Kausi 2010-2011 alkoi kyyhkyn metsästyksellä. Olimme 10.8 Tanelin ja Juha-Matin kanssa tutulla paikalla. Kävimme myös seuraavana päivänä jahdissa Tanelin kanssa. Kyyhkyjä ei näkynyt paljoakaan, silti ampuminen sujui paremmin kuin edellisinä vuosina kyyhky jahdissa ja saimme saaliiksi kaikki linnut mitä pääsimme ampumaan.
Ekana päivänä saatiin neljä kyyhkyä ja toisena yksi kyyhky. Ikäväksemme kyyhkyjä ei enää näkynyt sillein kuin vuonna 2008. Saalis oli kuitenkin yhtä hyvä.
Elokuun 20 oltiin Rahjassa avauksessa. Pääsimme nauttimaan hienoista maisemista ja useista hanhi ja sorsa tilanteista. Taneli kertoi tästä reissusta tarinassaan hanhet haaveissa.
Käyn tässä jotain asioita reissusta läpi.
Olimme eka kertaa avauksessa Rahjassa ja ensimmäisenä päivänä oli vain muutama tilanne jossa pääsimme ampumaan.
Toinen aamu oli jo kaikkea muuta pääsimme ampumaan useasti hanhia ja sorsia. Saimme vain sorsia saaliiksi. Reissu kesti useamman päivän ja tilanteita riitti.
Hanhea emme saaneet, sorsia kylläkin, saalis oli kaksi heinäsorsaa ja kuusi tavia.
Hieno reissu kaiken kaikiaan.
Yllä kuva Rahjasta iltalennolta avauspäivänä
Elokuussa metsästys jatkui hyvin poikkeavasti oltiin sovittu Ollin kanssa, että lähdetään pohjois ruotsiin kanalintu jahtiin, kun siellä alkaa kanalinnustus elokuun 25. Lähdimme Harrin kanssa pakulla, Olli, Antti ja Toni toisella autolla. Kerron tästä tarinan, kun tutustuimme Pohjois-Ruotsin metsästys maihin.
JÄLLIVAARAAN
Keväällä saatiin Ollin kanssa idean, että mennään Pohjois-Ruotsiin. Joten siitä puhuttaessa muillekin innostui Ollin kaveri Toni ideasta myös ja hän rupesi etsimään kohteita Ruotsin puolelta.
Rupesin kyselemään kavereita ketä kiinnostaisi lähteä Pohjois-Ruotsiin kanalintu jahtiin.
Ideana oli, että päästään nuorilla koirilla treenaamaan ja jatkamaan kautta pitemmäksi, kun lähdetään Elokuussa jahtiin. Sekä kiinnosti, kun oltiin kuultu tarinoita Ruotsin huimista lintu kannoista.
Kyselyistäni innostui Harri, joka lupasi lähteä reissuun elokuussa. Etelä-Suomesta reissuun oli lähdössä Olli, Antti ja Toni.
Toni löyti majapaikan Pålkenistä, joka sijaitsee noin 250 kilometrin päässä Jällivaarasta, siellä olisi mahdollista metsästää Ruotsin valtion maalla, joka olis huikeat 2 miljoonaa hehtaaria oleva alue. Toisena vaihtoehtona olisi yhteismetsä alue, joka olisi 90 tuhatta hehtaaria. Hinnoissa oli selkeä ero valtion maan ja yhteismetsä alueen välillä, joten tuumimme, että riittää metsästykseen tuo 90 tuhatta hehtaaria. Koska ei sitä jaksa mahdottomia kävellä kuitenkaan ja nuorilla koirilla ei viellä voi metsästää koko päivää.
Suunnitelmissa olikin, että kiertelemme välillä koirien kanssa ja välillä ilman koiria.
Kesän aikana oli hommattu koirille EU-passi, jossa oli merkintä hyväksytystä rabieksen vasta-aine määrästä, sekä olimme tehneet aseista ilmoituksen tullille, jonka jälkeen oltiin valmiita reissuun.
Emme olleet saaneet varattua majapaikkaa ihan avaukseen.
Oli 27 elokuuta ja keskiyön korvilla, kun parkkipaikalla seisoi ryhmä miehiä. Olli ulkoilutti Urhoa ja Toni omaa koiraansa, joka on rodultaan kultainen noutaja.
Nopeasti nostimme jotain tavaroita pakettiautoon toisesta autosta, tehden tilaa toiseen autoon. Sen jälkeen ajoimme Harrin kautta, jossa mies odotteli jo pihalla. Tavarat kyytiin ja alkoi ajaminen pohjoista kohti. Matkalla käytiin kahvilla ja ajamista jatkettiin yön yli.
Aamulla saavuttiin Tornioon ja ylitimme rajan auringon nousun aikaan. Toisella puolella Haaparannan ohitettua oli rannassa parvi merihanhia, jotka söivät ruovikkoa aamuauringon kajossa.
Siinä niitä hanhia olisi ja tähän saa myös lupia, tuumin koska olimme nähneet kyltin missä olisi puhelin numero josta saisi kyseltyä lupia, sekä olin katsonut videon missä metsästiin Tornionjoessa sorsia ja hanhia.
Mutta matka jatkui ja nopeus rajoitukset muuttuivat erillaiseksi kuin Suomessa ja valvovat nopeus kamerat oli erillaiset kuin Suomessa. Eron huomasi kaikkialla maisemissa, kun ei ollut viimeksi liikkunut Ruotsissa kuin poikasena.
Ajelimme poikien perässä, joilla oli GPS ja he pysähtyivät levikkeelle, jossa alkoi karttojen tutkiminen, sekä kevensimme rakkoja. Pääsimme tulokseen, että eteen päin vain ja matka jatkui.
Asfalttitie muuttui hiekkatieksi ja ajovauhti hidastui huomattavasti. Tulimme risteykseen, jossa teimme taas selvitystä, että missä ollaan ja tässä meille tuli moka ja eksyimme pienemmälle tielle, jota ajoimme pitkät matkat.
Rupesimme miettimään Harrin kanssa, että ei hyvältä näytä kyllä, kun ollaan ajettu pitkään metsätietä ja ei ole näkynyt kuin pari koppeloa. Mutta ehkä vain ei ole osunut lintuja kohdalle.
Lopulta pääsemme paremmalle tielle, joka vei suoraan majatalolle.
Saavumme majatalon pihaan,jossa on toinen metsästys porukka, englanniksi kyselemme ja selviää, että porukka on ruotsalaisia, jotka on tullut kanssa tänään, mutta eivät aio yöpyä majatalossa.
Isäntä tulee paikalle ja sanoo, että hakee emännän paikalle, joka puhuu suomea.
Sieltä saapuu emäntä joka on iloisen pirteä ja hyvin ystävällinen. Emäntä sanoo, että huoneet ei ole meille viellä vapaana, kun olemme tulleet niin aikaisin.
Mutta esittelee meille majatalon, joka on ilmiselvästi vanha kartanno, alakerrassa löytyy sauna ja pesutilat.
Emäntä kertoo, että saunan saa lämmittää silloin kuin haluaa ja sehän sopii, ainakin pääsemme metsäpäivän jälkeen saunaan.
Ekassa kerroksessa löytyy iso ruokasali ja siellä saadaan, joka päivä päivällinen kunhan ilmoitetaan, että tullaan syömään ja emäntä osaa tehdä riittävästi ruoakaa. Hinnan kuultuamme haluamme ehdottamasti syödä myös päivällisen, joka on hyvin edullinen.
Yläkerrasta löytyy keittiö ja makuuhuoneet, sekä olohuone, jossa on takka, tv ja sohvat.
Yöpymis hintaan nähden paikka on loistava.
Ostamme luvat seuraavaksi, otamme viikon luvat jotka ei ole kalliit ja kiintiöitä kysellessä emäntä sanoo ettei sellaisia ole.
Tutkailemme karttoja ja isäntä näyttää, että tuolta pitäisi löytyä teeriä ja täältä metsoja.
Koska huoneet ei ole valmiit, päättää muut lähteä hakemaan lähimmästä kaupasta ruokaa, jonne on kyllä matkaa reippaasti. Harri ja itse päädyimme sittenkin ostamaan eväitä jo Suomen puolelta.
Vaikka emme ole nukkuneet ollenkaan on polte hirveä päästä metsään, kun pääsee kerrankin elokuussa kanalintujahtiin ja viimeksi sitä on päässyt kanalintumetsälle edellisvuonna.
Päätämme mennä Harrin kanssa paikkaan, jossa isäntä sanoi olevan teeriä.
Ajamme kymmenkunta kilometriä ja käännymme pienemmälle tielle, jossa ajamme auton levikkeelle.
Tuntuu jotenkin ihmeelliselle, kun on elokuun 28 ja olemme menossa kanalintuja metsästämään. Keli ei tunnu kesäiseltä lämpötila on noin 5 astetta, puut kuitenkin ovat vihreänä.
On kyllä jotenkin jännityksen tuntua, ollaanhan pääsemässä ihan eri paikkaan metsälle kuin normaalisti.
Sakulle käsky hakuun ja lähdemme kävelemään kuusikkoa pitkin, koira luovii ja on intoa täynnä.
Lintuja ei löydy ja tulemme nevan laitaan, toisella puolen aukeaa olisi paikat missä pitäisi olla teeriä, joten päätämme oikaista suoraan aavan yli.
Toisella puolelle saavuttuamme on Saku kerennyt rinteeseen ja sieltä alkaa ajo haukku.
Voihan perk.. vaikka huudan kuuluu, kun lintuja lähtee rinteestä. Koira tuntuu olevan kuumana kuin mikäkin ja ihmettelen, että mihin se viime vuotinen on jäänyt, kun koira seisoi niin komeasti.
Saku käy ilmoittautumassa, että linnut on ajettu pois.
No ei siinä auta kuin mennä mäen rinteeseen ja koira hakuun. Nyt ei kuulu haukkua ja tuntuu, että koira rauhottui. Edestä lähtee koppelo, joka tulee vierestäni ohi vaikka ollaan puhuttu, että ei ammuta, jos koira ei seiso, niin pettää hermoni ja ammun kerran ja lintu jatkaa lentoansa.
Tajuan heti, että Saku ei ilmesty katsomaan laukausta eli sillä täytyy olla seisonta. Taas rymisee ja samasta kohtaa tulee uusinta edellisestä, tällä kertaa nuori koppelo putoaa rättinä alas ja Saku ryntää linnun suunnasta tehden paukku noudon.
Mutta olen tyytyväinen, kun sain pudotuksen koiralle ja sekin tuntui rauhoittuvan.
Yllä koiraa kehutaan ja rauhoitellaanSuolistamisen jälkeen otetaan kuva ja rauhoitutaan porukalla, alkoi kyllä reissu ihan hyvin mitä nyt liian kuumana koira ja isäntä.
Uusi hakuun käsky ja lähdemme etenemään rinnettä eteenpäin ja emme kerkeä kuin kävellä hetken matkaa hyppää musta metso edestäni, aion jättää ampumatta, kun tämä ei ole seisonnassa, mutta tällä kertaa Harria polttaa niin paljon, että alkaa vasemmalla haulikko paukkuun ja tästä johtuen itsekkin ammun kerran ja metso tippuu räpistellen maahan.
Saku syöksyy kuin raketti jostain ja nappaa linnun kiinni, eikä halua tuoda sitä luokse, ei auta kuin kävellä luokse ja käskeä koiraa lopettamaan linnun pöllyyttäminen.
Nyt rupeaa tuntumaan, että ei nämä tarinat hirmuisista lintukannoista ole palturia, kun eihän tätä olla kävelty kuin muutama kilometri ja on kaksi metsoa saatu ja useampi nähty, sekä kuultu.
Jatkamme matkaa ja saavumme isommalle hiekkatielle, jonka ylitämme ja kävelemme metsikköä, joka tuntuu nyt olevan taas tyhjä.
Yllä lepotauko
Saavumme nevan laitaan jossa on lampi, kävelemme lähemmäksi lampea ja jäämme lepotauolle lammen rantaan. Maisemat on hienot ja täytyy todeta, että on kiva kävellä metsässä, kun täällä ei ole hirvikärpäsiä, eikä hyttysiäkään, johon olimme varautuneet.
Serkku ilmoittaa, että huoneet on saatu ja hyökin käy lenkillä jossain päin.
Lähdemme jatkamaan matkaa ja lähdemme etenemään suonreunaa pitkin. Jonkun matkaa edettyämme Saku saa vainun linnusta ja lähtee ryntäämään suoraan karkottaen teeren, pettymysekseni koira jatkaa viellä ajolla perään. Tumaan, että nyt riittää ja otan koiran kiinni.
Harri siirtyy etupuolelle ja lähdemme etenemään näin.
Saku tempoo hihnassa, kun haluaisi jatkaa vapaana, mutta komennan sitä rauhoittumaan.
Olemme jo lähellä tietä, kun edestä hyppää ukkoteeri, Harrin laukaus tiputtaa teeren maahan ja Harri lähtee juoksemaan teeren luokse, joka yllätykseksi hyppääkin uudestaan lentoon. Uudesta osumasta lintu tippuu maahan ja Harrikin on saanut reissun ekan saaliin.
Suuntaamme autolle ja palailemme majapaikkaan, jossa päivällinen odottaa. Majapaikan ruoakasalissa on porukkaa enemmänkin, valtaosa on suomalaisia ja jokunen ruotsalainen on myös syömässä.
Ruoan jälkeen saunaan jossa on jo aika raukea olo, kun ei olla nukuttu yli vuorokauteen, tästä huolimatta menemme ja keskustelemme muiden metsästäjien kanssa. Valtaosin kaikki on käyneet täällä jo useampana vuonna metsällä.
Monikaan ei ole edes saanut saalista päivän aikana, eli meillä lähti reissu hyvin käyntiin.
Illalla ei tarvitse houkutella unta.
Maisemaa
Saku ja saalista
Nukumme reippaat yöunet ja syömme aamulla rauhassa aamupalan.
Aamu ei lähde kuitenkaan hyvin käyntiin, kun Urho hyökkää jostain syystä Tonin koiran kimppuun ja seuraukset ovat, että koiralla on nahka halki jalasta ja koiralle on haettava sidetarpeita. Isä viellä sanoi, kun lähdettiin, että ottakaa neulaa ja lankaa mukaan, kun nuo koirat tappelee kuitenkin. Oikeassa isä oli ja Tonin suunnatessa Ollin kanssa ostamaan koiralle hoitovälineitä, lähtee Antti meidän matkaan.
Päätämme lähteä eri paikkaan kiertämään, suuntamme paikkaan jossa on pari järveä, ajatuksenani on, että käyn katsomassa samalla onko järvissä sorsia.
Lähden itse kiertämään järven rantaa pitkin, Harri ja Antti kävelevät oikealla puolellani.
Otin toisen aseen varta vasten, kun vesistöillä pitää olla korvaavia hauleja, lataan pumpun teräshauleilla.
Aluksi ei näy sorsia eikä mitään muutakaan. Järven vasta rannalla näkyy jokunen mökki ja pienet laineet väreilee järven pinnalla. Saku hakee laajasti kadoten kokonaan toviksi.
Yhtäkkiä edestä hyppää pari pyytä ja ammun kerran perään, laukauksella ei ole vaikutusta.
Saku tulee katsomaan ja käskytän istumaan viereen ja alan pillittämään pyitä, linnut vastaileekin mutta eivät tule luokse, joten koiralle käsky hakuun ja matka jatkuu.
Tulen kohtaan jossa ranta lähtee vasemmalle ja huomaan telkän uivan hollilla. Telkkä jää laukauksesta räpistelemään veteen ja hetken päästä Saku ilmestyy luokse, annan noutokäskyn ja Saku tekee mallikkaan noudon.
Toiset huutelee jo, että tule tänne päin, että he ovat tiellä, suuntaan sinne päin ja Sakun ajamana kaksi pyytä pyrähtää eteeni istumaan. Ajattelen, että kun tarjotaan ja ammun pyyn oksalta alas ja noudatan sen Sakulla.
Saavun tielle jossa Antti ja Harri odottaa. Lepäilemme hetken ja sovimme, että minä lähden autolle, jonne lähden tekemään ruokaa metsosta ja telkästä. Antti ja Harri lähtee jatkamaan lenkkiä. Virittelen ritilän kahden kiven väliin ja hakkaan tervaskannosta sopivia paloja. Kiehiset syttyvät helposti ja kohta tuli nuolee kattiloiden pohjaa.
Nautiskelen auringon paisteesta ja odottelen, että kuuluisiko laukauksia, mutta näin ei tapahdu vaan Antti ja Harri saapuu tulille.
Ensiksi telkkä on kypsä ja hetken jäähdyteltyä, riivin telkän pannulle ja paistan sen valkosipulivoissa. Harri nukkuu makuupussissa päiväunia, joten syömme alkupaloiksi telkän Antin kanssa. Antti toteaa, että kyllä se puppua on, että telkkä maistuisi pahalle ja syö tyytyväisen näköisenä telkkää.
Metsokin on lopulta kypsä ja se saa saman käsittelyn. Herätän Harrin syömään ja metso häviää äkkiä miesten suuhun.
Päätämme vaihtaa paikkaa samalle suunnelle kuin edellisenä päivänä ja lähdemme vain eri suunnasta liikkeelle. Joka hyvin äkkiä selviää huonoksi vaihtoehdoksi, koska alue on hirveää ryteikköä. Kävelemme ja loppua ei näy, ryteikkö jatkuu vain.
Löydämme polun jota pitkin jatkamme matkaa eteenpäin. Kävelyn keskeyttää pyyn vihellys ja tuumaan, että kokeillaan pillittää.
Sakun istuttua viereen aloitan pillittämisen. Pyy vastailee ja hitaasti ääni lähenee, kunnes kuuluu pyrähdys ja pyy laskeutuu Antin eteen maahan, Antti hivuttaa aseen olkapäälle ja savu pölähtää piipusta. Kysyn, että jäikö ja jäihän pyy, eikä mikään ihme, kun koko pää lähti linnulta, joka oli parin metrin päässä.
Muuta ei tapahdukkaan ja vaihdamme paikkaa. Siirrymme uuteen kohtaan, jossa emme ole viellä käyneetkään. Alue on seka metsää, joka alkaa männikkönä ja muuttu siitä kuusien ja koivujen sekoitukseksi. Alue minkä kierrämme on kiilamaisesti kahden joen välissä. Maasto näyttää hyvältä mutta lintuja ei näy missään ja saavumme jokien haara kohtaan. Siinä katselemme hetken ja jatkamme matkaa takaisin päin. Ollaan jo melkein takaisin, kun Saku alkaa haukkumaan ja petyn, kun koira ajaa metsopoikueen lentoon Harrin edestä. Ei voi mitään koira käy kuumana ja harmittaa, kun on tajuttu, että ei tämä nyt niin lintu rikasta aluetta ole kuitenkaan, kun on kuultu ja vähät tilanteet olisi hyvä koiran hyödyntää. Mutta minkä sille mahtaa.
Lähdemme majapaikkaan, jossa on osa porukasta poistunut kotia kohti, jäljellä on enään suomalaisia metsämiehiä.
Taas pääsee nauttimaan saunasta ja hyvästä ruoasta.
Serkku ja Toni eivät ole saaneet saalista ja eivät ole edes nähneet lintuja, sama kohtalo on useammalla porukalla. Joku on kuitenkin saanut metson saaliiksi. Saamme kuulla, että ei ole poikueet onnistuneet tänä vuonna ja siinä syy lintujen vähyteen. Illalla menemme hyvissä ajoin nukkumaan ja suunnitelemme menevämme samalle suunnalle missä oltiin viimeksi.
Aamulla noustaan ylös ja suuntaamme auton kohti eilistä paikkaa missä näimme metso poikueen. Vaikka kiertelemme emme löydä lintuja.
Vaihdamme paikkaa ja kiertelemme uutta kohtaa, joka on iso haukkuu aukko aluksi, sen jälkeen alkaa isot männikkörinteet. Luulisi olevan metsoja, mutta ei, tyhjää tuntuu olevan.
Saavumme notkoon, jossa on tiukempaa ja arvelen, että jos täältä löytyisi teeriä, mutta yhtä hiljaista kuin aikaisemmin. Autolle palattuamme siihen on saapunut metsäkone ja työn tekijöitä, eli näyttää, että iso hakkuu aukko laajenee viellä tulevaisuudessakin. Metsätyöntekijät tervehtii ystävällisesti ja vastaamme takaisin.
Päivä rupeaa olemaan pitkällä ja vaihdamme paikkaa viellä.
Kävelemme taimikkoa ja aukean reunaa ja luulisi, että täältä löytyy teeriä, mutta löydämme vain teeren ulosteita ja sulkia, että on niitä ainakin ollut täällä.
Tulemme aukon reunaan ja aurinko paistaa pilvien välistä. Rauhan rikkoo moottorisahan ääni toisella puolen aukkoa.
Väsymys on jo kova ja pakko luovuttaa, vaikka kävelimme koko päivän, niin lintuja ei näkynyt missään.
Ruokaa syödessä olo kohenee ja syötyäni menen saunaan, jossa istuu paikallinen mies löylyissä.
-Terve.
Sanoo mies suomeksi.
Yllätyn positiivisesti, että mies puhuu suomea. Mies kertoo, että on nähnyt hyvin lintuja meidän metsästys alueen välissä, joka on valtion maata, että siellä lintuja olisi paremmin.
Mutta tuumin, että ei ole järkeä ostaa sinne lupia enään, kun kruunuja ei ole riittävästi enään ja huomenna pitää maksaa ruoat ja majoitus. Juttelemme pitkät ajat ja selviää miksi mies puhuu Suomea, hän on Saamelainen, jonka kotona on puhuttu suomea ja saamea, vaikka he ovat asuneet aina ruotsissa. Mies kertoo, että aina kun kerkeää poron hoidolta, hän tulee näille seuduille metsätöihin. Selviää myös, että aikaisemmin kuulemani moottorisahan ääni minkä kuulin oli hänen työskentelyn ääniä.
Ollilla ja Tonilla sama tulos kuin meillä ja tuntuu, että heillä menee koko reissu näkemättä lintuakaan.
Istumme illalla sohvalla ja katselemme tv:tä ja juttelemme viimeisen porukan kanssa, joka on meidän kanssa jäljellä. He kertovat olevansa syyskuun 5 päivään saakka täällä. Sitten hyökin lähtevät suomeen takaisin. Miehet kertovat, että siinä on lähdettävä, kun kaikki majoitus on varattu hirvenmetsästäjille, sekä saan kuulla yllättävän tiedon, että kaikki paikat on kiinni kun hirvenmetsästys alkaa ja ei saa metsästää mitään muuta viikkoon. Kuulostaa hurjalta, että koko pohjois-ruotsi on hirvimetsällä viikon ajan, eli täällä ollaan kyllä enemmän innostuttu hirvestyksestä kuin kanalinnustuksesta.
Säätiedote lupaa, että aamulla on hetken selkeää jonka jälkeen saapuu sade.
Painun nukkumaan ja mietin, että ylihuomenna sitten lähdetään kotiin ja jatkan loman viettoa suomessa.
Aamulla keli on selkeä ja päätämme mennä Harrin kanssa samalle paikalle, jossa reissu aloitettiin.
Jätän Sakun autoon, kun olen päättänyt etten ota koiraa ekalle lenkille mukaan, kun nuorta koiraa on jo tullut liikaa juoksutettua.
Lähdemme kävelemään rinnettä pitkin, josta ensimmäusenä päivänä saatiin metsoja. On kävelty jonkun matkaa, kun ihan jaloistani hyppää metso päästän linnun jonkun matkaa ja ammun.
Lintu putoaa maahan ja lähtee juoksemaan. Uusi laukaus kaataa linnun maahan, mutta lintu nousee jälleen ylös ja ammun viellä kerran. Harri huutaa, että jäikö. Sovimme, että jatketaan kun olen suolistanut linnun.
Jonkin aikaa käveltyä en saa Harrilta vastausta vihellykseen ja rupean huhuilemaan Harria, jonkin aikaa kuluu ja Harri soittaa, että oli yrittänyt teeri parvelle, joka oli istunut puissa, että jos olisi ollut luodikko olisi saanut ammuttua ehkä teeren. Harri yritti hiipiä lähemmäksi, mutta linnut kuitenkin karkasi kun huutelin Harria.
Jatkamme lenkin loppuun ja menemme autolle hakemaan koiran ja samalla alkaa satamaan.
Lähdemme kiertelemään ja näemme vesisateessa yhden teeren, joka lähtee lian kaukaa ja ammun sitä kerran perään antaen lisää vauhtia. Kahden jälkeen tuntuu, että riittää jo, kun monen päivän kävelyt tuntuu jaloissa. Viimeisen illan aikana pääsemme nauttimaan sateen kaaresta ja hanhi parvi lentelee ohitsemme. Aamulla aloitamme matkan kotia kohden.
Reissu oli kokemuksena mukava ja lintuja ei ollut niin paljon pohjois-ruotsissa kuin haaveilimme.
Saalis oli kuitenkin kolme metsoa, teeri, kaksi pyytä ja sorsa. En kuitenkaan ollut pettynyt vaikka lintuja ei ollut niin paljon kuin odotettiin.
Yllä kuva viimeisestä illasta ruotsissa
Kausi jatkui metsästämällä vesilintuja ja jäniksiä. Kuljimme valta osin metsällä ähtärin ja multian seuduilla. Mutta kävimme myös pihtiputaalla seuranmailla ja kerron tässä vähän niistä reissuista.
ERÄSTYSTÄ PIHTIPUTAAN METSISSÄ
Eka reissu tehtiin 5-6.10.2010 ja toinen 15.10.2010.
Tavoitteena olisi saada seuran mailta eka musta metso ja kiintiöt oli puhtaat myös seuran maille, joten olisi hyvä saada siihen jotain saalista.
Ekana aamuna suuntaamme Pekosenahoon ja menen aukkoon kyttäämään.
Ei mene kauaa kun tulee teeri istumaan ja ammun 22 magnumilla, lintuun osuu ja se lentää seuraavaan puuhun ja ammun vuorostaan 243:lla, teeri saa jälleen osuman ja lentää aukon reunaan. Ei ole mitään kiirettä luotan, että Saku löytää linnun pois sitten, kun haen Sakun autosta.
Aamu on nätti pikkaisen pilven hattaroita ja aurinko nousee valaisten kauniisti taivaanrantaa.
Näen kuinka teeri lentää takaviistosta ja istahtaa kuusen latvaan. Arvioin, että matkaa on vähän yli 150 metriä. Otan luodikon ja käännän repun sivulleni, asento ei ole paras mahdollinen, ristikko näyttäisi pysyvän aikalailla teeren rinnassa ja kun laukaus lähtee tippuu lintu rättinä alas.
Tuumin, että nyt on hyvä lähteä hakemaan lintuja, että ei tarvitse ruveta ahnehtimaan. Suuntaan viimeisen ampuman teeren luo joka löytyy helposti puun alta. Haen Sakun autolta ja lähden etsimään ekana ampumaani lintua.
Saku käy kuumana kuin mikäkin ja pyörii kuin herhiläinen edes takaisin. Rupean jo ihmettelemään, että missä se lintu on, kun olen ihan varma, että lintu lensi tähän. Saku menee jo ihan selvästi värään suuntaan ja ei vaikuta saaneen edes hajua. Kävelen takaisin aukkoa päin ja yhtäkkiä teeri lähtee lentoon katajan alta, laukaus pudottaa linnun alas. Tutkin lintua ja löydän kaksi luodin reikää teerestä tuumaan, että oli taas sitkeän oloinen teeri, kun piti ampua kolmesti ennen kuin lintu kuoli ja ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun pitää osua useasti ja eläin menee viellä.
Lähden kiertelemään päivemmällä ja etsimään sitä metsoa, mutta en löydä kuin lehtokurpan, jota ammun ja luulen, että laukaus meni ohi. Mutta Saku korjasi aamuisen sähläilyn ja toi tällä kertaa lehtokurpan minulle, olin jo kävelemässä pois päin, kun Saku tavoitti minut ja toi lehtokurpan.
On jo myöhä ja pitäisi lähteä hakemaan Vaino ajosta pois.
Tässä pätkä tarinasta Saku saksanseisoja joka tapahtui tällä Pihtiputaan reissulla ja liitän sen tähän.
Pitäisi ottaa Vaino kiinni. Tuumasin, että otan Sakun mukaan, kun haen ajokoiran pois. Lähin kävelemään metsäuraa pitkin ja saavuin keskelle aukkoa, jonka takana Vaino ajaa. Yhtäkkiä tajuan, että Saku seisoo kymmenen metrin päässä uralla ja tuijottaa oikelle heinikkoon. Ei ole epäselvää, että koira seisoo. Annan eteen käskyn ja kolme teertä hyppää ilmaan.
-Paikka!
Otan urosteeren jyvälle ja ammun höyheniä pölisee. Silti lintu lentää aukosta männikköön. Käsken Sakun noutamaan, joka lähtee metsään ja seuraan perässä männikköön. Jossa Saku ottaa uuden seisonnan ja ajattelen, että Saku seisoo ammuttua teertä, koska se on tehnyt sillein jo tämän kauden aikana. Joten en pyri koiraa lähemmäksi, vaan tyydyn huutamaan kauempaa.
-Eteen!
Ja 40 metrin päästä nousee rymisten ukkometso, ammun kerran koiralle kiitokseksi ja tehden tilanteen loppuun. Alan manaileen, että jos oisin varmuudeksi mennyt lähemmäksi oisin voinut saada metson saaliiksi. Ei auta annan uudestaan käskyn, että etsi ja koira lähtee etenemään. Noin viiden minuutin päästä Saku tulee ukkoteeri suussa ja luovuttaa sen minulle. Onnistunut tilanne ja kaksi komeeta seisontaa.
Taas tässä nähtiin, että ei pidä koskaan olettaa vaan toimia kuin olisi aina lintu seisonnassa ja uskoa koiraan, jolla parempi hajuaisti, jos se touhuaa jotain.
Näin meni eka päivä ja seuraavana päivänä en saanut kuin pyyn saaliiksi. Alla kuva reissun saalista.
Toiselle reissulle lähdettiin heti seuraavalla viikolla, kun loma oli loppunut ja osui viellä vapaapäivä 15 lokakuuta ja siihen kausi päättyisi Keski-Suomessa, joten olisi viellä sauma saada se ukkometso. Ajelimme kämpälle edellisenä iltana ja seurasin sää tiedotetta joka lupasi, että tulisi lumimyrsky, joka pitäisi mennä etelämmästä ohi, mutta toisin kävi sehän tuli suoraan Pihtiputaalle.
Aamulla lähdetään Pekosenahoon, jossa maa on valkoinen ja aurinko kuultaa pilvien lävitse. Käy jonkun verran tuulta ja menen aukkoon jossa ammuin teeren edellisellä viikolla seisonnasta.
Vedän kuvat puuhun narun avulla, katson paikan johon laitan makuualustan ja siinä sitä menee pari tuntia makoillen, eikä lintuja kuulu.
Joten Saku autosta ja etsimään sitä metsoa. Koiralle käsky hakuun ja Saku painaa eteen päin lumi pölisten.
Olen kävellyt muutaman kilometrin ja ylitän ojan, jonka ylitettyäni päätän keventää lastia ja alan lorottaan, samalla tuumin, että huudan koiraa, jota ei ole näkynyt hetkeen. Ensin huudan hiukan hiljempaa ja toisella kertaa kovempaa, jolloin edessä rymähtää ja Saku vinkaisee, kun koppelo ja ukkometso karkaa seisonnasta. Otan haulikon nopeasti puun kyljeltä, jossa ase on nojallaan, koppelo tulee paremmalta hollilta ja yritän palkita koiran seisonnasta, jonka itse menin pilaamaan, kun en nähnyt koiraa ja rupesin huutelemaan sitä. Aseen hihna jää hätäillessä aseen kiskion päälle ja ammun selkeästä paikasta kaksi pummia.
Kyllä nyt meni tilanne reisille, kun rupesin juuri virtsaamaan, koira seisoi alta 20 metrin minusta ja metsot oli siinä meidän välissä, että jos en olisi pysähtynyt olisin varmaan saanut metson ammuttua seisonnasta, tilanne on jo toinen metso seisonta viikon sisällä jonka mokaan.
Mutta ei auta ja jatkan matkaa.
Törmään pyihin ja saan pari ammutuksikin, että saaliitta en jää ainakaan. Vien linnut autolle ja jatkan toiseen suuntaan lenkkiä, en ole kävellyt tieltä kuin muutama sata metriä ja Saku näyttää haistavan jotain mutta ei ota kunnon seisontaa, kävelen koiran perässä kuitenkin ja yhtäkkiä kuuluu kuusikossa rymähdys ja ukkometso lentää ohitseni ihan näkösältä. On viimeinen päivä ja olen päättänyt, että yritän vaikkei olisi kunnon seisontaa ja tällä kertaa ekalla laukauksella pölähtää reipas höyhen pilvi ja taimikkoon tippuva metso aiheuttaa räsäyksen, kun taimi katkeaa linnun törmätessä siihen ja tämän jälkeen kuuluu tömähdys. Annan Sakulle nouto käskyn ja Saku lähtee kuin raketti taimikkoon. Saku kuumenee ja jää pöllyttämään metsoa ja pitää mennä itse perään. Käsken Sakun metson viereen istumaan, otan kuvan ja soitan isälle, että sain sen ekan mustan metson Pihtuputaalta.
Tilanteita on ollut paljon ja aina olen ampunut ohi, mutta nyt sen sain täältä.
Kävelen takaisin ja eksyn kiertämään vähän väärän suuntaan ja kun palailen tätä kautta näen kuusi metsoa viellä jotka on valtaosin koppeloita. Olen tyytyväinen näkemääni, koska tämä tietää hyvää metsojen tulevaisuudelle, että metsoja näkyy näin.
Kiintiössäni on enään piste jäljellä, joten minulle riittää metsästys. Loppu päivä mennee nuotiolla syöden ja lopuksi ajokoiraa kiinni ottaessa. Nämä kaksi reissua olivat saaliillisesti parhaat reissut Pihtiputaalle.
Yllä Saku ja metso Pihtiputaalla 15.10.2010
Jatkoimme kanalinnustus kautta viellä ähtärissä, jossa sai metsästää kanalintuja kauden loppuun ja olin tehnyt päätöksen, että ammun vain seisonnasta linnun jos ammun ja näin saalista ei tullut enään kuin teeren verran. Kuitenkin kausi jatkui viellä pitkään ja kävin fasaani metsällä, jäniksiä ja majavia jahtaamassa, tässä kerron parilla onnistuneelta reissulta juttua kauden jatkuessa.
EVANIN EKA JA VAINON VIIMEINEN
Olin uudevuodenaatto aamu ja suunnattiin Talvialaan Jämsään, keli oli pilvinen ja pakkasta 8 astetta, eli olosuhteet oli hyvät. Menimme samaan kohtaan jossa oli meillä ollut monta ajoa ja jänikset olivat vieneet meitä täysin, aina jänis nähtiin, mutta emme päässeet ampumaan.
Kauan ei tarvitse odottaa, kun ajo lähtee mäen rinteestä ja näyttää heti lenkistä, että meillä on sama jänis ajossa kuin yhdellä aikaisemmista reissuista.
Isä jää passiin auton viereen ja Tanelin kanssa suuntaamme tietä eteen päin. Taneli jää risteykseen ja itse menen tieuran päähän.
Ajo kiertää mäen päällä ja ääntä tulee hyvin molemmilta ja olo ei voisi olla mukavampi. Olen tyytyväinen, kun veljen koira on ruvennut ajamaan ja kuulee, että Evan menee nuoruuden voimalla edellä ja Vaino tulee jäljessä.
Ajoa on kestänyt yli tunnin ja vasemmalta kuuluu kaksi laukausta. Olen jo hetken mielissäni, että taisi veljen pitkä kuiva kausi päättyä, kun veljeni ei ole saanut kaatoa pitkään aikaan. Mielessä myös sekin, että eka jänis kaatui Evanille. Mutta ajo menee minun ohi haulikko hollin päästä tiukassa pusikossa ja lähden veljen luonna käymään.
Selviää, että jänis tuli taimikosta ihan Tanelin eteen, mutta eikö varmistin ollut jäätynyt ja tälläinen häiritsee pahasti ampumista, kun Taneli sai varmistimen pois niin jänis ei ollut selkeällä hollilla enään.
Harmittelen viellä hetken ja palaan uran päähän ja painun taimikkoon. Etsin rinteen alareunassa olevan ajojäljen ja katselen paikan jossa näen noin 15 metsin päähän.
Ajoa on takana kaksi tuntia ja ajo painaa kauaksi kuulumattomiin. Tuumin, että jänis otti lähdöt, kun Taneli ampui, mutta tiedän myös, että kyllä jänis palaa silti monesti takaisin ja isä aina sanoo, että jos paino riittää perässä, niin kyllä jänis palaa takaisin. Eri asia on tietenkin, että kuinka kauan menee aikaa, kun jänis tulee takaisin se voi olla, että kokopäiväkin menee.
Katselen jalkoihini ja ajatus katkeaa, kun edessäni kuuluu kahahdus, jänis istuu alle 10m metrin päässä edessäni ja ottaa hirveän spurtin tulosuuntaansa, kun jänis on häviämässä lumikinoksen taakse saan ammuttua heittolaukauksen siihen. Olen epätietoinen, että miten kävi ja menen katsomaan, lumikinoksen takana makaa hengetön jänis ja katselen, että haulit on menneet lumen läpi metrin verran ja viellä läpäisseet jäniksenkin, että ei voi tuumata kuin, että on panoksessa purua.
Huudan kaadon ja Vainon haukku rupeaa kuulumaan samoihin aikoihin. Evan ilmestyy hiljaa paikalle paljon ennen Vainoa ja katsoo ihmeissään, että siinä se nyt on jänis ja koira ei oikein tiedä, että miten tähän tulee suhtautua. Vaino tulee kaadolle ja tietää rutiinit, kun onhan Vainon ajoista kaadettu monta jänistä.
Ollaan tyytyväisiä, kun saatiin Evanille eka kaato ja ei mistään lyhyestä ajosta, ajo aikaa kertyi 2.5 tuntia
Päivä on lyhyt ja emme yritä toista ajoa, vaan lähdemme uudenvuodenaaton viettoon.
Harmikseni en tiennyt, että tämä olisi viimeinen jänis Vainolle, muutama viikko myöhemmin selvisi, että Evan oli päässyt astumaan Vainon ja koiraa ei voinut viedä metsälle. Mutta oli tapahtunut muutakin, eläinlääkäri huomasi, että Vainolla oli mennyt sydän. En olisi uskonut, että Vaino selviäisi raskaudesta ja hoitaisi pentunsa, silti, Vaino teki niin ja osa pennuista selvisi, mutta Vaino oli jo tämän jälkeen niin huonossa kunnossa, että jouduimme lopettamaan Vainon.
Haikeana muistelen minkä määrän ajoja Vaino ajoi 8 vuotiaaksi mennessä ja teki kaksi pentuetta. Vaino oli sitkeä koira jolla oli armoton metsästys into jolla ei tuntunut olevan loppua muuten, kuin sydämmen petettyä.
Kuitenkin tästä vahinko pentueesta taisi olla hyötyä, kun sain Vainon tilalle Vihun, jonka päätin ottaa Sakulle seuraksi kotiin.
FASAANEJA SAKULLE
Kausi jatkui ja olin käynyt jo Rautalammilla päin Vesan kanssa fasaani jahdissa marraskuun lopulla, olin ajatellut, että silloin olisi sula maa ja lämpöistä, mutta toisin oli, pakkasta oli 24 astetta ja lunta maassa. Tällä reissulla oli myös Vesan saksanseisoja Koopo mukana. Vesa sai Koopolle yhden fasaanin ja minä sain Sakulle kaksi fasaania. Mutta tässä toisesta reissusta tammikuun 15. 2011
Ajeltiin Vesan kanssa Kerkonjoensuuta kohti ja tarkoituksena oli, että treenataan Sakua ja Vesa on apumiehenä koiraa pitelemässä. Eli laitan koiralle valjaat jossa on naru ja siitä olisi tarkoitus Vesan pidellä koiraa, kun sillä tahtoo olla taipumus karata, kun lintu lähtee tippumaan.
Keli on ainakin parempi kuin marraskuussa, pakkasta on silti 18 astetta ja taivas täysin kirkas.
Päästään perille ja tiedetään, että fasaanit pyörii pihapiirissä ja suunnitelmana onkin, että otetaan siinä seisontoja ja karkoitetaan linnut kauemmaksi. Saan heti pari hyvää seisontaa koiralla ja eteen käskyn jälkeen fasaaneja lentää joka suuntaan.
Vesa seuraa rakennuksen toisella puolella ja katselee, että mihin suuntaan linnut menee, Vesa kertoo, että yksi kukko meni kuusen taimien alle ja saamme siitä hyvän tilanteen kokeilla. Saku ohjataan kohdalle ja Saku ottaa seisonnan. Huudan eteen ja unohdan huutaa paikan, mutta Vesa pysäyttää koiran narulla ja pudotan linnun. Annatetaan Sakun rauhoittua vähän ja käsken noudon joka sujuu mallikkaasti. Lintu reppuun ja kierretään pellon toisella puolella olevaan kuusikkoon. Sieltä äkkään fasaanin kuusen alta ja ohjaamme Sakun siihen koira ottaa hyvän seisonnan ja lintu vain ei meinaa hypätä aluksi lentoon mutta, kun koira työntää jo melkein kuonon kiinni niin sitten fasaani lähtee lentoon ja tällä kertaa muistan huutaa paikan, vaikka on aika tiukka kuusikko saan ammuttua osuman oksien välistä ja fasaani tippuu alas. Rauhoitellaan koiraa ja taas nouto sujuu hienosti.
Jatketaan matkaa ja ei tunnu kylmältä, kun on kokoajan liikkeessä. Mutta viimeksi oli jo liian kylmä koiralle, joka aristeli aluksi mutta innostui sitten kuitenkin.
Jatkamme matkaa ja lintuja ei näy, joten palaamme talolle ja laitan linnut autoon. Jonka jälkeen menemme lämmittelemään navetassa olevaan toimistoon ja syömme vähän evästä.
Käyn taas ottamassa seisontoja piha piirissä olevista fasaaneista ja lähdemme taas sen jälkeen etsimään lintuja etäämmältä.
Menemme kuusikkoon jossa pudotin jo yhden linnun, siellä on myös pieni faasaani häkki jossa on pari lintua, kävelemme siitä ohi ja Saku ei reagoi hirveästi siinä ja jatkamme matkaa rantaan asti. Toteamme, että ei tainut tulla lintuja tänne rantaan ja käännymme takaisin, tulemme häkin viereen ja Saku ottaa tiukan seisonnan. Oletan, että Saku seisoo häkissä olevaa fasaania. Menen Vesan viereen seisomaan ja huudan eteen, Saku lähtee kuin raketti vasemmalle ja hyppää pari metriä edettyä ojaan, josta nousee fasaani kukko lentoon. Olen jotenkin hämääntynyt tilanteesta ja en ole oikein valmistautunut ampumaan ja ammun ensin ohi, toinen laukaus kuitenkin pudottaa linnun. Saku käy nyt erittäin kuumana ja rauhoittelen koiraa ja Vesa polttaa tupakan sillä aikaa ja sitten vasta annan nouto käskyn, kun koira on rauhoittunut, nouto sujuu mallikkaasti. Ihmettelemme, että täytyihän linnun olla siinä jo aikaisemmin ja koira ei sitä haistanut, kun mentiin ensimmäisen kerran ohi, mutta ei haittaa, koira kuitenkin teki mitä piti palatessa.
Ei keretä kuin pellon toiseen laitaan näemme narun pään kinoksella ja siitä päätellään, että Sakulla on seisonta. Menen itsekseni paikalle ja koira seisoo kuusen alle jossa on fasaani vain puolen metrin päässä. Eteen komennukset ei tepsi Saku seisoo kuin naulittuna paikallaan ja päätän itse karkoittaa linnun, kun lintu karkaa ammun kaksi pummia ja lintu lentää terveenä karkuun. Positiivista on, että Saku pysyy paikka komennuksen jälkeen paikallaan vaikka ammuin ja lähtee vasta käskystä hakuun.
Saku ei kerkeä kuin muutaman kymmenen metrin päähän ja ottaa seisonnan jälleen ja tämä uusinto edellisestä ja lintu painaa terveenä karkuun.
Vesa näki, että toinen linnuista meni männikköön ja menemme sinne perään. Fasaani istuu puussa ja Saku otta seisonnan linnusta vaikka se on puussa. Päätän, että onnistuu tämä tästäkin ja kun koiralla on ollut kymmenkunta hyvää seisontaa niin pystyy tästä viellä ainakin noutoa harjoittelemaan. Eteen käsky ja fasaani ammutaan välittömästi huudon jälkeen ja paikka huuto laukauksen päälle, Saku noutaa linnun mallikkaasti ja olen erittäin tyytyväinen, kun Sakun loppu päivän toiminta oli hyvää, koiralle oli selvästi hyötyä, kun tilanteita oli runsaasti ja päästiin jarrutamaan koiran menoa välillä.
Lähdemme kodalle viellä paistamaan makkaraa, kodassa on ketun nahkoja seinillä, penkit reunoilla ja tulipaikka keskellä kotaa. Tuli syttyy äkkiä ja pääsemme lämmittelemään. Tunnelma on hilpeä, kun koira selkeästi kehittyi päivän aikana.
Olen kanssa mielissäni myös, kun olen päässyt metsälle Vesan kanssa, koska tässä on ollut välissä monta kautta, kun viimeksi kävimme metsällä ja nyt on kaksi reissua takana taas pitkästä aikaa.
Mietin omissa ajatuksissani, että on elämä edennyt ja tultu pitkä matka tähän, että treenaamme minut seisojaa ja metsästimme minun koiralla, kun kuitenkin siitä tuntuisi olevan vain hetki, kun ammuin Vesan koiran seisonnasta lintuja Toivakassa, vaikka siitä on jo 20 vuotta aikaa.
Eipä fasaanin jahtaaminenkaan hullumpaa, kyllä siinäkin pääsee rentoutumaan ja koira ainakin on onnellinen. Sekä kyllä siitä miehetkin jotain saa irti.
Oli huhtikuun loppu ja oli tullut Harrin isältä puhelu, että majavat oli oikein tosissaan ruvenneet mellastamaan ähtärissä ja niitä pitäisi vähentää. Sehän sopi minulle ja ajelimme 29 päivä kohti Ähtäriä.
Tarkoitus olisi käydä jo illasta tiedustelemassa seuraavaa iltaa varten ja jos kävisi tuurit pääsisi ampumaan ehkä majavaa jo ekana iltana.
Tavarat jätettiin Harrin isän luo, Harri kirjoitti vieraskortin, jonka jälkeen menimme Harrin mökille. Auto mökki pihaan parkkiin ja katselimme, että majava oli tehnyt patoa mökin viereen. Lähdimme veneellä soutelemaan ja katselimme, kun majavan tuhoja näki joka mökin pihassa. Harri kertoi, että rupesi mökkiläisillä jo hermoja kiristämään, kun majavat kaatoi puut pihoista ja vei polttopuitakin kasasta.
Ei oltu päästy kuin niemenkärkeen niin ensimmäinen majava ui vastaan. Teimme nopean suunnitelman, että soudamme ohi ja kierämme niemen taakse piiloon. Rantaan päästyämme sovimme, että Harri lähtee hiipimään rantaa pitkin ja minä jään odottelemaan paikalleni.
Ei ole mennyt kuin hetki siitä, kun Harri hävisi näkyvistä, niin majava ilmestyy uimaan eteeni. Syke nousee ja jännitän, että nouseeko majava ihan nenän edestä rantaan, mutta se jatkoi niemen ohi kohti vasta rantaa. Siirryn varovasti toiselle puolelle niemeä ja näen, kuinka majava nousee rantaan sadan metrin päässä vastarannalla. Harri ilmestyy samalla näkyviin ja näytän merkin, että pysähdy, otan majavan ristikkoon ja tuntuu, että sydän tulee rinnasta ulos, ehkä jännittää, kun en ole saanut mitään muutamaan kuukauteen ja tilanne on jotenkin kutkuttava. Laukaus osuu ja majava jää paikoilleen, ammun silti viellä toisen laukauksen varmuuden vuoksi.
Soutelemme majavan luo, majava on nuori yksilö, mutta olemme hyvin tyytyväisiä silti. Saimme heti yhden majavan saaliiksi.
Harri soutelee ja itse kävelen rantaa pitkin, kun kuuluu ylemmältä lammelta laukaus ja toteamme, että on joku muukin majava jahdissa. Lähestymme salmea jossa alkaa kuulumaan majavan hännän paukautuksia, kaksi majavaa ui salmessa ja varoittelee minkä kerkeää. Tuumimme, että noiden osalta taitaa olla peli pelattu tältä illalta.
Palailemme takaisin rantaan ja käymme katsomassa joen varren, jossa majavat ovat kaataneet paljon isoja haapoja. Suunnitelemme, että jäädäänkö tähän huomenna vai mennääkö toiseen päähän lampea missä on majavien pesäkin.
Lähdemme saunomaan ja syömään. Sää tiedote lupaa hyvää vappuaatoksi, auringon pitäisi paistaa, ainut vain, että kelin pitäisi olla viileä.
Ekan illan saalis
Nukumme hyvät yö unet ja aamu päivällä herättyämme rupeamme odottamaan illan tuloa.
Touhuilemme päivän mittaan ruokaa ja katselemme kuinka auringon paiste lämmittää ympäristöä. Harri soittaa myös kaverille, jonka arvelee olleen metsällä eilen ja arvaus osuu oikeaan, Harrin kaveri oli ampunut kaksi majavaa eilen, toisen niin myöhään, että emme olleet enään lähimaillakaan.
Iltapäivällä, kun muut ihmiset ympäri suomea rupeaa ottamaan alkoholia ja valmistautumaan vapun juhlintaan muutenkin, me vedemmä maastopuvut päälle ja kannamme aseet autoon.
Siirrymme taas Harrin mökille ja soutelemme sovitulle paikalle salmeen. Etsimme hyvät passipaikat, Harri ottaa lähempää pesää paikan ja minä kauempana.
Haluan, että Harri saisi ensimmäisen majavansa, joten arvelen sen olevan parempi paikka johon Harri jää.
Alkaa odottaminen ja aurinko paistelee taivaalta ja luonto on eläväinen sorsat lentelee ja linnut laulaa. Mielestäni tämä kevät metsästys on erillaista ja hienoa, kuin vertaa syksyiseen jahtiin. Isoin ero on, kun luonto on heräämässä talvesta ja soidin aika on käynnissä, niin luonnossa on enemmän tapahtumia. Katselen kiikarin läpi kuinka heinäsorsa uros uiskentelee vastarannalla ja ränkättelee siellä ja juuri tämmöinen on sitä tapahtuma rikkautta, olen monesti nähnyt majava passissa teeriä ja metsojakin.
Aurinko rupeaa laskeutumaan ja alkaa selkeästi viilentymään, lämpötila menee ihan selkeästi pakkaselle ja rupeaa paleltamaan.
Mietin, että on tämäkin, kun itse palelee täällä rantamättäiden välissä, kun muut juhlii, juovat simaa, alkoholia ja syövät munkkeja. Mutta ennemmin minä olen täällä kuin ravintolassa, täällä luonnossa olen enemmin, täällä viihdyn paremmin ja olenhan ollut lisäksi käyttämättä alkoholia monta vuotta, eli mitä minäkään sinne ravintolaan menisin.
Ajatuksen katkaisee majavan hännän paukaus, joka kuuluu sivusta ja mietin, että huomasiko majava minut. Majavat pyörivät ja lätkivät hännillä ja manaan, että siinä tais mennä meidän toivo saada majava tänä iltana.
Harri soittaa ja sanoo, että majavat uivat pitkään ihan nenän edessä ja olisi voinut ampua veteen, mutta kun olimme sopineet, että emme ammu veteen. Joten koska peli aika rupeaa vähenemään päätämme muuttaa sovittua ja sovimme, että yritämme veteenkin.Siksi päätämme näin, että koska majavia on tarkoitus vähentää ja jos menetämme majavan veteen, niin ei mahda mitään.
Harri lähtee pesän suuntaan ja sieltä kuuluu laukaus. Tiedustelen miten kävi ja vastaus on, että ohi meni, mutta majava on tulossa minua päin. Majava ilmestyy näkyviin sadan metrin päässä uiden sivuttain minuun nähden. Päätän yrittää kuitenkin koska uskon, että tämä viimeinen mahdollisuus yrittää. Otan tukea männystä ja ammun, vesi patsas nousee majavan pään vierestä ja majava sukeltaa kadoten.
Toteamme, että kai se on peli menetetty ja tiedämme, että toinen majava ui Harrin mökille päin ja on mahdollista törmätä siihen viellä. Joten lähdemme soutamaan sinne päin. Soutaessamme kuuluu jo toinen laukaus ylemmältä lammelta ja toteamme, että Harrin seurakaveri pääsi yrittämään uudestaan.
Olemme jo melkein rannassa, kun majavan häntä paukahtaa veteen sivullamme. Siinä se menee toteamme ja Harri sanoo, että ammu sinä, yritän sanoa, että ammu vaan sinä, kun et vielä majavaa ole saanut. Mutta Harri sanoo sen verran painottaen, että ammu vaan ja työntää luodikon minulle.
Majava ui kohti auringon kajoa ja se vaivoin näkyy ristikossa, en viitsi nousta pystyyn, kun voisin kaatua, vaan käännyn istueltani ja olen kuin korkkiruuvi. Majavan päätä ei näy kuin pikkaisen ja asettelen ristikon päälaelle koska, kun tiedän, että luoti osuu näin alta 20 metrin muutaman sentin alle.
Puristan rauhassa liipaisimesta ja laukaus lähtee. Majavan pää pössähtää ja totean heti, että osui.
Majava katoaa useaksi sekunniksi veden alle ja ilmestyy pintaan. Kiiruhdamme majavan luo ja nostamme sen kyytiin majava on arviolta noin 20 kg uros.
Molemmat hykerrellään veneessä, että olimme jo menettäneet toivon saaliista ja sitten kuitenkin meille lahjoitettiin majava näin.
Kieltämättä laukaus oli yksi parhaista luotiaseella ampumistani laukauksista, koska vene liikkui, asento oli huono ja maali oli pieni. Mutta kun kaikki tuuri on kohdallaan, niin silloin kaikki sitten onnistuu.
Menemme rantaan ja harri soittaa kaverilleen, joka kertoo ampuneensa kaksi majavaa. Eli aika tehokkaasti vähennettiin majavia, eli jos Harrin kaverinkin majavat lasketaan saatiin 6 majavaa kahdessa illassa. Majavia jäi kuitenkin viellä vaikka kuinka, silti saimme aika hyvän määrän vähennettyä majavia.
Auton valoissa näemme kuinka majavan märät jäljet tulevat tien yli, majava oli tekemässä sitä mökin viereistä patoa joka nähtiin jo tulo iltana. Majava oli tulossa pois sieltä, kun törmäsimme siihen.
Auton lämpömittari näyttää -1, että ei ihme, jos tuntui kylmältä, kun tullessa oli 10 astetta lämmintä. Voin lopuksi todeta, että kuitenkin tämä oli paras viettämistäni vappuaatoista tähän mennessä, vaikka oli kylmäkin välistä.
Seuraavana päivänä palattiin kotiin Jyväskylään ja metsästyskausi 2010-2011 oli ohitse.
Yllä vappuaaton majava
