jostain entisöintiprojektista ylijääneet keittiökaapin vetimet, jotka oviin ruuvailin. Samanlaiset olin jo aiemmin laittanut myös yläkaappiin, eli tiskikaappiin. Siitä kun puuttui vetimet myöskin... Alakaappi on tehty puusepäntyönä helmiponttipaneelista ja maalattu pellavaöljypohjaisella maalilla.

Herrajjee! Vettä! Hanasta! Ei voi olla... Ooo...

...on se vettä. Huh!

Pientilallakin on nyt siis juokseva vesi ja keittiössä viemäröinti. On tää outoo. Mutta ehkä tähän tottuu. Kuten eräs työkaverini sanoi minulle, niin kuulemma on aivan normaalia että on juokseva vesi, tiettävästi lähes kaikilla suomalaisilla taloon tulee vesi. No tiiä sitte. Toisaalta elämä helpottuu, mutta sitten taas... Kyllä tästä ikäänkuin jotain nyt puuttuu? Kun ei tarvitse enää kauhoa vettä ämpäristä tai hellalla olevista kattiloista. Ja käydä ulkona pesemässä naamansa, olipa sää mikä tahansa.

Katsokaahan viteo, jolla Pientilan Ukko maistelee ensimmäistä kertaa vettä hanasta!

Tällee sitä ennennii vaa kuupalla lämpöset vetet emalikattilasta otettii.

Kaapiston valmistuttua siirryttiin sitten saman tien lattian kimppuun. Lankuthan ovat talon alkuperäistä tavaraa. Vain joitain yksittäisiä rikottuja lankkuja jouduin aikoinaan sihen vaihtamaan. Lattian huolellisen imuroimisen jälkeen paklasin sen. Tämän jälkeen muuan punasaappainen nainen hioi sen ja maalasi. Maalina oli tälläkin kertaa Sateenkaarivärien Lattiamaali, joka on osoittautunut monin verroin vaikkapa Uulan lattiamaalia paremmaksi. Ennen kaikkea kestävämmäksi ja sitkeämmäksi. Uulan maalin kun kuluttaa jopa se, että kani majailee samalla kohtaa ja lähtee siitä liikkeelle... No niin. Pahallehan tämä maali haisee, mutta liesituuletin päälle niin ei tarvitse sitä suotta nuuhkia!

Lattian paklausta.
Lattiassa oli satoja naulanreikiä,
sillä siinä oli lastulevyt ostohetkellä...

Keittiön ikkuna ja sen listoitusta.

 Myös listoitushommia olen tehnyt, samoin kiinnitellyt jo aiemmin tekemiäni ovipielilautoja. Ikkunanpielilaudat sen sijaan oli tehtävä yksilöllisesti ja vasta sitten, kun kaapisto valmistui. Listat kun on kolottu kaappien mukaan... Vähän listahomma on vielä kesken, mutta kaippahan sekin aikanaan valmistuu. Tai sitten ei, eikös jokaisessa talossa ole aina se viimeinen lista kiinnittämättä? :D

Punasaappainen lattiamaalaaja työssään.

Punasaappaisen naisen mielestä talossa pitää olla keittiö. Taitaa tuo ihan asiaa puhella...