Tunnelmia

Huomenta! 

Yritetäänpä täältä taas hihkua hieman kuulumisia, kun isäntäkin jo totesi että blogia pitäisi varmaan jo päivittää?! ( Se käy siis salaa lukemassa ;) Tuntuu kaikki vapaa-aika kuluvan tuolla vaatehuoneen uumenissa, mutta viimekerran epätoivon parahdukset ovat poissa ja kaaos alkaa hiljalleen asettua aloilleen. Kassikaupalla on tavaraa, lelua ja vaatetta lähtenyt kiertoon. Ihana tunne kun asiat ovat selkeämmin siellä missä niiden pitäisikin olla. Vielä toki hommaa riittää, mutta nyt kaikki alkaa näyttää jo paremmalta.

Viikonloppuna sain kuitenkin pitää hengähdystauon remontista, kun tapasin ihania lapsuudenystäviäni jokavuotiseen perinteiseen tapaan. Meillä on mahtava kuuden hengen porukka naisia, joiden kanssa olemme olleet yhteydessä kaikki nämä vuodet kouluiästä asti.
Pitkät välimatkatkaan eivät ole meitä lannistaneet vaan pyrimme tapaamaan 1-2 kertaa vuodessa, ja vaihdamme kuulumisia myös sähköpostin välityksellä. Usein otamme lapsetkin mukaan tapaamisiin, mutta tilat meinaavat vaan hieman loppua kesken, kun lapsia on meillä yhteensä jo 15 :)

Voitte vain kuvitella kuinka menoa, vauhtia ja naurua riitti ystäväni uutukaisessa, tilavassa omakotitalossa. Illan tullen lapset lähtivät mummuloihinsa, ja mieheni otti meille pari lisälasta hoiviinsa, niin me naiset saimme vielä rauhassa parantaa maailmaa teekupposten ja herkkujen äärellä. Olipas kyllä todella ihana ja rentouttava viikonloppu!
Ystävät ovat aarteita :)

Sunnuntain sulokkaisiin hetkiin kuului vielä kuppi glögiä, rivi suklaata ( tai no...puoli levyllistä suklaata ;) sekä vuoden ensimmäinen joululehti!

Tästä se taas hiljalleen käynnistyy...
joulurakkaus!

Mutta nyt kaappi kutsuu. Täytyy käyttää vapaapäivän rauhallinen hetki hyväkseen, vaikka varmaan lenkkikin tekisi terää viikonlopun herkuttelujen jälkeen ;)

Mainiota maanantaita!

Iida Emilia

Viikonlopun kuulumiset

Heippa! 

Syysloma ja viikonloppu sujahti niin hetkessä ohi, etten ehtinyt oikein sitä huomaamaankaan! Lapsilla olikin nyt vain kolmipäiväinen loma, enkä itse saanut kuin yhden vapaan samaan syssyyn, mutta isäntä sai sentään viettää kunnon laatuaikaa tyttäriensä kanssa :)

Lauantaina nautittiin upeasta syksyisen kirpsakasta ja aurinkoisesta säästä. Raikkaalla pikkupakkasella hoitui taloyhtiön pihahommat talkoiden merkeissä mukavasti. Omakin piha saatiin laiteltua talviteloille.

Sunnuntaina heräiltiinkin sitten vastapainoksi sateenropinaan 
ja tuota tylsää harmaankosteaa keliä riitti koko päiväksi.
Kyläilyreissu anoppilaan höyryävän herkullisen kalakeiton äärelle lämmitti mieltä.

Loppuillan tuskailin lastenhuoneen parissa. Meinasi alkaa usko loppua omiin visioihin, joiden kuvittelin olevan jotenkin selkeämmät. Vaatehuoneen purku ja muuttaminen pikkuiseksi huoneeksi ei ollekkaan ihan pikkujuttu! Huh sitä tavaran määrää! Toisaalta ihanaa että kaiken saa nyt käytyä läpi ja laitettua turhat kiertoon....mutta toisaalta homma tuntuu ihan loputtomalta suolta.

Pienissä tiloissa saa kyllä todella laittaa aivonystyränsä hommiin, jotta saisi säilytyshuolet ratkaistuksi. Katsotaan nyt kuinka tässä lopulta käy! Menköön sitten syteen tai saveen ;)

Tämän vanhan kuvakollaasin myötä toivottelen teille kaikille:

Iloa uuteen viikkoon!

Iida Emilia

Ps: Kiitokset kauniit kivoista kommenteistanne edelliseen tapettipostaukseen :)

Kirsikankukkia lastenhuoneessa

 Meidän lastenhuoneen seinällä kukkii nyt kirsikkapuu...kesät talvet! 

Huomaan hipsiväni vähän väliä huoneen ovelle ihastelemaan tätä herkkää kukkivaa tunnelmaa, joka lumoaa minut täysin kauneudellaan. Tapetti tuo huoneeseen ripauksen ylellisyyttä sekä lämpimän ja kodikkaan fiiliksen. Isäntä sanoikin, että huoneesta puuttuu enää vain sellainen mummolan tuoksu. Niinpä. Juuri sellaista vanhan talon tunnelmaa hainkin :)

Tapetin valitsimme tyttöjen kanssa jo keväällä Tapettitalon upeista, runsaista valikoimista.
Olin ihastellut pitkään tapettitalon kauniita vanhanajan malleja ja miettinyt mihin niitä haluaisin.
Niinpä tilasin lopulta muutamasta tapetista ilmaiset näytteet ja kirsikkapuu osoittautui kaikkien ehdottomaksi ykkös-suosikiksi. Arvostan myös sitä, että tapetit ovat hengittäviä ja perinteisiä paperitapetteja, jotka sopivat erinomaisesti entisöintiin.

Palvelu tapettitalossa oli erittäin asiantuntevaa, sujuvaa ja nopeaa.

Itse valitettavasti en ollut yhtä nopea tapettien asennuksessa, vaan vitkuttelin aivan liian pitkään remontin kanssa. Jotenkin vanhojen tapettien poisto ahdisti ja elämäni ensimmäinen tapetointikin jännitti. Välillä ihmettelinkin, että miksi ihmeessä valitsin juuri kohdistettavan ja "hauraan" paperitapetin tälle tapetoinnin neitsytmatkalleni, mutta pelot osoittautuivat turhiksi, sillä kaikki sujui lopulta hienosti. Onneksi sain kuitenkin kokeneen remppareiskan eli veljeni avukseni tapetointiin.

Suuret kiitokset vielä tätäkin kautta maailman parhaimmalle veljelle, joka omien kiireidensä keskellä riensi siskolle apuun :)

Vanhan tapetin poisto sujui lopulta paremmin kuin odotin, vaikka olinkin maalannut tapetin päälle pariin kertaan. Aloitin tapetinpoiston tekemällä mattoveitsellä reilusti pieniä viiltoja maalatun tapetin pintaan. Sitten sivelin runsaasti tapetinpoistoainetta ympäri seinää ja annoin aineen vaikutella reippaasti yli tunnin. Kävin välillä myös lisäilemässä poistoliisteriä tuona aikana.

Kun tapetti alkoi kupruilla sieltä täältä, tiesin että nyt olisi aika aloittaa tapettien repiminen.
Iloiseksi yllätykseksi tapetin päälipinta lähti isoina paloina pois ja alapintakin irtosi aika mukavasti lastaa apunakäyttäen. Myös isäntä ja lapset innostuivat tapetin kiskomisesta, eli homma sujui kuin rasvattu. ( Onneksi se gyprokseinä olikin pohjamaalattu kun pelkäsin toisin ).

Kun tapetit oli saatu irti, niin kittailin kaikki kolot ja epätasaisuudet. Tasoitin ja hioin niin kauan että seinä tuntui tasaiselta. Täytyy sanoa, että olin ihan ylpeä itsestäni onnistumisen myötä ;)

Uuden tapetin laittoa varten katselin kaikki mahdolliset videot ja klipit, mutta niinhän se on että parhaiten oppii vain ryhtymällä toimeen! Tapetinlaitto ei ole varsinaisesti mitään rakettitiedettä, mutta kyllä se näemmä omat kikkansa vaatii. Luojan lykky jokatapauksessa, että veljeni oli apunani!
Yksin olisin ollut sanamukaisesti ihan liisterissä.

Hyvät ja asianmukaiset välineet olivat ihan ehdottomat tapetoinnissa ja
 ensimmäinen vuota piti saada aivan viivasuoraan, jotta loput vuodat eivät lähtisi kaatumaan linjasta.

Kun vuodat oli kohdistettu ja leikattu valmiiksi, niin sitten vaan sutimaan liisteriä pohjaan ja vuota hetkeksi vettymään. Kun ensimmäinen pala oli saatu kunnolla seinään, niin loput vuodat menivätkin jo melkeinpä "leikiten" paikoilleen. Toki piti olla tarkkana, ettei mihinkään jää kupruja eikä liisteriä joudu tapettien päälipintaan. Ja kyllähän sitä liisteriä tuntuikin olevan jokapuolella, mutta tapetti kesti nihkeällä sienellä varovaisen pyyhkimisen. Ja vaikka tapetti olikin paperitapettia, niin se oli kuitenkin hyvin jämäkkää ja helppoa työstää.

Lopputulos on niin mykistävän ihana, että varmasti tulen tapetoimaan tämän jälkeen vielä muitakin huoneita nyt kun alkuun pääsin :)

Niin ja vaikka kuvassa huone näyttääkin kovin seesteiseltä ja valmiilta, niin todellisuudessa siellä on vielä järkyttävä kaaos ja kaikki mullinmallin! Vielä pitäisi tuunailla yksi vanha lipasto ja maalailla seiniä ja aloittaa vaatehuoneen purku ja etsiä vielä kaikille tavaroille paikkansa, eli työmaata kyllä riittää! Tulipas nyt pitkästi tekstiä. Jaksoikohan kukaan edes lukea? ;)

 Toivottavasti joku tapetointia miettinyt saa tästä inspiksen mukaansa.

Mukavaa maanantaita!

Iida Emilia

-Yhteistyöpostaus-

Syystouhuja

Pikaiset heipat täältä rempan ja pihan syyspuuhien keskeltä.

Ja kiitokset teille lukijoille remonttitsempeistä, sillä niitä on kyllä tarvittu. Hitaasti homma edistyy, mutta aika mukavasti kuitenkin. Kerron seuraavalla kerralla lisää hikisistä ja hermoa kiristävistä hetkistä tapettien repimisen merkeissä ;). Tänään olen kuitenkin saanut seinät vihdoin siistittyä sekä tasoitettua ja viikonloppuna sitten tapetoidaan. Jee!

Vapaapäivän vapauttavia hetkiä koin pihalla syysistutusten parissa auringon paisteessa.
Terassin nahistuneet kesäkukat saivat kyytiä ja perinteiset kanervat, callunat, sammalet ja hopealangat valtasivat takapihan. Omenoita riittää koristeiksikin asti ja kynttilälyhdyt tuovat tietenkin ihanaa välkettä hämärtyviin iltoihin.  Ihanaa laitella hiljalleen syys- ja talvitunnelmia pihaan. 

Muratit tykkään jättää istutuksiin, sillä ne säilyvät talven ajan asetelmissa yllättävän hyvän-näköisinä, vaikkeivat hengissä säilykkään.

Pientä säätöä asetelmiin täytyy vielä tehdä ja lisäillä havuja pakkasten myötä.

Mitäs teidän lokakuuhun kuuluu? 

Mukavaa viikon jatkoa!

Iida Emilia