Kirjoitin helmikuun ensimmäisenä päivänä näin:
Tammikuu oli hassu. Tapahtui niin paljon kaikkea, että sitten kun ehti olla hetken paikallaan, ei osannutkaan. Tuntui siltä, ettei tapahdu mitään, että oikeastaan aikoihin ei ole tapahtunut mitään, ja jotain on keksittävä. Kaikenlaista keksinkin.
Tammikuuni alkoi lyhyellä lomalla. Kävin tutustumassa Oodiin Helsingissä. On upeaa, että kirjasto on saatu niin keskeiselle paikalle, ja miten ihmiset ovat rynnänneet katsomaan paikkaa. Minulle, ei-Helsinkiläiselle, Oodi näyttäytyi kaupunkilaisten olohuoneena, hengailumestana, kahvilana ja kirjojen noutopisteenä. Se ei ollut kirjasto pursuavine kirjahyllyineen, mutta se oli kirjasto jännittävällä arkkitehtuurilla, isolla oleskelutilalla ja upealla sijainnilla. Oodissa oli paljon hyviä ratkaisuja, joita toivoisin joskus kokeiltavan kotikaupunkini kirjastoissakin.
Muutaman päivän loma oli nopeasti ohi, sitten alkoi arki ja suuri jännitys, sillä edessä oli työmatka Tukholmaan. Tukholmaan matkattiin laivalla ja viivyttiin reissussa neljä päivää. Tutustuttiin lastenkulttuuriin käymällä Junibackenissa, Postimuseossa, Lastenkirjainstituutissa ja Astrid Lindgrenin kotona. Lisäksi kävimme Tukholman pääkirjastossa ja Fotografiskassa. Astrid Lindgrenin koti oli erikoisin ja hienoin kokemus. Tukholman pääkirjasto on upea, ja siellä olen käynyt aiemminkin. Sen sijaan Fotografiskassa kävin ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Yllättäen Postimuseo osoittautui työmielessä kiinnostavimmaksi, vaikka Junibacken upea satujunineen olikin.
Työmatkan lisäksi töissä oli (ja on ollut) kiireistä, kun olemme valmistelleet vuoden suurinta tapahtumaamme tohinalla (joka tämän julkaisuhetkellä tosin on jo ohi!). Ehkä sen vuoksi kotonakin on ollut vaikea pysähtyä. Vapaa-aika onkin täyttynyt kaikenlaisesta; keikoista, tortillailtamista, kahvitteluista, pienistä ja suuristakin jutuista.
Mutta pysähdyin lukemaan. Tammikuu on usein minulle hyvä kirjakuukausi. Nytkin sain luettua viisi vapaa-ajan kirjaa. Viime vuonna päätin, että luen työkirjoja vain etäpäivinä, enkä listaa niitä enää blogiin. Ehkä se alkaa näkyä luetuissa kirjoissa. Ainakin tammikuussa painotus oli vapaa-ajan kirjoissa, toisin kuin viime vuonna...
T a m m i k u u n k i r j a t
Julie Andem: SKAM - Kausi 2: Noora.
Heini Strand: Hyvä Verse - Suomiräpin naiset.
Gamilla Grebe: Kun jää pettää alta.
+ 4 työkirjaa
Tammikuun kirjoista kaikki olivat ihan hyviä, yksikään ei noussut yli muiden. Poikkeuksena toki Minna Canthin Työmiehen vaimo, joka on klassikko syystä. Luulin sen olevan minulle vieras, mutta kun aloin lukea, ymmärsin lukeneeni, nähneeni tai kuulleeni sen jo aiemmin. Hyvä Verse oli tärkeä ja mielenkiintoinen, mutta toteutus hieman ontui. Taittoa olisi voinut tehdä lukijaystävällisemmäksi. Kun jää pettää alta oli niin perinteistä ja ennalta arvattavaa jännityskirjallisuutta, että se oli kuukauden heikoin. Senkin kuitenkin luin ihan mielelläni.
Kirjoista kolme oli omasta hyllystä, kaksi kirjastosta lainattuja. Bloggausinnosta huolimatta aikaa kirjoittamiselle ei tahtonut löytyä. Kädet olivat nimittäin täynnä töitä, kun viimein tapahtui asia, jota olin pitkään odottanut.
Tammikuun viimeisenä päivänä hain avaimet uuteen kotiin. Täällä asun nyt, miten jännittävää.
Tammikuun viimeisenä päivänä hain avaimet uuteen kotiin. Täällä asun nyt, miten jännittävää.
Valoisampaa helmikuuta! Valoisampi se on tainnutkin jo olla!
