Parhaat katsomani tv-sarjat, osa 3

No niin, aika jatkaa tämän postaussarjan kanssa!

1. Sons of Anarchy

7 tuontantokautta

92 jaksoa

Pääosissa: Charlie Hunnam, Ron Perlman, Katey Sagal, Maggie Siff, Kim Coates, Tommy Flanagan, Mark Boone Junior, Ryan Hurst

Jax Teller (Hunnam) on vastasyntyneen pojan isä ja SAMCRO-moottoripyöräkerhon (Sons of Anarchy Motorcycle Club Redwood Original) varapresidentti, joka löytää isänsä, kerhon toisen perustajahahmon, käsikirjoituksen, jossa kuvailee ajatuksiaan kerhosta ja polusta, jolle se on ajatunut. Jax ottaa tehtäväkseen nyt yrittää katkaista väkivallan kehän ja alkaa johdattelemaan rakasta kerhoa kohti laillista bisnestä ja näin taata perheelleen ja kerholle enemmän turvaa. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä sekä ulkoiset että kerhon sisäiset jännitteet ajavat heidät ongelmiin kerta toisensa jälkeen.

Sons of Anarchy tuli viimenä syksynä elämääni pikajunan lailla jyräten kaiken muun tieltään kolmeksi viikoksi. Tiesin sarjan olemassaolosta jo kauan, mutta en ollut koskaan ollut järin kiinnostunut siitä. Ajattelin sen kuitenkin olevan joku vanhojen ukkojen rälläys-kännäyssarja (tai no...), josta minä tuskin mitään saisin irti. Mutta sitten eräänä päivänä Netflixiä selatessani päätin ottaa riskin ja katsoa ensimmäisen jakson. Se oli sitten menoa.

Granted, pari jaksoa meni ennen kuin aloin saada ideasta kiinni ja pari vielä lisää ennen kuin tajusin olevani täysin sarjan vedossa. En yhtäkkiä voinut tehdä mitään muuta kuin ahmia jaksoja. Kulutin tämän parissa jokaisen valveillaoloajan mitä en yliopistolla joutunut viettämään. En edes illanviettoihin raaskinut mennä kun ainoa asia mitä pystyin ajattelemaan oli, että mitä Jaxille ja SAMCROlle tapahtuisi seuraavaksi.

Aivan uskomatonta vuoristorataa ihan kaikella tapaa on tämä taival. En ole minkään sarjan kanssa koskaan ennen kokenut niin rankkoja tunnemyrskyjä tai seilannut tunneskaalaa päästä päähän yhtä rajusti. En todellakaan heittäydy usein tunteelliseksi sarjoja tai elokuvia katsellessani, mutta SAMCROn mukana eli niin voimakkaasti ja joidenkin hahmojen menetys särki sydämeni perusteellisesti. En edes tiennyt, että voisin itkeä niin paljon niin lyhyen ajan sisällä ja vieläpä fiktiiville hahmoille ja tapahtumille. En myöskään olisi koskaan voinut uskoa vihaavani fiktiivistä hahmoa niin syvästi mitä erästä tässä sarjassa. Viimeisellä kaudella meinasin tukehtua inhooni joka kerta kun tuo hahmo avasi suunsa tai edes käväisi ruudulla. Edes Game of Thrones ei saa minusta näin paljon irti ja se on todella paljon sanottu, sillä elän todellisella tunteella tuossa sarjassa mukana :D

Kurt Sutter on luonut kyllä ihan huikean sarjan. Hän kertoo tarinan väkivallan perinteestä ja tuoreen isän ristiriitaisesta halusta pysyä uskollisena kerholleen ja perheelleen, mutta pelastaa poikansa samalta kohtalolta, joka Tellereitä vainoaa. Tarina on raaka, verinen ja väkivaltainen, mutta samalla hyvin hellä, rakastava ja ystävyyden ja uskollisuuden ylistys.

Ja mikä tärkeintä, Sons of Anarchyssä on ihan huikea soundtrack. Supernaturalin soundtrack on kaikkien aikojen suosikkini ja SoA nousi siihen rinnalle. The White Buffalo, The Forest Rangers, Deer Tick, Lions, Straylight Run... Musiikki voi tehdä sarjalle/elokuvalle niin paljon, ja huikean soundtrackin tulen muistamaan aina.

Ja btw, Venus+Tig 4ever!

Viime syksynä sarjan innoittamana kirjoitin postauksen antisankarihahmoista.

2. Gilmoren tytöt

alk. Gilmore Girls

7 tuotantokautta + Netflixin minisarja

153 jaksoa + 4 minisarjassa

Pääosissa: Lauren Graham, Alexis Bledel, Scott Patterson, Kelly Bishop, Edward Herrmann, Melissa McCarthy, Yanic Truesdale, Lisa Weil, Sean gunn

Gilmoren tytöt seuraa äidin ja tyttären, Lorelai (Graham) ja Rory (Bledel) Gilmoren, elämää Stars Hollown pikkukaupungissa, jonka värikkääseen väkeen kuuluu mm. kahvinlanpitäjä Luke (Patterson), Roryn paras kaveri Lane (Agena) sekä Stars Hollow'n uusi tulokas Dean (Padalecki). Lorelai tuli äidiksi teini-iässä ja on tehnyt kovasti töitä saadakseen hyvän ja suhteellisen normaalin elämän itselleen ja tyttärelleen. Kun Harvardin yliopistosta haaveileva huippuoppilas Rory valitaan Chiltonin äveriääseen sisäoppilaitokseen, joutuu Lorelai menemään vieraantuneiden vanhempiensa puheille pyytämään rahaa lukukausimaksuihin. Richard (Herrmann) ja Emily (Bishop) Gilmore suostuvan, mutta vaativat tyttöjä tulemaan luokseen joka perjantai illalliselle. Tästä alkaa hykerryttävän hauska ja dramaattinen kertomus nokkelista naisista, jotka yrittävän elää elämän, koulun, töiden, mieskuvioiden ja perhedraamaan kanssa.

Gilmoren tytöt on niitä todellisia hyvän mielen sarjoja. Aloitin näiden katsomisen yläasteella kun eräs kaverini lainasi ekan kauden minulle ja hullaannuin heti ihan täysin. Niin sympaattinen ja aidosti hauska sarja, nokkelaa ja nopeaa dialogia sekä ihana pikkukaupunki tapahtumaympäristönä! Olin samaan aikaan kunnon Supernatural-pörinöissä ja kun näin nuoren Jared Padaleckin ensimmäisen kerran... kyyneleet silmissä nauroin hänen kampaukselleen sekä kolmen hengen telttaa muistuttaville housuille.

Vaikka Lorelai ja Rory ovatkin hyvin rakastettavia hahmoja, heilläkin on vikansa. Minua aina vähän ärsytti Lorelain asenne, että hän odottaa kaikkien olevan aina jollain tavalla hänen käytettävissään ja häntä varten. Lorelai oudoksui aina Luken seurustelusuhteita ja hermostui jos tämä ei aina kertonut heti kaikkea, kun taas itse oli suhteissa ilman huolen häivääkään eikä kertonut Lukelle esim. Jason Stilesista. Lorelai on tällä perusteella varsin itsekäs hahmo. Myös Rory osaa olla välillä todella rasittava hahmo (kutoskausi...), mutta nämä negatiiviset piirteet tekevät näistä hahmoista niin hyviä.

Tätä sarjaa suosittelen kaikille varauksetta. Maailma on jo nyt ihan sekaisin marraskuussa tulevista neljästä uudesta jaksosta, joissa pääsemme takaisin Stars Hollow'hun näkemään vuoden Gilmoren tyttöjen elämästä. En kyllä malta odottaa noita jaksoja!

Gilmoren tyttöjen pohjalta on koottu lukulista, joka kantaa nimeä Rory Gilmore Reading Challenge.

3. Stranger Things

Netflix Original

1+ tuotantokautta

8+ jaksoa

Pääosissa: Winona Ryder, David Harbou, Finn Wolfhard, Gaten Matarazzo, Caleb McLaughlin, Millie Bobby Brown, Noah Schnapp, Natalia Dyer, Charlie Heaton, Matthew Modine

Kun nuori Will (Schnapp) katoaa jäljettömiin, koko pikkukaupunki menee aivan pois tolaltaan. Äiti (Ryder) ja isoveli (Heaton) etsivät Williä epätoivoisesti, samoin kuin pojan kolme ystävystä (Wolfhard, Matarazzo, McLaughlin). Kun pojat alkavat tekemään omia tutkimuksia, he löytävät metsästä omituisen tytön (Millie Bobby Brown), joka tuntuu olevan kytköksissä Willin tapaukseen. Kummalliset tapahtumat alkavat saada kaupunkia aina vain enemmän raiteltaan ja pian epäilykset alkavat suuntautua lähistöllä sijaitsevaan epäilyttävään tutkimuslaitokseen.

Noin kahdeksassa tunnissa Stranger Things nousi suosikkisarjojeni joukkoon eikä sitä hevillä sieltä poisteta. Olin aivan ällistynyt! Mitä ihmettä olinkaan katsomassa? Mitä tämä epäinhimillinen nerokkuus on? Mitä on tämä taikuus, joka lumosi minut heti ensiminuuteilla? Se on Stranger Things.

Olen niin vaikuttunut! Niin siinä kävi, että illalla siinä kymmenen tienoilla päätin katsastaa jakson tai pari ihan vain nähdäkseni, mistä on kyse. Sitten yhtäkkiä kello on puoli kuusi aamulla, kaikki jaksot on katsottu ja minä olen ihan häkeltynyt. Käsikirjoitus toimi, näyttely oli erinomaista eikä vähiten Winona Ryderin ja Millie Bobbi Brownin osalta ja sarja nyökkäili niin monien kauhu- ja scifi-klassikoiden puoleen. Useammin kuin kerran huudahdin ”Tuo on niin Alien!” ja useammin kuin kerran nauroin ääneen yksinkertaisesti vain siksi, että olin niin innoissani ja jännitin tulevia jaksoja.

Onhan se kahdeksan jakson perusteella varhaista sanoa, että Stranger Things on parhaimpia sarjoja mitä olen nähnyt ja että suosikkien joukossa jo on, mutta minulla on ihan tajuttoman hyvä fiilis ensimmäisestä kaudesta enkä malta odottaa pääseväni näkemään, mitä Dufferin veljekset tulevat kakkoskaudella tekemään. Niin hieno sarja, jota todellakin suosittelen!

~ ~ ~ ~ ~

Parhaat katsomani tv-sarjat

Osa 1

Osa 2

Osa 3

~ ~ ~ ~ ~

Liebster Award -tunnustus IV

Näin pyykkipäivän kunniaksi aloitan rästipostauslistan lyhentämisen haasteen kautta. Sain Liebster Awardin sekä Cillalta että rosalesilta jo jokin aika sitten (pahoitteluni että kesti näin kauan vastata!) ja nyt olen vihdoin saanut kasattua vastaukset. Kiitokset molemmille bloggaajille haasteesta! :)

Koska olen laiska en haasta ketään eteenpäin sillä tuntuu että vähän kaikki Liebsterin jossain vaiheessa ovat jo saaneet. Jos et ole saanut niin nappaa vaikka nämä kysymykset täältä!

Säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (alla oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Cillan kysymykset:

1. Muistatko mikä on ensimmäinen kirja, jonka olet lukenut opittuasi lukemaan?
Joku Disneyn satukirja kaiketi. Aristokatit oli yksi suosikkisaduistani.

2. Mikä on inhokkikirjasi?
Fifty Shades of Grey, Illallinen vampyyrin kanssa, Fallen.

3. Oletko osallistunut lukupiiriin tai muuhun vastaavaan toimintaan?
Olen kahdesti kimppalukenut kirjan, mutta muuta en. Voisin kyllä innostua tällaisesta toiminnasta jos kohdalle sattuisi.

4. Jätätkö kirjan lukemisen helposti kesken vai sinnitteletkö viimeiselle sivulle asti, vaikkei kirja kiinnostaisi yhtään?
Sinnittelen loppuun asti. En halua jättää kirjaa kesken, oli lukeminen miten vaikeaa tahansa. Tuntuu etten voi antaa teoksesta kunnon reilua mielipidettä ellen näe loppuun asti sen tapahtumia. Entä jos kirja paraneekin loppua kohden, mutta olen ehtinyt luovuttaa enkä koskaan pääse sitä näkemään? Pariin kertaan loppu on pelastanut muuten umpisurkean kirjan.

5. Luetko kirjoja missä tahansa?
Periaatteessa joo. Hyvään kirjaan pystyn uppoutumaan käytännössä missä vain.

6. Jos tarjoaisit illallisen neljälle kirjallisuudesta tutulle hahmolle, ketkä saisivat kutsun?
Aragorn, Gandalf, erikoisagentti Pendergast ja Albus Dumbledore.

7. Edelliseen liittyen, mikä olisi illallisten kuumin puheenaihe?
Varmaankin kunkin hahmon oma henkilöhistoria. Olisin kuitenkin enemmän kärpäsenä katossa kuuntelemassa ja aina silloin tällöin kommentoimassa jotain. Olisi aika jees kuunnella Gandalfin ja Dumbledoren dialogia :D

8. Minkä kirjan nimi kuvaa parhaiten kulunutta viikkoasi?
Illan pitkän varjot. Illat pimenevät ja syksy on täällä. Edelleen hämmästelen miten nopeasti kesä on mennyt ja valoisat yöt ovat muuttuneet pimeiksi. Pidän tästä ajasta, koska tähtitaivaan tarkkailu tulee mahdolliseksi. Pidän siitä, miten ilma muuttuu kirpeäksi ja ruska saapuu. Pidän siitä, että talvi on pian täällä.

9. Luetko usein tietokirjoja?
Luen tenttikirjoja ja tykkään aina silloin tällöin lukea historiaa, politiikkaa, kulttuureja ja uskontoja käsitteleviä teoksia. Tosin riippuu hyvin pitkälle siitä, miten kirjat näitä aiheita käsittelevät; olen lukenut hyvin kiehtovasti kirjoitettuja historiankirjoja (Mirkka Lappalaisen Jumalan vihan ruoska), mutta sitten toisaalta poliittinen teoria ei nyt välttämättä saa sukkia pyörimään jaloissa. Luen paljon mieluummin esim. kansainvälisiä suhteita, poliittista historiaa, reaali- ja geopolitiikkaa etc. käsitteleviä teoksia. En tiedä, voiko sanoa että luen tietokirjoja usein, mutta ainakin aina välillä.

10. Kirja vai elokuva?
Kirja noin 99% ajasta. Aina kuitenkin löytyy poikkeuksia, kuten vaikka Tähtisumua ja Bridget Jonesit.

11. Millä mielellä suhtaudut tulevaan syksyyn?

Jännityksellä, mielenkiinnolla, jo valmiiksi ladatulla stressillä. Yritän tehdä syksyllä paljon töitä että keväälle ei jäisi rästiin niin paljon kaikkea.

Rosalesin kysymykset:

1. Onko jokin hahmo tai hahmot kirjaan pohjautuvassa elokuvassa näyttänyt täysin eriltä kuin kuvittelit?
Näin ihan ensimmäisenä tulee mieleen Dark Placesin Libby Day. Charlize Theron ei vastannut yhtään kirjan Libbyä. Ei yhtään.

2. Edelliseen kysymykseen liittyen, hyvässä vai pahassa mielessä?
Pahassa mielessä. Pidin siitä, miten Libby kuvattiin kirjassa ja sitten tulee pitkä ja kaunis Theron, joka hävitti kokonaan tuon hahmon persoonallisen hahmotelman.

3. Käytätkö kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpalaa vai mielummin oikeaa kirjanmerkkiä?
Kirjanmerkkiä. Ennen taittelin kirjastokuitit kirjan väliin.

4. Jos voisit esittää kysymyksen suosikki kirjailijallesi, mitä kysyisit?
Tiesitkö heti alusta lähtien, kuinka tarina tulee päättymään vai veditkö ideaa mukaan ihan lennosta?

5. Kuinka pitkään olet ollut lukematta ollenkaan?
Lukiossa meni kuukausia lukematta. Se oli elämäni pahin lukujumi.

6. Oletko koskaan pistänyt merkille kuinka kauan sinulta menee lukea esim. 100 sivua?

Riippuu mitä kirjaa luen ja myös millä kielellä. Jos luen vaikka tenttikirjoja tai tietokirjoja niin luen huomattavasti hitaammin niiden painavan asian takia, kun taas jos luen jotain oikein nappaavaa fiktiivistä teosta saatan suoriutua kolmestasadasta sivusta tunneissa. Joskus luen englanniksi nopeammin kuin suomeksi, ja jos esim. käännös ei tunnu luontevalta niin lukeminenkin on hidasta. Tunnista pariin kai.

7. Pahin vahinko minkä olet tehnyt kirjalle?

Ikään kuin tuhosin äitini Troijan laulun. En kyllä suostu ottamaan koko syyllisyyttä niskoilleni, sillä kirjan sidosasu oli aika heikko valmiiksi, jonka seurauksena sivut lähtivät irti. Yritin paniikissa teipata ne takaisin, mutta se vain aiheutti pahempaa vahinkoa eivätkä liitokset enää kestäneet. Tämä oli yläasteella enkä sen koommin ole tuohon kappaleeseen koskenut. Kun haluan Troijan laulun lukea lainaan teoksen kirjastosta. Sori äiti :D

8. Jos olisit kirjailija, minkä genren kirjoja kirjoittaisit?
Dystopiaa, kauhua, mysteeriä tai fantasiaa.

9. Jos voisit kirjoittaa jonkun kirjan uudelleen, mikä se olisi ja mitä muutoksia ehdottomasti tekisit?
Fifty Shades of Grey. Työntäisin ensimmäisen luonnoksen silppuriin eikä kukaan koskaan näkisi sitä.

10. Mikä asia kirjassa saa sinut herkimmin itkemään?

Eläimet. En suostu lukemaan mitään näistä Kirjastokissoista tai Marley ja minästä tai muistakaan vastaavista. En vain pysty, koska tiedän miten niissä kuitenkin käy ja alkaa surettaa ja olen ihan maassa monta päivää. Ensimmäisen kerran Pottereita lukiessani Hedwigin kohtalo oli todellinen isku suoraan sydämeen. En pysty ihan oikeasti.

11. Jos ehtisit pelastaa yhden kirjan hyllystäsi tulipalon syttyessä, mikä se olisi?
...En tykkää tästä kysymyksestä... Taru Sormusten Herrasta. Ehkä. Taru Sormusten Herrasta puheen ollen, tänä viikonloppuna luin lempikohtauksia kirjasta ja alkoi ihan kamalasti tehdä mieli lukea kirja taas. Mutta tuolle tielle en nyt lähde, sillä olen sen tälle vuodelle jo kerran lukenut. Haistan kuitenkin leffamaratonin tässä lähitulevaisuudessa :D (kyllä, olen täysin toivoton mitä tulee Tolkieniin...)

Elokuun kooste

Ihan snadisti myöhässä taas.

Syksy on virallisesti täällä. On aika heittää hyvästit kesälle ja löysäilylle ja keskittyä taas opiskeluihin. Henkisesti olen vielä vähän lomalla, mutta yritän tässä nyt taas tottua aikataulutettuun menoon.

Lukumaratonin jälkeen homma meni sitten siihen, että olen katsellut Supernaturalia niin ahkerasti että on kuin en olisi koskaan sarjaa nähnytkään. Kuusi kautta parissa viikossa eikä meno ole hidastumassa. Tämä on vain niin tajuttoman hyvä sarja ja kohta olen menossa niissä kausissa joita en ennen ole nähnytkään (kaudet 9-11). Olen säästellyt niitä jo riittävän pitkään ja nyt otan kaiken ilon irti maratoonailusta :D

Ei vitsit, seiskakausi on ihan erilainen mitä muistinkaan. Edellisen kerran sen katsoin joku pari vuotta sitten ja jotenkin muistin sen olevan tylsempi/päämäärättömämpi/liian leviathan. Mutta nyt tätä katsoessani näen kaiken ihan eri tavalla. Tässä on aivan huippuja episodeja mukana ja olen saanut nauraa niin monta kertaa. Kutoskausi ei ole koskaan ollut minun listoillani mitenkään korkealla; se oli todella synkkä, raadollinen ja tapahtumissa koikkelehdittiin liikaa. Sitten on toki Samin juonikuvio, joka oli aika kammottava (voidaan toki puhua hyvästä käsikirjoituksesta, mutta minun pinnani on Samin suhteen kulunut loppuun jo neloskaudella, joten en voinut oikeastaan sietää munapää-Samia, vaikka syyt käytökselle löytyivätkin), joten seiskan huumori on erittäin tervetullutta. Tuo leviathan-kuvio ei nyt siis hirveästi saa sukkia pyörimään jaloissa, mutta nuo monster-of-the-week-jaksot ovat todella viihdyttäviä. Glitteriklovnit, alkoholin henki, Charlie, Garth ja hallusinaatiot... Ihan mukavaa vaihtelua, että enkelit ja demonit eivät ole keskiössä, vaan tällä kaudella palataan enemmän sarjan juurille yksittäisten tapausten ratkomiseen. Seiskakausi on kyllä minun kirjoissani kutosta reilusti parempi, mutta se saa ihan ihmeen paljon lokaa. Miksi? :o

Kasikaudessa olen nyt puolivälissä ja toisaalta joo tykkään, mutta tuo Men of Letter -juonikuvio ei oikein kolahda. En tiedä, se on vain jotenkin liian outo lisäys koko tuohon sekamelskaan, mikä Supernatural-maailman kaanon tällä hetkellä on. Vähän tuntuu siltä, että Kripken jäljiltä käsikirjoittajilla on karannut mopo käsistä. Toivon vain totisesti, että he tietävät mitä tekevät...

Ja sitten on Sam... Ei helkkari miten Sam ärsyttäääää :D Samin hahmo menetti minut koko neloskauden Ruby-kuvion myötä ja kasikauden ekoissa jaksoissa koko hahmo ottaa kupoliin niin lujaa etten kestä. Käsikirjoittajat tekivät hahmolle kyllä aikamoisen karhunpalveluksen, sillä seiska- ja kasikausien väliset tapahtumat ja mitä Sam ei tuona aikana tehnyt ei ollut yhtään ominaista hahmolle. Sam on jättänyt minulle pahan maun suuhun niin monien perseilyjen jälkeen eikä vähiten hänen angstinsa Deanin ja Bennyn ystävyyden suhteen. Samilla on nada, zip, zilch, zero varaa alkaa aukomaan oikeastaan yhtään mistään. En voi enää koskaan tykätä hänestä samalla tavalla mitä kausilla 1-3 tai luottaa tippaakaan hänen arvostelukykyynsä. Vielä viime syksynä luulin, että Gemma Teller-Morrow olisi ainoa hahmo joka pahimmillaan voisi aiheuttaa näin ankaraa vitutusta mutta väärässä olin.

No niin, olen saanut vähän purettua tuntemuksia. Voisin tästä aiheesta puhua loputtomiin asti :D

Katsoin vihdoin The Conjuring 2 ja ei vitsit tuo leffa riemastutti minua :D Olin aika huolissani tuosta jatko-osasta, sillä nämä haunted house -elokuvat ovat niin läpikotaisin kaluttu aihe. Mutta koska James Waniin luotan kuin peruskallioon päätin katsoa tuon elokuvan avoimin mielin. Oli kyllä sen arvoista. Käsikirjoitus toimi erinomaisesti ja vaikka lopun mörkökohtaus herätti minussa lähinnä hilpeyttä, tunnelma ja jännite olivat äärimmillen vedetty. Hyvä kauhuleffa ja todella onnistunut jatko-osa, jota voin hyvillä mielin suositella porukoille. Ihan kasin tai ysin arvoinen kuva se oli.

Yksi kysymys vain: kuka piru ripustaa sellaisen maalauksen seinälle?

blumhouse.com

Aaanyway.

Olen vähän laiminlyönyt blogia, sillä minulla on tyyliin viisi kirja-arvioita + pari haastetta rästissä. Mitä ihmettä minä olen oikeasti tehnyt kun mitään saanut aikaan... Ei kun hups, Supernatural. Sitten opiskelut taas alkoivat ja olen vihdoin alkanut saada kunnolla selkoa kursseista ja sivuaineista... Otan tälle vuodelle kaksi uutta sivuainetta ja yritän navigoida tieni läpi kaikkien päällekkäisyyksien. Miksi kaikki luennot on aina ma-ke klo 10-14 ja sitten torstai ja perjantai ovat käytännössä ihan tyhjillään???

Eilen oli jääkiekon World Cupin Suomi-Ruotsi-esiottelu ja wooooo Suomi voitti 3-2! Vähän nihkeästi lähti peli liikkeelle, mutta sehän oli toisaalta ihan odotettavissa Suomelta. Odotan kyllä mielenkiinnolla, miten nämä kisat sujuvat. 19.9. maanantaina minun pitää herätä kolmelta aamuyöllä katsomaan Suomi-North America U23 peliä, mutta onneksi muut pelit alkavat kymmeneltä illalla.

Elokuun luetut:

x Jenny Han: P.S. I Still Love You (To All the Boys I've Loved Before, #2) (bloggaus tulossa)

x Julie Murphy: Dumplin (bloggaus tulossa)

x Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You, #1) (bloggaus tulossa)

x Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija (Pendergast, #6) (bloggaus tulossa)

x Sarah J. Maas: Heir of Fire (Throne of Glass, #3) (bloggaus tulossa)

5 kirjaa / 2340 sivua

Ja näin. Pitää yrittää saada nyt nämä rästipostaukset postattua ja saada blogi taas ajan hermolle.

Kuis teillä muilla sujuu? Miten syksy on lähtenyt liikkeelle? :)