Pitkän prosessin päässä

Kävin tänään Tyksissä. Minulle oli varattu aika gastron poliklinikalle. Reissu meni hienosti. Keli on hyvä, tiet sulana. Yhtään en joutunut odottamaan, vaan aikataulut täsmäsi. Ainut pikkuharmi oli se, että läääkäri käski käydä samantein laboratoriokokeissa, mutta se ei lopulta onnistunut, sillä olin aamulla syönyt aamupalan. Ihme, ettei lääkäri huomannut, että nuo kokeet olisi vaatinut paaston. Noh, käyn perjantaina täällä omassa laboratoriossa.

Olen jo jonkun aikaa hautonut mielessäni toivetta päästä uuteen laihdutusleikkaukseen. En osannut ennalta arvioida lääkärin suhtautumista asiaan. Tiesin, että hän voi tyrmätä ajatukseni sillä perusteella, etten ole kyennyt pitämään painoa kurissa ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Toivoin kuitenkin, että voisin perustella pyyntöni niin hyvin, että lupa heltyisi.

Onnekseni paikalla oli sama lääkäri, joka hoiti aminua vuonna 2013, kun valmistauduin tammikuussa 2014 tehtyyn leikkaukseen. Silloin prosessi kesti runsaan vuoden. Te, jotka olette seurannet blogiani, muistatte varmaan, että hetikohta tuon leikkauksen jälkeen elämäni heitti "häränpyllyä" kun elimistööni tunkeutui pöpö, joka teki pesänsä lonkkaproteesiin.

Ensimmäisestä leikkauksesta jäi erittäin ikävä vaiva, närästys. Joudun syömään joka päivä siihen lääkettä, eikä se silti tahdo tokeentua. Nyt kuulin iloisen asian; vaiva voidaan korjata tässä uudessa leikkauksessa! Olisipa suuri helpotus. Kun noita vaivoja on muutenkin jo tarpeeksi.

Joudun aloittamaan koko prosessin alusta. Se tarkoittaa ensimmäiseksi ruokapäiväkirjan pitämistä. Sitten se tarkoittaa Turun keikkoja: ravitsemusterapeutti nyt ensin opettaa (taas!) uutta tapaa suhtautua ruokaa ja kunnollista ruokavaliota. Joudun myös epämiellyttäviin tutkimuksiin, mahantähystykseen ja nenän kautta tehtävään tähystykseen. Yök!

Olin jo varautunut tuntemaan syyllisyyttä, mutta aivan turhaan. Lääkäri itse mainitsi, että ymmärtää tilanteeni ja sen, etten ole kyennyt keskittymään laihduttamiseen, kun elämässä on ollut niin paljon muuta. Kaksi asiaa puoltavat uutta leikkausta: se, että saadaan närästysvaiva hoidettua ja se, että jokaisesta pudotetusta kilosta on hyötyä yleiskunnolleni ja liikkumiselleni.

Jos sinua kiinnostaa, voit seurata edistymistäni uudessa blogissani (taas!) täällä.

Huomenna se alkaa. Ruutuvihko esille ja jokainen suupala tunnollisesti ja rehellisesti ylöskirjoittaen.

Mervi

Sisustus täydentyy viherkasveilla

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun muutimme tähän kotiin. Sisustus muuttui täydellisesti vanhaan verrattuna - koriste-esineet lähtivät kierrätykseen. Alkuun tuntui lähes minimalistiselta. Osaltaan karsiminen oli pakon sanelemaa, kun tilaa ei yksinkertaisesti ole. Tai noh, kyllähän tuolla yläkerrassa on tilaa vaikka kuinka, mutta minä en laske niitä neliöitä ollenkaan "kodikseni", kun en sinne pääse.

Nyt on alkanut tuntua siltä, että kaipaan jotain lisää. Löytyi muutama taulu, jotka olin jo laittanut poislähtemään. Niin siinä sitten käy, kun ei heti vie kokonaan pois...

Aloin kaipaamaan myös kukkasia, tai oikeammin viherkasveja. Mieheni tuo joka viikko kukkivia kukkia, mutta kaipasin ikkunalaudoille täydennystä. Tässä kodissa kun on oikeat ikkunalaudat. Kävimme avustajan kanssa Tokmannilla ja ostin liki kymmenen ruukkua! Siellä oli mainiot tarjoukset ja kasvit näyttivät hyvinvoivilta, joten ostin, vaikka olin itselleni luvannut, etten koskaan enää ostaa Tokmannin kukkia.

Avioliittomme alkuaikoina minä olin se, joka vastasi kukista. Sittemmin monet hommat - ja myös tämä - on siirtynyt miehelleni. Siellä kaupassa viherkasvivalikoimaa katsellessani totesin, että ihan samoja kasveja  myydään nytkin. Vai ovatko tulleet uudelleen "muotiin"...?

Tämän kukan olen ostanut kesällä oikein komeasti kukkivana. Nyt se käy "kuolinkamppailuaan" mutta toivon, että saan sen vielä virkistymään. Hän oli ensin putiikin puolella, eikä kukaan oikein muistanut kastella. Nyt toin hänet kodin puolelle muiden rinnalle. Kasvien nimillä ei ole minulle merkitystä, enkä näidenkään nimiä tiedä. Valitsen ne täysin ulkomuodon perusteella, sisustukseen ja toisiinsa sopivaksi. Lisäksi kukissa pitää olla samanlaiset ruukut. Se ei nyt aivan toteudu näissä makuuhuoneen kukissa. Kestänköhän?

Keittiönkin ikkunalauta on nyt melko täynnä:

Hauskin näistä on rosmariini, joka tuoksuu voimakkaasti, kun siihen koskee. Ja voihan sitä muutaman lehden laittaa ruokaankin, vai voikohan?

Vaikka kuinka koitin, en saanut hyviä kuvia. Ilma oli mitä parhain, kaunis, auringonpaisteinen. Ikkunaa vasten kuvaaminen on minulle mahdoton tehtävä - onkohan siihen joku helppo niksi?

Saapi nähdä, pystynkö hillitsemään itseni vai täytänkö pikkuhiljaa kodin turhalla "roinalla". Enteet ovat olemassa, nytkin virkkaan pöytäliinaa. Monta kymmentä pöytäliinaa hävitin muutossa, kun ei tässä kodissa ole piironkeja, minkä päälle niitä laittaa. Nekin, mitkä jäi, ovat aivan väärää värimaailmaa. Sain siis hyvän syyn kierrellä kirppiksellä. Yksi kaitaliina onkin juuri pesukoneessa.

Miten sinä - lukijani - pidätkö viherkasveista? Onko ne oma harrastuksensa vai osa sisustusta, niinkuin minulla?

Mervi

Vali, vali, valituksia

Ei kannata lukea, jos on itse "herkillä".
Huomasin tänä aamuna, että viime aikoina olen postannut pelkästään käsitöistä, enkä ole kertonut omista kuulumisistani ollenkaan. Nyt sitä siis tulee.... Vaikkei lukijoita kiinnostaisikaan, on tämä itselleni hyvä muistio.

Kävin tänään lääkärissä. Olin tilannut ajan toista kuukautta sitten, enkä heti meinannut muistaakaan, mitä mun oikeastaan piti valittaa. Kirjoitin asiat lapulle (toisen lääkärille ja toisen itselleni) ja sitten huomasin, ettei yksi puolen tunnin aika edes riitä kaikille ongelmille. Suosittelen muuten toisillekin - kannattaa ottaa mukaan muistiinpanot, kun menee lääkärille. Hermostuksissaan helposti unohtaa asioita.

ELINTASOSAIRAUKSIA?
 
Olipa mukava lääkäri. Yleensä  nuoret kivat lääkärit ovat täällä vain vähän aikaa ja seuraavalla kerralla niitä ei enää ole saatavilla. Tämä lääkäri on kuulemma tullut jäädäkseen Uuteenkaupunkiin. Kiva! Verenpaineeseen sain uuden lääkkeen. Paineet ovat taas huidelleet yläkantissa, kun kiloja on tullut takaisin. Kolesteroli samoin korkealla, mutta sitä lääkitystä en ole vielä aloittanut, koska kokemuksesta tarvaan, että on odotettavissa lihaskipuja. Haluan ensin saada muut kivut hallintaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta tutkittiin ja Thyroxin-annostus ennallaan.

UUSIA LÄÄKKEITÄ

Koska putiikissa puhun paljon asiakkaitteni kanssa erilaisista sairaskertomuksista, usein tulee puhe myös kunkin särkylääkkeistä. Olen oppinut, ettei koskaan pidä ulkomuodon perusteella arvioida ihmisen elämänlaatua. Minun silmissäni nuoren, terveen ja hyväkuntoisen näköinen asiakas olikin menossa selkäleikkaukseen. Hänen jatkuvat kipunsa vaativat aika voimakkaat särkylääkkeet. Puheeksi tuli minulle vieras hermoperäiseen kipuun vaikuttava Gabrion.

Pyysinpä sitten tätä lääkettä lääkäriltä ja hän kirjoittikin minulle reseptin. Varoitteli sivuvaikutuksista ja ehdotti, etten ottaisi uutta verenpainelääkettä ja tätä yhtaikaa, vaan totuttelisin ensin toiseen, jotta erotan sivuvaikutukset. Mitä minä en tietenkään totellut, vaan otin molemmat heti kotiin tullessani. Tänään on vapaapäivä, joten ei haittaa, vaikka olisinkin illalla "kanttuvei".

Toisaalta tuntuu toivorikkaalta, että kivut saattaisivat hellittää, mutta toisaalta kamalalta, että noin väkeviä lääkkeitä tarvitaan vielä lisää.

PYSYVÄ HAITTA?

Yllätyksekseni sain potilasvahinkokeskuksesta kirjeen, jossa pyydettiin selvitystä siitä, minkä verran vuonna 2011 tehty leikkaus vaikuttaa nykyiseen toimintakykyyni. Tarkoituksena on siis tutkia, tuleeko minulle korvattavaksi potilasvahingosta aiheutuva pysyvä haitta. Tuo lonkkaleikkaus epäonnistui ja sain siitä potilasvahinkokorvauksen. Sittemmin samaa lonkkaa on leikattu vielä 3 kertaa. Nyt pitäisi valokuvata, minkälainen arpi siitä jäi. Noh, arpia on niin paljon "kasapäin" ettei sieltä yksi erotu mitenkään. Lisäksi on mahdotonta sanoa, mikä on tuon nimenomaisen leikkauksen vaikutus nykyiseen olooni. Lääkäri lupasi kuitenkin kirjoittaa pyydetyn e-todistuksen, kunhan ensin hommaan fysioterapeutin lausunnon. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vielä lisää korvauksia satelisi...

KUNNALLISVAALEIHIN

Aasinsiltana tästä voisin mainita - tai se lienee sanomattakin selvää - että tunnen sairaanhoidon toiminnan ja hierarkian aika hyvin. Kokemusta on sekä paikallistason että erikoissairaanhoidosta. Ihan pieni kipinä sisälläni tahtoisi vaikuttaa toistenkin vammaisten elämään. Se onkin sitten ainoa syy, miksi lupauduin kunnallisvaaliehdokkaaksi. Ensin lupauduin, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, halusin perua. Sitten se olikin jo myöhäistä. Ja nyt on mentävä liikkuvan junan mukana. Valokuva on jo otettu vaalimainoksia varten.

On kaksi asiaa, jotka vaativat paksua nahkaa: bisnes ja politiikka. Kumpikin ovat pahimmillaan erittäin raadollista hommaa. Yksi riittäisi minulle, enkä usko, että politiikka tuleekaan sen kummemmin elämääni. Sosiaali- ja terveyslautakunta olisi kylläkin paikka, jossa tuntisin kokemuksestani olevan hyötyä.

Mervi

Vauvan nuttu

Pirkko - vakkarilukijat tietävät, ketä tarkoitan - kävi putiikissa hakemassa lisää lankaa. Hän oli neulonut sukuun syntyvälle vauvalle nutun ja sittemmin päätti tehdä myös pöksyt ja myssyn.

Kiireessä otin kuvan nutusta ja vain yhden, ettei ole edes varaa valita. Tähän kuvaan on siis tyytyminen. Mallin Pirkko on kuulemma ottanut "omasta päästään". Ensin hän yritti neuloa käsin, mutta ei kuulemma tullut tarpeeksi tasaista, joten lopulta neuloi nutun koneella. Minä sain valita napit ja nyt kokonaisuus on sopivasti vanhanaikainen, mutta kuitenkin moderni.

Lankana tässä työssä on Teeteen Helmi, joka onkin vauvalangaksi sopiva merinovillalanka.

Vauvaneuleet on niiiiin söpöjä. Harmaa on tämän päivän äitien ykkösväri vauvalle!

Pellavasydämen Mervi

Kauluri

Tämän talven aikana on facebookin käsityöryhmissä näkynyt tietty kaulurimalli. Suunnittelin sellaisen virkkaamista, mutta nytpä kauluri valmistui vähän kuin vahingossa. Laitoimme alennukseen kimalluslangan, joka osoittautuikin oivaksi langaksi hänelle, joka pitää blingblingistä. Tästä langasta ei ollut aiemmin mitään tehtynä.

Tanja teki langasta "näytetyötä", kaulaliinaa. Puolivalmiista työstä kehkeytyi juuri tuollainen kauluri. Tähän meni kaksi kerää - yhteensä 50 grammaa -  ihanan pehmeää, henkäyksen kevyttä Katian lankaa.

Malli on yksinkertainen, sopivan pituinen suora kaitale ommellaan päistä yhteen. Napit ovat vain koristeena. 

Samaisesta langasta olen neulomassa itselleni lämmintä puseroa, mutta ensimmäinen ja toinenkin yritys meni purkuun. Ensimmäinen liian pieni, toinen liian iso. Semmoista se on, kun yrittää äkkiä tehdä valmista ja ilman mitään ohjetta.

Pellavasydämen Mervi

Himmeli hiljaa heilahtaa...

Joskus se on ihmisen ilo pienestä kiinni.

Viime aikoina en ole juuri ollenkaan "sisustellut". Kun ei itse kykene siirtelemään tavaroita, niin sitten se jää. Tämän pikkujutun kuitenkin toteutin. Tai siis, avustajani toteutti.

Joulumyynnistä jäi mustia himmeleitä, jotka on valmistettu mehupilleistä. Jonkun mielestä ne eivät ansaitse tulla kutsutuksi himmeleinä, mutta minä tykkään - ehkä juuri värin vuoksi.

Meidän nykyisessä asunnossa ei juuri koriste-esineitä ole, mutta nämä kolme himmeliä eivät vie pöytätilaa eikä niistä tarvitse pyyhkiä pölyjä. Vai tarvitseeko, ehkä kuitenkin?

Kuvat eivät ole kaikkein parhaasta kulmasta otettu, kun liikkumiseni kerran on mitä on. Pyysin avustaja-Juhaa kiinnittämään kolme himmeliä eri tasoille, enkä ole kyseenalaistanut tätä sommitelmaa. Minun mielestäni kolme on sopiva kombo, vaikka ehkä yksikin riittäisi?

Olohuoneessa on takaseinällä ilmalämpöpumppu - vai mikä sen sisällä olevan laitteen nimi onkaan? Huoneessa käy mukava lämmin ilmavirtaus ja se sopivasti liikuttaa noita himmeleitä, jotka ovat siis jatkuvassa liikkeessä.

Näkymä on rauhoittava ja minun mielestäni kaunis. Jos voisin, kokeilisin, miltä näyttäisivät värittömällä siimalla kiinnitettyinä, mutta nyt saa olla näin.

Minun mielestäni tällainen himmeli ei ole joulukoriste, vaan meillä nämä ovat "aina" esillä. Putiikissa on vielä muutamia samanlaisia saatavana.

Mervi

Me

Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.

Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.

Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.

Naamat varjossa

Mulla on punainen kenkä

me jäädään epämääräisen sälän varjoon

Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin

Hassu ilme

Nyt olis aika hyvä

 Juu ei. Vaikka on yhtenevä värimaailma, niin asussa kuin huulipunassakin!

Seuraavaksi suunniteltiin lankakuvaa. Vein ulos pakkaseen eri merkkisiä lankakeriä. 

En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: "mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?"

Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN  -  se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.

Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi - ja teidän - iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.

Arja totesi: "Nyt olen urani huipulla!" ja sehän piti tietysti kuvata.

Ostin - tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä - tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.

Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.

Pellavasydämen Mervi 

Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.

Suloisen lämpöiset lapaset

Olemme joutuneet muutaman kerran myymään eioota, kun asiakas on tullut kysymään lapasia lapselle. Päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen ja valitsin paksuhkon langan, että saisin nopeasti valmista. Ja kyllä olikin onnistunut lankavalinta!

Mallin otin "omasta päästä" - tai siis kädestä. Valitsin helpoimman peukalon mallin, eli viisi silmukkaa erivärisellä langalla... Kaikkiin sukkiin ja lapasiin teen aina samanlaisen kärkikavennuksen: joka puikon lopussa kaksi silmukkaa yhteen. Välikerroksia niin kauan kunnes puikolla ja 8 silmukkaa, sitten kavennukset joka kerroksella. Tykkään itse tästä mallista.

Näistä tuli kertakaikkisen ihanat lapaset. Pehmeät ja lämpöiset. Lanka on ehkä vähän turhankin hieno (ja hintava) lapasiin, mutta kannattaa kyllä. Katian Peru, jossa on 40% villaa, 20% alpakkaa ja 40% keinokuitua. 

Hiukan olisi kannattanut lyhentää ranneketta, koska nyt lankaa kului 110 grammaa, eli yksi kerä ei aivan riittänyt. Puikkosuositus tälle langalle on 6-6,5 mutta minä neuloin 4 puikoilla, kun halusin oikein tiivistä.

Tässä vilahtavat uudet muoviset Prymin puikot. Haluaisin niitä jo oikein kovasti mainostaa, niin mainiot ovat, mutta kun pienet koot on jo kaikki myyty. Nelosia ja sitä isompia on vielä jäljellä.
Aivan ihana muovinen puikko, jonka varsi on kolmikulmainen ja pää pisaranmallinen. Puikko on erittäin kevyt ja myös kevyt pitää kiinni. Pyöreä pää ei ota sääpuolia langasta. Luulen, että minä vaihdan kaikki puikkoni näihin. Aivan ohut ( 2 ja 2,5) ei kuulemma onnistunut valmistaa. Niitä emme saaneet myyntiin ollenkaan. Jatkavat tuotekehitystä. Myös pyöröpuikot tulevat myöhemmin näytille. Sen sijaan saimme kyllä pitkiä neulepuikkoja. Sukkapuikoista numero 3 joustaa tosi paljon, jopa ehkä liikaa?

 Näitä lapasia voin kyllä sydämestäni suositella, on ne niin suloiset kädessä!

Pellavasydämen Mervi