Jämäsukat ja hätälapaset

Ruskeiden sukkien valmistuttua lankaa jäi vielä. Yksinään se ei olisi riittänyt, mutta onneksi olin napannut mukaan toisen jämäkerän samaa lankaa. Näyttivät siltä, etteivät sovi millään samoihin sukkiin, mutta lähdin vaan rohkeasti neulomaan. Eikä niistä nyt niin kamalat tulleet.

Nojoo, toisen sukan kärki on vähän hassu, kun ensin loppui ruskea lanka ja sitten ennen kärkeä vielä se toinenkin jämä. Sukat odottivat valmistumistaan kunnes pääsimme kotiin, josta löytyi erilaatuinen värikäs jämä. Ajattelin, että menköön, kyllä niitä käyttää voi ja neuloin kärjen sillä. Tuli käytettyä langat aika tarkasti loppuun ja se on kiva!

Toinen sukkapari valmistui (tai siis lanka loppui) pikavauhtia ja olin siinä tilanteessa, ettei ollut lankaa neulottavaksi. Onneksi Norjasta saa lankaa melkein kaikista isommista ruokakaupoista ja niinpä matkaan lähti kolme kerää Raggegernia sukka-ajatuksella. Aika pian kuitenkin tajusin, että sukkiin olisi pitänyt olla neljä kerää ja niin suunnitelma vaihtui lennossa sukista lapasiin.

Ohje: peruslapaset
Lanka: Sandnes Garn, Raggegarn, 100 g

Kovin pitkään en ollut ehtinyt neuloa, kun mies totesi, että taitaa tulla hänelle lapaset. Oli kuulemma niin kivan näköistä pintaa.

Lapasissa on 48 silmukkaa ja isoäidiltä opittu peukalo. Kuvaamassa käytiin Pyhä-Nattasen päivätuvalla. Vielä ei onneksi ole lapaskelit, mutta ei niihin kauaa aikaa ole. Lankaa kului vajaa kerä / lapanen, eli minulle jäi yksinäinen Ragge-kerä, mitäs siitä nyt sit keksis.

Kuvat otettu Pyhänattasen huipulta, kahden viikon välein. 

Haapsalu meets Färsaaret

Ohje: omasta päästä, kaaviot Haapsalu sall -kirjasta
Lanka: Navia Uno, 250 g

Färsaarilla käydessä en tullut ostaneeksi yhden paikallisen lankafirman - Navian - lankoja lainkaan. Niinpä kun näin sitä Rovaniemen Vallaton Villa -lankakaupassa, ostin heti viisi kerää. Ensimmäinen ajatus oli ohut villapaita.

Lanka vaikutti kuitenkin niin täydelliseltä pitsihuiviin, että kaivoin esiin Haapsalu sall -kirjan. Koska saumojen ompeleminen on mielestäni viheliäistä hommaa, päätin neuloa huivin saumattomana. Halusin siitä myös aika yksinkertaisen, sillä krumeluurisia ei tulisi käytettyä. Ajatus neliön muotoisesta huivista oli myös vahva.

Aloitin huivin keskeltä ja lisäsin joka toisella kerroksella 8 silmukkaa. Huivi kasvoi nopeasti niin isoksi, että sivun pituuden mittaaminen oli mahdotonta, minulla kun oli käytössä vain 80 cm pyörö. Olinkin loppuun saakka aika huolissani siitä, että huivista tulee liian pieni. No, eipäs tullut.

Minulla oli 5 kerää lankaa, yhteensä 1750 metriä. Päätin neuloa huivin keskiosaan niistä neljä ja reunukseen sen viidennen. Viides kerä hupeni huolestuttavaa tahtia ja kävinkin jo Vallattoman Villan Ivalon -etäpisteellä kyselemässä josko sitä olisi mahdollista saada lisää. Minulle luvattiin toimitus Rovaniemeltä, tarvitsisi vain soittaa jos tarve tulee. Hyvää palvelua! Jännitys tiihheni loppua kohti, mutta lanka riitti hyvin ja jäikin vielä pieni nöttönen. Taas jännitin ihan turhaan, mikä siinä onkin että aina pitää jännätä...

Huivi on ihana! Tarpeeksi iso kääriytymiseen, mutta kuitenkin niin kevyt ja ilmava ettei siihen tukehdu vaikka sen tuo kasvoille. Veikkaan, että tätä tulee käytettyä talvella töitä tehdessä.

Koska en pysty aloittamaan projektia ennen kunnon suunnitelmaa, tähänkin huiviin on kaaviot tehtynä. Ajattelinkin kirjoitella ohjeen syksyn Ullaneuleeseen jos vaan ehdin.

Kesälomamatka Lofooteille, neulojan näkökulma

Viime vuosina meille on mieheni kanssa muodostunut lomateema; käymme saarilla. Olemme matkustaneet niin Islantiin kuin Färsaarille ja Ahvenanmaalle. Tänä vuonna matkakohteeksi valikoitui Lofootit. Lähinnä läheisen sijaintinsa (alle 12 h ajomatka Ivalosta) takia. Minä selvitin ennen reissua paikallista lankakauppaskeneä.

Ainoa netin maailmassa vastaantullut kauppa oli Lofoten wool. Siis ainoa, joka möi paikallisten lampaiden villasta tehtyjä lankoja. Perinteisestihän Norjassa saa isosta osasta ruokakauppoja lankaa, mutta ne ovat bulkkilankoja ne. Minä haluan löytää jotain mahdollisimman paikallista ja aitoa.

Kaupassa myydään langan lisäksi valmiita neuleita, paidoista lapasiin ja pipoihin.

Kauppa sijaitsee kapean, lyhyen, yksikaistaisen hiekkatien päässä. Ilman kylttiä olisin luullut ajavani jonkun kotipihaan. Ja no, niinhän ajoinkin. Kauppa sijaitsee tilan navettarakennuksen yläkerrassa.

Minun ostokseni, vain kaksi vyyhtiä!

Kauppa oli todella viehättävä ja kivasti sisustettu. Suosittelen käyntiä!

Lankaa oli tarjolla hyvin, tosin johtuen erien pienuudesta osasta oli vain jämät jäljellä. 

Ylipäätänsä Lofooteista; hieno saariryhmä, mutta jos voit välttää  niin älä lähde heinäkuussa. Silloin siellä on KAIKKI. Meidän visiitti sattui harvinaiseen helleaaltoon ja saarillakin oli melkein 30 joka päivä. Se on liian kuuma. Meillä oli tavoitteena kiivetä vuorien päälle ja hellesäässä se oli liikaa. Itse sain kerran nestehukan ja jouduin jäämään järkäleen suojaan varjoon tärisemään ja nesteyttämään kun mies kävi huiputtamassa.

Perussukat kodittomille

Yritykseni neuloa sukkalankavarastoni tyhjäksi etenee. Aloitin jo toukokuussa nämä ihan perusssukat matkaneuleeksi. Ne kuitenkin jäivät innostuksen jalkoihin (aloitin Haapsalu-huivia, paitaa, takkia, mitä lie) ja sain nämä valmiiksi vasta Lofooteilla heinäkuussa. Neulominen oli mahdollista vain ilmastoidussa autossa.

Sukkien tipahdettua puikoilta sattui matkan varrelle pysähdyspaikka, josta oli hieno näköala. Sitä hyödynnettiin sukkakuvauksissa. Noin muuten sukissa ei ole mitään ihmeellistä; varresta varpaisiin, ranskalainen kanta ja kiilakavennus. Handun kasmirsukkalanka. Pitäähän kodittomallekin olla jotain luksusta! Nämä siis matkaavat VVA ry:n kautta jollekulle tarvitsevalle, menevät varmasti tarpeeseen!

Kasmir-merinopaita

Sain yli kaksi vuotta sitten työkaveriltani kartiollisen mustaa kasmiria. Kyllä vain! Uskokaa tai älkää. Hän työskenteli aikanaan Irlannissa luksusneuleita valmistavassa yrityksessä ja oli sieltä hankkinut kartion. Sille ei ollut kuitenkaan tullut käyttöä vuosikausiin ja hän päätti lahjoittaa sen minulle. Aika kiva lahja! Kartio oli minulla yli kaksi vuotta, ennen kuin päätin että nyt käyttöön se. Kasmir on cobweb-paksuista ja vaati jonkun kaverin seurakseen. Yksinkertaisena en sitä neuloisi.

Kävin työmatkalla Tallinnassa helmikuussa ja onneksi minulla oli aikaa piipahtaa suosikkilankakaupassani Wool & Woollenissa. Ostin sieltä mustan kasmirin kaveriksi ohutta mustaa merinoa; 100 g / 1500 m. Mallitilkun neulomisen jälkeen lähdin ohjemetsälle. Ravelrystä löytyikin kivannäköinen paita; JANI. Ostin ohjeen ja ryhdyin lukemaan sitä läpi. Huomasin heti kaksi kohtaa, jotka eivät istuisi minulle; kainaloon ei luotu yhtään lisää silmukoita hihojen erottamisessa ja hihoissa oli minun käsivarsilleni liian vähän silmukoita. Aloitussilmukat otin ohjeesta, muuten laskin silmukkamäärät itse. Tyypillistä.

Paita valmistui juuri parahiksi hellekelillä ja kuvaaminen otti oman aikansa. Ei todellakaan tehnyt mieli vetää villapaitaa päälle, kun kaikki muutkin vaatteet olivat liikaa. Uhmasin kuitenkin säätä, kun Lofooteilta löytyi hieno ranta neulekuvaamiseen. Suht hankalaa on mustaa paitaa kuvata, mutta löysähkö kaksinkertainen kaulus, väljä miehusta ja suht napakat hihat. Kaulus, hihansuut, helma 1 o, 1 n joustinta.