Laihaa keittoa ja muhkeita muotoja

 Lunta tupsuttaa, ja yöpakkaset alkoivat.
Onervalla riittää jyviä sekä pähkinöitä.

Lumetkin ovat huvenneet anhittomiin.
Wiima-tyttönen tähyilee jo kevääseen.

Kävin ihastelemassa teoksia Hyvinkäällä, Museokeskus Taika.
Ilostutti varsinkin taiteilija Aino Rytkösen runsasmuotoiset maalaukset.

Seuraava kertomus on ote omasta elämästäni.
Minähän olen tunnetusti heppoinen kokkikeittäjä.
Noh, laitoin porisemaan siskonmakkarakeiton.
Tavallisesti tämä soppa onnistuu ihan kohtuudella,
mutta nyt siitä tuli vetistä.
Ystäväni totesi,
että ei se haittaa, vaikka keitto on laihaa,
kun kokki on niin hyvässä lihassa.
Itkeä vai nauraa?

Kyllä tulppaaneille!

 

Ruokaa ja ruusuja

 Olkaa hyvä, persialaista paistettua kanariisipataa,
Tä-chin-morgh.
Vei kielen mennessään, niin herkkua!

Viimeiset ruusut...
Ennen seuraavia, tietysti.

Leffakausi on avattu.

Härön Ei koskaan yksin.
Syvällinen, ahdistava, hieno ajankuvaus.

Leffateatteri on Loimijoen varrella.
Otan aina kuvan, kun käyn elokuvissa.

Lauantaina katseluvuorossa oli Maria Callaksesta kertova elokuva.
Musiikki nosti ihokarvat pystyyn,
tunteet nousivat pintaan,
vaikka en sanoja ymmärtänyt.
Uskomaton laulaja!

Elämä on.

 

Mitä tapahtuikaan viime vuonna...

 On aika/aikaa muistella vuotta 2024.
Taas se vuosi hujahti.
Yritän kerätä joitain hajatelmia tekemisistä ja tekemättömistä.

Tammikuu

Lunta oli ihan kivasti ja napakoita pakkasia.
En hypistellyt siemenpusseja.
Olin käsinä vitamiinimainoksessa,
ja aivastelevana potilaana odotushuoneessa.

Helmikuu

Pankin somemainos julkaistiin.
Wiima-mäyräkoiran ensimmäinen mainosrooli.
Mitään mainittavaa ei tapahtunut,
ehkä pakkanen oli saartanut minut koirineni tupaan.

Maaliskuu

Aurinko, aurinko...
On se vaan semmonen vitamiinipommi mielelle tuo aurinko!
Siivosin pelakuut ja toin pasuunat kellarista olohuoneeseen
saamaan valohoitoa.

Huhtikuu

Kuukausi oli armoton pikkulinnuille.
Vuoroon lumet sulivat ja sitten pyrytti ankarasti.
Halju kuukausi.

Toukokuu

Jep!
Lempikuukauteni.
Pääsin mylläämään pihalle.
Uusin käytäviä ja sora-alueita.
Oli lämmintä ja kaikelviisiin ihanaa.

Kesäkuu

Kukkia ja kukkeaa.
Lämpöaalto jatkui ja jatkui...

Heinäkuu

Katsopa tätä aluetta toukokuun kuvassa.
Hurja ero!

Elokuu

Marjoja ja hedelmiä tuli sen verran,
että suun sain makeaksi.

Syyskuu

Oli lämmin syksy.
Kerrankin tuli syystyöt tehtyä!

Lokakuu

Edelleen aurinkoista.
Tuli ulkoiltua Wiima-mäyriksen kanssa paljon.

Marraskuu

Niinhän siinä kävi, että talvi yllätti!
Olin työmatkalla Riihimäki-Hattula suunnilla.
Kesärenkaat alla ja aamulla lunta 20 cm.
Ei naurattanut.
Onneksi kaveri tarjoutui kuskaamaan, ja pääsin töihin.

Joulukuu

Joulukuu meni leppoisasti.
Ehdin vihdoinkin mummittamaan Helmiä.

Joka kuukausi pyrin käymään näyttelyssä, teatterissa tai elokuvissa.
Ihan kelpo vuosi!

 

Uusia alkuja

 Uusi vuosi, uusia alkuja.
Aloitin vesijumpan.

Välillä kuuramaisemia.
Kävin kuvailemassa jäätiellä ja venelaiturilla.

Wiima nauttii lumesta.
Tyttöä ei tahdo saada sisälle kuin syömään ja nukkumaan.
Tämä kuva näytettiin sääkuvana Ylellä.
Pieni joulupukkipartainen tyttönen.

 

Vetistä

 

Taas ovat säät vaihdelleet.
Ensin lunta tuli yli tarpeen...

...sitten maisema muuttui sateiseksi ja liukkaaksi.
Tämä jäinen torinäkymä näytettiin Ylen sääkuvana.

Ystäväni Kirsin kanssa kävimme Teatteritalolla Happy Grooven joulukonsertissa.
Hyvänmielenkonsertti.
Taitavat muusikot ja laulajat.

Ensi viikolla vuosi vaihtuu!

Tipe tipe tip tap

 Joulua odotellessa...

Olen tehnyt muutamia ensivisiittejä joulukuussa.
Tässä yksi.
Setämies, Ville Myllyrinne, Tampereen komediateatterissa.
Makeat naurut ja kahvit.

Juu, innostuin leipomaan.
Tässä surkuhupaisa tulos.
Pitäisi siis olla joulutorttu,
tulikin vihainen snautseri.
Anna mun kaikki kestää...

Toinen ensivisiitti.
Kipaisin tutustumaan Amos Rexiin ja sen taidetarjontaan.
Siellä oli tummasävyinen taiteilija Larissa Sansourin näyttely.
Outo, kiehtova, tumma ja vähän pelottavakin.
Musiikki tärkeässä roolissa.

Samalla reissulla poikkesin myös Luonnontieteellisessä museossa.
Edellisestä käynnistä taisi olla parikymmentä vuotta.

Ja kun niillä nurkilla hyörin,
niin piipahdin myös Taidehallissa.
Teemana Taide pidentää ikää.
Kyllä.

Kaverin parvekkeella jääkukkataidetta.

Ai niin, olin taas viikon kuumeessa.
Oireet viittasivat vakaasti koronaan,
testiä en viitsinyt tehdä.
Siinä kuumehöperöissäni mietin,
että työhuone kaipaisi piristystä.
Aamuyöstä klo 3 nurkilla heräsin,
ja päässäni kuului pim,
äitivainaan keittiönverhot.
Jep.
Siivosin vuoden työt työpöydältä,

ja vaihdoin verhot.
Kyllä taas kelpaa.

Minäkokelaan tekemä viime vuotinen kranssi pääsi taas käyttöön.

Joulua, joulua...

 

Asetelmia

 Pyryttää,
mutta tämä postaus ei sisällä yhtään lumikuvaa.

Japaninruusukvittenin hedelmät ovat kauniita.
Keräsin niitä pensaan juurelta kesäkeittiön pöydälle ihailtavaksi.

Kerrankin pelakuiden juurrutus onnistui!

Toivottavasti pelargonit sinnittelevät ensi kevääseen.
Keräsin kukkaoksat vaasiin.

Terassihortensian kukat kuivuvat kestäviksi.
Niistä on iloa koko talveksi.
Napsin kuvia asetelmista,
jos taas virittelisin akvarellitarpeet esille.

Kävin Forssan teatterissa.
Draama, laulunäytelmä: Kutsumattomia vieraita.
Vaikuttava, hauska, surullinen, todentuntuinen...

"Kutsumattomia vieraita oli kolmas osa Lundánin hyvinvointivaltiotrilogiaa, jonka edelliset osat olivat Tarpeettomia ihmisiä sekä Ihmisiä hyvinvointivaltiossa. Maaliskuussa 2006 Kansallisteatterissa ensi-iltansa saanut Kutsumattomia vieraita jäi Lundánin viimeiseksi käsikirjoitukseksi, sillä hän menehtyi aivokasvaimeen lokakuussa 2006 vain 37-vuotiaana."

Heijastuksia ruosteisessa maitotonkassa.

Kohta alkaa joulukuu.
Vielä pari opetuskeikkaa ja sitten "loma".
On ollut ilo opettaa ja opastaa.