Miniloma Tampereella

Tampere vai Tallinna, siinäpä vasta kysymys! Niistä molemmista on muodostunut lempipaikkoja pieneen minilomailuun ja molemmissa on aina yhtä mukava käydä. Syyslomalla valinta osui perheen kanssa Tampereelle, koska Tallinnaan olin menossa muutamaa päivää myöhemmin kuitenkin. Vaikka syyslomasta on vierähtänyt jo yli viikko, en malta olla palaamatta hetken verran siellä vietettyyn minilomaan.

Kun Mika ehdotti ensimmäiselle päivälle käyntiä museokeskus Vapriikissa, oli ensimmäinen ajatus, että ai taasko. Tiesin kuitenkin, että pelimuseo kiinnosti Eemeliä, niin mukisematta suostuin ja hyvä niin! Vaihtuvien näyttelyiden ansiosta Vapriikissa käynti on aina uusi elämys, eikä kyllästymisestä ollut tietoakaan kun sinne päästiin. Ensisijaisesti tosiaan määränpää tällä kertaa oli pelit, mutta myös luonnontieteellisessä museossa, kivimuseossa ja mediamuseossa vierähti jokunen tovi. Piipahdettiin myös HAIR-musikaalin näyttelyssä ja ihan pakko oli vetäistä hippimekko päälle ja kukkanauha otsalle ja pyörähdellä pari kertaa helmat hulmuten! Meidän innokas lätkäfani jäi vielä jääkiekkomuseoonkin niin pitkäksi aikaa, että museon ovia jo laiteltiin kiinni, ennen kuin oltiin valmiit poistumaan.

Vapriikissa on siis jatkuvasti esillä yli 10 erilaista näyttelyä ja sisältö on tosiaan laidasta laitaan, eli varmasti jokainen löytää sieltä jotain kiinnostavaa. Osa näyttelyistä pysyy ja osa on vaihtuvia. Paikka löytyy keskustasta Tammerkosken rannalta Tampellan vanhoista tehdasrakennuksista, eli jo miljöö on ihan kiinnostavaa katseltavaa.

Toinen Tampereen päivä menikin sitten ihan ulkoiluksi. Eemelin uudelleen virinneen pokemon-innostuksena ansiosta pojasta on kehkeytynyt intohimoinen kävelijä(!!!) ja sen ansiosta kierrettiin keskustasta Näsinpuiston kautta Särkänniemeen saakka ja sieltä takaisin Tallipihalle juomaan lämmikkeitä kolean sään piinaamina. Näsinpuisto oli mulle ihan uusi tuttuvuus ja varmasti kesällä se olisi täydessä loistossaan. Nyt kun lehdet oli varisseet ja kasvit nuutuneet, herätti ihastusta lähinnä Tiitiäisen satupuun hahmojen bongailu ja Milavidan asuntopalatsi. Siellä tosin käytiin vain kurkkaamassa, mutta museokierrokselle ei sitten enää toista päivää haluttu uhrata.

Yhden yön mittaiseksi minilomaksi käytettiin aika kyllä tosi tehokkaasti ja ehdittiin nähdä ja kokea vaikka mitä! Ja syödä! Mikäs sen ihanampaa lomalla, kuin istua valmiiseen ruokapöytään ja nauttia tarjonnasta. Vapriikkia voin kyllä lämpimästä suositella vierailukohteeksi, jos lasten kanssa Tampereella viettää aikaa. Siellä ajan saa kulumaan niin lapset kuin aikuisetkin, eikä haittaa, vaikka lomasää ei suosisi. Ylipäätään kotimaan matkailu on yllättävänkin kiinnostavaa ja viihdyttävää ja sillä voi lievittää myös vähän ilmastoahdistusta.

Pienen hengähdystauon jälkeen arkeen palaaminen on ollut kivaa ja olen tarmoa täynnä; niin kuin loman jälkeen pitääkin!

Energistä lokakuun loppua <3

-Hanna-

Pakopeli Claustrophobia Tallinna

Voi miten ihanan keväisessä säässä pääsiäinen onkaan vierähtänyt! Varsin poikkeukselliseen tapaan kuitenkin: leipomiset ja kokkailut olen jättänyt muiden huoleksi ja keskittynyt ihan vain nauttimaan elämästä. On syöty hyvin, istuttu aurinkoisen Tallinnan terasseilla ja shoppailtukin vähän. Tällä kertaa näin, eikä se ollut ollenkaan huono juttu!

Jo torstaina lähdettiin aikuisten kesken Tallinnaan minilomalle. Etukäteen oltiin varattu pakopeli perjantaille ennen kotiin paluuta. Tallinnan Claustrophobia olikin tosi kiva! Paikka oli kävelymatkan päässä Virukeskuksesta ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Henkilökunta puhui hyvää englantia ja pelin sai suomeksi toteutettuna. Peliksi oli muutaman vaihtoehdon joukosta valikoitunut Baker Street 221B, joka osoittautui haastavaksi ja mielenkiintoiseksi. Homman idea on siis se, että pelin ohjaaja kertoo aluksi tarinan, jonka jälkeen pelaajat lukitaan lavastettuun huoneeseen ratkaisemaan tehtävää. Huoneesta on löydettävä vihjeitä, jotka ratkaisemalla tarinan lopullinen ratkaisu alkaa hahmottua. Aikaa tehtävän ratkaisuun ja lukitusta huoneesta ulos pääsemiseen on 60 minuuttia.

Kolme meistä oli pakohuoneessa ensikertalaisia, jonka huomasi pienestä alkukankeudesta: mitä tehdä, mitä etsiä, mihin kiinnittää huomiota. Pelin ohjaaja suositteli jo alussa, että apuvihje kannattaa ottaa siinä vaiheessa, jos peli meinaa jumittua paikoilleen ja itse olin valmis pelin puolivälissä ottamaan yhden vinkin, kun aikaa tuhraantui turhaan, mutta osa porukasta vastusti vinkkiä ehdottomasti. Ajan hukkaaminen sitten kostautui niin, ettei päästy huoneesta ajoissa ulos.

Minua ajan loppuminen ei edes harmittanut, koska ratkaisu oli siinä vaiheessa selvillä ja kaikki matkan varrella olleet mysteerit oli ratkaistu. Itselleni matka oli tärkeämpi kuin määränpää, koska onhan kyseessä puhtaasti viihteellinen ajanviete. Mieheni on kuitenkin todella kilpailuhenkinen ja hänen mielestään koko peli oli pilalla, kun tehtävää ei saatu annetussa ajassa suoritettua. Suhtautumistapoja voi siis olla monenlaisia! :D

Vasta jälkikäteen luin pelin arvosteluista, että muut kävijät ei suosittele Baker Streetiä ensikertalaisille. Ilmankos oli haastavaa! Ongelmat ei sinänsä olleet liian vaativia, mutta ensikertalaisille aika tässä tuli vastaan. Mutta hauskaa oli! Mä olen ihan valmis tarttumaan seuraavaan pakohuone-haasteeseen koska vain! Ehkä tulevaisuudessa tukee käytyä ratkomassa muitakin Tallinnan pakohuoneita, koska hintataso on jonkin verran edullisempi kuin meillä Suomessa. Ihan hirmuisen hauska ajanviete on siis kyseessä ja suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. Tähän voi jäädä koukkuun!

Dramaattisia lomahetkiä Tallinnassa

 

 Meidän perheen suosikkikaupunki minilomailuun on eteläisen rajanaapurin iki-ihana Tallinna. Tuntuu, että kerta toisensa jälkeen siellä riittää uutta nähtävää. Lasten syyslomaviikkoa kun vietetään, lähdettiin ystäväperheen kanssa matkaan lasten ehdoilla yöpyen kylpylähotelli Tallink Spassa. Siitä kun ei pääse yli eikä ympäri, että lapset nauttii uimisesta ja vedessä lotraamisesta.

Tämän reissun uusi kokemus oli vanhaan sähkölaitokseen rakennettu Energia avastuskeskus eli Energian oivalluskeskus. Se on ihan kivenheiton päässä Tallink Spasta, joten niiden välillä matka menee mukavasti kävellen vaikka pienempienkin lasten kanssa. Etukäteen odotin jotain Heurekan veroista, mutta aika paljon pienempi paikka on kyseessä. Lapsille oli monta erilaista pistettä, joissa asioita voi tutkia tieteellisestä näkökulmasta. Ja turha kiistää; ihan kivaa se oli aikuisillekin. Esimerkiksi tuulikonetta ja neulasänkyä pääsi testaamaan ja kuuntelemaan miltä äänet kuulostaa meren pohjassa, korkealla vuoristossa tai vaikka Jupiterissa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta aika pienimuotoisesti toteutettuja. Poikien kanssa aikaa vierähti muutama tunti ja kahvilaa olisi siinä vaiheessa jo kaivannut, mutta paikan kahvila osoittautui kahvi- ja karkkiautomaatiksi, jotka jäi kyllä käyttämättä.

No sitten siihen dramatiikkaan! Jo aiemmin ollaan käyty Tallinn Legendsissä, mutta poikien toiveesta (Eemelin n. 100 anelua) mentiin sinne uudellen. Isät lähti shoppailemaan ja me äidit poikien kanssa katsomaan esitystä. Alku meni hyvin, mutta puolen välin jälkeen toinen pojista alkoi valitella huonoa oloa ja istahti portaalle lepäämään. Esityksen jatkuessa tuli aika siirtyä seuraavaan tilaan ja vasta siellä huomasin, että meidän porukasta olin Eemelin kanssa kaksin ja myös toisesta esitystä seuranneesta perheestä puuttui pappa. Arvasin heti, että jotain on sattunut ja lähdin pimeää reittiä takaisinpäin katsomaan mistä on kyse. Sydän jätti lyönnin väliin, kun portaikossa vastaan pinkoi hätääntyneen oloinen näyttelijä, joka paiskasi oven käytävältä pihalle saakka auki ja kun valo pääsi sisään näin Valtterin makaamassa velttona kellarin lattialla kylkiasennossa ihmisiä ympärillään. Tilanne tuntui todella dramaattiselta varsinkin kun esityksen vilkkuvat valot ja kovat  äänet pauhasivat edelleen. Yksi näyttelijöistä kaappasi pojan käsivarsilleen ja kantoi pihalle ja jostain juoksi nainen vesilasin kanssa huutaen ambulanssia. Muutama minuutti oli melkoista härdelliä, mutta ulkona raittiissa ilmassa poika alkoi kuitenkin nopeasti toipua. Ambulanssiakaan ei onneksi tarvittu. Kyse oli loppujen lopuksi vain pyörtymisestä, joka oli monen tekijän summa. Kellaritilan huono ilma, välkkyvät valot, jännitys, liian vähän juomista aamun saunomisen jälkeen ja yli 38 asteen kuume! Kaiken kivan tekemisen lomassa kukaan ei huomannut, että pojalle oli noussut kuume, eikä Valtteri itsekään huomannut muuta kuin väsymyksen ja vähän huonon olon, muttei malttanut antaa sen hidastaa tahtia eikä sen kummemmin valitellut vointiaan. Loppupäivä otettiin sitten hyvin rauhallisesti ja jätettiin touhotus vähemmälle.

Viimein kotona yön yli omassa sängyssä nukuttuaan olo oli jo paljon parempi ja pelottava tilanne oli muuttunut huimaksi jännitystarinaksi, jossa on kavereille kertomista vielä pitkäksi aikaa. Ja ihan varmasti muistan itsekin tämän tapauksen varmaan lopun ikääni, sen verran kyllä pelästyin. Varsinkin siinä ympäristössä ja kammottavan esityksen luomassa mielentilassa kokemus oli aika pysäyttävä. Tämän reissun jälkeen ei voi kuin todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sitten seuraavaa reissua suunnitelemaan ;)

Vaahtokarkki popcornit ja makumuisto matkalta

Nyt tuli tehtyä herkkua, joka sai lapsilla sukat pyörimään jaloissa. Vaahtokarkki-popparit hurmasi molemmat pojat ihan tyystin ja koko satsi katosi sellaista vahtia, että piti jo vähän toppuutella. Vielä tehdessä mietin, että mitenköhän niitä kannattaisi säilyttää kun ei kuitenkaan saada kaikkea kerralla syötyä. Ei tarvinut montaa hetkeä säilytysongelmia miettiä, kun kaikki katosi parempiin suihin. Kieltämättä autoin itsekin urakassa ihan kiitettävästi :D

 

Vaahtokarkki-popparit olisi selkeästi loistavaa tarjottavaa lastenkutsuille. Ajattelin kyllä, että nämä kävisi kivasti Halloweenin herkkupöytäänkin. Mukavia naposteltavia ne oli myös kotoisana leffailtana ja helppo toteuttaa lasten kanssa yhdessä.

1 pussi mikropopcornia

1 pussi pieniä vaahtokarkkeja

50 g margariinia

1 rkl siirappia

Tee ensin popcornit valmiiksi ja kaada kulhoon.

Sulata margariini kattilassa ja lisää siirappi. Lisää joukkoon vaahtokarkit ja sekoittele kunnes karkit sulaa. Kaada seos popcornien päälle ja sekoita. Nostele pieniin kertakäyttövuokiin. Valmista tuli!

Muutenkin meni vähän herkuttelun puolelle tuo lauantai. Mun päivän toinen sokerisynti oli limu. Silloin tällöin ostan itselleni salaa yhden tölkin Fanta Grapea, eli violettia viinirypäle limua. Ekan kerran maistoin sitä muutama vuosi sitten Miamissa ja ihastuin pehmeän karkkiseen makuun. Viinirypäle Fantan maku vie mut edelleen sinne: lämpimän auringon alle, missä lempeä meren kohina ja kiihkeä kaupungin syke ovat molemmat yhtä vahvasti läsnä. Salatölkkini juon ehdottomasti yksin ja annan matkamuistojen viedä mennessään :) On pelkästään hyvä, että ainakaan meidän lähikaupassa tölkkejä ei ole normaalissa juomahyllyssä näkösällä, vaan pitää mennä erikseen Amerikan herkkujen osastolle sitä hakemaan. En halua arkipäiväistää tätä makua itselleni, vaan säilyttää sen juttuna, joka palauttaa aina tiettyyn paikkaan, hetkeen ja tunteeseen.

Tää on muuten aika jännä, että joku tuoksu tai maku tekee niin. Joskus jopa joku väri saattaa palauttaa mieleen muiston jostain paikasta tai tilanteesta. Onko muilla sama juttu? Onko sulla joku maku tai muu juttu, joka palauttaa sut johonkin paikkaan tai aikaan? Olis kiva kuulla, koska yleensä näissä on niin ihania hetkiä taustalla :)

Juhannus - jotain uutta ja jotain vanhaa

Voi ei! Sinne se nyt vierähti, juhannus <3 Meidän juhannussuunnitelmat vaihteli sääennusteen mukaan, eli tiuhaan ja paljon :D Lopulta todettiin, että sääruletista kohdalle osunut kolea sadesää ei houkutellut aattona mökkeilemään ja muutkaan vaihtoehdot ei pärjänneet kisassa oman kodin lämpimälle kutsulle.

Juhannusaatto kuitenkin sai kaipaamaan saunomisen lisäksi uimaan ja päädyttiin Allas Sea Pooliin Helsinkiin. Empimisestä huolimatta se osoittautui ihan mahtavaksi valinnaksi! Kylmyys ja juhannus oli tehneet tehtävänsä ja paikassa oli aika rauhallista. Lasten altaassa saatiin olla muutamaan otteeseen ihan vaan meidän perheen kesken ja isossa altaassakin mahtui hyvin uimaan. Tämän juhannuksen parhaana kokemuksena mieleen jää ehdottomasti uiskentelu +27 asteisessa vedessä ilman ollessa kymmenisen astetta viileämpää. Raskaat sadepisarat sai veden pinnan räiskimään ilmaan kymmeniä pikkupisaroita ja hyytävä sadevesi sai altaan pinnan höyryämään. Taivas oli vuoroin kirkkaan sininen ja vuoroin mustien pilvien peitossa. Upea elämys! Höyryävästä vedestä ja pomppivista pisaroista olisin halunnut saada kuvia, mutta eihän mulla altaassa kameraa ollut. Sen verran kävin hakemassa kännykän, että muutama kuva saatiin altaalta muistoksi.

Vahingossa taisin siinä kännykkää hakiessa päätyä jonkun turistipariskunnan kuvaankin. Nainen poseerasi karvaliivissään ja pipossaan altaiden edustalla ja minä kipitin taustalla bikineissä. Tilanne oli niin hassu, ettei edes nolostuttanut. Ennemminkin ajattelin olla ylpeä suomalaisesta asenteesta ja siitä kuuluisasta sisusta. Kyllähän touhu siinä säässä aika eksoottiselta turistin silmin varmaan näytti :D Juhannuksen kunniaksi saunoihin oli tuotu kasapäin vihtoja ja tuoksu oli sen mukainen, eli ihana! Myös vihtominen tuntui olevan aikamoinen elämys niille turisteille, jotka saunaan saakka olivat uskaltautuneet. Tuli hyvä mieli itsellekin seuratessa sitä intoa ja ihmetystä, jonka juhannussauna ulkomaalaisissa sai aikaiseksi.

Juhannuspäivä kului sitten perinteisemmissä tunnelmissa mökkeillen sukulaisten kanssa. Grilliruokaa, uusia perunoita, aurinkoa ja rantasaunaa oli tarjolla, kuten asiaan kuuluu. Mulla oli kuitenkin epäonnea matkassa muutoin kivasa päivässä. Leivoin mökkiviemisiksi mansikkaisen juustokakun. Lähdön tohinassa sitten laskin sen kakkukupuineen hetkeksi auton konepellille, jotta sain käteni vapaaksi. Siitä se sitten otti kunnon liu'un ja lensi ylösalaisin pihamaalle! Pääsi muutama ruma sana ennen kuin tokenin edes katsomaan kuinka kakulle oikein kävi. Kupu  suojasi pahimmalta, mutta olihan kakku aika onnettoman näköinen. Koristeet teillä tietymättömillä ja pinnan mansikkasose-kerros valuneena kuvun laidoille. Hetken mielijohteesta päätin ottaa kakun siltikin mukaan. Kun kerroin surullisen tarinan ja näytin kuvan alkuperäisestä kakusta, sain säälipisteitä sen verran, että kakku nimettiin keikauskakuksi ja syötiin melkein kokonaan. Makuun ei rujo ulkonäkö siis vaikuttanut :D

Kaiken kaikkeaan oli aika mahtava juhannus. Sunnuntaina nukkumaan mennessä todettiin miehen kanssa, että ihan kuin olis oltu viikko lomalla! Niin rentoutunut olo oli ja taas muutamaa kokemusta ja muistoa rikkaampana voi jatkaa arkea :) Ihanaa juhannuksen jäljeistä elämää sulle <3

Mukavat matkakaverit Dermosililta

Matkalle on kiva lähteä mahdollisimman vähin kantamuksin. Ensinnäkään se matkalaukun raahaaminen ei ole lempipuuhaa ja toiseksi on mukavaa, että siellä laukaussa on kotimatkaa varten tilaa mahdollisille ostoksille. Siksipä yritän saada mukaan otettavan kosmetiikankin mahdollisimman pieneen tilaan.

Ennen viimeisintä matkaa huomasin Dermosilin esitteessä joskus aiemminkin käyttämäni puhdistusvaahdon minikoossa ja ehdin onneksi tilata sen mukavasti ennen reissua. 50 ml:n putsari oli näppärän pieni ja kokonsa puolesta sen voi kuljettaa vaikka käsimatkatavaroissa. Pehmoinen vaahto tuntui mukavalta iholla ja se putsasi meikin hyvin. Lisäksi tykkään muutenkin Vitamin E-sarjan miedosta tuoksusta ja vaaleanpunaisesta väristä. 150 ml:n versio olikin äänestetty Dermosilin verkkoäänestyksessä heidän suosituimmaksi kasvojenhoitotuotteekseen. En ihmettele yhtään!

Samassa tilauksessa sain myös Aina-voiteen. Tarkoitus oli ollut ostaa ennen matkaa joku keveä BB-voide, koska  auringossa meikkivoide tuntuu liian raskaalta.  Kun huomasin Ainan sisältävän suojakertoimen SPF 25, päädyinkin hankkimaan sen ja hyvä niin. Voide tasoittaa ihon sävyä ja peittää pienet virheet, mutta tuntuu silti kevyeltä, eikä iho tunnu liian meikatulta. Ja sitten vielä se aurinkosuoja! Tykästyin tuotteeseen niin, että tilaan saman tien tummemman version kesää varten :)

Kyllä sitä joskus voikin ilahtua pienestä! Mutta toisaalta, eihän se nyt ole ollenkaan pikkujuttu, jos löytää uusia luottotuotteita :) Nämäkin hankin lähinnä matkaa ajatellen, mutta molemmat päätyi sitten ihan vakiokäyttöön. Luottotuotteita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Palm Beach Zoo; Florida

Kun matkustaa lasten kanssa, eläintarha on usein koko perheelle sopiva vierailukohde. Miamin liepeillä eläintarhoja on useita ja me tehtiin valinta yrittäen päätellä missä selviäisi vähäisimmillä ruuhkilla sekä liikenteessä että paikan päällä. Oletus oli, että lähimpänä Miamia olisi eniten turisteja (ja kaikkia muitakin), joten suunnattiin poispäin kohti pohjoista Palm Beachin eläintarhaan. Fort Lauderdalesta hurautettiin sinne vajaassa tunnissa (Siis matkahan ei ole pitkä, mutta se liikenne...). Portilla vähän epäilytti, että tuliko valittua väärä paikka, kun muilla perheillä näytti olevan mukana ihan polvenkorkuisia natiaisia, mutta pelko oli turha. Paikka oli ihan loistava rauhalliselle kävelylle helteisenä päivänä ja koko perhe viihtyi.

Eläimiä oli paljon ja olihan niillä Floridan ilmastossa ihan eri olosuhteet kuin meillä pohjolassa. Varsinkin erilaisia lintuja oli paljon ja lisäksi apinoita, laiskiaisia, kissaeläimiä, kilpikonnia, karhuja, muurahaiskarhuja ja vaikka mitä. Osa jopa vaikutti jotakuinkin tyytyväiseltä olemiseensa. Santun omaatuntoa helpotti lukea, ettei eläimiä oltu vangittu vain ihmisten huviksi, vaan ainakin osa oli alun perin vahingoittuneita, joita ei hoidon jälkeen ole voitu palauttaa luontoon.

Itse alue oli puistomainen ja vehreä. Oikeastaan koko ajan sai kulkea puiden varjossa. Mukavaa oli myös se, että ympäri puistoa oli automaatteja, joista sai kolikolla kourallisen linnunruokaa ja alueella asuvia lintuja sai syöttää. Mulla olikin koko ajan sortsin tasku täynnä ruokaa ja sainkin sen avulla aika värikästä seuraa esim. riikinkukoista. Palm Beach Zoo oli muutenkin jotenkin kodikkaan leppoisa eläintarha ilman turhaa prameilua. Varmaan siinä on syy, miksi siellä näyttää käyvän paljon pieniä lapsia.

Kaiken kaikkiaan Palm Beach Zoo oli kiva kokemus, mutta jos ehtii matkan aikana valita vain yhden "luontokohteen", suosittelen kuitenkin ennemmin retkeä Evergladesin kansallispuistoon, ellei siellä ole aiemmin käynyt. Se on käyntikohteena ihan uniikki, kun taas eläntarhoja löytyy ympäri maailmaa. Joka tapauksessa meillä oli hauska retkipäivä, jonka jälkeen oli ihanaa pulahtaa hetkeksi altaaseen uimaan ja rentoutumaan. Ehtisipä aina viettää perheen kanssa aikaa näin!

Jungle Queen ja kanavaristeily; Fort Lauderdale

Jokilaiva Jungle Queen on näyttävä ilmestys jo satamassa levätessään, mutta sillä risteily pitkin Fort Lauderdalen kanavia on ihan omaa luokkaansa. Jungle Queen on palvellut asiakkaita jo vuodesta 1935 ja laiva huokuukin upeaa vanhan rouvan eloisaa arvokkuutta. Laivalla on mahdollista päästä eripituisille risteilyille: 90 minuutin kierroksesta 3 tunnin illallisristeilyyn. Meillä ei ollut lippuja varattuna etukäteen ja oltiin menossa vasta varausta tekemään, mutta kun paatti oli sopivasti lähdössä ja sinne oli hyvin tilaa, hypättiinkin kyytiin saman tien. Laivasta saa ostettua kahvia ja virvokkeita, joten janoonkaan ei joudu nääntymään.

Fort Lauderdalessa kannattaa tsekata kaupunkia vesiltä käsin, ellei historiallisella Jungle Queenillä, niin jollain muulla aluksella kuitenkin. Vesiltä käsin kaupunki näyttäytyy vähän eri näköisenä kuin maista. Hulppeita luksushuviloita on vieri vieressä ja oppaan puheissa vilisee julkkiksia, joille kartanot kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet. Itse olin kiinnostuneempi kauniista rakennuksista upeine pihoineen kuin julkkiksista, niin ei jäänyt mieleen kuin Cameron Diaz, jonka vanhan lomapaikan ohitse seilattiin. Kadulta päin talot ovat hyvin suojattuja, mutta vesiltä pihat aukeavat näkyville altaineen ja istutuksineen. Lisäksi niiden laitureissa seisoo toinen toistaan upeampia jahteja. Aikamoinen näky!

Jos Fort Lauderdalessa tai Miamissa vierailet, suosittelen ilman muuta kokemaan kaupungin myös vesiltä käsin. Kanavat ovat ihan oma maailmansa :)

Voi Irma minkä teit; Florida Keys

Ajomatka läpi Florida Keysin saarirykelmän oli aika vaikuttava. Alkumatkasta ihmettelin mikä täällä on se hehkuttamisen arvoinen juttu. Melkein aloin jo epäillä, että kaikki näkemäni upeat maisemakuvat on photoshopattuja, kun joka paikka tuntui olevan täynnä vain rojua ja roskaa. Tottakai tiesin viime syksyn hurrikaanista Irmasta, kun itsekin sen etenemistä Miamin suuntaan silmä kovana seurasin. En kuitenkaan ollut tajunnut tuhojen laajuutta, enkä sitä, että edelleen paljon on korjaamatta. Miamissa ei huomaa enää mitään, mutta saarialueella... Näky on paikoin karun surullinen.

Täällä tuntuu olevan paljon trailerparkeja ja ihmiset tosiaan asuu vakituisesti vaunuissa ja asuntoautoissa. Ja mikäs on asuessa, kun lämpötila on ainainen kesä. Mutta kun iskee hurrikaani, ei asuntovaunu paljon anna suojaa. Irman aikaisissa uutiskuvissa vaunuja ja veneitä oli säpäleinä ja jopa kasoissa siellä minne tuuli ne oli viskannut. Osa on siellä edelleenkin. N. miljoona ihmistä kärsi hurrikaanin aiheuttamia vahinkoja ja heistä puoli miljoonaa on edelleen ilman vakuutusyhtiön maksamia korvauksia. Joiltakin on kodin lisäksi tuhoutunut myös elinkeino. Vaikeaa sellaisessa tilanteessa on jatkaa eteenpäin, varsinkin rahattomana.

Matka herätti paljon ajatuksia, surullisiakin, mutta juuri tämän matkan halusin ehdottomasti kokea. Teki hyvää nähdä se turismin ja idyllisen rantaelämän toisenlainen puoli. Kaiken kauniin pintakiillon alla on usein toisenlainen, vähän karumpi totuus. Ja sekin on omalla tavallaan kaunista ja koskettavaa

Siitä kauneudesta ja pintakiillostakin kuitenkin nautittiin. Istuttiin auringonlaskussa oluella, polskuteltiin uima-altaassa, ihailtiin Key Westin upeita, vaikkakin pilvisiä näkymiä ja ihmeteltiin ympäri kaupunkia vapaana touhuavia kanoja. Ajettiin läpi huikaisevan kauniiden merimaisemien USA:n eteläisimpään kärkeen, josta matkaa Kuubaan on enää vaivaiset 90 mailia. Vaikka oltiin lähellä Miamin suurkaupunkia, on Florida Keysin alue niin landea, että oksat pois. Etelän murre sai hymyilemään ja Marathonin parhaaksi rankattu aamiaispaikka The Stuffed Pig melkeninpä kauhistumaan: sen kokoisia annoksia täynnä sellaista rasvamäärää ei montaa päivää kestäisi. Kerta kokeiluna sekin toimi. Melkein alan jo ymmärtää täkäläisten tavan laittaa pannukakun päälle voita :D

Olen tyytyväinen, että tuli tämäkin paikka koettua. Jäi mietityttämään montako Irman kaltaista myrskyä nämä pikkukylät pystyvät ottamaan vastaan ja hoitamaan jälleenrakentamisen. Ehkä idylli murenee kerta kerralta hurrikaanien yleistyessä?