Vuosi äitinä

Muistan kun vuosi sitten olin vielä ihan pölähtänyt ja pihalla omasta äitiydestäni. Tottakai hoivasin Peppiä ja suunnilleen kaikki tunnit vuorokaudesta ipana oli mielessä, mutta siltikin se, että minua kutsuttiin äidiksi tuntui vielä hassulta. Tänä äitienpäivänä olen löytänyt jälleen oman identiteettini kaiken hormoonipöllyn seasta, mutta saanut siihen rinnalle myös ikioman äiti-identiteetin :)

Aamulla Peppi tapsutti isin kanssa "herättämään" minua ja kiikutti mukanaan Sylvanian Families mangustivauvoja <3 Aww! Olen ihan hurahtanut noihin pikku öppiäisiin ja vannoutuneena mangustifanina olin tottakai aivan mielissään lahjastani :) (Pahoittelut muuten kuvan kökköasettelusta, olen nyt vaan niin laiskalla päällä, etten sitä jaksa viilata :P) Myös ihanaa persikka-vadelmakakkua oli tarjolla, joten sateisesta säästä huolimatta meillä on ollut oikeen mukava äitienpäivän aamu :)

Ajattelin tähän postaukseen vielä summata ajatuksia kuluneesta vuodesta. Joissain blogeissa olen nähnyt ns. kirjeitä itselle, joten laitankin tähän nyt pienen listan asioista, joita haluaisin vuoden takaiselle itsellleni sanoa:

- Ei kannata huolehtia liikaa. Lapsi oppii kyllä syömään, liikkumaan ja tekemään kaikkea mahdollista. Vauvaa ei myöskään voi vahingossa rikkoa, vaikka se pieni ja avuton onkin :)
- On ihan ok kriiseillä oman identiteettinsä kanssa, kovastikin ja pitkään. Kyllä se sieltä taas ajan kanssa löytyy.
- Joku harrastus on hyvä olla. Lainaten erästä käymääni keskustelua: "Aikuiselle ei vaan yksinkertaisesti riitä virikkeeksi se, että hakkaa palikalla lattiaa." :D
- Sinä et istu seuraava kymmentä vuotta sohvannurkassa imettämässä, vaikka se nyt siltä tuntuukin.
- On ihan normaalia liikuttua melkein kyyneliin ipanan oppimista uusista asioista, se into ja riemu ei haihdu vanhemmasta koskaan <3

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille! :)