Kevättä makuuhuoneeseen

Koko alkuvuoden on ollut ajatuksissa ommella uudet pellavaiset tyynynpäälliset makuuhuoneemme sängyn päälle, mutta mistään en ole löytänyt etsimäni sävyistä pellavakangasta. 

Kun sitten näin facebookissa sattumalta Elloksen mainoksen roosanvärisistä pellavatyynynpäällisistä, ei tarvinnut kauan miettiä ostopäätöstä niiden osalta. 

Sävy on ihanan pastellinen, kuin kesäillan auringonlasku. 💜

Vanhan roosan sävyyn ihastuneena tein tyynynpäällisten lisäksi muutamia muitakin samansävyisiä hankintoja.

Kauppareissulla ihastuin Aarikan oksakoruihin enkä osannut päättää kummasta tykkään enemmän: valkoisesta vai roosanvärisestä, joten ostin ne molemmat 🙈

Yöpöydälle emalikannuun kävin takapihan syreenistä taittamassa muutamia oksia 

ja hämmästyin miten pulleat lehtisilmut niissä jo on!

 Oksakorujen sävyjä vasten silmujen hento vihreys korostuu kauniisti.

💚

Tulipa heti pienillä uudistuksilla raikkaan keväistä.
 💛

*** *** ***

Täällä on laiteltu kotia pienin askelin pääsiäisasuun ja askarreltu lasten kanssa virpomavitsat palmusunnuntaista virpomista odottamaan.
Eilen innostuin askartelemaan muutamia kivoja pääsiäiskoristeitakin.
 Niistäpä juttua enemmän kuvien kera tuota tuonnempana. 😊

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa jokaiselle täällä piipahtavalle!

-Kaaru-

Kohti joulua

Joulukuun ensimmäinen päivä alkaa kääntyä kohti ehtoopuolta.

Tämä päivä on vierähtänyt kotosalla paikkoja järjestellen.

Päivällä, lasten ollessa koulussa, sain viimein tehtyä monta sellaista hommaa, 

jotka ovat jo kauan odottaneet tekijäänsä. 

Viikkasin ja järjestelin vailla paikkaa olleet vanhat pitsilakanat, 

tyynyliinat, liinat ja pitsiliinat makuuhuoneemme vanhan lipaston laatikoihin, 

jonka ostin paikalliselta kirpputorilta muutaman kympin hintaan, tässä syksyllä.

Arkisten askareiden lomassa hyräilin joululauluja, sytyttelin kynttilöihin tulet ja tunnelmoin lähestyvää joulua.

Siinä viikatessani katsahdin ulos ikkunasta.

Kevyt pakkassää oli yön aikana kietonut lähitienoon huurrehuntuun.

Taivaalta leijaili alas lumihiutaleita, pehmeästi ja kevyesti.

Maa sai hiljalleen ylleen pumpulinpehmeän, valkoisen ja puhtaan lumilakanan.

Tartuin tilaisuuteen ja lähdin iltapäivän hämärässä pienelle kävelylenkille ihan tuohon kodin lähistölle. Useiden talojen ikkunoista loisti ulos lämmin valo ja tunnelma.

Vanhat talot ja mökit pihapiireineen näyttivät valtavan kutsuvilta siinä lumisen maiseman syleilyssä. 

Niistä huokui lähimaastoon saapuvan joulun tunnelma. 

Se näkyi valoina ja kynttilälyhtyinä porraspielissä ja pihapuissa.

Se tuoksui jouluisina leivonnaisina ilmassa. 

Se tuntui pakahduttavana ilona sydänalassa!

Öiden laskeminen jouluun, tuohon talven kaivattuun juhlaan, alkoi tänään. ❤

Mieli alkaa virittäytyä pienin askelin joulun tunnelmaan ja hiljentyä joulun suloisen sanoman äärelle.

Vuodet vierivät ja joulut seuraavat toisiaan. Jotkut perinteet säilyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, toiset elävät elämäntilanteiden mukaan. Jokaista joulua ennen ajatukset täyttyvät samoista aatoksista, toiveista ja odotuksista. 

Joulun kaipuusta. 

Vielä on kuitenkin monta mukavaa hetkeä kokematta 

ja elämättä ennen kuin joulun ihana tunnelma on totta.

Yksi niistä on lahjojen tekeminen. 

Päätin, että ne muistamiset, jotka lähtevät muille kuin perheenjäsenille, 

ovat tänä vuonna itsetehtyjä pieniä muistamisia.

Vaikkei lahjat joulussa tärkeintä olekaan, on mukava muistaa kaukana asuvaa sukulaista tai ystävää.

Pieni lahja saa aikaan hyvän mielen niin saajassa kuin antajassakin. ❤

Täksi jouluksi tein lahjan myös itselleni. Elämässä tuli yllättäen vastaan mutkia,  joiden takaa avautui odottamaton maisema. Mielen kapinoidessa vastaan, rupesin virkkaamaan. Ensin valmistui yksi kukka, sitten toinen ja kolmas. Kohta kukkia oli pitkälle toistakymmentä. Mietin, mitähän niistä tekisin. Syntyi ajatus tyynynpäällisestä.

Löysin sopivan ohjeenkin tyynynpäällisen kokoamiseen, mutta lopulta sovelsin ohjetta niin paljon, että siitä tulikin aivan omannäköinen. Ei se täydellinen ole, mutta eihän elämäkään sellaista aina ole. Siinä näkyy kolhut ja virheet, kuten elämässäkin.

Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen. ❤

❤ Ihanaa joulun odotuksen aikaa, Sinulle ❤

-Kaaru-

Kuulumisia kera kesäisten makuuhuonekuvien

Kesä on ihan varkain edennyt heinäkuun puolivälin yli niin, etten ole ehtinyt päivittää blogiani kertaakaan koko kesänä. Aika hassua, sillä yleensä kesällä jos milloin postausaiheita on ollut jonossa useampi eikä kaikista mukavista reissuista tai tekemisistä täällä kotona ole ehtinyt edes kirjoittaa. 

Niin niitä olisi ollut nytkin, mutten vain ole saanut aikaiseksi niistä kirjoittaa ja kertoa ennenkuin vasta nyt. Toisaalta, on ollut aika puhdistavaakin välillä kätkeä kaikki näkemänsä ja kokemansa vain ja ainoastaan syvälle sydämen syövereihin ja mielen sopukoihin. Nähdä ja aistia maailma juuri sellaisena kuin sen voi paikan päällä kokea. Luonnon ainutlaatuista kauneutta vain harvoin kykenee tällaisena amatöörikuvaajana ikuistamaankaan kameran sisuksiin juuri sellaisena kuin sen kullakin hetkellä näkee. Sydämeen ne tallentuvat eivätkä sieltä katoa.

Keväällä ja nyt kesälläkin, tein pitkiä kävelylenkkejä lähimaastoon. Kuljin kamera olalla siltä varalta, että vastaan tulee hetki, jonka haluan ikuistaa. Eipä tullut. Ympäröivä luonto aloitteli kukintaansa. Lehtipuut pukeutuivat hennon vihreisiin juhlapukuihinsa, joiden vihreys syveni keskikesää kohti tultaessa. Koko luomakunta oli taas yhtäkkiä ihan valmis ja niin hämmentävän kaunis. Sitä kauneutta on riittänyt koko kesäksi, muodossa jos toisessa. Tämänhetkinen kukkaloisto ihan tuossa omalla pihalla saa huokaamaan ihastuksesta joka kerran kukkapenkkiä katsoessa. Niin voimaannuttavaa!

Kesän korvalla, toukokuun lopulla, kun niittykukat aloittivat valtaisan kukintansa, kannoin kotiin kimpun jos toisenkin kauniita luonnonkukkasia läheiseltä niityltä ja tienpientareilta. Aamuisin niiden tuoksu herätti unessa viipyilevän nukkujan ja sai koko huoneen tuoksumaan kesältä. Sitten niiden kimppujen kokoaminen unohtui vähäksi aikaa, kunnes taas yhtenä päivänä tässä perennapenkkiä kitkiessäni katkoin pihan perältä ja kukkapenkistä muutamia kukkijoita maljakoihin silmäniloksi. Miten äkkiä tuoreilla kukilla saakaan aikaan raikkaan kesäntunnun myös tänne sisälle!

Kynttilöitä olen poltellut pitkin kesää. Lienenkin niiden suurkuluttaja. Kynttilänvalossa on vain jotain valtavan viehättävää. Mystistäkin. Jotain sellaista, joka saa raapaisemaan tulitikun kerta toisensa perään ja sytyttämään laatikoiden kätköistä löytyvät pienet kynttilänpätkätkin. Sen loiste saa synkimmänkin nurkan näyttämään parhaat puolensa. Ja entäpä tuon hämyisen valon luoma tunnelma, voiko enää suloisempaa valoa ollakaan?! Ei varmaan.

Tänä kesänä olemme reissanneet pitkin Suomea sen kaksi ja puoliviikkoisen ajan, jonka verran meillä lomaa oli. Aivan erityisellä lämmöllä muistelen reissuamme pohjoiseen, jonka aikana tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, blogiystävään <3 Olipa niin mukava tavata teitä kaikkia, jotka pääsitte tapaamiseen mukaan. Kyllä se vain niin on, että se tuo ihan uudenlaista näkökulmaa ja syvyyttä blogien lukemiseen, kun tietää millainen ihminen blogin takana häärää. Tavataan taas täällä, blogimaailmassa, ystäväni!

Reissustamme ei tällä kertaa sen enempää. Kuvakooste reissustamme on työn alla. Kunhan sopiva rako ilmaantuu, kirjoittelen siitä sitten täälläkin :) 

Ja sitten, mieltä lämmittää suuresti se, että kaikesta hiljaisuudesta huolimatta blogissani on ollut kävijöitä ja uusia lukijoitakin on tullut. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille täällä piipahtaville!

-Kaaru-

Valaisin mietintöjä

Olen jo pidemmän aikaa etsistellyt makuuhuoneemme yöpöydille pöytävalaisimia. Muutamia kivoja vaihtoehtoja on tässä syksyn aikana kohdalle osunutkin, mutta ihan eivät ole olleet kuitenkaan sellaisia, jotka olisin halunnut ihan välttämättä hankkia juuri meille. Ehkä tässä mietinnässä hankalinta on ollutkin se, etten oikein tiedä minkä tyylisiä valaisimia noille pöydille etsisin. On niin monentyylisiä kivoja valaisimia maailma täynnä! Yhtenä kriteerinä on kuitenkin se, että niiden olisi hyvä olla tummat, sillä kaipaan vaaleaan huoneeseen hieman särmää. Olen viimeaikoina viehättynyt entistä enemmän tehdastyylistä, mutta ovatko ne sitten kuitenkin liian rouheita meille, en tiedä. Joka tapauksessa päätin prosessia hieman pitkittää ja asettelin mustat ulkonakin kynttilälyhtyinä palvelleet lyhdyt yöpöydille, joiden sisälle laitoin viime joulun jälkeen alesta ostamani minivalosarjat. Sopivat oikein hyvin pöytävalaisimiksi tähän aikaan vuodesta. Luovat mukavasti jouluista tunnelmaakin. Sainpahan samalla vähän lisäaikaa omille valaisin pohdinnoilleni :)

Makuuhuoneemme työskentelynurkkauksen seinälle on ollut suunnitelmissa taulukollaasi, johon taulutkin ovat olleet valmiiksi koottuina jo piiiitkän tovin. Taitaa olla kuitenkin niin, etten enää tuohon taulukollaasia kokoa, vaan teen sen sitten uudessa kodissa, uudella asuinpaikkakunnalla. Seinällä tällä hetkellä ainokaisena roikkuvan taulun voitin viime keväänä vai oliko se kuitenkin jo viime syksynä, Designed by // SM- blogin arvonnasta. Ajattelin, että esittelen sen sitten, kun saan taulukollaasin valmiiksi, mutta koska tuo projekti on näin pitkäksi jo venähtänyt, päätin tehdä sen nyt. Kiitos paljon tästä ihanasta taulusta, Sirpa! Täytyy sanoa, että sen myötä ihastuin ajatukseen: yksinkertainen on kaunista! Käykäähän tekin kurkkaamassa Sirpan inspiroiva blogi, täällä. Blogi on täynnä ihania DIY-juttuja ja kauniita, taidolla otettuja kuvia. Ilo silmälle! 

-Kaaru-

Pyhäinpäivä

Eivät katoa he,

jotka sydämissämme elävät.

Halki varjojen, unien, vuosien

he hiljaa säilyvät meissä.

Me emme itke niitä päiviä, 

jotka ovat myötäsi menneet, 

vaan olemme onnellisia, 

että ne päivät ovat olleet.

Me olemme viettäneet pyhäinpäivää oman perheen kesken, kodin lämmössä. Kynttilöitä on sytytetty rakkaiden poisnukkuneiden muistoksi, takassa palaa hiljainen tuli. Ulkona hämärtää jo. Varkain se tulee tähän vuodenaikaan, pimeä. Satelee räntääkin. Alkuviikolla maahan leijaillut ensilumi on sulanut melkein pois. Sisällä pirtissä on kuitenkin ihanan lämmin. 

Tänään on mieliimme piirtynyt kuva rakkaista läheisistämme, 

jotka eivät ole enää täällä. Vaikka suru ja kaipaus kulkevat yhä mukana, 

aika on tasoittanut pahimman ikävän. Surusta on kummunnut jotain kaunistakin.

Tilalle on tullut ilo!

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa <3

-Kaaru-

Sunnuntain tunnelmia

Harmaata. Sateista. Hyvin syksyistä. Juuri oivallinen päivä sytytellä kynttilöihin tulet jo heti aamusta. Luoda tunnelmaa kaiken tämän harmauden keskelle niin paljon kuin mahdollista. Uloskaan kun ei tänään innosta mennä. Kotipäivä siis, kuten sunnuntait meillä usein. Mikäpä oikeastaan sen mukavampaa kuin kiireetön sunnuntai :)

Eilen oli ihan pakko viritellä jo muutamia joulu tunnelmavaloja pirtin kaunistukseksi ja valonlähteeksi. Valoa kun ei meidän torpassa mitenkään liikaa ole. Tekisi niin mieli maalata tuo lattia, jotta olisi tämäkin torppa paljon valoisampi pidemmälle syksyyn. Kun vain saisi ensin ne sata muuta tärkeämpää asiaa hoidettua pois päiväjärjestyksestä, ehkä sitten. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä elämä tuo mukanaan. Saattaahan meidänkin tiemme kulkea jonain päivänä täältä etelämmäksi, jolloin lattianmaalaukset odottavat sitten uudessa kodissa. Elämä on jännitystä täynnä! 

Tunnelmallista sunnuntaipäivän ehtoota kaikille täällä piipahtaville <3

-Kaaru-

Niittykukkia ja helppoja ompeluksia

 

 

Sadepäivinä tulee näprättyä kaikenlaista sisällä, kun ei uloskaan innosta lähteä. Kauan kadoksissa ollut ompeluinnostus nosti päätään, joten "sorvin" ääreenhän sitä oli istuttava. Kaivoin ompeluhuoneen kaaoksen keskeltä ompelukoneen ja saumurin esille ja nostin ne väljemmille vesille. Ajattelin, että ompelen jotain helppoa ja yksinkertaista, sellaista, jonka tekemiseen ei tarvitse sen kummemmin aivoja käyttää - kunhan ompelee menemään vaan. No, niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että purkutöiksi meni ompelukset samantien. Mutta valmistuivat ne lopulta, muutamat mummolatyyliset tyynynpäälliset makuukamarin sängyn päälle. Ompelin tyynynpäälliset vanhasta kukallisesta lakanasta, jota sattui löytymään vielä pieni palanen. Vähän muhkeammat tyynyt ne sisäänsä tarvitsevat vielä, mutta menköön nyt litteinä lätysköinä siihen saakka kunnes löydän niihin ne paksummat :) Ihanan pirteät ovatkin. Tuovat sopivasti sellaista kesän heleyttä harmaisiin sadepäiviin.

Kesä, vaikka sateinen se tähän asti on ollutkin, on kaikenkaikkiaan kuitenkin ihanaa aikaa. Luonto tarjoaa mitä kauneimmat kukkaset kerättäväksi ihan ilmaiseksi. Ja löysinpä tuolla jokitörmän rantalehdossa käyskennellessäni kieloja ja valkovuokkojakin! Minä olen ihan luullut, ettei täällä pohjoisessa Suomessa kielot ja valkovuokot kasva. Lienenkö kaikki nämä täällä eletyt vuodet kulkenut laput silmillä, kun en ole aiemmin kieloihin ja valkovuokkoihin törmännyt. Niin kai. Olin niin mielissäni erityisesti noista kieloista, joten olihan niitä kerättävä maljakkoonkin muutamia. Nyt ne alkavat parahiksi aueta ja se tuoksu - niin huumaava kesän tuoksu! Niittykukat alkavat myös olla kukalla, joten niitäkin olen nyt kodin kaunistukseksi kerännyt. Niistä onkin mukava koota sellaisia suuria, huolettoman näköisiä kimppuja. Kesän tuoksu niissäkin :)

Nautitaan kesästä, vaikkakin sateisesta. Minä ainakin huomaan kokoajan vain odottavan sitä, että ilmat viimeinkin lämpenisi. Menee helposti koko kesä yhdeksi odottamiseksi ja sitten huomaankin että on jo syksy. Siksi yritän nauttia näistäkin sadekeleistä, siitä että on ylipäätään kesä! Nauttikaa tekin :)

-Kaaru-

Ihana auringonvalo!

 

 

Ihana, ihana aurinko! Ulkona oltiin pitkä tovi heti aamutuimaan. Käytiin lasten kanssa katsomassa josko naapurin hevoset olisivat olleet käyskentelemässä ulkosalla, mutta vielä taisivat uinua tallin suojissa, koskapa aitaus oli tyhjä. Sisälle tultua oli ihan pakko tarttua kameraan ja vangita tuo ihana ikkunoista sisälle tulviva valo. Heti tulee niin paljon valoisampia kuvia sisälläkin kun on tuota luonnonvaloa enemmän. 

Tupaan on ollut etsinnässä jo pitemmän aikaa uusi iso matto. Puolen kymmentä mattoa olen tilannut kotiin sovitettavaksi, mutta yksikään niistä ei ole ollut juuri sellainen jota olen tuohon etsimässä. Vääränlainen väri, kuviointi tai jotain muuta. Hankala on mattoa ostaa pelkän kuvan perusteella. Haluaisin yksivärisen tai hyvin hillityn vaalean kuviollisen, joko räsymaton tai sitten ihan jonkin muunlaisen maton, juuttimattokin voisi olla aika kiva. Tuo ryijymatto on vain alkanut tuntua niin tunkkaiselta. Onhan se tuossa lattialla siitä asti ollutkin kun tähän taloon reilu kolme vuotta sitten muutimme. Hyvä matto se on, laadukaskin, mutta vaihtelu virkistää :) Viikon päästä olisi reissu Ikeaan tiedossa, jospa se uusi matto sieltä sitten löytyisi.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Kaaru-

Kevättä kohti

Kaappeja siivotessani löysin nämä kaksi pinkkiä Finlaysonin koristetyynynpäällistä, jotka ostin vuosia sitten kirpparilta. Sinne ne olivat unohtuneet, kun ei niille silloin tuntunut löytyvän sopivaa sijoituskohdetta. Meidän kodin värimaailma oli tuolloin aika erilainen, joten eivät ne silloin meille värinsä puolesta olisi sopineetkaan. Nyt kokeilin niitä tuohon valkoisen puusohvan päälle ja yhtäkkiä tykkäänkin niistä tosi paljon! Se on suorastaan ihme, sillä vaaleanpunainen ja pinkki eivät ole koskaan kuuluneet lempiväreihini. Joulunpunaisen värin väistyttyä tuntui koti kuitenkin liian vaalealta, joten jotain väriä oli tilalle saatava. Aika kesäinen väri, nyt kun oikein ajattelen ja kuosikin tyynynpäällisissä kovin kesäinen, mutta eihän tässä synkässä vuodenajassa voi värejä olla koskaan liikaa :) Tuohon puusohvan edustalle olisi etsinnässä sohvapöytä. Nyt mallailin tuollaisella pienellä jakkaralla miltä sohvapöytä mahtaisi näyttää ja tykästyin! Sehän voisi olla musta tai harmaa. 

 

Kävinpä pitkästä aikaa penkomassa aittaakin ja mitä sieltä löytyikään: Niin ihania vanhoja lasipulloja! Katsokaa nyt miten söpön mallinen tuo suurin pullo on pohjastapäin kuvattuna. Ja miten kaunis pohjan kuviointi! Kerrassaan herttaisia. Niistä intoutuneena teinkin makuukammarin lipaston päälle kolmen pullon ja tulppaanin asetelman. Nyt onkin sitten tulppaanin tuoksua koti pullollaan. Kevättä kohti mennään, ihanaa!

-Kaaru-

Mustikanvarpukranssi

 

Punoin pirtin kaunistukseksi muutaman mustikanvarpukranssin. Kivasti tuovat väriä ja sitä ihanaa jouluista tunnelmaa! Kranssin pohjana pajuista punottu kehikko, jonka päälle paksuhkoissa nipuissa rautalangan avulla kiinnitetyt mustikanvarvut. Ripustin kranssin tuohon makkariin vievään oveen tuollaisella kapealla pitsinauhalla, kun ei talosta muutakaan siihen hätään löytynyt. Minne lie kadonneet kaikki kauniit jouluiset nauhat, joita ostin jouluisia askarteluja varten? Lienevät neitokaiset vieneet ne omiin barbie-leikkeihinsä ;)

-Kaaru-

Pallovalot

Miten kauan olenkaan näistä valoista haaveillut ja nyt minä ne sain! Kauan ehdinkin niitä kaupoissa hiplailla ja ihastella, mutten koskaan raaskinut ostaa niitä koskapa hintaa tuntui olevan ihan järkenään 30+ euroa. Sitten päätinkin, että teen valosarjan itse. Säästyin niiden värkkäämiseltä lopulta kuitenkin, sillä tämän valosarjan löysin paikallisen sekatavaramarketin poistokorista ja koskapa hintaa oli vain 15 euroa, nappasin sen mukaani. 

Mukavasti tuovatkin tuollaista pehmeää valoa meidän makkariin. Sarjassa on 20 lamppua, joten kivasti ylsivät reunustamaan tuota korkeaa vaatekaappia, joka kaipasikin kaikessa kolhoudessaan jotain piristystä. Pinnasängyn puoleiselle tyhjälle seinälle on tulossa eräs kiva DIY sisustusjuttu, josta juttua sitten kunhan saan sen valmiiksi :)

Näihin tunnelmiin tänään

-Kaaru-

Uusia vanhoja huonekaluja

Viimeinkin me saatiin se! Nimittäin tuo valkoinen puusohva, josta olen haaveillut jo pitemmän aikaa. Siitä ihan ensi alkuun tuhannet ja taas tuhannet kiitokset äidilleni, joka näki puusohvan entisöimisen eteen valtavan työn. Sohva löytyi näet eräästä lapsuuteni kotitalosta, vanhasta pappilasta palasina. Aika oli syönyt liitokset auki ja sinne se oli viety, vanhan vajan uumeniin. Onneksi ei sentään ollut poltettu, kuten monesti on kuullut vanhoille, rähjääntyneille huonekaluille käyneen. Aika pian palasten löytymisen jälkeen äitini rapsutteli vanhat maalit pinnasta ja kokosi puusohvan jälleen yhtenäiseksi sohvaksi. Ihan kaikkia palasia ei löytynyt, joten jotain uusiakin puuosia täytyi tehdä, mutta sehän onnistui taitavalta äidiltäni oikein hyvin. Kokoamisen jälkeen puusohva olikin vuosia puunvärinen, odotellen sopivaa hetkeä tulla käsitellyksi loppuun saakka. Ja nyt se on siinä, niin soman valkoisena, täydellisenä! Sohva edustaa tyylilajiltaan Jugendia. Tykkään niin paljon tästä sohvasta, minusta se on juurikin sopivan siro meidän pirttiämme kaunistamaan. Vielä olisi tarkoitus laittaa puukannen päälle ohut patja ja päällystää se jollain kivalla kankaalla, kunhan sellainen löytyy. 

                                      

Toinen uusi huonekalumme, tämä 1800-luvulta peräisin oleva pöytä on ostettu Käkisalmen markkinat- nimisestä vanhojen tavaroiden kaupasta Pohjois-Karjalasta. Alkuun se palveli lapsuudenkodissani tietokonepöytänä kunnes nyt löysi tiensä meille. Meillä ei kunnollista työpöytää vielä ollutkaan, joten tämä tuli oikein sopivasti meille nyt kun koulujen alettua pöytäpula alkoi taas vaivata. Tosin ei tämä koululaisten pöydäksi päätynyt, vaan talon isännän, joka on jo pitemmän tovin kaipaillut omaa työpöytää. Tuohon se istui mukavasti, muuria vasten meidän makuuhuoneen nurkkaan :) Tyylilajiltaan pöytä lienee uusrenesanssia. Siitä kielisi ainakin tuolle aikakaudelle tyypilliset sorvatut jalat. Pöydälle ei ole tehty mitään entisöimisoperaatioita ostamisen jälkeen. Niin hyväkuntoinen se on! Eikä kaikesta tarvitse mielestäni uutta tehdäkään. Tykkään tuosta ajan tuomasta patinasta pöydän pinnoilla enkä ajatellut tehdä pöydälle mitään niin kauan kuin se kasassa pysyy :) Pöydän kaveriksi täytyisi löytää vielä sopiva tuoli. Pöytä on aika matala, joten ihan tuollainen normaalikorkuinen tuoli on sen alle vähän liian korkea. 

Miten viehättäviä yksityiskohtia pöytä onkaan pullollaan! 

Pöydällä olevan mix&match lampun ostin Clas Ohlsonilta kotiseudulla lomaillessamme. Kuvuksi valitsin tuollaisen ajattoman mustan ja jalaksi valkoisen. Meillä on entuudestaankin samanlaisia lamppuja, vähän eri värivariaatioilla vain ja hyväksi tunnelmanluojaksi olen nämä todennut. Eihän ne mitään työvaloja ole, mutta sellaisenhan voi hankkia vielä, jos iltojen pimetessä tuntuu, että valoa tarvitsee enemmän :) Valkoisen tekstitaulun ostin Wihoselta ja alakuvassa olevan säilytyslaatikon pikku hilppeille Carlsonilta. Clas Ohlsonillakin näytti noita olevan :)