Sivu lapselle

Joo, pitäisi skräpätä jostain muustakin kuin lapsista! Ensi vuonna lupaan tehdä enemmän sivuja ihan tavallisista aiheista. Lapsista nyt vaan sattuu aina olemaan kuvia käsillä. :D Tässä on taas 8x8 -sivu esikoisen kolmivuotissynttäreistä ja maagisesta hetkestä, kun hän vakavana ja pätevänä puhaltaa kynttilöitä kakustaan.
Paljetit käyvät kivasti koristeiksi, ne on kätevä kiinnittää Glossy Accentsilla. Tim Holtzin pahveista otettu kolmonen on hileliimattu.
Söpöilyä. Huopakukkia ja nauhaa. Scrapbookingissa käytetään niin paljon kukkia, että se on oikeastaan aika hullua, mutta tähän nämä olivat mielestäni perusteltuja. ;)
Lemppariyksityiskohta, jonka olen halunnut jo pitkään tehdä. Repeämästä pursuava oksa, jonka lehdet ja kukat ovat jonkinlaisia timangitarroja. Alunperin olin ajatellut, että sivussa olisi vielä enemmän tyhjää tilaa, jotta oksa ja värikäs repeämä korostuisivat. Varioin tätä vielä joskus.

Ekaluokkalainen

Loppuvuosi on ollut tosi väsynyttä askartelun osalta. Olen tehnyt hiukan jotain, mutten ole jaksanut julkaista. Tässä kuitenkin 8x8 sivu, jonka tein esikoiseni albumiin. Siinä on hänen ensimmäinen koulukuvansa, joka oli tyhmästi rajattu soikeaksi jonkinlaisella efektillä. Se oli sellaisenaan ruma, joten upotin sen aika tiukkaan kehykseen. Värimaailma tulee tyttären hupparista kuvassa.Leikin myös krakeloituvalla sekä tavallisella scrapbookingmaalilla pahvikehyksessä. Huopakukat ovat aiemmin tänä vuonna ilmestyneen korttilehden mukana tulleita, niistä saa ihan kivoja kun niistä tekee monikerroksisia ja lisää jotain muutakin. Tässä on kuvioleikkurilla tehty pieni paperikukka ja haaraniitti.Lisäksi rakasta tylliä, pari timanttia sekä Jyväskylän askartelukirppikseltä ostamani kruunukoriste.
Scrapbookingina tämä on vähän tällainen tunnelmapala, johon ei varsinaisesti ole tallennettu mitään tarinaa. Teki vaan mieli askarrella.

Xingin haasteeseen

Ajattelin tekeväni jotain Xingin haasteeseen, mutta olin oikeastaan jo luopunut toivosta että ehtisin. Sitten perjantai-iltana kymmenen aikaan virkistyin ja tein sivun.

Värit ovat tosi oudot minulle - en oikein pidä vaaleansinisestä. Kukkapaperikin on mielestäni ruman ja kitschin ja söpön twilight zonella. Silti tuntui nyt oikealta tehdä tämä näin.

Skräpistettyä on matkailun herättämä oma pohdinta, purjelaivojen takilat toisessa kuviopaperissa sekä muotoillun paperireunan tuominen keskelle sivua.

Nopea synttärikortti

Teini-ikäistyvälle tuttavaneidille piti tehdä synttärikortti kuljettamaan synttäriseteliä. Nallet ja muut sellaiset tuntuivat liian lapsellisilta, joten laitoin nimen ja hiukan liitua ja blingiä. Halusin myös kokeilla uusia lehden ja kukan muotoisia timanttitarroja...Kortin sisään on liimattu valmis pieni kirjekuori seteliä varten. Laiskaa ja nopsaa mutta ihan kivaa.

Ensimmäinen twistaukseni

Kokeilin ensimmäistä kertaa inspishaastetta twistillä, sillä se tuli juuri sopivasti. Olin ennestään ajatellut tehdä tästä parin vuoden takaisesta, tahattomasta joogaamiskuvasta sivun tälle paperille, ja siitä se sitten jatkui ihan omalla painollaan. Sivu syntyi jo lauantaina, mutta tähän aikaan vuodesta julkaiseminen on niiiin vaivalloista, kun hämärässä töiden kuvaaminen on "¤%"¤% vaikeaa.

Rikoin vähän haasteen symmetriaa ja asettelin tekstin kahteen ympyrään.

Koristeet asettuivat kiltisti omille paikoilleen ilman riitelyä. Kuvan keltainen toistuu papereissa ja koristeissa. Lisäksi on vaaleanpunaista ja oranssia sekä papereina että liituväreinä.
Nämä kukat muuttivat keskeneräisestä sivusta tähän. Jossain skräppäyslehdessä oli tehty kukkien varret nauhoista ja ajatus jäi elämään.

Vaikeita värejä

Paperikierteen lokakuun haaste tuntui vaikealta. Väriyhdistelmä vihreä-ruskea-sininen ei ole minulle yhtään luonteva. Myös annettu luonnos tuntui hiukan hankalalta, se oli niin suora ja pelkistetty. Käytin kuitenkin molempia.

Tämäkin sivu syntyi nykyiseen tapaani muutaman päivän kuluessa: ensin valitsin kuvan ja mahdollisia papereita isoon minigrip-pussiin, sitten värjäsin kirjaimet, sitten maalasin ne, sitten yhtenä iltana askartelin tarinointilappusia joista yksi päätyi tähän. Varsinainen kokoamisvaihe sitten olikin tosi nopea: kirjoitin tekstin, turmelin vähän papereiden reunoja ettei tulisi liian siisti kokonaisuus, sitten huitaisin sivun kasaan.

Ja sivuni päähenkilölle anteeksipyyntö siitä, että hän joutui samaan sivuun hämähäkinseittipaperin kanssa! Se johtuu tietenkin Hagridista. Tässä käytetyt pahvikirjaimet ovat kotikaupunkisi Papruksesta, samoin ruskea lehtiköynnösnauha. Kirjaimet värjäsin ensin musteella ja pari päivää myöhemmin maalasin päälle. Vihreä muste imeytyi valkoisen maalin läpi aika kauniisti.

Hempeilyä ja hörhelöä

Olen jo pitkään halunnut tehdä sivun tästä hellästä kuvasta, jossa esikoiseni pitää ensimmäistä kertaa pikkusiskoaan sylissä.

Uusimmassa inspiroitumishaasteessa kehotettiin hempeilyyn, mutten halunnut tehdä tällä kertaa äärimmäisen vaaleanpunaista ja romanttista. Sivua on terävöitetty mustavalkoisuudella ja värikkäillä kukilla. Sivu on pyöreä, valkoinen tausta on vain kuvaamista helpottava paperi, jotta reunatylli näkyisi.

Valokuva on otettu tammikuussa keltaisessa valossa ja sivu on jälleen kuvattu keltaisessa valossa. Oikeasti lapseni eivät siis kärsi maksasairaudesta.

Skräppäys on tällä hetkellä helpon ja sujuvan tuntuista, tämäkin sivu tuli tuskitta ja nopeasti.

Paperikierteen syyskuu

Paperikierteen syyskuun haasteessa oli sekä värit että luonnos, joista saattoi valita. Käytin molempia, koska näin heti mielessäni nämä paperit ja tämän kuvan juuri tällä tavalla. Ainoastaan teksti ja yksityiskohdat piti vielä lisätä. Kirjaimet on leikattu vanhasta ruotsi-ranska -sanakirjasta. Lisäsin niihin hiukan liituväriä.
Lintuemokiiltokuva ja kultainen sydän tuntuivat sopivan isoäititeemaan.Laitoin taas kulman tällä tavalla. Helmiäisnuppineulat sopivat isoäititeemaan: mummo-blingblingiä pitää olla.
Huomaan, että noudatan haasteluonnoksia turhankin tarkkaan, koska saan niistä heti aika vahvan mielikuvan. Olisi varmasti kehittävää pyrkiä pois omalta mukavuusalueelta, koska oppimista voi tapahtua vain siellä, mutta tärkeintä silti on että saa askarrella ja että se on kivaa.

Miksei aina ole naamiaiset...?

Sivu syntyi yöllisen askartelupuuskan jatkoksi uuteen inspikseen, jossa piti tallentaa oma outo mieltymys. Tämä ei ole (sattuneesta syystä!) ihan päivittäinen tapa, mutta minulle on usein hymähdelty, koska innostun naamiaisista ja muista pukujuhlista aivan valtavasti. Arkipukeutumiseni on nopeaa ja huoletonta enkä pidä vaateostoksista, mutta naamiaispukuun olen valmis käyttämään naurettavan paljon aikaa ja vaivaa. Kuvan pukua tein viikon ja käytin sitä yhden kerran.
En sensuroi mitään tästä sivusta, koska en ole tavallisesti Judge Dreddin näköinen. Sivu syntyi kivan nopeasti ja sumeilematta. Sain käytettyä myös itse askartelemiani koristeita, jee! Lopputuloksessa voisi olla enemmänkin asioita, mutta olen ihan tyytyväinen tähän.

Keltaisessa valossa

Moni bloggaaja on esitellyt askartelunurkkauksiaan. Katselen niitä aina ihastuksissani ja nyt kieli poskessa näytän omani. Tässä, tadaa! Joo, se on ruokapöytämme. Ja joo, nyherrän täysimittaisia layouteja tuossa yhdessä pienessä kulmassa.
Minullakin on kyllä askartelupöytä ja sievästi järjesteltyjä tarvikkeita, mutta perheemme vauva nukkuu samassa huoneessa ja häiriintyy valosta. Niinpä hiippailen askarteluiltoina keittiön ja makuuhuoneen väliä edestakaisin, kun haen tarvikkeita ruokapöydälle. Lopputuloksena on kaaos ja kauheasti paikoilleen laitettavaa, mutta onneksi useimmiten jotain muutakin.

Eräänä iltana pitkän päivän jälkeen halusin hiukan askarrella ja kokeilin paria ideaa. Ensin kokeilin leimailla pilttipurkilla ja pahvinpalalla journaling-lappusia. Niistä tuli oikeastaan sen näköisiä kuin lapsuudessa huopakärkisellä kuivahtaneella tussilla piirrellessä, eli aika suttuisia, mutta ei se haittaa, kunhan kokeilin. (Keittiössämme on tosi hämärä keltainen valo, siksi kuvatkin ovat keltaisia ja hämäriä)
Sitten leikkelin pahvista muutamia kuvioita. Alla kuvassa myös kuviopaperilla päällystämiäni diakehyksiä, joita oltiin heittämässä työpaikaltani pois. Niitä ei digikuvien ja videotykkien aikakaudella tarvitse enää alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta kuviopaperilla ja koristeilla niistä saa tosi hauskoja!Kuvassa on myös hyvin tärkeä asia: muistilehtiö, johon suherran nopeita muistiinpanoja askarteluideoista. Tein sen taannoin ruokatunnilla parista suttupaperin palasta ja se on ihan ruma, mutta se toimii oikein hyvin. Kun askartelen harvoin, on aloittaminen helpompaa kun olen valmiiksi kerännyt ideoita mitä haluan kokeilla.

Ensimmäinen p*skarteluhaasteeni

Olin jo tehnyt tämän kortin, kun huomasin, että se sopisi mainiosti viikon P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena ovat eläimet.

Kortti on tehty "Parane pian" -kortiksi ystäväkoiralle, joka on ollut leikkauksessa. Toivottavasti kortti piristää myös hieman koiran huolestunutta ihmisväkeä!

Puita näkee paljon askarteluissa nykyään, mutta olen itse niihin niin ihastunut, että niitä tupsahtelee omiinkin töihini. Koira on leikattu kuviopaperista, samoin luunauha. Kortti on tavallinen 2-osainen ts. avattava kortti, mutta näyttää kuvassa oudon vinolta, koska nuuttauksesta huolimatta kortti aukesi hiukan skannerissa.

Re-make

Harrastettuani jonkin aikaa scrapbookingia alkoivat ensimmäiset sivuni näyttää kamalilta. Päätin, etten tekisi niille mitään, koska kehitys kuuluu asiaan: samalla laillahan isot lapset nolostelevat pienempänä tekemiään juttuja kunnes taas paljon myöhemmin pitävät niitä hauskoina.

Eilen illalla kuitenkin tein uusiksi sivun vanhemman lapseni vesirokosta, koska ensimmäinen versio oli niin kökkö. Uudessa työssä on sama kuva, teksti ja otsikko kuin vanhassa. Tämä uusi on käsittelyltään raikkaampi ja tytömpi. Sitä paitsi olen jo pitkään halunnut laittaa sivulle tuollaisen puun! 8x8 -koko on siitä kiva, että sivuja on tosi nopea tehdä kun niihin mahtuu niin vähän mitään.

Puu on leikattu vapaalla kädellä. Tarinoinnin tausta on leikattu sitruspuristin sabluunana, siinä oli vaan niin kiva muoto että halusin käyttää sitä.

Rastavärejä

Alunperin halusin tehdä sivun tietokoneestani Inspiroidu-haasteeseen jossa piti luetella teknisiä tietoja. En sitten ehtinyt tehdä sivua, mutta olin jo leikannut manuaalista koneen kuvan ja halusin käyttää sitä johonkin. Nyt tein viime tingassa sivun Paperikierteen heinäkuun haasteeseen.

On tosi tylsää aina tehdä ihan viime tipassa kaikki haasteet, kun niihin sitten ei ehdi panostaa siten kun haluaisi, mutta perhetilanteen takia pikaiset rutistukset haasteisiin ovat ainoa, mitä saan tällä hetkellä tehtyä. Tätä sivua nopeasti kootessani vauva konttaili ja leikki lattialla ja löi naamansa johonkin ja vuoti ensimmäistä kertaa verta. Jos kamera olisi kotona, ottaisin kuvan ja myöhemmin skräppäisin sivun aiheesta Äidillä ei ole koskaan mitään Q#"¤#"% rauhaa...

Nauhaa

Olin tekemässä tätä sivua muuten vain. Ihmisiin ja aiheeseen sopi aika ronski käsittely, joten turmelin perinpohjin kuvien reunat. Viikon inspiroitumishaasteen luettuani ajattelin, että nauhaan leimattu teksti, jota en vielä ennestään ollut kokeillut, sopisi tähän erinomaisesti.

Tarinointilapussa on nauhaa sekä alla että solmittuna reiästä. Muistaakseni en ole laittanut nauhaa ihan juuri noin aikaisemmin, vaikkei se olekaan mikään mullistava idea.

Tekstinauhat niittasin kiinni suoraan kuvaan. Laitoin myös sirkkarenkaita suoraan kuviin, sitä en muistaakseni ole ennen tehnyt. Lisäksi kuningatar sai hileillä tuunatun kruunun. Suloisista suloisimmat luurangot ovat myös nauhanpätkiä.

Taustapaperi on eräästä lehtiöstä, jonka ostin sen muiden papereiden takia. Tämä paperikuosi oli kuitenkin mielestäni häkellyttävän ruma ja harkitsin, että heittäisin nämä arkit pois. Kuinka ollakaan, olen käyttänyt näitä enemmän kuin muita saman lehtiön papereita...Olen tehnyt jonkin verran huonoja paperiostoksia, joten toistaiseksi pidättäydyn ostoksista ja tutustun omiin työtapoihini ennen kuin ostan lisää kaikenlaista somaa, jota en osaa käyttää.

Kortti Neiti Kesäheinälle

Ystävä sai tyttären muutama päivä sitten. Tein hänelle vauvaonnittelukortin Jehkottaren haasteen pohjalta, mutta koska vauvanen on perheen kolmas tytär, arvelin, että perheessä on jo koettu pinkki väriskaala kokonaisuudessaan. Heinäkuiselle vauvalle halusin veden ja kypsän kesän jo hieman haalistuvia värejä. Piirsin sentään vauvaleiman bodyyn kukkia tyttöviitteeksi.

Yläkulmaan piti tulla koriste, ja säädin vaikka minkälaisten nappikukkaviritelmien kanssa ja pilasin ihan hyvää nauhaa, mutta mikään ei toiminut. Lopulta rynttäsin pari tukevaa paperipalaa ja se oli siinä. Tällaisia kukkia teen varmasti tulevaisuudessa lisääkin.Henkilökohtaisemmat onnittelut tulevat kortin sisälle.

Hirveesti tekstii

Inspiroitumishaasteena oli täyttää puolet sivusta tekstillä. Päätin tehdä tajunnanvirtaisen tekstin. Valitsin aiheeksi yhden elämäni isoista kokemuksista, eli sen kun olin synnyttämässä toista lastani. Minulla on kuva itsestäni sairaalassa istumassa jumppapallon päällä kalpeana sairaalapaidassa: se on sinänsä täysin siveä kuva mutta jätin sen pois sivusta tässä julkaistessa. Kuvan paikka on alhaalla keskellä, kellon ja voikukan välissä.
Olen kyllästynyt skannaamaan 12x12 -tuumaisia sivuja, joten valokuvasin tämän hieman vauhdikkaasti, ei näy missään kuvassa ihan kokonaan :o Perusidea kuitenkin käynee ilmi. Tekstiä on kirjoitettu kolmeen eri paikkaan ja se on osa niitä asioita mitä ajattelin synnytyssalissa vietettyjen tuntien aikana. Koristeet ovat aika pelkistettyjä ja mustavalkoisia, lukuunottamatta kellosta tulevaa silkkioksanauhaa ja paperi-haaraniittikukkasia.

Ylläoleva tekstilappu on jostain paperilehtiön kannesta samoin kuin voikukan siemenpallo sivun alareunassa. Teksti on jokseenkin älytön ja säästin lapun alunperin siksi, että sen reunakuvio oli kiva: tarkoitukseni oli peittää teksti jollain, mutta synnytysjuttuihinhan se sopii kuin nenä naamaan!

Tällä kertaa tuli omaan silmään aika pelkistetty sivu, ei mitään kovin kolmiulotteista tai pörröistä tai rosoista. Jollain lailla vaan paperi ja koristeet valitsivat toisensa helposti.

Äiti on vähän imelä

60. inspiroitumishaaste (vau, onnea!) antoi aiheeksi lempinimen. Tällä hetkellä ajankohtaisin lempinimi on nuoremmalla lapsellani, joten käsittelin sitä. Tämä on samalla ensimmäinen sivu hänen omaan albumiinsa. Käytin vain yhdenlaista paperia, jota viritin hieman liituvärillä ja Glossy Accent -lakalla (ei valitettavasti oikein näy näistä kuvista). Sopivia kirjaimia ei ollut, joten maalasin pahvikirjaimet akryylimaalilla ja lisäksi leimasin niihin valkoisia kuvioita.

Seuraavana päivänä löysin sittenkin vielä timangitarrat ja lisäsin niitä journalingiin. Sen lisäksi hieman tylliä, siinäpä se.

There be monsters here

Pitkästä aikaa ehdin osallistua Inspiroidu -haasteeseen tällä hyvin pikaisesti keskiyöllä rykäistyllä sivulla. Aihe olisi ansainnut huomattavasti runsaampaa ja perusteellisempaa käsittelyä, mutta nyt vaan teki mieli saada kerrankin vaan äkkiä jokin askartelu tehdyksi.

Rakastan kaikenlaisia karttoja, mutta tällä kertaa käytin omatekoista miellekarttaa kotiyliopistoni kampusalueesta: vaaleanpunaiset neliöt ovat siis rakennuksia. Sivu liittyy opintojeni päättymiseen tänä vuonna ja siinä on toki vain osa kampuksesta sekä vain murunen mielikuvista, sillä en ehdi nyt sensuroida mitään henkilökohtaisia juttuja.

Oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa jotain!!! :)

Mitä ihmettä?!

Blogi hakee ilmettään, koska en pidä valmiista templateista enkä osaa käyttää kaikkia Bloggerin ominaisuuksia. Siksi täällä on eri näköistä aina välillä...

mielenrauhaa etsimään

Graduni on valmis. Elämä voi jatkua!

Lähipäivien suunnitelmiin kuuluu siivota pöytä ja järjestää askartelutarvikkeet uudestaan esille ja helposti käytettäväksi. Sitten toivottavasti alkaa tapahtua!

Askartelukielto

Tähän blogiin ei luultavasti ilmesty loppukeväänä mitään uutta, sillä teen kiireesti gradua äitiysloman ohessa. Viimeistään kesällä pääsen taas elostelemaan papereineni! Silloin kyllä tilaan itselleni jotain uusia tarvikkeita palkaksi urakasta :D

Nipin napin mukana!

Ihan sattumalta huomasin viime hetkillä, että Paperikierteellä on nyt oma askarteluhaaste. Paperikierre on ensimmäinen kauppa, josta noin vuosi sitten tilasin ensimmäisiä scrapbookingmateriaalejani, joten oli hauskaa osallistua!

Tein pitkästä aikaa sivun tyttäreni albumiin, joka on 8x8 -kokoa. Uutena juttuna käytin nappikukkaa, jollaisten tekemistä nauhasta kokeilin Xingin kanssa toissaviikonloppuna. Alunperin idea tulee Pikkuhelistimeltä, joka on tehnyt tällaisia kankaasta. Nappi on tehty itse askartelumassasta. Nauha on tosi vanhaa, se oli jollain oman lapsuuteni nukella. Nyt pesin ja silitin sen ja käytin siitä pätkän oman lapseni nukkeleikistä kertovaan sivuun. Myös tätini 60-luvun mekon helmapitsi pääsi taas mukaan - johan nyt on sukupolvien painolastia!

Nämä pulleat koristeet vaikeuttavat skannaamista, ja vaaleankeltaiset sävyt jäivät todellista haljummiksi kuvassa. Keltaista on siis journalinglapun taustassa ja koristeissa sekä valokuvassa.

Kortti lohikäärmeiden ystävälle

Parin viikon takaisessa Jehkottaren haasteessa oli kiva luonnos, josta tiesin heti miten toteuttaisin sen. En ehtinyt tehdä korttia silloin, mutta askartelin sen nyt jälkikäteen syntymäpäiväkortiksi. Saaja pitää fantasiakirjallisuudesta ja juuri näistä väreistä.

Kierrätystä ja katse ylös

46. inspiroitumishaasteessa kehotettiin kääntämään katse ylöspäin. Koska ilman valokuvaprintteriä olen vanhojen kuvien varassa, löysin helpoiten materiaalia matkakuvista. Nämä kuvat otin Latviassa vuonna 2001.

Askarteluaikani on nykyään tosi vähissä, ja se on hankalaa, sillä haaveileva tekotapani vaatii paljon aikaa ja materiaalien hajamielistä silittelyä. Kun joudun koko ajan tutustumaan varastoihini uudestaan, unohdan aikaisemmat ideani eri tarvikkeista ja tyylini yksinkertaistuu enemmän kuin haluaisin. Uutuuksiakin sain silti kokeiltua: löysin joulukoristelaatikosta helmipäisiä nuppineuloja, jotka siirsin askartelulaatikkoon. Nauhan kokoava levy puolestaan on lapseni joululahjasta. Barbien ym. isosilmäisten muoviotusten kiinnittämiseksi laatikkoonsa käytetään muovitettua rautalankaa, joka sitten on pahvin taakse koottu rei´itettyjen muovilätkien avulla. Näitä muovilätkiä olen ottanut talteen kokeillakseni niitä askarteluun. Eivät varmasti ole hapottomia, mutta minä en ole siitä niin tarkka.

Pitsi on tätini 60-luvulla ompelemasta juhlamekosta, josta ei ole enää vaatteeksi. Taustapaperi tuntui sopivan art nouveaun orgaaniseen muotokieleen, mutta ennen kaikkea se on ihanan keväisen vihreä!

Ja vielä otsikosta: se on sanonta joka minulle merkitsee luovaa voimaa ihmisissä, eikä sitä tule tulkita uskonnolliseksi.

Numeron toistaminen

Numeroni on ilman muuta seitsemän! Kaikkein voimakkain taikanumero, veljesten ja kuolemansyntien määrä! :D

En meinannut ehtiä tekemään tätä ollenkaan. Perheessämme minä olen se joka ottaa kuvia - ja niinpä minusta ei ole kuvia oikeastaan ollenkaan, paitsi jossain naamiaispuvussa tai muuten niin absurdeissa yhteyksissä ettei niitä voi käyttää missä vain scrabbookingsivuissa. Lopulta tajusin etsiä kuvan itsestäni seitsemänvuotiaana viimeisenä iltana ennen haasteen päättymistä, ja tässä nyt ollaan. Teksti on ihan harittavaa ja vinossa, mutta koska kirjoitan oikeastikin niin, niin olkoon tällä nyt dokumentoinnin arvo.

Muuta paperiaskartelua

Kuukauden ikäisen vauvan kanssa aika tuntuu kuluvan nopeasti ja olenkin askarrellut lähinnä jotain pieniä juttuja tutuilla tarvikkeilla. Tein hillopurkista ystävänpäivätervehdyksen parilla paperilapulla, liituvärillä ja tyllillä. Sisällä on ihan vaan irtokarkkeina ostettuja sydänmarmeladeja: helppoa ja kivaa.


Pidimme pienet nimiäiskahvittelut vauvamme lähimmille sukulaisille. Nimi paljastettiin kakkuun tökätyllä kyltillä, jossa lempileimani ja jälleen niin ajankohtaista tylliä.
Olen myös kokeillut kierrätysaskartelua. Ostin joskus Tiimarista skräppäyspakkauksen siinä olevan albumin takia. Mukana tuli papereita, joista en oikein pitänyt sellaisinaan mutta säästin toistaiseksi. Näin jossain blogissa paperihelmiä, ja koska pidän koruista, päätin kokeilla. Suikaloin paperit pitkiksi kolmioiksi

ja rullasin varrastikun ympärille decoupagelakalla, sitten kuivumaan nuppineulan kanssa alustaan. Sottaista mutta hauskaa! Kunhan saan tehdyksi tarpeeksi helmiä, kokoan niistä korun, siitäkin sitten joskus kuvia tulossa.

Lisää korttiaskartelua

Osallistun taas Jehkottaren korttihaasteeseen, sillä se oli viimeksikin aika hauskaa! Harvemmin luonnostelen kortteja tai scrapbookingsivuja, joten luonnoksen pohjalta toimiminen on kiinnostavaa vaihtelua. Olenkin noudattanut luonnoksia ihmeen uskollisesti.

Korttiaskartelu tuntuu olevan ihan oma maailmansa. Tosi monet kortteilijat ovat ilmeisesti myös leimailijoita, mutta minulla on vain joitain koristeleimasimia. Niinpä korttiluonnoksissa edellytetty kuva tuottaa minulle ongelmia! Joissain tapauksissa sen voi leikata kuviopapereista, jatkossa ajan kanssa haluaisin piirtää myös itse. Nyt kuitenkin tarvitsin synttärikortin kahdeksanvuotiaalle tytölle melko nopeasti, joten laitoin kuvaksi siirtokuvaperhosen.

Materiaalit ovat skräppäyksestä minulle tuttuja, uutuutena oli testata uusia piparkakkureunaa tekeviä saksiani sekä pieniä hakaneuloja. Luonnoksen kolmion alakulmasta tein paperin sijaan tyllistä. Kiinnityksessä käytin hieman paksumpia tarrapaloja, joita ilmeisesti 3D-askartelijat käyttävät. Ne tekivätkin kortista hauskan kolmiulotteisen, mutta skanneri litistää ja latistaa kaiken. Skannasin mustan paperin kanssa, jotta tylli näkyisi paremmin. :)