Sokeria sokeria!

Meillä oli tänään töissä teemana hyvinvointi ja osan päivää ravintoterapeutti Hanna Partanen oli paikalla juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiin. Hannan kanssa juteltuani mä vaivuin hetkeksi ihan tyystin epätoivoon, kun tajusin kuinka paljon smoothieissa on sokeria. 2,5 dl hedelmäsmoothieta sisältää n. 13 palaa sokeria! Jo ihan pelkässä banaanissakin on n. 2 palaa. Olen järkyttynyt. Smoothien piti olla terveellistä! Mun sokerin vähentämisyrityksiltäni katosi pohja hetkessä. Yritin saada Hannan sanomaan, että itse tehty smoothie sisältäisi sokeria jotenkin vähemmän, mutta ei auta kuin hyväksyä tappionsa.

Yyber-pahaksi Hanna julisti croissantit ja pekonin, mun viikonloppuaamujen herkut. Tiedänhän mä toki, että ne on epäterveellisiä, mutta että oikein YYBERPAHOJA! Kun keskustelussa päästiin vähän pidemmälle, sain sentään osittaisen synninpäästön herkuilleni. Tai ainakin haluan tulkita asian niin. Hanna totesi, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muu ruokavalio ratkaisee aina enemmän kuin yksittäinen tuote. Eli jos muu ruokavalio on kunnossa, on ihan ok silloin tällöin syödä croissanteja. Tai jos smoothie korvaa suklaapatukan tai pullan, on valinta jo aivan mainio.

Mun omalle yyber-pahojen tuotteiden listalle on kuulunut proteiinivanukkaat ja -patukat. Mä olen mieltänyt ne vain näppäräksi itsepetokseksi, jolla antaa itselleen luvan syödä suklaavanukasta ja saa sen vielä kuulostamaan muka-terveelliseltä. Olen välttänyt näitä ihan totaalisesti. Hannan myötä sain tähän myös toisen näkökulman. Joskus töiden jälkeen tulee kiire treeniin ja syömisestä voi tulla ongelma. Jos vaihtoehdot on treenata nälkäisenä tai syödä ensin ruoka ja rehkiä vatsa täynnä, voi proteiinivanukas olla varsin toimiva välipala, jolla nälkä kaikkoaa ja varsinaisen ruokailun voi lykätä myöhemmäksi. Sitä paitsi ymmärsin, että mun proteiinin saanti jää nykyään vähän liian pieneksi, kun  olen vähentänyt lihan syömistä. Varsinkin kasvispäivinä lisäproteiini ei siis olisi pahitteeksi. Ehkä en enää pidä proteiinituotteita ihan täyspannassa, vaikka kyllä mä silti aika huijaukseksi ne luokittelen.

Kyllä se niin on, että tieto lisää tuskaa. Syö mitä tahansa, liika on aina haitaksi. Parasta siis jatkaa hyväksi todettua linjaa ja pyrkiä säilyttämään kohtuus kaikessa. I <3 smoothies!

Pikkuhousut puntissa ja muita kuulumisia

Kuvan rintaliivit eivät liity tapaukseen

Niin se vierähti, täsmälleen kuukausi edellisestä postauksesta. Ei se mitenkään tietoisesti tapahtunut; tämä täsmällisyys on ihan silkkaa sattumaa. Olin jo välillä ihan varma, etten palaa tänne enää koskaan. Mulle iski joku selittämätön someahdistus ja tarvitsin pienen irtautumisen. Eikä se ahdistus sitten poissaollessa ja asiaa tarkemmin miettiessä enää niin selittämätöntä ollutkaan.

Kun some-elämä oli tauolla, vapautui oikeaan elämään yllättävän paljon aikaa. Tilastojen mukaan yli 2 tuntia päivässä. Siinä ajassa olen ehtinyt lukea useamman kirjan, jäädä koukkuun pariin sarjaan, liikkua normaalia enemmän ja vilautella pikkuhousuja Helsingin rautatieasemalla. Jep. Luit oikein. Mutta ennen kuin luulet mitään muuta, oikaisen heti, että se oli vahinko. Eikä siihen liity mun takapuoleni mitenkään.

Luulin, että sellaisia asoita käy vain Bridget Jones -tyyppisille ihmisille, joille aina sattuu ja tapahtuu. Ei tällaisille järkeville, ennakoiville ja (melkein) järjestelmällisille äiti-ihmisille. Mutta voi kuulkaa, kaikki on mahdollista!

Aivan tavallisena ja ehdottomasti arkisena keskiviikko-aamuna matkasin junalla töihin, kuten usein arkipäivisin teen. Olin jo ehtinyt juosta kotoa junalle, kuten myös usein arkisin teen (ai muka ennakoiva). Astuin Helsingissä junasta ulos satojen muiden työmatkalaisten tavoin, enkä ehtinyt kävellä pitkällekään, kun tunsin olallani koputuksen. Vanhempi herrasmies oli hengästymisestä päätellen kirinyt minua kiinni jo jonkun matkaa ja kohteliaasti kysyi, että "onko nuo punaiset tarkoituksella näkyvillä". Nostin laukkuani ja vilkuilin ympäriinsä ihmetellen, että mistä punaisista hän puhuu. "No siis NUO. Housun lahkeessa." Anna mun kaikki kestää sitä nolostuksen määrää, kun tajusin, että housun lahkeesta pilkisti pikkuhousut. Ja ettei vaan keltään jäisi huomaamatta, oli kohtalo päättänyt valita punaiset pitsipöksyt korostaakseen muuten mustaa pukeutumistani. Enhän mä edes käytä punaisia alusvaatteita! Tämä herra vain totesi tyynesti ajatelleensa varmistaa asian, kun ei koskaan voi tietää mikä muoti naisilla milloinkin on menossa! Herra katosi väkijoukkoon ja mä yritin hillitä hihitystäni tunkiessani pikkupöksyjä läppärilaukkuun. Seuraava kauhistuksen aihe olikin, että olisin nykäissyt ne läppärin mukana neukkarin pöydälle, mutta siltä sentään vältyin.

Vaan mitäpä tuosta! Kun asiat on hyvin, pienet kommellukset vain piristää päivää. Sitä paitsi itselleen nauraminen tekee ihan hyvää ja karistaa elämästä turhan totisuuden. Samaa en kuitenkaan halua toista kertaa kokeilla, joten jatkossa saatan tutkailla pyykkejä hieman tarkemmin ennen kaappiin viikkaamista!