Nimi: Sisar
Alkuteos: Sister
Kirjailija: Rosamund Lupton
Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2012, Gummerus)
Sivuja: 404 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
Takakannesta: Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrcie matkustaa ensimmäisellä mahdollisella lennolla Englantiin etsimään sisartaan. Mutta mitä enemmän hän saa selville, sitä kauemmaksi sisar tuntuu katoavan. Beatrice joutuu pohtimaan, miten vähän me oikeastaan tiedämme rakkaistamme. Silti Beatrice on valmis mihin tahansa löytääkseen sisarensa.
Sisar on piinaavan jännittävä trilleri, mutta myös rakkaustarina kahden sisaruksen välillä. Rosamund Luptonin harvinaisen vakuuttava debyytti yhdistelee suvereenisti trilleriä ja kaunokirjallista lukuromaania. Sisar on ollut uskomaton myynti- ja arvostelumenestys, ja se on käännetty yli 30 kielelle.
Ajatukseni: Sisar aloitti vuoden 2017 lukusaldon hyvällä nuotilla. Mysteeriä, sisarusrakkautta ja trilleriä, jotka yhdistyvät varsin tyylikkääksi kokonaisuudeksi tässä Rosamun Luptonin esikoisteoksessa.
Kun Beatrice saa kesken sunnuntailounaan tiedon pikkusiskonsa Tessin katoamisesta, lentää hän heti ensimmäisellä lennolla New Yorkista Lontooseen avustamaan poliisia etsinnöissä. Beatrice on aina ollut läheinen Tessin kanssa, mutta mitä enemmän Beatricelle alkaa selvitä asioita ennen tämän katoamista joutuu hän huomaamaan, ettei kenties tuntenutkaan siskoaan niin hyvin kuin luuli.
Ostin tämän tammikuun alussa huoltoasemalta matkalukemistoksi. Rosamund Lupton oli minulle nimeltä tuttu kirjailija ja olin kuullut ihan positiivista palautetta hänen teoksistaan, joten päätin alennuksesta pokkarin mukaan napata ja heti aloitella.
Sisareen oli vähän vaikea päästä alussa sisälle. Kerronta ei etene kronologisesti vaan siinä hypitään kahdella aikajanalla, joiden välillä vaihdeltiin hyvinkin tiheään. Tarinan yleinen kerrontamuoto on siis kirje, jota Beatrice sisarelleen kirjoittaa. Kirjeessä sitten hypitään preesens- ja imperfektimuotoisen kerronnan välillä, kukin kuvaten omaa aikajanaansa. Minulla otti aikansa päästä kärryille tähän tyyliin, mutta kunhan pääsin vauhtiin en malttanut lopettaa lukemista ja kirjan läpi lensi vauhdilla.
Sisaren juonta ei voi mitenkään mestarillisena pitää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö teos olisi silti ollut erittäin vetovomainen ja koukuttava. Lupton onnistuu luomaan melkoisen koukuttavan mysteerin Tessin katoamisen ympärille, ja sitä suorastaan janosi päästä näkemään, mitä todella tapahtui. Tarinaa eteenpäin ajava voima on selvästi Beatricen ja Tessin vahva sisarussuhde ja se, miten Beatrice joutuu opettelemaan tarkastelemaan sisarensa elämää täysin uusin silmin. Tämä teki tarinasta hyvin katkeransuloisen.
Loppu oli nokkela ja minulle yllätys. Spekuloin koko kirjan ajan tapahtumia ja olin yhdessä vaiheessa jo melko varma siitä, että tiesin mitä Tessille tapahtui, mutta ei. En tuota osannut odottaa. Loppu erotti Sisaren monista muista samantyyppisistä jännäreistä, mutta minä olisin kaivannut vaikka epilogin vielä lisäksi. Epilogi olisi sitonut langat yhteen tehokkaammin, mitä nyt tässä tapahtui. Oh well.
Sisar oli kaikin puolin kelpo teos. Ei kenties se kaikkien huikein teos ikinä, mutta ei missään nimessä huonokaan. Olen tyytyväinen lukukokemukseeni.
Onneksi omasta hyllystä löytyy Luptonin Mitä jäljelle jää, sillä haluan nyt kovasti tutustua muihinkin hänen teoksiinsa. Näissä suomennoksissa on muuten todella kivat ja yhteensopivat kannet. Plussaa siitä ;)
Lukunäyte: Luku 1, sivut 16-17
Puhelin soi. Sarah ei piitannut siitä. ”Seksi ja huumori. Parisuhteen sydän ja keuhkot.”
”Täytyy varmaan vastata puhelimeen.”
”Milloin mahtaa olla oikea hetki sammuuttaa elintoimintoja ylläpitävä laite.”
”Minun pitää nyt vastata.”
”Milloin pitäisi irtisanoutua yhteisestä kiinnelainasta ja pankkitilistä ja yhteisistä ystävistä?”
Otin puhelimen käteni helpottuneena tekosyystä keskeyttää keskustelu. ”Haloo?”
”Beatrice, äiti täällä.”
Sinä olit ollut kadonneena neljä päivää.
En muista pakanneeni, mutta muistan Toddin tulleen huoneeseen, kun suljin laukkuni. Käännyin hänen puoleensa. ”Millä koneella minä lennän?”
”Seuraava kone lähtee vasta huomenna.”
”Mutta minun on pakko lähteä nyt.”
Et ollut ilmaantunut töihin sitten edellisen sunnuntain. Pomosi oli yrittänyt soitaa sinulle, mutta oli onnistunut vain jättämään viestin vastaajaan. Hän oli käynyt asunnollasi, mutta ei ollut tavoittanut sinua sieltäkään. Kukaan ei tiennyt, missä olit. Nyt poliisi etsii sinua.
