Vain elämää

Niin vaan tää elämä menee, joilllakin paremmin kuin toisilla. Ystävämme on saanut uuden vuokralaisen " Herra Alzheimer" on muutanut yläkertaa. Surullista, tosi surullista. Alamäki on ollut aika nopeeta. Toivottavasti siihen saadaan pian rokote. Vaikka eihän se enään ehtisi ystäväämme auttamaan, mutta joitain toisia. 

No, mutta asiasta viidenteen. Ystävä kuitenkin pysty olemaan täysillä matkassa mukana, kun vietettiin viikko Vuokatissa. Kyllä luoja suosi meitä, kelit oli mitä parhaimmat.

Vuokatinvaaralta oli komeet maisemat.

Katinkullan maisemissa ei ollut mitään vikaa.

Lenkki polut ovat mitä parhaimmat. Toiset kävelivät ja minä pyöräilin, kun se mun käveleminen ei oikein meinaa luonnistua. Talo tarjos vinkuran polkupyörän, joka tuppas viemään väkisin ojaan. Hetken jo ehdin luulla, että en enää osaa edes pyörällä ajaa, mut onneksi vika olikin pyörässä.

Kulttuuriakin harrastettiin ja käytiin valokuvanäyttelyssä. Oli hienoja kuvia. Venäläisen nunnan näyttely.  Sotkamon valokuvakerhon järjestämä.

Se on moro pitkastä aikaa

Jostain syystä on jäänyt tämä bloggaaminen syrjään. Ei vaan ole ollut mitään erikoista tapahtunut. Onneksi niin. Pari kertaa ollaa käyty Fuengirolaa ja Andaluciaa komistamassa. Edellisellä kerralla oli aivan loistavat kelit, mut nyt ei ollut toppatakki yhtään liikaa. Onneksi kuitenkin joukkoon mahtu muutama lämminkin päivä. Aika meni mukavasti kyläilessä ja ystävät tuli Portugalista käymään meitä tervehtimään. 

Uusia polkuja löydettii ajeltavaksi. Mantelipuut olivat kukkeimmillaan.

Gelalguocil oli nätti pieni kaupunki. Mainostettiin taiteiden tyyssijaksi. No olihan siel kivan näköisiä juttuja. Sen mitä pystyin kävelemään. 

Tää mun liikkuminen on ihan syvältä hanurista, mut se siitä.

Casarabonelassakin käytiin kirkon kulmilla kahvilla. Kauheita mäkiä on joka kylässä, vaikka kaukaa näytää tasaselle, niin ei todellakaan sitä ole.

Ihmettelen miten paikalliset mummot ja papat jaksaa kiivetä niitä katuja?

Krokotiilipuistossakin pääsin vihdoin ja viimein käymään. En osaa laittaa tänne videoa, mutta oli hieno juttu, kun helikopterit lensi sen puisto yli, niin eläimet alko pitää ihme murinaa. Niiden selästä muodostu pieniä kuplia ja kaulalihakset pullistu. Erikoinen juttu. 

No täs olikin päivän hymy :) 

Tietysi täty käydä turhuuksien torilla. Tämä kauppias erottu toisista, kun oli niin kauniist laitettu tavarat esille.

Se on nyt todistettu, että mä en oo ainut joka käy appelsiinivarkaissa :)

Yritin ehdottaa tuolle Entiselle poikaystävälle, että oltais siellä lämpimässä ja lumettomissa maisemissa pidempi aika, vaan eipä tuo tunnu syttyvän asialle. Ei tarviis tehdä lumitöitä, niin kun nyt, kun tultiin kotiin. Kolmetuntia hällä meni siinä hommassa. Sen verran oli kolmen viikon aikana lunta satanut. 

Joten terkkuja maailmalta!

Upeart

Kävin ystävän luona Hämeenlinnassa. Kyllä on upea tämä muraali. On vaan niin tyhmässä paikassa, keskellä teollisuusaluetta. Kuka sitä siellä katsellee? No rekkakuskit ehkä. 

Kyllä vaan on uskomattoman upea työ. Miten joku osaakin ( nyt en muista taiteilijaa) tämä taisi olla telalla ja pensselillä maalattu. Jotkut on tehty speillä. Jyväskylässä on kuvien mukaan upea jääkarhu. 

Tässä toisessa kuvassa jotenkin häiritsee, kun on maalattu kahteen torniin, mutta hieno on tämäkin.

Täss

Erilainen

Tän vielä halusin näyttää. Sevettijärvellä Kolttien hautausmaa. 

Lofootit maraton

Nyt tulee oikein maraton kuva pläjäys. Kyllä maisemat ovat vaan niin upeat tuolla Norjassa ja värit luonnossa paljon voimakkaampia, kun meillä. Mistä lie johtuukaa? 

Toisaaltaan vehmasta ja sit pienen matkan jälkeen niin karua.

Onhan nää turvekatot omalla tavallaan hienoja.

Tää turskakuva on pakko laittaa uudestaa.

Pumpulin pehmeää 

Suopursut täydessä kukassa Suomenkin puolella

Samoin puolukka

Tää oli pakko kuvata, kun oli niin komee ja mukava nuorimies ratissa. 

Tie tuo etelään 

Täs nää nyt oli. Reissu oli hyvä. Paljon nähtii ja ilman mitään kommelluksia selvittiin.

Nyt vaan kohti uusia seikkailuja.

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!

Reissussa

Päätettiin lähteä käymään Norjassa. Ystävät odottivat meitä Oulussa, missä vietettiinkin pari kaunista päivää. Matkan jatkuessa pidettiin kahvitauko Kukkolankoskella auringon helliessä vielä. 

Ruotsin kautta matka jatkui kohti Norjaa. Maisemat vaan parini matkan edetessä. 

Kunnes ylitettin Norjan raja. Siellä täyty turvautua jo " pilveen" Onneksi vain vähäksi aikaa, mutta runsaasti senkin matkaa :)

Hyvin osataan, niin Norjassa, kun Ruotsissa rahastaa turisteja. Suihkuissa maksaa lämmin vesi erikseen. 3min 10 kruunuu. Kaikkein parasta oli, se kun tiskivedenkin ( lämpimän) sai vain poletilla! Ei oo suomalainen matkaaja oikein tottunut maksamaan noista palveluista. Kuitenkin leirimaksu, siis pelkistä renkaan paikoista oli 25 kruunua, mikä on melkein sama euroissa. 

Turskaa. Kyllä osas haista kauheelle. Sit tää on muka herkkua :o yök en syö, kun siihen on lokitkin paskoneet.

Lofootit oli meidän määränpää. Kyllä siellä vaan on kaunista, vaikka muistot olikin kullaneet aika paljon muistoja. Edellisestä kerrasta on liki 40 vuotta. Siinä ajassa oli muutosta kyllä tapahtunut.

Tietysti piti käydä turhuuksientorillakin. 

Kilpisellä meitä odotti räntäsade ja tosi kylmä tuuli +3

 Onneksi vaunussa on lämmin. 

Onnelliist voimiist!

Tallinnassa

Käväistiin Tallinnassa, kun entinen poikaystävä sai " ilmaisen" matkan. Tässä kohtaa voi päästää hörönaurun, siis miten niin ilmainen, kun rahaa menee mont sataa?

Kyllä Viro on vieläkin aikalailla vastakohtaisuuksien maa ja mitä kauemaksi Tallinnasta menään, sitä selvemmin se tulee esille. Kovasti kyllä maa on muuttunut siitä, kun ekaa kertaa siellä kävin.

Uudet talot ovat loistokkaita, kun korttelin päässä on toisenlaista asumusta.

Tietysti mä kävin Karnaluksissa. Kovin on sekin laajentunut. Oikein kahteen kerrokseen.

Tänne Rummuun mun ois tehnyt mieli ( kuva on kaapattu) mutta ystävä sano, että sinne on vähän vaikea päästä ja tie huonoa. Jätettii še väliin tällä kerralla.

Ei muuta, kun Onnelliist voimiist!

Vielä kerran

Amsterdamissa pyörittiin vähän aikaa. Se nyt on sellainen kaupunki, mihin on päästävä joskus, ihan vaan sinne. Nyt ei tullut, kun pintaraapasu. Kaunis paikka mielestäni. 

 

Kevät oli jo tosi pitkällä. Koivuissa oli jo emenmän, kun hiirenkorvat.

En tiedä kuin nää kuvat näkyy sun koneella? Mulla ovat kauheen suuria, mut en saa pienennettyä.

Nää talot on niin leikkisän näköisiä. Erilaisia, kun missään aikaisemmin käymissäni paikoissa.

Pakollisella turhuuksientorilla oli käytävä. Hyvä minä, en sortunut ;)

Nää kanaalit!

Ja sitten tässä, vaan osa kuvista. Kyllä mä meinasin haleta. Se oli suuri harmi, kun en oikein pysty selkäni takia kävelemään, niin ei kannattanut mennä sinne Kaukenhofiin. Siellä ois vasta näkemistä ollutkin, mutta 16€ sisään ja jos oisin pystynyt kävelee jonkun vartin verran, niinei pal kannattanut. Parkkipaikaltakin ois ollut pitkä matka kävellä portille. Olen onnellinen, että olen edes nämä nähnyt. 

Viimeisessä yöpymispaikassa Tanskassa, meidän huoneeseen oli tuotu näin kaunis kukkakimppu.

Luku sinänsä oli, kun tultiinTukholmaan. Navigaattori meni sekaisin ja me pyörittiin toistatuntia kun ainavaan " laskee uudelleen" Mun puheimen navigaattorikin oli jostain syystä mykkä! Onneks se alkoi kuitenkin toimimaan. Muuten me varmaan pyörittäis siellä vieläkin. Autossa oli niin paljon isoja ja painokelvottomia kirjaimia, että aikaa menee ennen kun ne on anteeksi saatu. Se on toi entinen poikaystävä hiukka äkkipikainen ja sellai, joka ei aina osaa ottaa asioita löysin rantein. Jäi meille kuitenkin vielä tunti aikaa odottaa laivaan pääsyä. 

Tuuli oli niin kova, että hyvä kun sängyssä pysy. Onneksi on matkapahoinvointipillerit keksitty. Mä oisin ilman niitä viettänyt yön vessassa. 

Reisussa on kiva olla, mut kiva on tulla kotiin. 

Ratkiriemukasta Vappua!