Jättityyny: valitusta ja korjausyritys

Viime viikot ovat olleet kovin kivuliaita. Yksi mahdollinen syy voisi olla aloittamassani kolesterolilääkityksessä. Aiemmin - käytettyäni Atorvastatinia - sain kovat pohjekivut. Nyt Rosuvastatinin kanssa kipu ei ole niin selkeästi kohdennettua. Olen kyllä vakuuttunut kolesterolilääkityksen tarpeellisuudesta, mutta täytyy nyt hetken seurata tilannetta ja sitten ehkä vaihtaa toisen merkkiseen.

Selässäni oleva hermovika säteilee lähes sietämättöminä kipuaaltoina lonkkien kautta varpaisiin asti. Onneksi kipu ei ole aivan taukoamatonta, vaan asentoa vaihtamalla saan sen hetkeksi loppumaan. Autossa istuminen, liian matalalla tuolilla istuminen, ylipäätään kauan istuminen tuottavat tuskaa.

Kun olen tehnyt työpäivän putiikissa ja vaikken edes joutuisi jalkojen päällä olemaan, tunnen oloni tosi surkeaksi. Vain vaivoin saan itseni raahattua sänkyyn. Sitten alkaa jomottava kipu. Ensin olen toisella kyljelläni ja kivun tullessa lonkassa sietämättömäksi, vaihdan selälleni, jolloin sama kylki  puutuu olkapäästä varpaisiin ja tuntuu tosi kurjalta. Mutta kun olen kaksi tuntua vaihdellut asentoa, alkaa kipu hellittää.

Lääkäri ei löytänyt mitään syytä lonkan kivulle. Proteesi on hienosti paikallaan. Kun vaan silti tivasin jotain apua, hän keksi lähettää minut kipupoliklinikalle. Odotan suurin toivein joulukuun puoliväliä: toivottavasti jotain apua löytyy. Jotain muuta kuin entistä vahvemmat lääkkeet....

Kun kipu liittyy makuuasentoon, ajattelin josko tyynyistä olisi apua. Muistin, että minulla on jemmassa kauan sitten Virosta hankkimani jättityynyt. Yhteen niistä ompelija-Arja teki päällisen. Nyt testailen, onko tästä apua. Tyyny on kylläkin niin iso, ettei sen kanssa sänkyyn ketään muuta mahdukkaan!

Eräässä ketjuliikkeessä on taannoin ollut myynnissä vartalotyynyä. Nyt minullakin on sellainen.

Onko lukijoista kenelläkään kokemusta vartalotyynystä? Miten käytät sitä - lukiessa selän takana vai jalkojen alla...?

Tyyny on 90 cm x 70 cm. Päälliseksi valitsin tuollaisen flanellisen pupukankaan. Se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Kuvatessani tyynyä tajusin, että olisi pitänyt valita kangas SISUSTUKSEEN SOINTUVAKSI. Noh, noita nyt voi ommella useampiakin.

Mervi

Lohenpunaiset sukat

Tilasin syksyksi uusia sukkalankoja, tässä yksi niistä: Katia Socks Degrade Cake. Suosin kovasti liukuvärjättyjä - valmiiksi raidoitettuja - sukkalankoja. Tämä on sen ja yksivärisen välistä. Langassa on yhden värin eri sävyjä ja tarpeeksi "lievä" raidoitus, joten siitä voi neuloa esim. pitsikuviota. Lankakauppiaana tykkään tuosta kakkukerästä, jonka saa paremmin pysymään hyllyssä. Langasta on kuusi eri väriä: tämä lohenpunainen, sininen, turkoosi, vihreä, ruskea ja punertava.

Taitaapa olla ensimmäiset sukat, jotka suostuin tekemään "eriparisin" raidoin. Tässä se ei ihan kauheasti haittaa, ehkä. Vai haittaakse?

 Kerästä tulee reilusti sukkapari. Tästä minun neulomuksestani jäi vielä lankaa, eli voi tehdä pidemmätkin varret.

 Kantapään neuloin ristiinvahvistettuna.

Tämä kuva kääntyi nurinperin, eikä väritkään nyt ihan täsmälleen luonnolliset ole....
Mukavan tuntuinen lanka, josta tulee varmasti tehtyä toiset ja ehkä kolmannetkin sukat. Seuraavaksi pitsiset!

Pellavasydämen Mervi

Pieni pala Kalevalaa

En ollut kuullutkaan Kalevala-peitosta ennen kuin asiakkaani siitä kertoi. Olin seuraavana päivänä menossa Marttailtaan esitelmöimään. Minua pyydettiin kertomaan syksyn uusista käsityöideoista. Tästäpä sainkin tärpin.

Ensin piti ottaa asiasta selvää. Tällä sivulla kerrotaan kaikki: http://www.arteeni.fi/kalevalacal-fi
Kyseessä on siis Suomi 100 -juhlavuoden peitto. Se virkataan paloista, joiden ohjeet paljastetaan pala kerrallaan maanantaisin ja perjantaisin. Peittoon on tarkat ohjeet, mutta kukaan ei kiellä tekemästä ihan oman näköistä. Eikä ole pakko tehdä peittoa, voi tyytyä vaikkapa tyynyyn. Saatavilla on myös tekemispaketti, missä on juuri sopivat langat.

Minä olen toistaiseksi tyytynyt vain yhteen palaan. Virkkasin pikaisella aikataululla yhden palan - mielestäni siihenastisista kaikkein helpoimman - näyttääkseni sen Martoille. Valitsin langat "jämälankojen" joukosta. Suunnilleen saman paksuisia ja yhteensopivan värisiä.

Yleissävy tässä on "kylmä", mielestäni langat sopivat mainiosti yhteen. Osaan virkata, mutta kyllä tämän ohjeen kanssa piti muutama kerta ihmetellä, sen verran erikoisia silmukoita siinä on käytetty.
Tässä minun versioni palasta "Maan synty".

Valaistus vääristää värejä

Mukana on hyvinkin erikoisia silmukoita

Joku sanoi, että tämä on koukuttavaa hommaa. Itse en ole ajatellut tehdä tätä yhtä enempää. Paitsi että sellaista olisi kiva kokeilla, miten SAMA MALLI muuttuu ERI VÄREILLÄ. Mutta ei sellaiset oikein taida sopia samaan peittoon.

Kalevala peitolle on omat facebook-ryhmänsä, tottakai. Siellä on kiva vertailla eri tekijöiden töitä. Hauskasti lopputulos voi olla aivan erilainen riippuen lankojen värityksestä.

Innostaako sinua virkata itsellesi tai jollekin lahjaksi juhlavuoden Kalevala-peitto?

Pellavasydämen Mervi

Laihduttamista

Tänään oli vähän jännittävä päivä. Kävin Turussa Tyksin ravintoterapeutilla. Kirurgi oli määrännyt kiloja pudotettavaksi, tai ainakin niin, että "suunta on alaspäin". Kiloakaan en saanut pois, mutta onneksi oli mukava terapeutti, joka ei antanut moitteita - ohjeita vain.

Nyt on alettava tositoimiin. Leikkaukseen lienee aikaa reilu kuukausi. Jos kiinnostaa, lue toisesta blogistani: http://leikkauksellalaihaksi.blogspot.fi/2017/08/ravitsemusterapeutilla.html

Mervi

Upea musta virkattu kori

Vaikka itse kehunkin, niin kyllä siitä tuli hieno!

Asiakas tilasi korin, jonka mitat oli ensin n. 30 - 40 cm. Lupasin tehdä, vaikka ennestään tiesinkin kovaksi hommaksi. Enpä kehdannut enää perua, kun mitat muuttuivatkin isommaksi. Pohjan koko olisi 50 cm x 50 cm ja korkeus 34 cm. Kori tulisi käsittääkseni sohvapöydän hyllylle juuri tuon kokoiseen tilaan. Tässä sitä kokeillaan suunnilleen samanlaiseen tilaan:

Joka ei ole matonkudetta virkannut, ei voi aavistaakaan, kuinka hikistä hommaa se on. Ja jouduin vielä tekemään työn KAHTEEN KERTAAN! Ensimmäinen ei nimittäin onnistunut. En ollut tarkka. Kuteen paksuus vaihteli ja myös käsialani, joten reunoista ei tullut napakat. Kori lörpsähti.

En voi laittaa korin kylkeen Pellavasydämen logoa, jos laatu ei vastaa kriteereitä. Ei auttanut muu, kuin ryhtyä uudestaan työhön. Tällä kertaa olin huolellisempi. Täytyy myöntää, että hiestä märkänä tätä väänsin. Kudetta kului 4.9 kg. Koukkuna minulla oli metallinen nro 10,0 mm ja muutama rakkokin sormiin tuli. Mutta kyllä vaiva kannatti, nyt kori on sitä, mitä sen pitääkin - ainakin minun mielestäni. Toivottavasti, myös tilaaja ja hänen asiakkaansa ovat tyytyväisiä!

Aika pieneen kasaan kori meni, kun sen ruttasimme postituslaatikkoon.

Kylläpä tuntuu kevyeltä sukan kutominen tämän jälkeen! Pellavasydämen Mervi

Meidän pihalla - jaossa ruusuja ja risuja

Olen suunnitellut lähettää tämän kirjoituksen toisaallekin luettavaksi.

Tässä tarina kahdesta viimeaikaisesta tapahtumasta Koulukadulla. Molemmilla kerroilla pihaamme ajaneet autot saivat sydämeni hyppäämään kurkkuun.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina mieheni sai sydäninfarktin. Itse hän kyseli ensiavun aukioloaikoja, mutta minä ymmärsin tilanteen vakavuuden ja soitin hätäkeskukseen. Ei kestänyt montaa minuuttia, kun kaupungilla kuului lähestyvän ambulanssin äänet - kaksi ambulanssia ja neljä punapukuista saapuivat.

Pahimmillaan neljä ihmistä runsaissa tamineissaan olisi saanut pienessä huoneessa potilaan ympärillä touhutessaan kaaoksen aikaiseksi. Mutta ei, oli kerrassaan ihailtavaa seurata heidän ammattitaitoista työskentelyään. Jokainen tiesi hommansa. Ensi töikseen yksi hoitajista irroitti taulun seinältä ja laittoi naulaan tippapullon tippumaan ja näin potilas sai ensimmäiset lääkkeet. Sydänfilmi otetaan jo paikan päällä ja Tyksissä spesialisti näkee saman käppyrän ja näin pystyy antamaan ohjeet jatkosta. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! Tässä tapauksessa keskivaikea infarkti vaati kiireellisen kuljetuksen suoraan Tyksin sydänteholle. Siellä tiesivät olla valmiina ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua mies oli saanut pallolaajennuksella avun tukkeutuneeseen suoneensa.

Ambulanssihenkilökunta otti hienosti huomioon myös meidät omaiset. Saimme väliaikatietoja tilanteesta ja vielä lopuksi siivosivat jälkensä, roskat roskiin jne. Hoito ja palvelu oli ensiluokkaista, kiitos siitä! Puhutaan ensihoidon nykytilanteesta mitä tahansa, meidän tapauksessamme kaikki sujui mallikelpoisesti.

Eilen pihaan ajoi taas piipaa-auto, mutta äänettömästi ja valottomasti. Poliisiautosta astui kaksi nuorehkoa poliisia. Nytkö se tapahtui - minun kauhuskenaarioni?! Niin monet kerrat olen tämän kuvitellut: jollekin läheisistäni on sattunut jotain ja poliisit tulevat ilmoittamaan asiasta. Olin aivan pois tolaltani niin kauan, kunnes sain selville, että mieheni oli kotona kaikessa rauhassa. (Tästä lähtien komento on selvä: aina pitää ilmoittaa menoistaan ja kännykkä on oltava mukana kaikkialla)

Poliisit tulivatkin tapaamaan miestä, joka istuskeli putiikkini katoksen alla odottelemassa rouvaansa, kun aika sisällä alkoi käydä pitkäksi. Poliisit käyttäytyivät kuin rikollista kohtaan. Liekö tämän hiljaisen, kunnollisen miehen ulkonäkö provosoinut lainvartijat ja silminnäkijän. Parrakas, pitkälettinen mies, jolla vielä korvarengas korvassa – selvästi se oli hän, joka oli poliisiauton peilin hajottanut. Tämä tuttavapariskunta oli juuri ankkuroinut purjepaattinsa pakkahuoneen rantaan, lähtivät syömään ja minua tervehtimään. Vastaanotto vaan oli kovin karu. En ole aiemmin nähnyt yhtä (tyhjästä) kiukkuisia poliiseja. Äänen volyymi heillä nousi, vaikkei kohde puhunut mitään, istui hiljaa paikallaan ja sanoi vaan, ettei hän tiedä tapahtuneesta yhtään mitään.  

Luottamukseni suomalaiseen poliisiin on ollut 100%:nen, mutta nyt se sai aimo kolauksen. Voiko oikeasti viaton kansalainen joutua moisen ryöpytyksen kohteeksi? Olen ymmärtänyt, että ihminen on syytön niin kauan, kunnes todetaan syylliseksi.  Pahoittelen Leena ja Juha saamaanne kohtelua Uudessakaupungissa. Se seuraus episodilla kuulemma oli, että mies aikoo mennä parturille karvojen poistoon. Ettei ainakaan ulkonäkö enää provosoi ketään.

Pellavasydämen Mervi

Lukija kysyi, mitä miehelleni kuuluu. Hän voi ihan hyvin. Sairasloma kestää ainakin vielä kolme viikkoa eikä autolla saa vielä ajaa. Kevyitä puutarha- ja kotitöitä puuhailee ja pienillä kävelylenkeillä käy. Lääkkeitä joutuu syömään loppuelämänsä. Kontrollikäyntejä on tulossa. Vaikka vointi on ihan hyvä, kyllä sen kuulemma silti tuntee, että sydämessä "jotain" on.

Mervi

Prymin pehmustettu virkkuukoukku

Pellavasydämen valikoimissa on monta erilaista virkkuukoukkua. Tänään saapui vielä yksi uusi: Prymin virkkuukoukku, jossa on pehmustettu varsi ja alumiininen koukkuosa. Tämä sopii myös nikkeliallergiselle.

Monenlaisia varsia on kehitelty ergonomian parantamiseksi. Tässä ei ole muotoilua sen kummemmin, mutta pehmennys auttaa, jos pitkään virkkaa. Toisaalta näissä kaikissa erilaisissa varsimuotoilussa on haastavaa pehmusteen paikka. Itselleni ne ovat usein liian kaukana koukusta. Olen sellainen nyhrääjä,  pidän kiinni hyvin läheltä koukkua ja työtä.

Minulle tämä koukkumalli ei sovi, kun pidän kiinni ihan juuresta:

Kenen työtapaan tuo pehmusteen sijainti sopii, niin varmasti tällä koukulla on helpompi virkata kuin ilman pehmustetta. Luulisin. Meiltä löytyy tätä koukkua 1,5 mm alkaen aina 5,0 mm saakka. Tuo pienin koukku on varustettu koukun suojakorkilla ja siksi sen hinta on euron kalliimpi eli 5,20.

Tässä vielä kuvia muista "varrellisista" virkkuukoukuista: 

 Pellavasydämen Mervi

Täydennystä valikoimiin

En ole alunalkaenkaan tehnyt itselleni selväksi, millaiseen myyntivalikoimaan pyrin. Ehkä olisi pitänyt joku suunnitelma olla? Nyt tilanne on se, että tilaan tavaraa, jos joku kysyy sitä, mitä meillä ei ole. Enimmäkseen uudet tuotteet tulevat kuitenkin sitä kautta, että itse tarvitsemme ompelutöissä jotain, jonka sitten tilaan, hinnoittelen ja laitan myyntiin.

Tänään tuli kuorma tukusta: kumpparinauhoja, kanttinauhaa, nyöriä ja muuta perustarviketta. Joskus 20 vuotta sitten, Ähtärissä asuessamme olen ostanut Inkan tehtaalta Virroilta erilaisia nauhoja. Ne ovat riittäneet näihin päiviin asti. Nyt alkaa varastot huveta, joten tilasin beessiä keinokuitunyöriä ja mustaa puuvillanyöriä.

pellavanvärinen anorakinnyöri

musta puuvillanyöri

Pyyheliinat ovat nykymuodin mukaisesti usein mustia tai harmaita ja kanttinauhoja kysytään tietysti näissä väreissä, joten niitäkin tilattiin. Saatavilla oli vain tuollaista vähän normia leveämpää. Meiltä saa siis 15 mm leveää mustaa ja harmaata kanttinauhaa entisten valkoisen ja luonnonvalkoisen lisäksi.

musta kanttinauha pyyheliinan lenkeiksi

harmaa 1,5 cm leveä kanttinauha

Kuminauhoista oli myös puutteita. Mistähän lienen ostanut, oletettavasti halvalla, vetelää kuminauhaa. On niissä vaan suuriakin eroja ja joskus toki tarvitaankin hennompaa otetta.  Tukkuedustajani väitti, ettei kuminauhoissa ole mitään standardiluokituksia, minkä mukaan tietäisi nauhan "tiukkuuden". Niinpä "käsikopelolla" ostin napakkaa peruskuminauhaa valkoisena ja  vähän leveämpää mustana.

Tällä lailla yksitellen meidän nauhavalikoimat monipuolistuu. On silkkinauhoja, vinonauhoja ja kuviollisia koristenauhoja. On matonpääkanttia, kassinsankanauhaa ym. ym.

Tämänpäiväisestä paketista löytyi myös käpyjä pitsin tekoon. Tuntuu olevan vähän muodissa, kun edellinen satsi oli aika nopeasti loppuunmyyty.

Aida-kangasta ja hardanger-kankaita meillä onkin jo ollut myynnissä. Nyt valikoima täydentyi valkoisella kanavatyökankaalla.

Ja kun silmukkamerkit ovat menneet niin piiloon, ettei niitä ollenkaan löydy, piti tilata uusi satsi. Tässä kohtaa kyllä harmittaa, kun aivan samoja merkkejä saisin Kiinasta tilaamalla murto-osalla hinnasta. 

Kaupunkiin on tulossa kangaskauppa kuulemma jossain vaiheessa syksyä. Ei siis ole ollenkaan  viisasta lisätä valikoimaa ompelutarvikkeisiin, mitä arvattavasti uusi kauppias tulee myymään. Mutta kuten sanottu, nämä ovat sellaisia tarvikkeita, joita tarvitsemme itse ja isoista eristä riittää myös myyntiin. Paljon olisi ajatuksia kirjoitettavaksi siitä, mitä syksy ehkä tuo tullessaan, mutta koska asiat ovat kesken, enkä tiedä, mitä lopulta tapahtuu, pyörittelen niitä vain mielessäni ja lähipiirissä ajatuksia vaihtaen.

Pellavasydämen Mervi

Kuinka monelle heräsi tästä kirjoituksesta ajatus, että tuota minäkin tarvitsisin. Ostaisitko, jos Pellavasydämellä olisi verkkokauppa. Ole kiltti ja kommentoi!