Hyvä ystävä

♪♫ Joskus kaikki harmittaa, ärsyttää ja keljuttaa
Silloin tarvitsisin hyvän kaverin, 
joka hetken kuuntelee, ymmärtää ja rohkaisee.
Hälle salaisuudet kertoisin.

Joskus on niin mukavaa, kaikki jutut naurattaa, 
varsinkin nuo vitsit hyvän kaverin.
Pelkkä katse kertoo sen, tärkeä ja läheinen 
olen ystävälle tänäänkin.

Olla voisin minäkin kaverina jollekin.
Ystävänä, joka ymmärtää.
Hauskat jutut kertoisin, lohduttaisin silloinkin, 
jos kaverini yksin jää ♪♫ 

Tuo laulu jäi vaivaamaan mieltäni eskarilaisten kevätjuhlasta. 

Poikani lopulta muisti (muisti palailee pätkittäin, hih) laulun sanat 

ja lopulta vielä Googlasin ne tarkistaakseni.

Mulle tuli juhlassa kyyneleet silmiin, kun 17 pikkuista lauloi laulua antaumuksella.

Toivon, ettei kukaan heistä jää yksin.

***

Laulun sanat sopii helposti meihin aikuisiinkin. 

Kukapa ei haluaisi lähelleen hyvää ystävää, jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surutkin..

Minulla on ONNI 'omistaa' pari erityisen hyvää ystävää. 

Yksi heistä on sielunsiskoni, ystävä kohta 9 vuoden takaa (oliko se 2001?). 

Ystävä, jonka uskon tietävän itsestäni enemmän kuin kenenkään muun mieheni lisäksi. 

Ystävä, jonka kanssa kaikki vaan kolahti heti.
Joidenkin kanssa yhteys on ja pysyy vaikka tapaisi tai pitäisi yhteyttä harvemminkin.
Tiedättekö sen tunteen, kun ette ole tavanneet vaikkapa vuoteen, 
mutta juttu jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. 
Tällainenkin ystävä minulla on.

Hyvät ystävät ovat harvassa, pitäkää heistä kiinni!

'Suljen ihanan soittorasian..

...kierrän lauluni kippuraan. 

Muiston mukavan taskuun talletan, 

siellä säilyy se ainiaan. 

Kiitän, kumarran, niian, vilkutan, 

toivottavasti joskus taas tavataan. 

Hei, hei.'

Sniif :´)

Tammikuun alussa oli haikeaa jättää pikkuiset päivähoitoon, 

tänään oli haikeaa jättää tuo ihana päivähoitopaikka.

***

Vaikka hoitorupeama jäi lyhyeksi, niin koen, että siitä oli monellakin tapaa hyötyä ja iloa lapsille. 

He oppivat huomaamaan, ettei äiti ole aina saatavilla, saivat uusia kavereita, oppivat toimimaan ryhmässä yms. Huomaan pikkuisistani, että se on tehnyt hyvää molemmille.

Se on tehnyt hyvää myös minulle.  
Tämän  hoitojärjestelyn ansiosta mulla on ollut 2krt/vkossa mahdollisuus käyttää päiväni
omiin juttuihin - välillä turhamaisuuksiin, välillä vaikkapa päiväuniin, 
välillä ihan tärkeisiinkin juttuihin kuten neuvolakäynteihin.

Lopulta en enää kokenut syyllisyyttä siitä, että itse olen kotona ja lapset hoidossa.

Vaikka heitä kuinka rakastan enkä ikimaailmassa mihinkään vaihtaisi, 

niin myös minä kaipaan omaa aikaa ja näin sitä sain.

Olen aina ollut huono pyytämään apua lastenhoidossa 
(ja teen sen edelleen vain, jos on 'pakko'). 

Moni ystäväni on sanonut minulle, että olisi fiksua jatkaa tuota hoitojärjestelyä syksyllä, mutta luulen, että keskimmäinen aloittaa (mikäli mahdollista) vaikkapa seurakunnan kerhon päivähoidon sijaan. 
Aika näyttää.

 Eräänlainen aikakausi on nyt päättynyt.


***

Kuten sanottu, haikeaa oli jättää jäähyväiset mukaville hoitokavereille ja päiväkotitädeille. 
En tiedä olivatko lapset haikeita, mutta minä olin (mikä ei varmaan yllätä ketään..) ja yksi hoitotätikin kyynelehti sanoessaan, että lapsia tulee ikävä ja todetessaan, että mieheni oli aamulla lapsia viedessään luvannut, että lapset palaavat vielä :)

Lapset olivat välipalan jälkeen herkutelleet viemillämme kekseillä ja tätien tekemällä pannukakulla. Annoimme lapsien oman ryhmän hoitotädeille lahjaksi kuorivat/rentouttavat saunavoiteet
ja askartelimme heille yhteisen jäähyväiskortin. 

Toivottavasti saunavoiteet ilahduttavat ja ennenkaikkea rentouttavat hoitotätejä  ;)

(kortin alakulmassa ei ole tuollaista kummallista kukkaa. Fiksasin korttia, jotta sain sukunimemme siitä pois)

 

 

 

Meidän lapsille toivotettiin 'Myötätuulta purjeisiin' korttien muodossa.

*** 

Ensi viikolla loppuu eskari ja alkaa minun ja lapsien kesäloma. 

Miehen lomanalku riippuu vauvan syntymäajankohdasta :)

Eskarivuosi pian takanapäin

Miten aika voikaan kulua niin nopeasti?

Vastahan me kävimme koululla kuulemassa tulevien eskarilaisten 

alkavasta lukukaudesta ja nyt se alkaa olla jo ohi. 

Huomenna oma eskarilaiseni menee viimeistä kertaa kokopäivähoitoon 

ja sen jälkeen on enää 6 tavallista eskaripäivää ennen kesäloman alkua. 

Sniif.

Tänään vietimme illan eskarin kevätretkellä, joka ajoi samalla kevätjuhlan virkaa. 

Alussa lapset esittivät lauluja, joista erityisesti yksi jäi vaivaamaan mieltäni. 

-positiivisella tavalla-

Huomenna pitää eskaritädeiltä tarkistaa laulun nimi, josko saisin siihen sanat

(meillä kun ei poika millään enää kotona muistanut moista laulua kuulleensakaan..). 

Laulu kertoi siitä kuinka lapsi haluaa itselleen ystävän, 

jonka kanssa voi jakaa sekä ilot että harmitukset.

Lapset saivat eskaritodistukset ja kauniit, punaiset ruusut.

Iltaa vietettiin kahvia ja eskarilaisten tekemiä keksejä nauttien sekä nuotiolla makkaraa paistaen.

Retkipaikkana oli muuten seurakunnan kesäkoti, joka maisemineen olisi paikkana ollut aivan täydellinen viime viikolla. Tänään retkelle mennessämme satoi kaatamalla, mutta onneksemme sade älysi lakata. Muiden äitien kanssa totesimme, että ilta oli oikein onnistunut säästä huolimatta - kerrankin lasten ei tarvinnut nököttää penkeissään hienoissa juhlavaatteissa vaan saivat juosta sydämensä kyllyydestä eikä ketään haitannut, että vaatteet 'hieman' kuraantuivat :)

Olettekos tällaisiin törmänneet?

Hämmästyin, kun ystäväni ojensi minulle nämä ja sanoi tuoneensa tuliaisiksi MEHUJÄITÄ :D

Hetken ihmeteltyäni valaistuin ja totesin, että näitä pitää saada lisää 

vaikkei kukaan meistä ole vieläkään näitä maistanut ;)

Paketista siis löytyy 6 pientä 'mehutetraa', jotka laitetaan viideksi tunniksi pakastimeen, 

jonka jälkeen mehujää on valmista syötäväksi. 

Ystäväni on ostanut nämä K-kaupasta, joten täytyy poiketa moisessa, 

kunhan ollaan nyt ensin testattu nämä - pakkasessa ovat ja odottavat syöjiään.

Minua näissä viehättää mehujäiden muoto. 

Tulee ihan mieleen lapsuuden Trip-pillimehut, joista sai aina oikein etsimällä etsiä pillin paikkaa.  Muistatteko?

Harmi, että helteiset kesäpäivät katosivat johonkin

- ei mehujäätä oikein viitsi syödä, kun lämpömittari näyttää +13C.

Uutta lämpöaaltoa odotellen,

Julkkishaaste ja luumupuun kukat

Tartun taas haasteeseen.

Kolmen kerroksen väkeä Johanna haastoi seuraavalla tavalla: 

'Kenen julkkiksen näköiseksi sinua on sanottu?' 

Tämä on helppo, sillä vuosien varrella olen toistuvasti kuullut muistuttavani kahta julkkista

-Laura Voutilaista  ja Meg Ryania-

Jopa ollessamme ensimmäistä kertaa Thaimaassa, 

tuli siellä tyttötrio (hotellin esiintyjiä) sanomaan minulle 'You look like Meg Ryan'. 

Nykyään en itse näe mitään yhdennäköisyyttä kumpaankaan, 

mutta jossain vaiheessa kyllä ehkä hieman saattoi samaa näköä ollakin

- ainakin hiustyylin puolesta :D

(Lauran ja Megin kuvat netistä, 
omat kuvani otettu vas. syksyllä 2002 ja oik. keväällä 2004)

Tarttukaahan te muutkin haasteeseen, 

olisi mukava nähdä ja kuulla kenen tai keiden näköisiksi teitä on sanottu.

***     ***    ***

Luumupuutkin muuten kukkii aivan ihanina - kyllä nyt on piha valkoisenaan!

Ei se loppunutkaan..

.. H-E-L-L-E siis...

ja omenapuut ovat kukassaan <3

-niin kauniita- 

Poikkesimme 'Koko kaupunki liikkuu' -tapahtumassa, 
jossa esiteltiin erilaisia urheilulajeja ja niitä pääsi kokeilemaankin. 
Tapahtuman ohessa suuri joukko ihmisiä lähti juoksemaan perinteisen puolimaratonin.  
Esikoinen kokeili minigolfia, salibandya ja katupalloa - ja osallistui samalla arvontaan. 

Nyt peukut pystyyn, että onnetar suosii.

Aamupäivä oli pilvinen, mutta päivän kääntyessä yli puolenpäivän tuli aurinko esiin ja siitä saimmekin nauttia sitten aina myöhäisiltaan asti. Lämpömittaria en katsonut, mutta väitän lukemien olleen jälleen jossain +24-25 asteen tietämissä, sillä pihallamme oli lähes tukalaa.
Ja samalla IHANAA :)

Olimme siitä onnekkaita, että kaatosade ja raju ukkonen kiersi meidät. Nyt jännään, tuleeko ne yöllä. Toivottavasti ei - minusta nimittäin ukkonen on yöllä aika pelottava.

Ei muuten maistuneet mansikat hullummilta vaniljajäätelön kanssa, nam!! 

Saippuakuplia, kukkia ja päivän asu ;D

Minä nautin - alkukesän viimeisestä hellepäivästä.

Ja toivon - että sääennusteet olisi pahasti pielessä.

Meidän pihalla oli tänään apinoita.

Mikä ihme lapsia oikein viehättääkään tuossa kiipeilyssä. Ihan sama onko kyseessä puu vai jokin teline, niin kiipeillä täytyy. Keskimmäinen on jäänyt ties kuinka monta kertaa kengästään tai paidastaan roikkumaan oksaan, mutta eipä tuo ole tahtia haitannut. Tänään meillä vieraili ystäväni tyttärensä kanssa ja totesin, että 'apina' löytyy heidänkin perheestä ;)

Saippuakuplat - ne viehättää niin lasta kuin aikuistakin. Lapset kiljuen juoksevat pitkin pihaa yrittäen ottaa kuplia kiinni. Kiitos siis Hanna ja Pihla tuliaisista :)

Nyt alamme sitten valmistautumaan siihen, että aamulla täytyy vetää housut jalkaan ja hupparit niskaan. Tänne on kyllä luvattu sentään +20C, mutta samalla ukkosta. Sunnuntaiksi sadetta ja alkuviikoksi aurinkoista, mutta asteita vain +17. Se tuntuu kylmältä näiden helteiden jälkeen.

Ainiin, se päivän asu. Jokainen voi tästä veikkailla millainen se oli ;D

Paketissa 'lahja' odottaa..

'Ensin rusetti avataan, paperit rikki revitään - kukaan ei usko silmiään...'

-Fröbelin Palikat-

Paketin tärkein viesti 'Baby not included' :)

Tilasimme Phil&Tedsin Vibe-vaunut Englannista  viime viikon keskiviikkona myöhään illalla ja eilen päivällä paketti saapui perille eli kokonaisuudessaan toimitusaika oli periaatteessa alle viikko. Meitä hieman jännitti tilata ulkomailta mitään näin isoa, kun ei normaalisti tällaisia tilauksia harrasteta (no, on mies jotain osia jenkkiautoonsa tilaillut). Nyt kuitenkin satoja euroja halvempi hinta sai tilaamaan..

Minä olen hetikaikkimullenyt-tyyppiä. Siksipä en millään jaksanut odottaa, että mies tulisi töistä kotiin, joten avasin paketin ja aloitin vaunujen kasaamisen itse.. Olen erittäin hämmästynyt, että niin suuri asia voi mahtua niin pieneen pakettiin. Pessimistinä siis olin satavarma, että toimituksesta puuttuu jotain.

Mutta ei, kaikki oli mukana ja kuomua sekä sisaristuinta lukuunottamatta kasasin vaunut todellakin ihan itse :) Illalla oli sitten pakko päästä tuohon tien toiselle puolelle koeajolle.

Ihastuin näihin vaunuihin etelänreissullamme ja nyt olen nähnyt niitä paljon täällä kotimaassakin ( ja mies auttoi tänään kaveriaankin tilaamaan tällaiset). Meillä on Hartanin tuplat, mutta ne ovat todella painavat ja vievät PALJON TILAA, joten nämä vaunut ovat paikallaan, sillä vievät tosi vähän tilaa koottuna. Minua viehättää myös se, että vaunuja voi käyttää tilanteen mukaan joko ykkösinä tai tuplina. Ainoa harmi on, ettei näihin ainakaan tuplina saa seisomalautaa, mutta voihan kolmevuotias pitkillä reissuilla hypätä sitten sattarien kyytiin.

Erikoisuutensa vuoksi ehkä hieman mietityttää, miten vaunut toimivat Suomen talvessa, mutta ystäväni kyllä kehui kovasti eikä yhtynyt joihinkin palstaväitteisiin, joissa todettiin, että alempana istuvalla lapsella on syksyllä kurat ja talvella loskat naamalla. No käyttö näyttää, millaiset ovat, mutta nyt ollaan tosi tyytyväisiä :)

Sain kuin sainkin keskimmäisen testaamaan vaunuja vaikka ne nähdessään totesikin, että 'nuo on ihan vauvavaunut'. Olin kyllä ajatellut tässä muutaman viikon aikana käyttää näitä nimenomaan näin, jos vaikka jostain putkahtaa esim. reissu Linnanmäelle (sellainen suunnitteilla viikonlopulle, mutta tylsä keli taitaa siirtää sitä..).

Tällainen sisältö siis tässä paketissa. Seuraavaa odotellessa ;)

Ihanan vihreää

Nurmikosta on tullut vihreää ihan huomaamatta ja puiden lehdet ovat tulleet esiin  parissa päivässä, ihan ihmeellistä - ja ihanaa! Nyt oikein odotan, että pihamme ikivanhat omenapuut alkaisivat kukkia. Omenapuu kukassaan on niiiin kaunis :)

Meidän päivä kului tänään liikennepuistossa ja kotipihalla. Esikoisen ollessa eskarissa pakkasin pikkuiset autoon ja suunnistimme mummilan kautta autoilemaan. Onneksi tuli mummi mukaamme, sillä äkkiä huomasin, ettei meillä kolmistaan olisi tullut liikennepuistossa hommasta mitään. Elias haluaa ajaa, ja osaakin hienosti ajaa itse, mutta liikennesäännöt on hakusessa ja aina kun ei muista katsoa eteenpäin, niin sitten ajellaan mihin sattuu = vaatii ohjausta. Alisa haluaa häntä vedettävän pyörän tai auton kyydissä = vaatii aikuisen seurakseen. Kun ei kahtia voi revetä, niin kaksi aikuista on välttämätöntä näköjään. Kiitos vielä mummille, että lähti mukaamme!

Elias oli kyllä liikennekaaoksessa aika polleaa poikaa, kun kyyditsi siskoaan ison miehen tavoin. 

Ja sisko oli tietysti ylpeä hienosta kyydistä ;)

Illalla kävin palauttamassa perjantaina Alisalle ostamani sandaalit. Ostin tuolloin pojille Eccot ja Alisalle jotkut ns. merkittömät halpikset tuloksena se, että Alisan kengistä hajosi tänään tarrakiinnitykset. Eikun kenkäkauppaan ja Eccot hänellekin, onneksi ottivat rikkinäiset kengät Citymarkettiin takaisin. Omissa kengissäni en välitä merkeistä enkä hinnasta, mutta lasten kengissä olen aina ollut aika tarkka enkä ole mitään ihan halvimpia ostanut. Kasvava jalka tarvitsee mielestäni kunnon kengät, tukevat ja istuvat. Meidän lapsille Eccot on just passelit, sillä lapsilla on kapeat jalat.

Tänään saatiin kotiinkuljetettuna odottamamme iso paketti - siitä lisää huomenna :)

Tartun haasteeseen - vaatepostaus

Jokin aika sitten Sanna teki tällaisen haasteen ja lupasin harkita asiaa:

Kuvatkaa vaatekaappinne värit! Ja ottakaa muutama kuva itsestänne lempivaatteissanne! Varsinkin te ihan tavalliset kotiäidit kaikkine kurveineen ;)

Helle pehmensi ilmeisesti myös tämän blondin pään (terveisiä vaan Marjalle).. Kuvassa mulla ei kyllä ole päällä mitenkään lempiasu, ihan vaan tämän päiväinen asu, mutta olkoon nyt näin.

Vaatekaappini sisältö on tällä hetkellä aika aneeminen, sillä helle ja loppuraskaus ei ole mitenkään kiva yhdistelmä pukeutumisen suhteen vaikka hellettä muutoin rakastankin. Laskettuun aikaan on enää vajaa kuukausi, joten kovin paljon ei viitsisi tässä vaiheessa enää satsata raskausajan kesävaatteisiin. Tosin tuskin mulle koko kesän aikana normaalit vaatteet tulee sopimaan - ei vaikka aloittaisin juoksuharrastuksen suoraan synnäriltä ;)

Värimaailma mulla on kaikkina vuodenaikoina aikalailla sama eli suosin valkoista, mustaa, beigeä ja ruskeaa. Valkoinen ehkä lisääntyy hieman kesällä ja huomaan kaupassa joskus tarttuvani myös pinkkeihin tms. vaatteisiin, kuten tänään aivan ihanaan lohenpunaiseen (?) tunikaan, jossa ei valitettavasti ollut mun kokoa. Tunikoita käytän nykyään mieluiten, niiden kanssa mustia leggareita, housuja tai farkkuja. Valkoiset housut haluaisin vaan en ikipäivänä kehtaisi pitää.

Tässä jotakin vaatekaapistani sekä tänään tekemäni löytö Vero Modasta. Ihana beige,  hihaton tunika. Menee kivasti raskauden jälkeenkin - nyt miltei tiukka, mutta normaalisti malliltaan löysä. Väriltään tunika on ehkä enemmän oikeanpuoleisen kuvan kaltainen.

Ottakaahan haaste vastaan kaikki te, jotka tätä blogiani käytte katsomassa :) Itse tykkäsin haasteessa nimenomaan sanamuodosta 'te ihan tavalliset kotiäidit'.

Mukavaa tiistain jatkoa. Täällä on ollut tänään vaihteleva ilma. Lämpötila häärii jossain +20 tietämillä vaihdellen paistaako vaiko ei. Ukkosta ilmassa, veikkaisin, sillä on tosi hiostavaa.