Paljon melua kirjoista

Nathanie Richin lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani Odds Against Tomorrow on dystopiakuvaus, joka alkaa ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähtee vähän turhan omituisille raiteille minun makuuni. Romaani on perusviihdyttävää katastrofikirjallisuutta, mutta ei mikään maata mullistava teos. Lyhykäisyydessään Odds Against Tomorrow on kuvaus maailmasta, jossa katastrofitkin on kaupallistettu. Päähenkilö Mithcell on koko ikänsä stressannut ja pelännyt milloin mitäkin katastrofeja, ja selviytymiskeinoksi ahdistustaan vastaan hän on opetellut laskemaan eri tuhojen todennäköisyyksiä. Ainutlaatuinen kombo ahdistusta ja matemaattista neroutta on juuri se, mitä pieni mutta kasvava yritys FutureWorld kaipaa. Yritys hankkii rahansa laskemalla muille yrityksille niihin vaikuttavien katastrofien – kuten äärisääilmiöiden – todennäköisyyksiä ja vakuuttaa sitten yritykset näitä ilmiöitä vastaan. Eli jos yritys on vakuuttanut itsensä esimerkiksi kiinteistössään tapahtuvaa onnettomuutta vastaan, yri

Kuten Elina viime vuonna, itsekin päätin tänä vuonna valmistautua juhannukseen lukemalla Janssonin muumikirjoista minkäs muunkaan kuin Vaarallisen juhannuksen . Teos on ehtaa Janssonia ja sitäkin aidompaa muumimenoa tietenkin. Sitä ei voi kuin kerta toisensa jälkeen hämmästellä sitä kaunista yksinkertaisuutta, jolla Jansson kuvaa elämää ja sen filosofiaa muumien kautta.   Ulkona taivas oli vielä valoisa, ja saattoi erottaa jok’ikisen korren maassa. Kuusenlatvojen takana, minne aurinko oli laskenut hetki sitten, viipyi vielä punainen juova odottamassa seuraavaa päivää.   Elina kirjoitti kirjasta niin kauniisti ja juonesta niin kattavasti viime vuonna, että ihan hirvittää kirjoittaa omia aatoksia. 😊 Elina kertoo viimevuotisessa tekstissään tosiaan enemmän juonesta, mutta kertaan nopeasti tässäkin vähän. Kesä koittaa mutta Nuuskamuikkusta ei näy eikä kuulu, ja sehän Muumipeikkoa harmittaa. Suru ei ehdi kuitenkaan hiipiä liikaa puseroon, kun läheinen tulivuori purkautuu ja hyöky