Pakkaspäivien touhuja

Viime joulun alla kaipailin vuosi sitten virkkaamaani latvatähteä joulukuusen kruunuksi.

Sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään,

vaikka tuntui, että käänsin koko talon ylösalaisin.

Asia jäi vaivaamaan siinä määrin mieltä, että päätin virkata tilalle uuden tähden kunhan 

sen virkkaamiseen liikenee muilta touhuilta aikaa.

Tällä viikolla päätin sen sitten virkata, 

kun pakkanen kiristi ulkona otettaan niin paljon, 

ettei sinne ollut juuri menemistä.

Saatuani tähden valmiiksi, kovetin sen erikeeper-vesiseoksella (1:2) 

ja säilöin tähden samantien joulukoristelaatikkoon, 

jotta se löytyy ensi jouluna takuuvarmasti.

Idea tähän kauniiseen tähteen löytyi blogiystäväni Eerikan ihastuttavasta blogista, 

josta löytyy myös linkki tähden virkkausohjeisiin.

.

Samoilla vauhdeilla virkkasin muutamia lumihiutaleitakin lisää,

jotka pääsevät koristamaan seuraavaa joulukuustamme yhdessä latvatähden

sekä aiemmin virkkaamieni lumihiutaleiden kanssa.

Virkkasin tähdet 100 virkattua lumihiutaletta- kirjan ohjeiden mukaan.

Ko. kirjassa on niin monta kaunista ohjetta, 

että tekisi melkein mieli virkata niistä jokainen!

Talviloma alkaa olla meillä lopuillaan.

Nopeasti on taas viikko vierähtänyt,

kuten kaikki viikot vuoden alusta tähän saakka.

Joskus on tuntunutkin, että aina ollaan perjantaiehtoossa

viikonloppua vastaanottamassa.

Monenlaisia kotoisia puuhia ehdimme kuitenkin viikon aikana tehdä, 

vaikka tänään tuntuukin, että viikko hujahti nopeasti ohitse.

On ollut jälleen ihana huomata, etteivät lapset niin kovin ihmeellisiä juttuja tarvitse lomallakaan.

Retket lähimetsään, hiihto, luistelu, mäenlasku ja ystävien kanssa oleminen 

ovat olleet tällä viikolla suosiossa.

Lapset, kuten me aikuisetkin, olemme nauttineet kaikkein eniten siitä, 

että olemme voineet kiireettömästi puuhastella kaikenlaista pientä tässä kotosalla, 

voimaantua yhdessäolosta vailla minuuttiaikatauluja, jotka meinaavat välillä arjessa uuvuttaa.

Kaikki edellä mainittu on tuonut riittävästi vaihtelua arkiseen aherrukseen ja olo on sopivasti voimaantunut. Ladatuin akuin on mukava tähyillä tulevaan viikkoon.

Maaliskuisten päivien ihania hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Sydämelliset laskiaispullat

Tänä vuonna laskiainen ja ystävänpäivä 

sattuvat kalenterissa peräkkäisiksi päiviksi.

Näiden päivien teemoja yhdistääkseni leivoin 

sydämellisiä laskiaispullia.

Minulla on tapana leipoa pullat äitini perinteisen pullataikinaohjeen mukaan. 

Samalla tulen siirtäneeksi perinteitä sukupolvien ketjussa eteenpäin.

Vielä eivät omat tyttäreni ole pullia leiponeet, 

mutta pian varmasti koittaa sekin aika.

Kaikenlaista muuta he kyllä leipovat ja ovat innokkaita kokeilemaan uusia juttuja.

Olen antanut leipoa etten tule sammuttaneeksi orastavaa intoa ja iloa.

Ihana, että touhuavat, pienet emännät!

Sydämelliset laskiaispullat

Pullataikina perus puolenlitran pullataikinaohjeella

Pullien päälle tuleva sydäntaikina

seuraavan ohjeen mukaan:

100g  voita

1 1/2 dl tomusokeria

1 kananmuna

1/2 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3 1/2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon kananmuna, jonka jälkeen kuivat aineet ja kerma.

Nosta taikina jääkaappiin kovettumaan.

Valmista tämän jälkeen pullataikina.

Kauli sydäntaikina ohueksi levyksi

ja painele levystä sydänmuotilla pikkuleipiä.

Nostele pikkuleivät kohonneiden ja voideltujen pullien päälle.

Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

Jäähdytä, halkaise ja laita väliin hilloa ja kermavaahtoa.

Siivilöi päälle tomusokerihuntu.

Laskiaistiistain mukavia tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

Joulutunnelmia

Joulunpyhien jälkimainingeissa, maha pullollansa jouluherkkuja, on aikaa hetkeksi istahtaa tähän ruudun ääreen ja kirjoittaa ylös muistoja meidän joulusta. Ainutkertaiseksihan tämän joulun teki se, että tulevina vuosina emme tule viettämään sitä enää tässä kodissa. Ehkä siitä syystä kuviakin tuli räpsittyä enemmän kuin aiempina vuosina. Muutamia niistä on mukava tallettaa tänne blogiinkin muistoksi.

Meidän joulu on tiettyjen perinteiden sekoitus mieheni ja minun lapsuudenkodeista. Sen jälkeen kun aloimme viettää joulua omassa kodissa, siitä on muodostunut meidän näköinen. Tykkään, että perinteitä vaalitaan. On mukavaa, että jo ehkä useiden sukupolvien ajan jatkuneet perinteet kulkevat mukana omienkin lastemme jouluihin sitten aikanaan.

Joulunpyhinä on mukava kattaa pöytä normaalista arjesta poiketen tuvan pirtinpöydän ääreen. Asetella kauniita somisteita pöydälle ja sytyttää kynttilöihin tulet. Nähdä vähän enemmän vaivaa ruoan esillepanoon ja tarjoiluihin. Istua ja nauttia, kiireettä. Tosin kuten lapsiperheessä usein, aaton jouluateria tahtoo jäädä joulupukin odottamisen varjoon. Ainakin meillä. Eiväthän nuo pienimmät jaksaisi siinä vaiheessa enää millään pukkia odottaa. Malttamattomina kurkistelevat ikkunoista pihalle, josko pukki tulisi :) Niinhän se taisi omassa lapsuudessakin olla. Joten sekään asia ei ole muuttunut sitten omien lapsuusvuosien ;)

Aattoiltana pukin tulon jälkeen tupaan laskeutuu levollinen tunnelma. Kaikki keskittyvät omissa oloissaan uusien pelien, lelujen ja kirjojen pariin. Silloin on aikaa sytytellä takkaan tuli, köllähtää lampaantaljan päälle ja katsella tulen loimotusta. Omien lasten onnesta hehkuvia kasvoja ja silmien tuiketta katsellessa ajatukset palaavat usein niihin lapsuuden jouluihin, joita omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa vietimme. Rakkaita muistoja. Meidän joulumme tässä nyt, osana sitä sukupolvien ja sukujen ketjua, joka jo kauan ennen minua, miestäni ja lapsiani on ollut. Meidän lapsemme nyt tuoreimpina jäseninä siinä ketjussa.

Joulunpyhinä on mukava kutsua vieraita kylään. Saunoa pihasaunan lempeissä, kosteissa löylyissä havuntuoksu seuranaan. Jutella ja nauraa. Puhua syvällisiäkin. Joulun aikaan on mukava myös kyläillä ystävien ja sukulaisten luona. Tänään olemmekin menossa paikkaan, jossa savusaunan tunnelma odottaa. Ikäänkuin jäähyväiset joululle niiden löylyjen myötä. Meidän joulu loppuu nimittäin tänä vuonna tähän päivään. Huomenna pakkaamme tavarat muuttoauton kyytiin ja suuntaamme kulkumme kohti uusia asuinseutuja. Useita satoja kilometrejä etelämpänä alkaa uusi elämänvaihe. 

Joidenkin päivien päästä, ehkä vasta ensi vuoden puolella, kirjoittelen kuulumisiamme seuraavan kerran tänne blogin puolelle.

Nyt toivottelen kaikille mukavia välipäiviä ja onnellista, ihanaa uutta vuotta!

-Kaaru-

Callunoita ja hopealankoja

Viime keväisen aitan siivouksen yhteydessä kaivoin esille mintunvihreän taikinakorvon ajatuksenani kunnostaa sitä hieman. Siinähän sitten kuitenkin kävi se klassinen, että sata muuta paljon tärkeämpää asiaa meni tuon kunnostamisen edelle ja korvo jäi nököttämään puuvajan nurkkaan. Muutama päivä sitten kannoin sen taas paremmin "hollille". Taaskaan ei ollut aikaa eikä intoakaan ruveta tekemään sille mitään, korvon sisällä kun oli ja on edelleen ties miten vanhat taikinanjämät odottamassa seuraavaa leivontakertaa ;) ja onpa korvo-parka aika huonoon kuntoon muutenkin päässyt. 

Ajattelin, että tuossa asussaan se voisi kuitenkin toimittaa kukkapurnukan virkaa, joten kannoin sen nyt sitten tuohon porraspieleen. Sinkkivatiin asettelin sitten callunat ja hopealangat kera sammalen ja upotin vadin korvon sisälle. Sopivasti se siihen sopikin. Eipähän tarvinnut koko korvoa täyttää mullalla. Nyt sitä on kevyt siirrelläkin, jos tarve vaatii. Vanha työkalulaatikkonakin toiminut puinen laatikko sai sisäänsä myöskin omat talvikukkansa ja sammaleensa. Nyt on sitten helposti ja nopeasti aseteltu syys-/talvikukkaset porraspieltä kaunistamaan. 

Huomasinpa muuten, että blogissani on nyt tasan 100 kirjautunutta lukijaa. Sitähän täytyy juhlistaa pikapuolin jollain kivalla tavalla. Pysykäähän siis kuulolla :) 

Lämpimästi tervetuloa vielä kaikille uusille lukijoille!

Iloista loppuviikkoa!

-Kaaru-

Kesäinen marja-hedelmäsalaatti

Tekaisin tuoreista marjoista ja hedelmistä raikkaan salaatin välipalana syötäväksi. Ladoin pilkotut hedelmät ja marjat isoon vatiin ja vaahdotin vaniljakastiketta kyytipojaksi. Hyvää ja helppoa!

Nautiskeltiin vaihteeksi välipalaa saunakammarissa. Siitäpä olikin lapsukaisilla mukava käydä noukkimassa herkkupaloja leikkimökkileikkien lomasta. Taisipa muutama herkkupala päätyä leikkimökkissäkin makusteltavaksi ;)

Pöydällä näkyvä valkoinen pitsiliina löytyi paikalliselta kirpputorilta muutaman euron hintaan. Tai verho se alkujaan oli, mutta purin leveät reunakäännökset auki ja ompelin käännökset vähän kapeammiksi. Tykkään siitä pöytäliinana enemmän kuin verhona :) 

Tänään sain viimeinkin kasvimaankin kitkettyä. Kylläpä olikin rikkaruohot päässeet taas rehottamaan. Nuo katalat hyötykasvien tukahduttajat! Olisihan tuo kasvimaalla kyykkiminen ihan mukavaa, jos sen saisi tehdä rauhassa. Ehdin kotiseutulomalta tultuamme jo ääneenkin mainita, että itikat ovat tainneet vähentyä meidän lomamme aikana, mutta kattia kanssa. Kasvimaalla niitä inhottavia verenimijöitä oli vaikka naapureille jakaa. Ja koska en jaksanut välillä tulla lisäämään vaatetusta, nyt onkin mukavat paukamat pitkin sääriä. Ensi yönä ei taida uni tulla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Kotona jälleen!

Reissusta palattu takaisin kotiin. Lomareissu onnistui kaikkinensa mukavasti. Niin mukava oli vain ajella kaikessa rauhassa pieniä teitä pitkin maalaiskylästä toiseen ja pysähtyä aina silloin kun mieli niin teki. Paljon kertyi kilometrejä auton mittariin, paljon nähtiin kauniita maisemia ja tutustuttiin uusiin paikkoihin ja mikä parhainta, tavattiin useita sukulaisia ja ystäviä. Vietettiin reilu viikko huoletonta karavaanarielämää. Minä niin tykkään olla reissussa asuntovaunun kanssa, mutta niin paljon kuin se antaakin, se myös ottaa. Aikansa sitä jaksaa ja sitten alkaa tehdä mieli takaisin kotiin. Väljemmille vesille, mukavuuksien äärelle ;) Kyllä se vain niin on, että koti on se kaikkein paras paikka maailmassa. 

Kotiin tullessa postilaatikossa odotti lukijaansa uusin Unelmien talo ja koti- lehti :) Sillä aikaa kun reissupyykki pyöri koneessa, istahdin terassille lehteä lukemaan ja herkuttelemaan metsämansikkajäätelöllä ja tuoreilla mansikoilla. Saksalaisia taisivat mansikat olla tällä kertaa, mutta niin maukkaita, että makunsa puolesta olisivat menneet ihan kotimaisista. Taitaa mennä tänä kesänä pitkälle heinäkuuta ennen kuin mansikan pääsato kypsyy, sen verran on kylmä ollut. Mutta en sure sitä, kypsyvät kunhan kypsyvät. Metsämarjasadosta on luvassa runsas. Kuulema täällä pohjoisessa on lakkojen kukinta ja pölytys onnistunut hyvin, joten luvassa ehkä siis hyvä lakkavuosi :) Marjasadon kypsymistä siis odotellessa.

Nautitaan heinäkuusta, sen tuomasta lämmöstä ja kesän kauneudesta!

Ihanaa viikkoa kaikille!

-Kaaru-

Vanha kaappi

 

En ole saanut vielä mitään tehtyä tuon vanhan kaapin (vai senkkikö tuo on?) eteen, josta kerroin viime postauksessa. Muhun iski kamala kevätflunssa, joten sisällä on täytynyt päivät olla. Aurinkoinen sää houkuttelisi niin kovasti tuonne ulos touhuamaan kaikenlaista ja sormet syyhyäisi päästä tuosta kaapista rapsuttelemaan vanhaa maalia pois. Jospa tämä olo tästä pian helpottuisi. Toivotaan niin :) Piti ihan käydä nappaamassa muutama kuva tuosta kaapista tänne blogiinkin, niin mielissäni olen tuosta löydöstä! Vanhaa kunnon tekoa, täyttä puuta. Kuvat vähän valehtelevat, ei se ihan noin hyvässä maalissa ole kuin kuvat antavat ymmärtää. Paikoin maali on rapistunut pois ja alta pilkottaa turkoosi maali. Sen värinenkö lie aiemmin ollutkin. Valkoiseksi ajattelin sen maalata vaikka voisihan siihen sopia jokin muukin väri. Valkoinen on vaan niin turvallinen valinta ja sopii meidän huusholliin parhaiten.

Kesäloma kolkuttelee jo ihan ovella. Huomenna meidän kahdella koululaisella on vielä todistusten jako ja sitten se alkaa, kesäloma! Pitäisiköhän sitä loman alkamisen kunniaksi leipoa raparperipiirakkaa. Meidän raparperit eivät ole vielä aiemmin niin hyvin tuottaneet satoa kuin tänä keväänä. Varmasti kasvuvauhtiin vaikutti se, että syksyllä ripottelimme juurille ravinnerikasta multaa omasta kompostista :)

Tupaan vaihdoin kesäisemmät tyynynpäälliset ja hain koivunoksia maljakoihin neilikoiden kaveriksi. Kylläpä muuttui kodin ilme heti niin heleän kesäiseksi. Makuuhuoneeseen ajattelin vielä vaihtaa henkäyksen ohuet verhot. Sittenpä saakin kesä minun puolestani tulla :) Pihasaunan nurkalle kun saamme vielä tehtyä meidän oman kesäpesän ja grillipaikan, niin muutapa ei tarvitse. Kyllähän se kesä on ihan paras vuodenaika <3

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Pihasaunalla ennen ja jälkeen remontin

Pihasauna ennen remonttia

Pihasauna remontin jälkeen

Joskus on mukava palata ajassa taaksepäin ja muistella menneitä. Eilisiltana pihasaunan lämmössä istuessani tuli mieleeni se hetki kun ensimmäisen kerran astuin sisälle tuosta ruskeasta ovesta ja kurkistin pihasaunamme saunakamariin. Elettiin vuotta 2011. Joitakin kuukausia aiemmin olimme tehneet kaupat tästä paikasta ja aloittaneet kotimme remontin. Sauna oli kuitenkin ollut huonosta kunnostaan huolimatta käytössä valmistumisestaan aina vuoteen 2010 saakka. Siis yli viisikymmentä vuotta! Piharakennukseen oli valmistumisen jälkeen vaihdettu ainoastaan vesikatto, muutenpa se olikin ihan alkuperäisessä asussaan. 

Ulkoapäin pihasauna oli aika sympaattisen näköinen. Soma vanha sauna. Valitettavasti pelkkä ulkokuori ei useinkaan kerro koko totuutta. Kunhan katsotte kuvat, tiedätte varmasti mitä ajattelin saunakamarin ja saunan nähdessäni. Oikeastaan yksi sana riittää kuvaamaan ensimmäisen ajatukseni. KARMEA. Jos siis kuvat järkyttävät jotakuta tämän postauksen lukijaa, enpä ihmettele. Kyllähän tuo aika hirvittävässä kunnossa olikin! Sauna parka. Kuvanlaatu on aika surkea noissa ennen- kuvissa, ne kun on vanhalla taskumallin kameralla otettu, koittakaa kestää. Kuvakulmat eivät ole ihan samat näissä ennen ja jälkeen-kuvissa, mutta eiköhän noista kutakuinkin selvän saa mistä mikin kuva on otettu. 

Näkymä ulko-ovelta ennen remonttia..

..ja remontin jälkeen.

Sanomattakin on selvää, että koko saunakamari ja sauna oli purettava ulkovuorilaudoitukseen saakka. Vesikaton vaihtaminenkin oli jäänyt ilmeisen selvästi liian myöhäiseen siitä päätellen millaista jälkeä vuotava huopakatto oli saanut aikaan saunakamarin sisäkattoon. Minä meinasin heittää hanskat tiskiin heti kättelyssä koko projektin suhteen, mutta päättäväinen mieheni oli sitä mieltä, että kyllähän me vielä tästä sauna tehdään. Niin tehtiin :) Uskomatonta. Siltä se tuntuu nyt jälkikäteen ajateltuna.

Kurkistus saunaan ennen ja..

..ja jälkeen.

Sauna oli paremmassa kunnossa kuin saunakamari, mutta aikansa elänyt todellakin sekin. Emme halunneet tehdä saunasta kuitenkaan liian nykyaikaisen näköistä, joten seinien ja katon panelointiin käytimme samanlaista linnunsiipipaneelia kuin mitä saunan seinissä alunperinkin oli. Vanha lattiavalu piikattiin pois ja uusi valettiin tilalle ja asennettiin samassa yhteydessä lattialämmitys. Lopuksi lattia laatoitettiin 10x10cm laatoilla. Saunaan tulee kaivosta kylmä vesi, lämmintä saa muurinpadasta aina silloin kun sauna on lämmitetty. Katonrajaan asennettiin led-valot, jotain nykyaikaistakin siis ;) Yleensä tykkään saunoa kuitenkin ihan pelkän kynttilän suomassa hailakassa valossa. Jotenkin paljon tunnelmallisempaa niin. Ja kuunnella kuinka tuli ritisee ja rätisee kiukaan tulipesässä.

 Iloa ja auringonvaloa uuteen viikkoon!

-Kaaru-

Kahvihetki yläkerran aulassa

 

 

 Joskus on mukava juoda päiväkahvit tai -teet tavanomaisesta poikkeavassa paikassa. Kuten nyt vaikkapa yläkerran aulassa. Kaivaa kahvipöytään pakasteesta jotain hyvää ja asetella kauniisti esille. Istahtaa alas ja juoda kaikessa rauhassa kahvinsa kera makean leivoksen tai piirakanpalasen. Siellä, kaikessa hiljaisuudessa on mukava haaveilla. Vaipua pumpulin pehmeisiin haaveiden pilvilinnoihin oikein kunnolla :) Yläkerran aula sopiikin haaveiluun niin hyvin. Se on asteen verran romanttisempi paikka kuin yksikään toinen huone meidän talossa. Ja mikäs muu kuin romanttisuus tuo ajatuksiin ne suloiset unelmien hattarapilvet, joita ilman elämä olisi aika tylsä elettäväksi. Minä kun olen sellainen, parantumaton haaveilija :) 

Mutta pimeää siellä on, aulassa, kesät talvet. Siinä kai syy siihen, miksi siellä tulee niin harvoin heiluttua kameran kanssa. Luonnonvalo ei yllä aulan molemmin puolin olevista makuukamareista sen jokaiseen kolkkaan. Ja hehkulampun valossa kaikki näyttää niin ruman keltaiselta. Niin kuin nytkin näissä kuvissa siitäkin huolimatta, vaikka kuvien valkotasapainoa muokkasinkin inhimillisempään suuntaan kuvankäsittelyohjelmalla. Harmi. Varmaan tuonne takaseinään pitäisi puhkaista aukko pienelle ikkunalle. Miten se sitten istuisi talon ulkomuotoon onkin toinen seikka. Siksi kai siellä ei sitä ikkunaa ole koskaan ollutkaan.

 

Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltäni tuon valtavan suuren hortensian. Niin kaunis kukka! Siihen sen laitoin, pikkuruisen mutta sitäkin pippurisemman kamiinan päälle. Uloshan se on tarkoitus viedä sitten, kunhan yöpakkasten aika on ohi. Kesäkuussa. Sitä odotellen. Kesää.

Iloista lauantaita kaikille! Meilläkin paistaa tänään pitkästä aikaa aurinko :)

-Kaaru-