Remontti välikamarissa

Runsas vuosi sitten remontoimme tuvan, katto maalattiin ja uusittiin tapetit. Nyt on vuorossa pieni välikamari, sali odottaa vielä sopivaa ajankohtaa uudistukselle.

Tämänkertainen remonttikohde on siis välikamari eli kirjasto eli tv-huone, joka sijaitsee tuvan ja salin välissä. Alunperin tämä huone on ollut muonamiehen aikaan keittiönä. Tämän ylimmän kuvan tikkaiden kohdalla oli aikanaan ovi pikkuiselle kuistille. Keittiössa oli tietenkin puuhella, joka sijaitsi nurkassa olevan betonilattian päällä. Taustalla näkyy piipun paikka.

Edellinen kunnostus on tehty täällä 80-luvulla ja kyllä ajan kulun huomaa nyt, kun huone on tyhjennetty. Tapetti on kulunut ja piippu jossain vaiheessa kostui sadeveden päästessä sen sisälle. Nyt sekin vika on korjattu, eikä kosteutta enää pääse.
Uudet tapetit on jo valittu. Vanhan piipun muuriseinästä tullee valkoinen samoin vanhasta panelikatosta. Seinille laitetaan hennon vaaleanpunaisen ja valkoisen kapearaidallinen tapetti. Lattia revitään ylös ja eristetään uudelleen. Valitettavasti joudumme vaihtamaan vanhat lattialaudat uusiin. Ne maalataan vaaleanharmaaksi.

Tämä kirjakaappi tuodaan takaisin paikoilleen maalattuna, sen lupaan vihdoin tehdä.

Tälle johtokasalle on kyllä tehtävä jotain, kun remontti on ohi.

Kun kaikki välikamarin tavarat oli siirretty saliin, näyttää siellä nyt tältä!

Keltaista

Perjantaina iski keltaisen kaipuu! Kai se tarkoittaa, että alkaa olla jo keväinen olo, vaikka talvi on vielä parhaimmillaan. Sitä oli vaan pakko jo vaihtaa tyynynpäälliset ja pöytäliina keltaisiin sävyihin ja käydä kukkakaupassa hakemassa samanvärisiä kukkia maljakkoon. Tämä "keltakuume" iskee aina samaan aikaan, kun aurinko alkaa näyttäytyä.

Muistan kuinka lapsena minut puettiin usein keltaisiin mekkoihin, koska se kuulemma sopi niin hyvin tummiin hiuksiini ja silmiini. Ehkä tuo keltainen saa minut aina tähän vuodenaikaan tuntemaan itseni nuoremmaksi. Vaatetukseeni se väri ei sentään enää kuulu.

Talvi kaupungissa

Kävin tänä aamuna sunnuntaikävelyllä kaupungilla. Aivan upea ilma, aurinkokin jo pilkisti ja kaikkialla keskellä kaupunkiakin lähes koskematonta, pehmeää ja puhdasta lunta. Ei missään loskaa ja likaisen harmaata lumikasaa. Uskomattoman kaunista eikä pakkastakaan liikaa.
Paluumatkalla muutkin kävelijät, jouksijat, koirien ulkoiluttajat, pulkkailijat  tulivat sankoin joukoin vastaan. Niin ja yksi hiihtäjä !

Sininen hetki

Talvipäivän kaunein aika on illantuloa ennakoiva sininen hetki. Sininen on muutenkin yksi lempivärejäni ja kevään koittaessa mökin sisustuskin sinistyy. Vielä ei olla ihan niin pitkällä. Nyt nautitaan kunnon talvipäivistä, kun luntakin on saatu riittävästi.
Sinisyys näkyy maalauksessanikin, kuinkas muuten. Se ei esitä kuitenkaan suomalaista talvipäivää vaan kohde taitaa olla Välimerellisestä kylästä yönsinessä.

Pakkaspäivien ilot

Vielä on pieni hetki lepäilyyn ja mökkeilyyn ennen härkäviikkojen alkamista. Tiedättehän vanhan sanonnan pitikien pyhien jälkeisestä ajasta ja arkeen paluusta. No meikäläiselle eläkeläiselle tuo ero ei niin suuri ole, mutta harrastusten alkaminen sentään tuo arkeen tietyn säännöllisyyden.

Viime pakkaspäivien iloksi voi onneksi  lämmitellä vanhan pönttöuunin lämmössä syöden joulun viimeiset karkit ja yrittäen ratkoa hirmuvaikeaa ristisanatehtävää. Lahjakirjoissakin on vielä luettavaa. Otetaan siis kaikki irti viimeisistä hetkistä ennen härkäviikkoja.